Hokum (2026) - elokuva-arvostelu

HOKUM

Ohjaus: Damian McCarthy

Näyttelijät: Adam Scott, Peter Coonan, David Wilmot, Florence Ordesh, Michael Patric, Will O'Connell, Brendan Conroy, Austin Amelio, Ezra Carlisle, Mallory Adams ja Sioux Carroll

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

Ikäraja: 16

Hokum on ohjaaja-käsikirjoittaja Damian McCarthyn uusi kauhuelokuva. Saatuaan edellisen elokuvansa, kehutun Oddity - Sokean kauhun (Oddity - 2024) teattereihin, McCarthyn oli helpompi kerätä rahoitus seuraavalle projektilleen. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2025 ja nyt Hokum on saapunut Suomenkin teattereihin. Itse kiinnostuin elokuvasta nähtyäni sen karmivan trailerin ja kiinnostustani vain lisäsi, kun hoksasin kyseessä olevan McCarthyn uusi elokuva, pidettyäni paljon Oddity - Sokeasta kauhusta. Kävinkin uteliaana katsomassa Hokumin heti sen ensi-iltaviikonloppuna.

Ohm Bauman matkustaa Irlantiin ripottelemaan vanhempiensa tuhkat ja viimeistelemään suositun kirjasarjansa. Hotellissa, missä Ohm yöpyy, kerrotaan olevan vangittuna noita ja kun halloweenjuhlien jälkeen eräs työntekijöistä katoaa, on aika ottaa selvää, onko huhuissa perää...

Apple TV:n Severance - Erotus -sarjasta (Severance - 2022-) tuttu Adam Scott näyttelee Ohm Baumania, kirjailijaa, jolla on työn alla suositun "Conquistador"-kirjasarjansa päätösosa. Teksti ei kuitenkaan tunnu edistyvän ja mies päättää lopulta, että kenties maisemanvaihdos tekisi hyvää. Ohm matkaa Irlantiin, yöpymään samassa hotellissa, missä hänen vanhempansa kävivät häämatkallaan, aikomuksenaan samalla vihdoin ripotella vanhempiensa tuhkat. Ohm on kiinnostavasti kirjoitettu hahmo, koska hänestä ei ole haluttu tehdä erityisen tykättävää. Kirjailija on töykeä muille, mutta elokuvan edetessä käy ilmi, mikä häntä kaivertaa niin pahasti, että hän purkaa pahaa oloaan muihin. Scott on nappivalinta rooliinsa, tulkiten mainiosti hahmonsa monenlaisia puolia, sekä esittäessään kauhistunutta, kun hotellin salaisuudet alkavat paljastua.

     Elokuvassa nähdään myös Brendan Conroy hotellin omistavana Cobina, Peter Coonan hotellia johtavana Malina, Michael Patric hotellin talonmiehenä Fergalina, Will O'Connell pikkolo Albyna, Florence Ordesh baarimikko Fionana, sekä David Wilmot läheisessä metsässä asuvana Jerrynä. Sivuhahmoistakin löytyy oivallisia tyyppejä, jotka joko haaveilevat jostain muusta kuin normaalista arjestaan tai jotka salailevat jotain synkkää. Näyttelijäkaarti on läpikotaisin hyvässä vedossa.

Hokum ei onneksi pettänyt Damian McCarthyn edellisen työn, erittäin mainion Oddity - Sokean kauhun jälkeen, mutta minulta löytyy pari kritiikin aihetta. Ensinnäkin mielestäni elokuvan tietyt paljastukset olivat tavallaan turhan samanlaiset Oddity - Sokean kauhun ratkaisujen kanssa. Paljastukset toisaalta toimivat, mutta olisi McCarthy voinut keksiä jotain muuta tällä kertaa. Toiseksi McCarthy hyödyntää yhdessä kohtaa hitusen laiskaa tarinankerrontavälinettä, kun Ohm saa käsiinsä nauhurin, josta hän voi kuulla tarvittavia tiedonjyväsiä juuri oikeisiin aikoihin. Tämä hieman videopelimäinen kikka tuntui vähän laiskalta muuten hyvin rakennetussa elokuvassa.

Nämä pari juttua eivät kuitenkaan hiertäneet liikaa, vaan pidin Hokumista aika paljonkin. Sen päähenkilö on tosiaan oivallinen kaikkine ikävine puolineenkin ja tarina nappaa onnistuneesti mukaansa. Hotellin mysteeri lumoaa toki heti ja niin Ohm kuin katsoja haluavat saada selville, lymyileekö lukitussa hääsviitissä oikeasti ihka aito noita, vai onko koko homma pelkkää "hokumia", eli hölynpölyä? Kun hääsviittiä päästään vihdoin tutkimaan, jo valmiiksi epämukavia väristyksiä aiheuttanut elokuva muuttuu tosissaan karmivaksi. McCarthy kasvattelee kierroksia onnistuneesti, saaden katsojan uppoutumaan penkkiinsä ja kenties jopa nostelemaan sormia silmien peitoksi.

Hokum on myös todella tyylikkäästi kuvattu, oli kyse sitten laajoista otoksista, joiden aikana katsoja pälyilee taustoja, nähdäkseen jotain kaameaa, tiukemmista lähikuvista tai yleisesti kameran liikkeistä. Leikkaus on myös sulavaa. Hotellin lavasteet ovat hienot, hahmojen puvustus on oivallista ja maskeeraajat ovat saaneet aikaiseksi muutamia suorastaan hyytäviä ilmestyksiä. Äänimaailmakin on osaavasti rakennettu, vaikka vähempikin riittäisi muutamien äkkisäikyttelyjen suhteen ja Joseph Bisharan säveltämät musiikit tuovat vahvan lisänsä pelottavaan tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.5.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Hokum, Irlanti, Yhdysvallat, 2026, Imagenation Abu Dhabi FZ, Tailored Films

Arvostelu: Oddity - Sokea kauhu (Oddity - 2024)

ODDITY - SOKEA KAUHU

ODDITY

Ohjaus: Damian McCarthy

Pääosissa: Carolyn Bracken, Gwilym Lee, Tadhg Murphy, Caroline Menton, Steve Wall ja Jonathan French

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 38 minuuttia

Ikäraja: 16

Oddity - Sokea kauhu on irlantilainen kauhuelokuva. Damian McCarthy sai idean elokuvaan työstäessään esikoisleffaansa Caveatia (2020). Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2023 ja lopulta Oddity - Sokea kauhu sai maailmanensi-iltansa South by Southwest -elokuvafestivaaleilla maaliskuussa 2024. Suomessa leffa esitettiin Night Visions -festivaaleilla saman vuoden marraskuussa ja nyt vihdoin elokuva on saapunut ihan teatterilevitykseen. Itse kuulin Oddity - Sokeasta kauhusta vasta tänä kesänä, kun tyttöystäväni kauhuleffoja fanittava ystävä kehui sitä kovasti. Kun huomasin elokuvan tulevan Suomessa teattereihin, päätimme käydä katsomassa sen. Koska ensi-iltapäivän näytöksemme peruttiin, kesti yli viikko, kunnes vihdoin löysimme hyvän ajan kokeilla onneamme elokuvan parissa uusiksi.

On kulunut vuosi siitä, kun Dani kuoli keskellä yötä tunkeilijan murhaamana. Danin kaksoissisko, sokea meedio Darcy saapuu Danin miehen kotiin, uskoen että tapaukseen liittyy enemmän kuin alun perin ajateltiin.

Carolyn Bracken nähdään tuplaroolissa Danina ja Darcyna, kaksoissiskoina, jotka ovat hyvin erilaisia luonteiltaan. Dani on energinen ja innokas, kun taas tämän sokea sisko Darcy on hiljaisempi selvänäkijä, joka on lähes erakoitunut kummallisten esineiden putiikkiinsa. Kun Dani eräänä yönä kuolee tunkeilijan toimesta, Darcy päättää selvittää, mitä tuona yönä ihan oikeasti tapahtui. Bracken tulkitsee mainiosti molempia rooleja, tehden siskoista selvästi erilaiset persoonansa. Darcyna Bracken onnistuu olemaan oikealla tavalla mystinen.

     Elokuvassa nähdään myös Gwilym Lee Danin ex-miehenä, psykiatri Tedinä, Caroline Menton Tedin uutena tyttöystävänä Yanana, Steve Wall Tedin työpaikan vahtimestarina Ivanina, sekä Tadhg Murphy lasisilmäisenä Olin Boolena, joka vuosi sitten saapui koputtelemaan Danin ovea ja varoittamaan, että joku on tunkeutunut tämän kotiin. Oddity - Sokea kauhu ei muuten ole tämän Olin Boolen ensiesiintyminen, vaan hahmo oli pääroolissa ohjaaja-käsikirjoittaja Damian McCarthyn lyhytelokuvassa How Olin Lost His Eye vuodelta 2013, joskin Tadgh O'Leary Ashfordin näyttelemänä. Tarkkasilmäisimmät katsojat voivat myös bongata viittauksen McCarthyn edelliseen täyspitkään leffaan, Caveatiin, viitaten, että mies rakentaa itselleen jonkin sortin omaa kauhuleffauniversumiaan. Sivunäyttelijät ovat ihan hyviä osissaan, etenkin Viikingeistä (Vikings - 2013-2020) tuttu Murphy epäilyttävänä Olinina.

Oddity - Sokea kauhu osoittautui kehujensa arvoiseksi kauhuelokuvaksi, joka onnistuu vain vähän päälle puolessatoista tunnissa sekoittelemaan erilaisia kauhun alalajityyppejä sulavasti toisiinsa. Leffasta löytyy Edgar Allan Poen kirjoja muistuttavia kansantarumaisia piirteitä, Kirottu-elokuvat (The Conjuring - 2013-2025) mieleen tuovia juttuja, kuten Darcyn putiikki täynnä erilaisia kummitteluihin liittyviä kapistuksia, Agatha Christien teoksista ammennettavaa murhamysteerin selvittelyä, sekä jopa slasheria. Elokuvasta on yllättävänkin moneksi, mutta se ei koskaan tunnu liian täyteen ahdetulta tai siltä, ettei McCarthy olisi osannut päättää, millaista kauhutarinaa hän haluaa kertoa, vaan lopulta kaikki palaset loksahtelevat toimivasti paikoilleen. Itse tarinankin palaset sujahtavat hyvin paikoilleen, kun tämä mysteeri alkaa hissuksiin aueta.

Alusta alkaen McCarthy rakentaa suorastaan epämukavaa ilmapiiriä, joka saa katsojan nopeasti näkemään itsensä yksin tuossa isossa talossa. Tai siis "yksin", sillä selkäpiitä karmii koko ajan se ajatus, että talossa on jotain muutakin. Leffassa on useita erittäin jännittäviä, pari suorastaan pelottavaa kohtausta, joiden aikana voi huomata vetäytyvänsä kauemmas valkokankaasta ja kenties nostavan käsiä silmien peitoksi. Jännityksen keskelle mahtuu myös muutamia äkkisäikäytyksiä, mutta McCarthy tarjoaa nämä harvinaisella tyylitajulla ja niin, ettei katsoja pääse böö-pelästyksen jälkeen rentoutumaan, vaan ahdistavia kierroksia vain lisätään entisestään.

Elokuva on myös teknisiltä ansioiltaan pääasiassa pätevästi toteutettu, vaikka mukana onkin pari kohtausta, jotka tuovat mieleen enemmän jonkin elokuvaopiskelijoiden päättötyön. Leffa on hyvin kuvattu, etenkin pitkissä kohtauksissa, joissa hahmot epäilevät jonkun tai jonkin piileskelevän minkä tahansa kulman takana, eivätkä he tiedä, uskaltaisiko sitä mennä kurkkaamaan. Lavasteet ovat oivat, puvustus myös ja isoimmat kehut ansaitsee Paul McDonnellin rakentama puinen mies, jonka Darcy tuo mukanaan. Tämä puu-ukko vain istuu pöydän ääressä, mutta saa aiheutettua katsojassa puistattavia väristyksiä, sillä kaiken aikaa katsojana vain jännittää, mikä koko puisen miehen funktio on. McCarthy vieläpä ovelasti pitää puista miestä pitkään vain osittain kuvassa tai sumeana taustalla, jolloin sitä oikein tuijottaa ja odottaa, josko puu-ukko liikahtaisi. Äänimaailma on myös onnistuneesti rakennettu Richard G. Mitchellin tunnelmoivia musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.8.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Oddity, 2024, Keeper Pictures