torstai 8. joulukuuta 2022

Arvostelu: Sofien valinta (Sophie's Choice - 1982)

SOFIEN VALINTA

SOPHIE'S CHOICE



Ohjaus: Alan J. Pakula
Pääosissa: Peter MacNicol, Meryl Streep, Kevin Kline, Rita Karin, Stephen D. Newman, Greta Turken ja Günther Maria Halmer
Genre: draama
Kesto: 2 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 12

Sophie's Choice, eli suomalaisittain Sofien valinta perustuu William Styronin samannimiseen kirjaan vuodelta 1979. Styron kirjoitti kirjaansa nähden Ursula Andressin mahdollisen elokuvasovituksen pääosassa, mutta kirjan lukenut Meryl Streep ihastui tarinaan niin paljon, että hän suorastaan heittäytyi ohjaaja Alan J. Pakulan jalkoihin, anoen mahdollisuutta esiintyä elokuvassa. Streep saikin roolin ja kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 1982. Lopulta Sofien valinta sai maailmanensi-iltansa 8. joulukuuta 1982 - tasan 40 vuotta sitten! Elokuva oli kehuttu menestys, joka sai mm. viisi Oscar-ehdokkuutta (mm. paras käsikirjoitus, kuvaus, puvustus ja musiikki), joista se voitti parhaan naispääosan palkinnon ja kolme Golden Globe -ehdokkuutta (mm. paras draamaelokuva ja tulokasnäyttelijä), joista se voitti myös parhaan naispääosan palkinnon. Itse näin Sofien valinnan ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, kuultuani siitä usean vuoden ajan. Harmillisesti leffa tuotti pienen pettymyksen. Kuitenkin kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 40 vuotta, päätin katsoa sen uudestaan ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Vuonna 1947 kirjailijan urasta unelmoiva Stingo muuttaa Brooklyniin, jossa hän tapaa uudet, kiinnostavat naapurinsa, äkkipikaisen biologi Nathanin ja tämän puolalaisen tyttöystävän Sofien, joka piilottelee synkkää menneisyyttään. 




Peter MacNicol näyttelee Stingoa, nuorta miestä, joka haaveilee ammatista kirjailijana ja muuttaa New Yorkiin, Brooklyniin, jos siellä iskisi inspiraatio menestystyölle. Vaikka MacNicol onkin hyvä valinta rooliin, eikä hänen näyttelemisessä ole sinänsä mitään kritisoitavaa, hänen hahmonsa on aika tylsä. Lähinnä tämä johtuu siitä, että Stingo on huomattavasti kiinnostavampien hahmojen ympäröimänä koko leffan ajan, jolloin hän on lähinnä vähän hajuton ja mauton sivustakatsoja. MacNicol tulkitsee täydellisesti kolmanneksi pyöräksi jäävän ilmeitä, kun Stingo joutuu vähän väliä seuraamaan naapuriensa intohimoista pussailua.
     Stingon uusina naapureina, rakastavaisina Nathanina ja Sofiena nähdään ensimmäisen elokuvaroolinsa tekevä Kevin Kline ja parhaan naispääosan Oscar- ja Golden Globe -palkinnot roolisuorituksellaan napannut Meryl Streep. Heti ensikohtauksestaan lähtien on selvää, ettei Nathanin ja Sofien parisuhde ole mitään ruusuilla tanssimista Sofien vaikean menneisyydentrauman ja Nathanin ennalta-arvaamattoman luonteen takia. Nathan käykin välillä pahasti hermoille, mutta Kline on silti loistava roolissaan. Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin Meryl Streep, joka kahmi palkintoja täysin ansaitusti. Hän on huikean upea roolissaan, kadoten täysin puolalaiseen hahmoonsa. Sen lisäksi, että Streep välittää hurjan määrän vaativia tunteita, ei voi muuta kuin ihailla, kuinka luontevasti hän puhuu englantia voimakkaalla korostuksella. Yksikään kerta, kun Sofie takeltelee sanoissaan, etsii oikeaa ilmaisua tai lausuu jonkin sanan väärin, ei tunnu näyttelemiseltä. Streep on ehdottomasti näyttelemisen kuningatar ja tämä taitaa olla hänen hienoin työnsä.




Jossain Sofien valinnan keskellä on erinomainen lyhytelokuva, sydäntä särkevä mestariteos, jossa Meryl Streep esittelee ällistyttäviä näyttelijänlahjojaan. Onkin vain harmi, että se on kääritty aika keskivertoon kolmiodraamaan, joka vie suurimman osan kestosta, eikä ole läheskään yhtä mielenkiintoista katseltavaa. Jokainen kohtaus, joka kertoo Sofien menneisyydestä, on koukuttavaa seurattavaa, eikä herkistymiseltä voi välttyä. Takaumat johtavat nimen viittaamaan valintaan, mikä Sofien pitää tehdä ja viimeistään siinä kohtaa katsojaa ottaa sydämestä. Toki elokuvan nimen voi tulkita myös tarkoittamaan sitä, että Sofien pitää valita hänen äkkipikaisen miehensä Nathanin ja nuoren romantikon Stingon välille, mutta siihen todelliseen valintaan verrattuna tämä jossittelu ei ole läheskään yhtä kiinnostavaa.

Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin. Minä kyllä pidän tästä elokuvasta tällaisenaankin, mutta kokonaisuus on mielestäni ontuva. Koen kummaksi, että tekijät (tai siis alunperin kirjailija William Styron) päätti mieluummin keskittyä tähän romanttiseen kolmiodraamaan, kun käsissä oli mitä voimakkain kertomus naisen elämästä yhtenä maailman hirveimpänä aikakautena. Tässä kolmiodraamassakin on onnistumisensa ja vaikkei Stingo ole hahmona kiinnostavimmasta päästä, on ymmärrettävää, miksi hän kiintyy niin voimakkaasti Sofieen ja haluaa auttaa tätä. Jos elokuva kertoisi vain tästä kolmiodraamasta, eikä mukana olisi Sofien menneisyydentraumoja, leffa toimisi erittäin mainiosti. Tuntuukin jatkuvasti siltä, että mukana olisi kaksi kertomusta, joista toinen syö toiselta ihan liikaa. Niin ironista kuin se onkin, kirjoitusvaiheessa olisi pitänyt osata tehdä valintoja. Vaikka kuinka haluaisi, toista ei voi säästää...




Lisäksi leffaan mahtuu yksittäisiä kohtauksia ja juttuja, joista en pidä - erityisesti liittyen Stingon himokkuuteen. Stingo nimittäin haluaisi päästä harrastamaan seksiä ja se tuodaan esille kömpelöin tavoin kiusallisissa hetkissä. Elokuvan alkupäässä on kohtaus, jossa Stingolla on treffit Greta Turkenin näyttelemän Leslie-naisen kanssa, joka myös haluaisi kovasti kokeilemaan vaakamamboa... kunnes tulee se hetki, että se olisi tapahtumassa. Kohtaus tuntuu todella ylimääräiseltä ja sen olisi voinut poistaa. Mukana on myös kaksi kohtausta, joissa Sofie avautuu menneisyytensä tragedioista, mutta sen sijaan, että Stingo vaikuttaisi välittävän ja kuuntelevan oikeasti, hän tuntuu lähinnä pyyhkivän kyyneleitä ajatusmaailmalla "no niin, lopetas jo se itkeminen ja hypätään tuonne sängyn puolelle". Edelleen haluan painottaa, että pidän kyllä leffasta, mutta siinä on mielestäni tehty joitain vääriä valintoja.

Elokuvan on ohjannut Alan J. Pakula, joka tekee osittain vahvaa työtä tunnelman kanssa, mutta romanttisissa kohtauksissa äityy turhankin paljon siirappisuuteen. Ottaen huomioon, kuinka paljon enemmän Pakula tuntuu panostavan Sofien menneisyydessä tapahtuviin osioihin, on vielä erikoisempaa, kuinka vähän sitä lopulta pääsemme näkemään. Käsikirjoitus kaipaisi hiomista ja leikkaus tiivistämistä, sillä kahden ja puolen tunnin kestossa filmi on paikoitellen aika raskassoutuinen. Kuvaus on oivallista, vaikka mukana onkin joitain epätarkkoja otoksia. 1940-luvun ajankuva on toteutettu erinomaisesti lavastein ja asuin. Etenkin takaumakohtaukset ovat visuaalisesti hienot. Myös äänimaailma on onnistunut ja iso osa tunnelmasta muodostuu Marvin Hamlischin todella hyvistä musiikeista.




Yhteenveto: Sofien valinta on kelvollinen, mutta aika epätasainen draamaelokuva, jonka uumenista löytyy aivan mieletön näyttelijäsuoritus ja mestarillinen lyhytelokuva. Meryl Streep on huikean upea Sofiena. Streep varastaa show'n kaiken aikaa ja kyseessä taitaa jopa olla yhden kaikkien aikojen parhaan näyttelijän paras roolityö. Peter MacNicol ja ensikertalainen Kevin Kline suoriutuvat passelisti siinä vierellä, mutta jäävät auttamattomasti Streepin varjoon. Kline tulkitsee hyvin ailahtelevaa Nathania ja vaikka MacNicol onkin oiva pääosassa Stingona, hahmo jää usein joko tylsäksi sivustakatsojaksi tai ärsyttävästi väärinä hetkinä seksin perään janoavaksi mieheksi. Sofien menneisyyttä avaavat takaumat ovat ehdottomasti filmin parasta antia; liki täydellistä elokuvantekoa kaikin puolin. Onkin kumma, että tämä huomattavasti kiinnostavampi ja koskettavampi kertomus on pikemminkin sivujuonne aika keskinkertaisessa kolmiodraamassa. Sofien valinta on hieman turhauttava katselukokemus. Siitä löytyy mahtavia täysosumia, mutta myös ikäviä kompastuskiviä, joiden takia kokonaisuus on hieman pökkelö. Plussan puolelle kuitenkin jäädään ja suosittelen elokuvan katsomista traagisten draamojen ystäville ihan vain Sofien, hänen menneisyytensä ja häntä näyttelevän Streepin vuoksi. Maailmassa on toki varmasti myös ihmisiä, jotka uppoutuvat huomattavasti syvemmin juuri rakkaustarinan pyörteisiin, joten kenties on vain parasta kokeilla itse, kuinka Sofien valinta toimii.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.3.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Sophie's Choice, 1982, Incorporated Television Company, Keith Barish Productions


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti