Arvostelu: Friday the 13th Part 2 / Perjantai 13. päivä, osa 2 (1981)

FRIDAY THE 13TH PART 2 (1981)

PERJANTAI 13. PÄIVÄ, OSA 2

Ohjaus: Steve Miner
Pääosissa: Amy Steel, John Furey, Marta Kober, Bill Randolph, Stu Charno, Kirsten Baker, Tom McBride, Lauren-Marie Taylor, Russell Todd, Steve Daskawisz ja Adrienne King
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia
Ikäraja: 18

Friday the 13th (1980-), eli suomalaisittain Perjantai 13. päivä on yksi suosituimmista ja tunnetuimmista kauhuelokuvasarjoista. Vaikkei sarjan leffoja olisikaan nähnyt, on aika varmaa, että tietää jääkiekkomaskia käyttävän murhaajan, Jason Voorheesin. Kaksitoistaosainen sarja alkoi vuonna 1980 elokuvalla Friday the 13th, josta kriitikot eivät erityisemmin välittäneet. Leffa oli jopa ehdolla kaikkien aikojen ensimmäisessä Golden Raspberry -palkintojen jaossa huonoimman elokuvan ja huonoimman naissivuosan titteleistä. Rahaa se tuotti kuitenkin niin paljon, että jatkoa oli luvassa. Alunperin toisen leffan ei ollut tarkoitus olla kunnon jatko-osa alkuperäiselle filmille, mutta lopulta tekijät päättivät pistää murhaajaksi ensimmäisen osan tappajan pojan, Jason Voorheesin. Tarina käsikirjoitettiin nopeasti ja kuvaukset kestivät noin kuukauden, jotta elokuva saatiin mahdollisimman nopeasti julkaistua. Friday the 13th Part 2, eli suomeksi Perjantai 13. päivä, osa 2 saikin ensi-iltansa keväällä 1981, alle vuosi ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen! Elokuva ei ollut yhtä iso hitti kuin edeltäjänsä, mutta se tuotti budjettinsa kaksikymmenkertaisesti takaisin. Kriitikot eivät pitäneet filmistä, mutta edeltäjänsä tapaan sitä pidetään nykyään kulttiklassikkona. Itse tutustuin sarjaan kaksi vuotta sitten katsomalla vuoden 2009 uusintaversion Friday the 13th. Viime vuonna katsoin sen uudelleen arvostellakseni sen juurikin perjantai 13. päivänä ja tämän vuoden alussa arvostelin sarjan alkuperäisen osan. Nyt kun kyseinen päivä on taas kerran, oli aika katsoa sarjan toinen osa ja arvostella se.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Friday the 13th!

Lähellä Camp Crystal Lakea järjestetään valmennuskurssi, jonne nuoret leiriohjaajat tulevat koulutettaviksi. Iloiset kesäpäivät muuttuvat kuitenkin kauhuksi, kun kuolleeksi luultu Jason Voorhees alkaa hyökkäillä nuorten kimppuun.

Nuoria leiriohjaajia ovat valmennuskurssin vetäjä Paul Holt (John Furey), tämän salarakas Ginny (Amy Steel), pariskunta Sandra (Marta Kober) ja Jeff (Bill Randolph), hassutteleva Ted (Stu Charno), pyörätuolissa kulkeva Mark (Tom McBride), Muffin-koiran omistava Terry (Kirsten Baker), kiltti Vickie (Lauren-Marie Taylor) ja hieman pervo Scott (Russell Todd). Jokaiselle hahmolle on annettu jonkinlainen pieni ominaisuus, jotta heidät erottaa toisistaan, mutta edellisen osan tapaan yksikään hahmo ei ole kovin muistettava. Tällä kertaa hahmoista kuitenkin välittää hieman, sillä he ovat pääasiassa mukavia, jolloin toivoisi, että edes suurin osa heistä selviäisi. Näyttelijät ovat tarpeeksi toimivia rooleissaan, mutta yksikään ei ole erityisen hyvä.
     Tällä kertaa murhaajana nähdään tosiaan Jason Voorhees (Steve Daskawisz), josta elokuvasarja tunnetaankin. Hahmolla ei tosin vieläkään nähdä Jasonin ikonista jääkiekkomaskia, vaan hän naamioituu tyynyliinaan, mikä on aika koomista. Huvittavuus tosin loppuu heti, kun Jasonin näkee samassa kuvassa muiden ihmisten kanssa, sillä häntä ei kiinnosta tutustua keneenkään. Jason tykkää vain tappaa ja sitä hän myös pääsee tekemään.
     Leffassa nähdään myös lyhyesti edellisen elokuvan tapahtumista selviytynyt Adrienne Kingin näyttelemä Alice, sekä aiempi murhaaja, eli Betsy Palmerin esittämä Jasonin äiti Pamela Voorhees. Jälkimmäinen nähdään tosin vain Alicen näkemissä painajaisissa.

Friday the 13th Part 2 alkaa nimittäin pari kuukautta edellisen osan tapahtumien jälkeen, eikä Alice ole todellakaan päässyt yli traumoistaan. Noin kymmenen minuuttia kestävässä introssa kerrataan edellisen elokuvan loppuhuipennus, joka on hieman hölmösti toteutettu, mutta koska en pitänyt edellisestä leffasta, niin pakko sanoa ettei siitä jäänyt paljoa mieleen, joten kertaus oli ihan hyvä tapa saada katsoja takaisin sarjan pariin. Onneksi hölmöilyt loppuvat intron jälkeen ja olin positiivisesti yllättynyt, sillä mielestäni tämä elokuva on selvästi parempi kuin alkuperäinen Friday the 13th! Ei se silti kuitenkaan kovin hyvä ole. Leffa on ihan viihdyttävä kauhufilmi, joka hyödyntää koko kestonsa toimivasti, joka pääsee pariin otteeseen säikäyttämään ja jossa hahmoista hieman välittää, mutta muuten teos ei herätä ihmeellisempiä tunteita. Jotkut kohdat ovat ihan jännittäviä, mutta nykypäivänä katsottuna Friday the 13th Part 2 pelottaa oikeasti vain lapsia tai herkimpiä aikuisia.

Juoni on tavallaan pelkkä kopio edellisen osan tarinasta, mutta muutoksia on ihan tarpeeksi, jottei elokuva tunnu pelkältä kierrätykseltä. Ensimmäisen leffan tavoin myös tässä filmissä tapot nähdään pääasiassa joko tappajan silmin tai jostain vain ilmestyy veistä pitelevä käsi, joka tappaa. Murhat ovat hieman koomisia nykyään, mutta paremmin toteutettuja kuin viime leffassa. Elokuva ei kuitenkaan samalla lailla yritä piilotella sitä, kuka todellinen tappaja on, sillä kaikkihan sen tietävät, että nyt on kyseessä Jason. Loppuhuipennus on mainio ja siinä on jopa kekseliäisyyttä mukana, mikä on plussaa. Kokonaisuutena Friday the 13th Part 2 on viihdyttävä kauhuelokuva. Sen aikana ei käy aika pitkäksi, eikä se koskaan kiirehdi. Tarina on äärimmäisen yksinkertainen, joten mitä turhia venyttää sitä yli puolentoista tunnin elokuvaksi?

Ohjausvastuu sarjassa on vaihtunut ja tällä kertaa homman hoitaa Steve Miner, joka osaa ihan kivasti luoda kauhutunnelmointia. Friday the 13th Part 2 on Minerin esikoisohjaus, mutta sitä ei onneksi huomaa liikaa. Ron Kurzin ja Phil Scuderin käsikirjoitus on ihan kelpo, mutta siitä ei löydy mitään erikoista ja jotkut repliikit ovat aika tönkköjä. Kuvaus on sujuvaa ja leikkaus on pääasiassa toimivaa. Intron painajaisiin leikkaaminen on huvittavan näköistä, mutta se sopii leffan kasarihenkeen. Ääniefektit eivät ole mitä parhaimmat ja erikoinen vingahdus, joka kuuluu lähes aina, kun Jason ilmestyy kuvaan, on koominen. Elokuvan musiikit on säveltänyt Harry Manfredini, mutta hänen työnsä ei ole lainkaan muistettavaa ja filmin äänimaailmasta jää mieleen vain tuttu "ki-ki-ki-ma-ma-ma" -kuiskaus, joka on kyllä karmiva.

Yhteenveto: Friday the 13th Part 2 on yllättävää kyllä hieman edeltäjäänsä parempi kauhuelokuva. Se viihdyttää ja saa katsojan jännittämään onnistuneemmin, minkä lisäksi hahmoista jopa välittää hieman, eikä haluaisi nähdä heidän kuolevan. Leffa osaa hyödyntää kestonsa onnistuneesti, eikä filmin tarvitsekaan kestää kauempaa. Tarina on jokseenkin kopioitu edellisestä osasta, mutta uusia juttuja on tarpeeksi, minkä lisäksi on hienoa nähdä Jason Voorhees vihdoin murhaajana, jolloin tässä on jonkinlaista raikkautta mukana. Kovin ihmeellisestä teoksesta ei kuitenkaan ole kyse, eikä elokuva nykypäivänä ole enää pelottava. Muutamat äkkisäikäytykset Friday the 13th Part 2 kuitenkin tarjoaa ja suosittelen vilkaisemaan sen, jos piditte alkuperäisestä osasta tai jos olette kauhufaneja. Hyvää perjantai kolmattatoista vaan kaikille ja toivottavasti se sujuu paremmin kuin tämän filmin nuorilla!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.9.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.fridaythe13th.wikia.com
Friday the 13th Part 2, 1981, Georgetown Productions Inc., Sean S. Cunningham Films

Arvostelu: Friday the 13th / Perjantai 13. (1980)

FRIDAY THE 13TH (1980)

PERJANTAI 13.

Ohjaus: Sean S. Cunningham
Pääosissa: Adrienne King, Kevin Bacon, Laurie Bartram, Harry Crosby, Mark Nelson, Jeannine Taylor, Robbi Morgan ja Betsy Palmer
Genre: kauhu, jännitys
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 18

Friday the 13th (1980-) on yksi tunnetuimmista kauhuelokuvasarjoista. Vaikka ei olisi nähnytkään elokuvia, silti luultavasti tunnistaa sarjan ikonisen lätkämaskia käyttävän murhaaja Jason Voorheesin. Sarjaan kuuluu nyt jopa kaksitoista elokuvaa ja kolmastoista on tulossa loppuvuodesta 2017. Sen piti ilmestyä tammikuussa, mutta jostain syystä elokuvan julkaisua siirrettiin lähes vuodella eteenpäin. Itse olen nähnyt sarjasta vain uusintaversion Friday the 13th (2009) ja Freddy vs. Jasonin (2003), jossa sarja yhdistetään A Nightmare on Elm Streetin (1984-) maailmaan. Kun olin arvostellut uusintaversion viime vuonna perjantaina 13. toukokuuta, päätin, että arvostelen seuraavana perjantai 13. päivänä sarjan aloittaneen elokuvan vuodelta 1980. Pitkään mietin, mistä saisin elokuvan käsiini ja olin huojentunut, kun se ilmestyi Netflixin tarjontaan viime syksynä. Kun elokuva alunperin ilmestyi, se oli Suomessa kokonaan kielletty raakuutensa takia. Vuosien varrella elokuvalle on noussut klassikkomaine kauhuelokuvien keskuudessa ja mielenkiinnolla katsoin alkuperäisen Friday the 13th -elokuvan noin viikkoa ennen itse oikeaa päivämäärää.

Joukko nuoria saapuu mökkeilemään Crystal Laken leirille, jolla on synkkä maine hukkumistapauksen ja murhan takia. Eipä aikaakaan, kun nuoret huomaavat, että paikassa tapahtuu murhia edelleen.

Nuorten joukkoon kuuluvat Alice (Adrienne King), Bill (Harry Crosby), Brenda (Laurie Bartram), Jack (Kevin Bacon), Marcie (Jeannine Taylor) ja Ned (Mark Nelson). Hahmoja on paikoitellen vaikea erottaa toisistaan, eikä heillä ole erityisesti kunnon luonteenpiirteitä. Ned erottuu joukosta ollessaan ylivilkas ja Jack erottuu hieman inhottavana naistenmiehenä... ja koska häntä näyttelee Kevin Bacon. Pääasiassa pojat ovat elokuvassa stereotypisesti rohkeampia ja rennompia, kun taas tytöt alkavat panikoida ja kirkua, kun jotain pahaa tapahtuu. Oikeassa elämässähän kaikki kirkuisivat ja panikoisivat. Hahmoista vain pari jää mieleen elokuvan jälkeen, mutta kun he eivät vakuuta erityisemmin elokuvan aikana, ei heidän kohtaloillaan ole katsojalle oikeastaan mitään väliä. Elokuva joka tapauksessa yrittää tehdä nuorten listimisestä viihdettä, joten turha siinä on tunteikkaaksi heittäytyä. Näyttelijäntyö ei ole kenenkään kohdalla kovin kummoista.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Crystal Lakea etsivä Annie (Robbi Morgan), kylähullu Ralph (Walt Gorney), leiriä kunnostava Steve (Peter Brouwer) ja hukkuneen pojan äiti (Betsy Palmer).

Vaikka tunnetuin hahmo koko sarjassa on Jason Voorhees, joka lahtaa teinejä jättiveitsellään ja piilottaa epämuodostuneen pärstänsä jääkiekkonaamion taakse, tässä elokuvassa hahmo ei esiinny lähes lainkaan. Onkin erikoista, että sarjan isoin hahmo ei ole mukana sarjan avausosassa. Hänet kyllä mainitaan pariin otteeseen, mutta paikoitellen jopa unohtaa katsovansa Friday the 13th -elokuvaa, kun Jasonia ei näy. Tietenkin pitää ottaa huomioon, että kun elokuva ilmestyi, hahmo ei ollut tuttu, eikä hänen puuttumisensa ollut outoa. Nykypäivänä katsottuna se on hämmentävää ja pakko sanoa, että uskoisin elokuvan olevan parempi, jos siinä olisi Jason murhaajana. Tässä tappajaa nimittäin salaillaan loppuhuipennusta varten ja tappokohtauksissa tapahtumat näytetään joko murhaajan näkökulmasta tai jotenkin siten, ettei tappajasta paljastu muuta kuin kädet ja murhaväline. Vaikka tappokohtauksissa onkin sitä hurmetta, minkä takia ihmiset luultavasti pistävät tämän pyörimään, kohtaukset ovat niin tönkösti toteutettuja, ettei niitä jaksa erityisemmin katsella. Ymmärrän kyllä, että monille 1980-luvun nuorille tämä toimii, jos he näkivät sen lapsina esimerkiksi oven raosta, kun vanhemmat katsoivat elokuvaa ja tiesivät, ettei se ollut sallittua. Pelottavien kohtauksien lisäksi jännitti jäävänsä kiinni leffan katselemisesta. Nykypäivänä elokuvan pelottelut eivät toimi - paitsi herkimmille - eikä nykynuoriso varmasti saa tästä oikein mitään irti. Itse en ainakaan saanut.

Friday the 13th on parhaat päivänsä nähnyt elokuva ja sen sijaan, että katsoja kokisi pelkoa elokuvan aikana, leffa vain lähinnä puuduttaa. Se on tylsä ja tuntuu kestävän yli kaksi tuntia, vaikka onkin vain puolitoistatuntinen pätkä. Tarinan olisi saanut helposti kerrottua lyhyemmässäkin ajassa, minkä esimerkiksi vuoden 2009 versio osoittaa. Siinä tarina ehditään kertoa tavallaan jopa kaksi kertaa. Ja siinä nuoria jahtaa Jason Voorhees, eikä jokin mitä ei näytetä lähes lainkaan. Hahmojen kohtalo ei kiinnosta katsojaa pätkääkään, jolloin lähinnä vain turhautuneena toivoisi, että kaikki heittäisivät jo veivinsä, potkaisisivat tyhjää ja päästäisivät kylmät pierunsa. Kun elokuva on päättynyt, niin paljoa ei jää käteen. Jatkoa povataan viimeisten minuuttien aikana ja sitähän ilmestyi, kuten tiedetään. Loppuvuodesta ilmestyy uusi versio elokuvasta, mutta ehkä vuonna 2018 huhtikuussa perjantai 13. päivä arvostelen elokuvan Friday the 13th Part 2 (1981), jos se vaikka olisi parempi. Siinä ainakin on vihdoin Jason.

Elokuvan on ohjannut Sean S. Cunningham, joka oli tätä ennen ohjannut mm. komediat Here Come the Tigers (1978) ja Manny's Orphans (1978). Cunningham toimi myös tuottajana ja loi tarinan elokuvalle. Toimiva ideahan Friday the 13th -elokuvassa on, mutta lopputulos ei tunnu toimivan. Kuvaus ei ole mitä parhaimmasta päästä ja kamera heiluu usein liikaa. Leikkaus on sujuvaa, vaikka tönkköjäkin leikkauksia on mukana. Maskeeraukset ovat ihan hyviä, esimerkiksi kirves naamassa ja piikki kaulassa ovat toimivasti toteutettuja. Äänitys on paikoitellen heikkoa, eivätkä äänitehosteet ole kummoisia. Musiikkina kuullaan mm. tietysti elokuvan tunnuskappale, jossa kuiskataan "Ki-ki-ki-ma-ma-ma", joka on jännittävintä koko elokuvassa.

Yhteenveto: Friday the 13th on todella tylsä kauhuelokuva. Kauhuksi sitä on tavallaan vaikea laskea, sillä se ei millään lailla pelota. Murhaajamysteeri ei ole kovin toimivasti toteutettu ja mieluummin katsoisi Jason Voorheesia jättiveitsensä kanssa. Hahmot ovat unohdettavia ja aika persoonattomia, eivätkä heidän näyttelijänsä ole kummoisia. Maskeeraukset ovat sentään toimivia. Kuvaus on paikoitellen hirveää. Idea on hyvä ja tästähän se monien tuntema kauhuleffasarja alkoi, mutta voisi se aloitus olla huomattavasti parempi. Nykynuorille en tätä suosittele ja ne, joille tätä voisi suositella, ovat tämän luultavasti jo katsoneet. Voihan Friday the 13th tietysti jännittää perheen pienimpiä, mutta heidän ei kuuluisi vielä katsoa tällaisia elokuvia. Toivottavasti Friday the 13th Part 2 olisi parempi... se sitten varmaan joskus vuoden päästä. Joka tapauksessa hyvää perjantai 13. päivää kaikille! Olkoon se helpompi kuin tämän elokuvan nuorilla.

Kirjoittanut: Joonatan, 8.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.nitehawkcinema.com
Friday the 13th, 1980, Paramount Pictures, Warner Bros. Pictures, Georgetown Productions Inc., Sean S. Cunningham Films