TV-sarja: House of Cards, kausi 4 (2016)

HOUSE OF CARDS - KAUSI 4

Luoja: Beau Willimon
Pääosissa: Kevin Spacey, Robin Wright, Michael Kelly, Elizabeth Marvel, Mahershala Ali, Molly Parker, Neve Campbell, Joel Kinnaman, Jayne Atkinson, Derek Cecil, Paul Sparks, Kim Dickens, Nathan Darrow, Sebastian Arcelus, Boris McGiver, Ellen Burstyn, LisaGay Hamilton, Cicely Tyson, Reed Birney, Dominique McElligott, Lars Mikkelsen, Reg E. Cathey, Michel Gill, Corey Stoll ja Kate Mara
Genre: draama
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: 42 minuuttia - 57 minuuttia - Yhteiskesto: noin 10 tuntia 38 minuuttia
Ikäraja: 16

Michael Dobbsin kirjaan House of Cards - Kuninkaantekijä (House of Cards - 1989) ja BBC-sarjaan House of Cards (1990) perustuva Netflixin sarja House of Cards nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin helmikuussa 2013. Toinen ja kolmas kausi vain kasvattivat suosiota, joten jatkoa oli vieläkin luvassa. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2015 ja lopulta House of Cardsin neljäs tuotantokausi ilmestyi Netflixiin maaliskuussa 2016. Tämäkin kausi keräsi kehuja niin katsojilta kuin kriitikoilta, minkä lisäksi se sai kolmetoista Emmy-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, miespääosa, naispääosa, miessivuosa, vieraileva miesnäyttelijä, vieraileva naisnäyttelijä, roolitus, kuvaus, lavastus ja äänitys). Itse olin jo pidemmän aikaa pohtinut House of Cardsin katselua ja kun huomasin sen täyttävän tänä vuonna kymmenen vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa ja arvostella sarjan läpi. Kolmisen kuukautta kolmannen kauden katselun jälkeen katsoin neljännen tuotantokauden.

Avioriitansa jälkeen presidentti Frank Underwood jatkaa kampanjointiaan ympäri Yhdysvaltoja, Claire-vaimon palattua takaisin lapsuudenkotiinsa äitinsä luokse. Voivatko rypyt rakkaudessa estää Frankin jatkokauden, seuraavien presidentinvaalien lähestyessä kovaa vauhtia?

Kevin Spacey ja Robin Wright palaavat rooleihinsa Yhdysvaltojen presidentti Frank Underwoodina ja tämän Ensimmäisenä naisena Claire Underwoodina. House of Cardsin kolmannen kauden aikana pariskunnan välille muodostui niin voimakas riita, että kauden päätteeksi Claire päätti lähteä menemään. Neljäs kausi käynnistyykin tästä pariskunnan välirikosta. Spacey ja Wright suoriutuvat jälleen kerran mahtavasti rooleistaan ja etenkin Wright nousee vielä paremmin esille tällä kaudella. Spaceyn osuus ei muutu vain pienemmäksi, vaan Frankilta katoaa kauden alkupääksi lähes kokonaan hänen tapansa puhua suoraan katsojalle. Siinä, missä aiemmilla kausilla jännitin hahmojen puolesta, heidän hirmuteoistaan huolimatta, tällä kaudella huomasin toisinaan toivovani, että joku saisi löydettyä todisteita Underwoodeja vastaan.

     Paluun tekevät myös Michael Kelly Valkoisen talon kansliapäällikkö Doug Stamperina, Nathan Darrow presidentin turvamies Meechumina, Derek Cecil Valkoisen talon lehdistötiedottaja Graysonina, Elizabeth Marvel Frankin kovimpana kilpailijana Heather Dunbarina, Molly Parker presidenttiehdokas Jackie Sharpina ja Mahershala Ali tämän salarakkaana Remynä, Sebastian Arcelus vankilassa viruvana ex-journalisti Lucasina, Boris McGiver tämän pomona Hammerschmidtinä, Paul Sparks kirjailija Thomas Yatesina ja Kim Dickens tämän rakkaana Katena, Reed Birney varapresidentti Donald Blythenä, sekä aiempaa isompaan rooliin nostettuna Jayne Atkinson Yhdysvaltain ulkoministeri Catherine Durantina. Uusina tuttavuuksina kaudella esitellään muun muassa Manaajasta (The Exorcist - 1973) ja Unelmien sielunmessusta (Requiem for a Dream - 2000) naispääosa Oscar-ehdokkuudet saanut Ellen Burstyn Clairen äitinä, Scream-kauhuleffojen (1996-) tähti Neve Campbell vähän joka suuntaan juonittelevana LeAnn Harvey, Suicide Squad -elokuvista (2016-2021) tutty Joel Kinnaman New Yorkin kuvernööri Will Conwayna, sekä Cicely Tyson kongressinainen Doris Jonesina ja LisaGay Hamilton tämän tyttärenä Celiana. Niin uudet kuin vanhat näyttelijät suoriutuvat kaikki mainiosti rooleistaan. Erityisesti Burstyn vakuuttaa osassaan.

Kolmen mahtavan tuotantokauden jälkeen House of Cardsin teho alkaa pikkuhiljaa hiipumaan neljännen kautensa aikana. Kyseessä on kyllä erittäin mainio tuotantokausi, mutta se ei ole yhtä väkevä kuin kolme edeltäjäänsä. Siitä löytyy useampi mielenkiintoinen, suorastaan koukuttava juonikuvio, mutta ne eivät täysin onnistu soljumaan käsi kädessä. Kauden loppupäässä nähtävä terroristien panttivankikuvio on jännittävää seurattavaa, mutta se tuntuu hieman jälkijunassa kehitellyltä idealta. Aivan kuin kirjoittajat olisivat työstäneet kauden kasaan, vain tajutakseen, että heidän ideansa eivät vielä ihan riitä täyttämään kolmeatoista jaksoa, jolloin mukaan on pikaisesti kirjoitettu uusi tarinakaari.

Tämäkin tuotantokausi on täynnä kaikenlaista juonittelua ja takinkääntöä ja selkään puukottamista, mutta kausi ei ole yhtä herkullinen tässä kaikessa kuin edeltäjänsä. Tietty särmä on hieman kadoksissa, etenkin kauden ensimmäisen puoliskon aikana, mikä keskittyy pääasiassa Frankin ja Clairen avio-ongelmiin. Siitä saadaan totta kai paljon hyvää draamaa, mutta tietty House of Cardsille ominainen viehättävä niljakkuus lähes loistaa poissaolollaan. Vasta kauden toisella puoliskolla kausi palaa takaisin ruotuun tällä aspektilla, tuoden myös takaisin mukaan veikeän neljännen seinän rikkomisen. Toisella puoliskolla käy kuitenkin juuri ongelmaksi se, etteivät yksittäiset hyvät juonikuviot kulje täysin jouhevasti yhdessä. Tämän lisäksi tuotantokaudelta löytyy tähän asti sarjan epäuskottavimpia juttuja. Silti neloskausi nousee reippaasti plussan puolelle ja odotan innolla, mitä seuraavaksi on luvassa...

Tuotantokauden ohjaajat (Robin Wright on ohjannut kauden jaksoista jopa neljä) suoriutuvat työstään mallikkaasti, rakentaen hyvin tunnelmaa. Vika löytyykin lähinnä käsikirjoittajien puolelta, jotka eivät onnistu jonglööraamaan useiden juonikuvioiden kanssa. He kuitenkin vievät hahmoja onnistuneesti eteenpäin ja ovat täyttäneet kauden vahvalla dialogilla. Teknisiltä ansioiltaan tämäkin House of Cards -tuotantokausi on pätevästi tehty. Kuvaus on mainiota, samoin leikkaus. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat kaikki onnistuneet ja äänimaailmakin on hyvin rakennettu. Säveltäjä Jeff Beal tunnelmoi tuttuun tapaansa oivallisesti musiikeillaan.

Yhteenveto: House of Cardsin neljäs tuotantokausi on erittäin hyvää jatkumoa, mutta ei yllä aiempien kausien loistavuuteen. Kaudelta löytyy useita mielenkiintoisia juonikuvioita, lähtien Frankin ja Clairen avio-ongelmista, mutta käsikirjoittajat eivät täysin onnistu tasapainottelemaan näiden kuvioiden ja tarinakaarten välillä. Kausi tuntuukin ajoittain siltä, että tekijät ovat väkisin keksineet mukaan lisää sisältöä, jotta saavat kolmentoista jakson mitan täyteen. Vaikka kokonaisuus ontuukin hieman, ovat kuviot yksittäisinä kiinnostavia ja parhaimmillaan koukuttavia. Näyttelijät suoriutuvat jälleen vaikuttavasti rooleistaan, joskin on hieman harmi, ettei Kevin Spacey pääse samalla lailla kieroilemaan ja juttelemaan katsojille kuin edelliskausilla. Teknisiltä ansioiltaankin kausi on taidokkaasti tehty. Vaikka House of Cardsin taso tipahtaa hieman, pysyy sarja yhä neloskaudellaankin plussan puolella ja suosittelen sarjan katsomisen jatkamista kaikille, jotka innostuivat aiemmista kausista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.3.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
House of Cards, Yhdysvallat, 2013-2018, Netflix, Media Rights Capital, Panic Pictures, Trigger Street Productions