Koriskenttien koiratähti (Air Bud - 1997) - elokuva-arvostelu

KORISKENTTIEN KOIRATÄHTI

AIR BUD

Ohjaus: Charles Martin Smith

Näyttelijät: Kevin Zegers, Buddy, Wendy Makkena, Michael Jeter, Bill Cobbs, Brendan Fletcher, Stephen E. Miller, Norman Browning, Nicola Cavendish, Shayn Solberg, Jessebel Mather, Kati Mather ja Eric Christmas

Genre: urheilu, komedia

Kesto: 1 tunti 38 minuuttia

Ikäraja: S

Air Bud, eli suomalaisittain Koriskenttien koiratähti on Walt Disneyn julkaisema koko perheen elokuva. Inspiraatio elokuvaan syntyi Kevin DiCiccon kultaisestanoutajasta Buddysta, jonka DiCicco oli kouluttanut pelaamaan koripalloa. Buddy oli päässyt esiintymään televisiossa Amerikan hauskimmissa kotivideoissa ja David Lettermanin talk show -ohjelmassa ja DiCicco sai idean tehdä Buddysta elokuvan. Hän sai Keystone Entertainmentin innostumaan koripalloa pelaavasta koirasta ja kuvaukset käynnistyivät. Kevin DiCicco halusi kutsua elokuvaa "Buddyksi", mutta koska kesäkuussa 1997 oli juuri ilmestynyt elokuva nimeltä Buddy, leffa sai Yhdysvalloissa nimen Air Bud ja se sai teatteriensi-iltansa elokuussa 1997. Suomeen elokuva saapui vasta myöhemmin nimellä Koriskenttien koiratähti. Elokuva oli taloudellinen hitti, joka sai kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton kriitikoilta. Itse en ollut aiemmin katsonut Koriskenttien koiratähteä tai yhtäkään sen jatko-osista tai Pentujengi-sisarleffoista (Air Buddies). Kuitenkin nyt kun elokuvasarja on saamassa pitkästä aikaa jatkoa elokuvalla Air Bud Returns (2026), päätin sitä odotellessa katsoa alkuperäisen elokuvan vihdoin ja samalla arvostella sen.

Nuori Josh Framm perheineen muuttaa uuteen kaupunkiin ja Joshin on vaikea löytää kavereita. Ystävyys syntyy kuitenkin yllättävästä paikasta, kun Josh tapaa koiran nimeltä Buddy, joka tykkää pelata koripalloa.

Myöhemmin muun muassa Gossip Girl -sarjassa (2007-2012) esiintynyt Kevin Zegers näyttelee Josh Frammia, joka on juuri menettänyt isänsä ja joka muuttaa äitinsä (Wendy Makkena) ja pikkusiskonsa (Jessebel ja Kati Mather) kanssa uuteen kaupunkiin. Uusien kavereiden saaminen tuottaa kuitenkin Joshille vaikeuksia, siitäkin huolimatta, että Josh on hyvä koripallossa ja uudessa koulussa on korisjoukkue. Eräänä päivänä heitellessään palloa, hän löytää puskasta pelokkaan koiran, jonka hän nimeää Buddyksi ja odottamaton ystävyys syvenee, kun Josh huomaa, että Buddy osaa pelata koripalloa. Josh on tykättävä hahmo ja Zegers on oiva valinta rooliin. Mutta onhan leffan isoin täky tottakai fiktiivistä versiota itsestään esittävä Buddy, joka osasi ihan oikeastikin kuonollaan pompauttaa pallon koripallorenkaan läpi. Valitettavasti tosielämässä Buddy menehtyi syöpään jo puoli vuotta Koriskenttien koiratähden ilmestymisen jälkeen, eikä siten päässyt enää mukaan leffan lukuisiin jatko-osiin. Buddy kuitenkin sementoi heti tässä leffassa paikkansa Hollywoodin koiraikonien joukosta.

     Elokuvassa nähdään myös Nicola Cavendish koulun rehtorina Pepperinä, Stephen E. Miller koulun koripallojoukkueen valmentajana Barkerina, Brendan Fletcher joukkueen tähtipelaajana Larryna, Bill Cobbs koulun talonmiehenä, sekä Michael Jeter pellekeikkoja syntymäpäiväjuhlilla vetävänä Normina. Sivunäyttelijät hoitavat tonttinsa myös passelisti. Cobbs on täydellinen sympaattiseksi talonmieheksi, joka yrittää tsempata Joshia, kun taas Jeter on sopivan niljakas omassa osassaan.

Koriskenttien koiratähti tai sen jatko- ja lisäosat eivät tosiaan ole kuuluneet millään tavalla minun lapsuuteeni, joten en pystynyt katsomaan elokuvaa minkäänlaisten nostalgialasien läpi. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat aika alhaiset, joten olinkin erittäin yllättynyt, sillä minä jopa ihan aidosti oikeasti pidin tästä leffasta. Kyseessä on ilahduttava koko perheen urheiluelokuva, joka levittää väkisinkin leveän hymyn katsojansa huulille, sillä Joshin ja Buddyn välille syntyvästä ystävyydestä löytyy niin suuri sydän.

Vaikkei minulta löydy nostalgialaseja itse leffaa kohtaan, elokuva sai minut kyllä ikävöimään 1990-luvun lastenleffojen perään. Muutamasta kohelluskohtauksesta (joista Buddyn kylvettäminen on kieltämättä onnistuneen lystikäs) huolimatta Koriskenttien koiratähti uskaltaa edetä omalla painollaan ja rakentaa kertomustaan ja päähenkilöiden välille muodostuvaa voimakasta sidettä. Voin vain kuvitella, millaista vyörytystä elokuva olisi tänä päivänä tehtynä. Tätä tarinaa on mukava seurata ja hommahan vain paranee, kun Buddyn lahjat koripallokentällä käyvät selväksi ja pian koirasta muodostuu joukkueen maskotti.

Loppusuoralla elokuva alkaa kuitenkin venyttämään uskottavuuden rajoja. Itse pystyin vielä katsomaan sormien läpi sen, että finaaliottelussa erään pojan loukkaannuttua kaikki olisivat sinut sen kanssa, että Buddy siirtyy maskotista pelaajaksi, mutta lopun oikeuskiista on niin kiusallisen sinisilmäisesti ja kornisti tehty, että se valitettavasti rokotti hieman pisteitä ihan viime minuuteilla. Siitä huolimatta olin yllättynyt, kuinka kertakaikkisen sympaattinen leffa onkaan kyseessä. Kenties minun pitäisi nyt antaa mahdollisuus myös elokuvasarjan kolmelletoista muulle osalle.

Elokuvan ohjasi paremmin näyttelijänä tunnettu Charles Martin Smith, joka tekee oivaa työtä ilmapiirin kanssa ja täytyyhän sitä nostaa hattua koripallokohtauksille, joissa on täytynyt ohjata lasten lisäksi myös koiraa. Lopun vaivaannuttavaa oikeussalikohtausta lukuun ottamatta Paul Tamasyn ja Aaron Mendelsohnin työstämä käsikirjoitus on mainio. Teknisestikin Koriskenttien koiratähti on hyvin tehty. Se on osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet näyttävät hyviltä ja puvustuksen huippu on tietenkin Buddyä varten räätälöidyt tiimipaita ja omat pikku pelikengät. Tehosteet toimivat edelleen ja äänimaailmakin on hyvin rakennettu Brahm Wengerin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Air Bud, Yhdysvallat, Kanada, 1997, Walt Disney Pictures, Keystone Pictures, Alliance Films

Arvostelu: Svengijengi '62 (American Graffiti - 1973)

SVENGIJENGI '62

AMERICAN GRAFFITI

Ohjaus: George Lucas

Pääosissa: Richard Dreyfuss, Ron Howard, Paul Le Mat, Charles Martin Smith, Cindy Williams, Candy Clark, Mackenzie Phillips, Wolfman Jack, Bo Hopkins, Harrison Ford, Lynne Marie Stewart, Terry McGovern, Manuel Padilla Jr., Susan Richardson ja Suzanne Somers

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

Ikäraja: 12

American Graffiti, eli suomalaisittain Svengijengi '62 on Tähtien sota -saagan (Star Wars - 1977-) luojan, George Lucasin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva. Tehdessään esikoiselokuvaansa THX 1138 (1971), Lucas sai ohjaaja Francis Ford Coppolalta haasteen tehdä massayleisöön helpommin vetoavan leffan. Lucas alkoi kehitellä tarinaa, joka perustui hänen omaan nuoruuteensa 1960-luvun alussa ja alkoi kaupitella sitä eri studioille. Hän sai United Artistsin johtajan, David Pickerin tukemaan filmin tekoa ja Richard Walterin käsikirjoittamaan elokuvan. Lucas ja Walter olivat kuitenkin eri mieltä leffan suunnasta, joten Lucas erotti Walterin ja päätti kirjoittaa filmin itse, mikä johti myös United Artistsin perääntymiseen projektista. Lucas jatkoi leffan kaupittelua, mutta niin Paramount, 20th Century Fox kuin Columbia Pictures torjuivat hänet. Lopulta Universal Pictures tarttui projektiin, erityisesti kun juuri suureksi menestykseksi muodostuneen Kummisedän (The Godfather - 1972) ohjannut Coppola päätti toimia leffan tuottajana. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 1972 ja lopulta Svengijengi '62 sai maailmanensi-iltansa 1. elokuuta 1973 - tasan 50 vuotta sitten! Elokuva oli kriitikoiden kehuma menestys, joka sai parhaan elokuvan, ohjauksen, käsikirjoituksen, naissivuosan ja leikkauksen Oscar-ehdokkuudet, sekä voitti parhaan musikaali- tai komediaelokuvan Golden Globe -palkinnon. Itse näin Svengijengi '62:n muutamia vuosia sitten ja pidin filmistä. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 50 vuotta, päätin katsoa sen uudestaan ja arvostella sen juhlan kunniaksi.

Vuonna 1962 Kaliforniassa joukko vastikään koulusta valmistuneita nuoria viettää viimeistä iltaansa yhdessä, ennen kuin jokainen lähtee omille teilleen.

Svengijengi '62 kertoo juuri high schoolista valmistuneiden teinien kesäloman viimeisestä yhteisestä yöstä, ennen kuin aamulla koittaa aika jokaiselle lähteä uusille poluille, oli kyse sitten collegesta, työpaikasta tai jostain muusta. Näitä teinejä ovat tulevaisuuttaan pohdiskeleva Curt (Richard Dreyfuss), pariskunta Steve (nykyään paremmin ohjaajana tunnettu Ron Howard) ja Laurie (Cindy Williams), katukisojen kinginä tunnettu John (Paul Le Mat) ja kiusallinen Terry (Charles Martin Smith), joka yrittää kovasti tehdä vaikutuksen niin kavereihinsa kuin paikallisiin tyttöihin. Hahmoviisikosta jokainen on omalla tavallaan mainio ja jokaisen kertomusta yön ajalta seuraa mielellään. Dreyfuss, Howard, Williams, Le Mat ja Smith ovat kaikki nappivalintoja rooleihinsa, tulkiten taidokkaasti erilaisia persoonia ja tiettyä nuoruuden intoa, huolettomuutta ja toiveikkuutta.

     Lisäksi elokuvassa nähdään muun muassa Candy Clark Terryn mukaan päätyvänä Debbienä, Mackenzie Phillips Johnin yötä häiritsevänä Carolina, Terry McGovern Curtin kaverina Wolfena, Manuel Padilla Jr. Pharaos-jengiin kuuluvana Carlosina, sekä Han Solo ja Indiana Jones itse, nuori Harrison Ford Johnin kilpailuun haastavana Bob Falfana. 1960-luvun alun radiossa kuuluisana tiskijukkana toiminut ja George Lucasin ihailema Wolfman Jack nähdään lyhyesti omana itsenään. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan pätevästi. Phillips on erityisen onnistunut näsäviisaan Carol-tytön osassa.

Svengijengi '62 osoittautui uusintakatselulla paremmaksi elokuvaksi kuin muistinkaan. Se on erittäin riemastuttava leffa, jota katsoessa todella tuntuu siltä kuin olisi matkustanut ajassa 1960-luvun alkuun ja päässyt itsekin hengailemaan ja ajelemaan ympäri kaupunkia näiden nuorten kanssa. Elokuvasta suorastaan huokuu, kuinka henkilökohtaisesta teoksesta on kyse ja Lucas on selvästi pistänyt mukaan paljon oman nuoruutensa kokemuksia. Hän on täyttänyt käsikirjoituksensa toinen toistaan lystikkäämmillä kohtauksilla ja tapahtumaketjuilla. Vajaan parin tunnin kesto kulkee kuin hujauksessa ja näiden hahmojen kanssa voisi jäädä viettämään aikaa vielä pidempäänkin. 

Elokuvan tarina ei ole mikään päätähuimaavan monimutkikas, eivätkä hahmot käy läpi mitään mullistavia kehityskaaria. Leffa on vain yksinkertaisesti kuvaus yhden yön tapahtumista ja sellaisenaan se on suorastaan mahtava. Sen lisäksi, että George Lucasin ohjaus herättää katsojassa tunteen kuin olisi itse paikan päällä, Lucasin rakentama yleishenki on valloittavan ilahduttava. Leffasta löytyy suuri sydän ja sitä on yksinkertaisesti ilo katsoa. Se viihdyttää täysillä, nostaa hymyn vähän väliä huulille ja naurattaa tasaisin väliajoin. Nuorten kohtaamiset ja kanssakäymiset tuntuvat aidoilta ja kyseessä onkin yhä yksi kaikkien aikojen parhaista nuorisofilmeistä.

Vaikka olen itsekin suuri Tähtien sota -fani, on hieman harmi, että niiden megasuosion takia Lucasin aiemmat työt, THX 1138 ja Svengijengi '62 ovat hieman jopa unohtuneet - etenkin kun ilman tämän leffan yllätyssuosiota ilman Lucas olisi tuskin saanut rahoitusta avaruussaagalleen. Sen lisäksi, että Lucas hoitaa ohjaajantonttinsa tyylillä, on hänen, Gloria Katzin ja Willard Huyckin käsikirjoitus mainio, kuljettaen taidokkaasti useampaa juonta päällekkäin ja pitäen sisällään runsaasti lystikästä dialogia. Elokuva on myös oivallisesti kuvattu ja leikattu yhteen. Siitä löytyy hienoja lavasteita ja asuja, ja moni autoharrastelija katsoo varmasti filmin kaaroja kateellisena. Äänipuolikin on hyvin rakennettu. Elokuvaa varten sävelletyn musiikin sijaan leffa on täynnä hittikappaleita tuolta ajalta, joita hahmot kuuntelevat radiosta pitkin leffaa. Idea on nokkela, etenkin silloin tällöin kappaleiden välissä kuultavien Wolfman Jackin juontojen kera.

Yhteenveto: Svengijengi '62 on varsinainen aikamatka 1960-luvun alkuun ja riemastuttava kuvaus nuorten kohtaamisista ja koettelemuksista yhden illan aikana. Vajaan kahden tunnin kesto on vauhdilla ohi, sillä näiden hahmojen erilaiset juonikuviot ja tapahtumaketjut vievät niin mainiosti mukanaan. Juonikuviot risteilevät ovelasti ja nivoutuvat välillä sulavasti yhteen. Mitään tylsempää tapausta ei ole mukana, vaan kaikki puolet leffasta viihdyttävät yhtä lailla. Seassa on runsaasti hyvää huumoria, mutta myös toimivaa draamaakin. Näyttelijät ovat loistovedossa ja tekninenkin puoli toimii pätevästi. George Lucasin omia nuoruudenkokemuksia hyödyntävä käsikirjoitus on kertakaikkisen ilahduttava ja hänen rakentamansa tunnelma vallan mainio. Svengijengi '62 on aivan mahtava ja valloittavan viihdyttävä nuorisoelokuva, edelleen yksi lajityyppinsä parhaimmistosta ja suosittelenkin sitä lämpimästi kaikille nuorista aikuisiin ja vielä iäkkäämpiin, tosielämän 1960-luvun teineille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.4.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

American Graffiti, 1973, Universal Pictures, Lucasfilm, The Coppola Company