EVIL DEAD BURN
Ohjaus: Sébastien Vaniček
Näyttelijät: Souheila Yacoub, Tandi Wright, Hunter Doohan, Luciane Buchanan, Erroll Shand, Maude Davey, George Pullar, Victory Ndukwe, Keanu Karim, Greta Van Den Brink ja Alyssa Sutherland
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Ikäraja: 16
Sam Raimin kauhuelokuva Evil Dead - kauhun riivaamat (The Evil Dead - 1981) nousi genrensä klassikoksi ja synnytti franchisen, johon kuuluvat jatko-osat Evil Dead II (1987) ja Pimeyden armeija (Army of Darkness - 1992), uudelleenfilmatisointi Evil Dead (2013) ja televisiosarja Ash vs Evil Dead (2015-2018). 2020-luvulla elokuvasarja päätettiin herättää takaisin eloon ja koska Evil Dead Rise (2023) oli sekä kriitikoiden mieleen että taloudellinen hitti, New Line Cinema päätti ryhtyä takomaan rahaa sarjalla oikein kunnolla. Raimi palkkasi Sébastien Vaničekin ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi, nähtyään miehen hämähäkkikauhuleffa Infestedin (Vermines - 2023). Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2025 ja nyt Evil Dead Burn on saapunut elokuvateattereihin. Itse olen pitänyt leffasarjan aiemmista osista, jopa Evil Dead Risesta. Aloin kuitenkin huolestua, kun New Line Cinema ilmoitti työstävänsä useampaa elokuvaa aiheesta samaan aikaan. Vaikka Evil Dead Burn keräsi maailmalta positiivisia reaktioita, olin silti skeptinen, mennessäni katsomaan leffaa heti sen ensi-iltana.
Pricen perheen pojan hautajaiset saavat ikävän käänteen, kun poika ei pysykään kuolleena.
Evil Dead Burn nostaa esiin jälleen uudet hahmot, jotka joutuvat häijyjen deaditejen riepoteltavaksi. Keskiössä on Pricen perhe, jonka esikoispoika Will (George Pullar) on juuri kuollut hirvittävässä auto-onnettomuudessa. Hahmoja ovat Willin leskeksi jäänyt vaimo Alice (Souheila Yacoub), Willin vanhemmat Susan-äiti (Tandi Wright) ja Edgar-isä (Erroll Shand), muistisairas isoäiti Polly (Maude Davey), sekä pikkuveli Joseph (Hunter Doohan) ja tämän tyttöystävä Thya (Luciane Buchanan). Yhdessä he muodostavat aika epämukavan joukon, joista suuri osa ei juuri edes pidä toisistaan. Hiertävät suhteet tekevät näistä hautajaisista vaivaannuttavat jo ennen kuin käy selväksi, että Will ei välttämättä olekaan ihan niin kuollut kuin he luulivat. Näyttelijät suoriutuvat pääasiassa hyvin rooleistaan, erityisesti he, joiden esittämät hahmot joutuvat ilkikuristen deaditejen riivaamiksi. Hahmot jäävät kuitenkin harmillisen yhdentekeviksi ja aika lailla kaikkien kohtalot voi arvata heti ensinäkemiseltä.
Jos todella kovasti odotit Evil Dead Risen jälkeen näkeväsi lisää samanlaista verimättöä, eiköhän uusi Evil Dead Burn tyydytä tämän nälän. Itse koin Evil Dead Risen eduksi sen, että kyseessä oli elokuvasarjan ensimmäinen osa kymmeneen vuoteen, jolloin deaditejen metkut tuntuivat pitkästä aikaa taas tuoreilta. Evil Dead Burn ilmestyy jo kolme vuotta myöhemmin ja tarjoaa aika lailla sitä samaa vanhaa ällöttävistä raakuuksista hankaliin perhesuhteisiin, muttei jaksanut innostaa minua samalla kieron vinksahtaneella tavalla kuin edeltäjänsä.
Evil Dead Burn on oudon raskas lisäys elokuvasarjaan, niin aiheiltaan kuin ilmapiiriltään. Leffa oikein velloo masentavassa synkistelyssään (mitä ei helpota ankean harmaa värimaailma), kaivaten enemmän Raimin alkuperäisklassikoiden pilkettä silmäkulmaansa. Mukana on muutamia todella synkän huumorin hetkiä, mutta minulle tuli ikävä niitä aikoja, kun katsojalla oli hauskaa deaditejen parissa. Nyt ne ovat kuin minkä tahansa tusinakauhuleffan riivattuja ihmisiä. Kun deaditet pääsevät vauhtiin, on luvassa erittäin brutaaleja näkyjä, jotka pistävät kyllä ihmettelemään, että miten leffalle ei lätkäisty korkeaa K18-ikärajaa. Mutta samalla minun on myönnettävä, että joistain aika kekseliäistäkin raakuuksista huolimatta Evil Dead Burnin meno alkoi jossain kohtaa jopa hieman puuduttamaan. Se, mikä oli pari leffaa takaperin shokeeraavaa, aiheuttaa nyt enää lieviä puistatuksia. On sääli, jos Evil Dead taantuu studion tehtailuksi ja odotukseni vajaan parin vuoden päästä ilmestyvää Evil Dead Wrathia (2028) kohtaan laskivat nyt aikamoisesti.
Sébastien Vaničekin työstämä käsikirjoitus jäi mielestäni aika vaisuksi ja viimeistään leikkaushuoneessa leffaa olisi pitänyt älytä tiivistää lähes kahden tunnin kestostaan. On kuitenkin myönnettävä, että Vaničekilla on ehdottomasti silmää hurjille kohtauksille. Evil Dead Burnin kirkkaasti parasta antia on nimittäin sen tekninen toteutus. Kameratyöskentely on ajoittain jopa todella luovaa ja ränsistyneen talon lavasteet ovat hienot. Maskeeraajat ja käytännön tehosteiden tiimi taas tarjoaa toinen toistaan inhottavampia (ja teknisellä tasolla vaikuttavampia) näkyjä. Loppusuoran tietokone-efektit tosin jättävät hieman toivomisen varaa. Äänimaailma luottaa turhan paljon kovaäänisiin böö-äkkisäikyttelyihin, mutta ranskalaisyhtye Double Dangerin työstämät musiikit toimivat ihan kivasti taustalla.
Lopputekstien aikana nähdään vielä kaksi, mahdollista jatko-osaa pohjustavaa kohtausta.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.7.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Evil Dead Burn, Yhdysvallat, 2026, Ghost House Pictures, New Line Cinema, New Zealand Film Commission, Ontario Creates, Screen Gems, Sony Pictures Releasing
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti