Arvostelu: Peikko 2 (Troll 2 - 2025)

PEIKKO 2

TROLL 2

Ohjaus: Roar Uthaug

Pääosissa: Ine Marie Wilmann, Kim Falck, Mads Sjøgård Pettersen, Sara Khorami ja Karoline Viktoria Sletteng Garvang

Genre: fantasia, toiminta

Kesto: 1 tunti 42 minuuttia

Ikäraja: 13

Norjalainen hirviöelokuva Peikko (Troll - 2022) oli katsojahitti, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Espen Aukan kirjoitti jatko-osankin käsikirjoituksen ja Roar Uthaug palasi ohjaamaan. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2024 ja nyt Peikko 2 on saapunut Netflixiin. Itse katsoin ensimmäisen Peikon vasta joitain kuukausia sitten ja olin yllättynyt, kuinka paljon pidinkään näkemästäni. Katsoin Peikko 2:n heti sen julkaisupäivänä positiivisin odotuksin.

Kun uusi peikko herää vuoren alta ja ryhtyy tekemään tuhojaan Norjassa, Noran, Andreaksen ja Krisin on jälleen yhdistettävä voimansa, sekä haettava apua yllättävältä taholta voittaakseen hirviön.

Ensimmäisen Peikon tutut, edelleen elossa olevat hahmot tekevät paluun. Ine Marie Wilmannin näyttelemä Nora Tidemann jatkaa tieteellisiä tutkimuksiaan nyt entistä innostuneemmin, saatuaan ykkösosassa tietää isänsä Tobiaksen (Gard B. Eidsvold) oltua aina oikeassa vuorenalaisista peikoista. Nora haaveilee maailmasta, missä ihmiset ja peikot voisivat jälleen elää rinnatusten, mutta tämä haave jää sinisilmäiseksi unelmaksi, kun uusi peikko ryhtyy kylvämään tuhoa. Wilmann suoriutuu toistamiseen passelisti roolistaan.

     Myös Kim Falckin näyttelemä Andreas, Karoline Viktoria Sletteng Garvangin esittämä Andreaksen tyttöystävä Sigrid ja Mads Sjøgård Pettersenin näyttelemä Kris - tai siis majuri Holm - ovat menossa mukana, kun taas uutena hahmona mukaan tuodaan Sara Khoramin esittämä Marion, joka on tiimeineen piilotellut vihaista peikkoa vuorenalaisessa tutkimuslaitoksessa jo pidemmän aikaa. Andreas, Sigrid ja Kri... majuri Holm ovat yhä mainiot hahmot, mutta Marion ärsyttää saman tien ja katsojana toivoo jo ensikohtaamisen aikana, että nainen joutuisi peikon kitaan. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa hyvin.

Mielestäni ensimmäinen Peikko oli tosiaan poikkeuksellisen onnistunut moderni kaiju-elokuva ja odotinkin samojen tekijöiden työstämän jatko-osan näkemistä positiivisin mielin. Valitettavasti Peikko 2 on todella keskinkertainen hirviöraina, joka ei oikein missään kohtaa pääse vauhtiin. Kestoa elokuvalla on jopa huimat yksi minuutti enemmän kuin edeltäjällään, mutta silti tuntuu, että kaikkea on vähemmän hahmokehityksestä itse peikkojen näyttäytymisiin. Ja kyllä, "peikkojen" monikossa, sillä kuten jo elokuvan juliste paljastaa, tällä kertaa luvassa on kahden peikon välinen turpasauna... joka kestää suunnilleen sen huiman yhden minuutin. Jos odotit jotain eeppistä monsterimähinää, niin siinä vasta leffa tuottaakin mojovan pettymyksen. Hyvä jos peikot pari kertaa ärähtävät toisilleen.

Suuri osa elokuvasta käytetään salaliiton tutkimiseen, mihin liittyy Norjan entinen kuningas Olavi Pyhä, kirkko ja näiden peikkovainot. Tämä mysteeri vie hahmoja lähes indianajonesmaiseen seikkailuun, joka jättää kuitenkin hieman kylmäksi niin menoltaan kuin paljastuksiltaan. Elokuvan erilaiset paljastukset ja käänteet ovat myös todella ennalta-arvattavia. Vaikka jo ensimmäisessä Peikossa oli näkyvissä Hollywood-vaikutteita, leffa onnistui pitämään tietyn norjalaisviehätyksen. Peikko 2 kuitenkin kopioi Hollywoodia kiusallisuuteen asti, aivan kuin pikkulapsi, joka yrittää matkia hiekkalaatikolla, mitä näki isojen poikien tekevän koulun pihalla.

Elokuvan on tosiaan ohjannut Roar Uthaug ja käsikirjoittanut Espen Aukan, eli puikoissa on sama kaksikko kuin viimeksi. He tuntuvat kuitenkin lähteneen jatko-osan kimppuun vääristä syistä, vain koska ensimmäinen Peikko menestyi niin yllättävän hyvin maailmalla. Uthaug saa ajoittain laadittua viihdyttäviä kohtauksia, mutta Aukanin käsikirjoitus jää tönköksi. Sentään teknisesti Peikko 2 on mainio. Elokuva on hyvin kuvattu, lavasteet ovat hienot, puvustus oivaa ja tietokonetehosteet ovat pääasiassa vakuuttavat, itse peikkojen ollessa jälleen jylhiä ilmestyksiä. Kyseessä on Pohjoismaiden kallein elokuva koskaan ja sen myös huomaa. Äänimaailmakin on pätevästi rakennettua ryminää ja Johannes Ringenin säveltämät musiikit säestävät tapahtumia mahtipontisesti.

Lopputekstien aikana nähdään tietty mahdollista kolmososaa pohjustava kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.12.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Troll 2, 2025, Motion Blur Films

Arvostelu: Peikko (Troll - 2022)

PEIKKO

TROLL

Ohjaus: Roar Uthaug

Pääosissa: Ine Marie Wilmann, Kim Falck, Mads Sjøgård Pettersen, Gard B. Eidsvold, Anneke von der Lippe, Fridtjov Såheim, Karoline Viktoria Sletteng Garvang, Dennis Storhøi ja Billy Campbell

Genre: jännitys, fantasia

Kesto: 1 tunti 41 minuuttia

Ikäraja: 13

Troll, eli suomalaisittain Peikko on norjalainen Netflix-elokuva. Ohjaaja Roar Uthaug oli kiehtoutunut norjalaisesta mytologiasta ja saatuaan valmiiksi Tomb Raider -videopelileffansa (2018), hän kertoi uudesta ideastaan Motion Blur Filmsille, joka tarttui projektiin. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2021 ja lopulta Peikko julkaistiin Netflixissä joulukuussa 2022. Elokuva sai kriitikoilta positiivista palautetta ja se nousi Netflixin katsotuimmaksi ei-englanninkieliseksi leffaksi. Minulta Peikko meni ohi, kun se julkaistiin, mutta nyt kun elokuva on saamassa jatko-osan Peikko 2 (Troll 2 - 2025), päätin sitä odotellessa vihdoin katsoa alkuperäisen leffan.

Tunnelin kaivuutyö Dovren vuoristossa herättää muinaisen jättiläisolennon, joka ryhtyy kylvämään tuhoa ympäri Norjaa.

Norjan vuoriston uumenista heräävää peikkoa vastassa on pieni joukko hyvin erilaisia ihmisiä. On Ine Marie Wilmannin näyttelemä paleobiologi Nora, hänen myytteihin hurahtanut isänsä, Gard B. Eidsvoldin näyttelemä Tobias, Kim Falckin esittämä pääministerin neuvonantaja Andreas, sekä Mads Sjøgård Pettersenin esittämä sotilaskapteeni Holm. Nelikon jäsenet ovat sopivan erilaisia persoonia, jolloin he muodostavat kiinnostavan monipuolisen joukon, jota kannustaa katastrofin keskellä. Wilmann on oiva pääroolissa Norana ja Eidsvold kanavoi lystikkäästi isähahmoaan, jolla ei ole kaikki muumit laaksossa. Ei toki ole mikään uusi juttu, että elokuvassa on isä ja tytär, joista jälkimmäinen on lähtenyt vanhempansa luota, pidettyään tätä hulluna, vain hoksatakseen tämän olleen aina oikeassa. Noran ja Tobiasin vaikea suhde on kuitenkin kliseisyydessäänkin toimiva ratkaisu. Falck ja Pettersen ovat myös mainiot rooleissaan.

     Elokuvassa nähdään lisäksi Anneke von der Lippe Norjan pääministeri Moberginä, Fridtjov Såheim puolustusministeri Markussenina ja Karoline Viktoria Sletteng Garvang tietokonevelho Sigridinä. Von der Lippe istuu osaansa pääministeriksi ja Garvang ajaa asiansa roolissaan, mutta Såheimin puolustusministerihahmo menee nopeasti kiusallisen karikatyyrin puolelle. Kyseessä on se pakollinen hahmo, joka vähättelee päähenkilöitä, uskoen tietävänsä parhaiten, kuinka suuresta uhkasta päästään eroon, kaikkien muiden tietäessä hänen olevan väärässä.

Peikko osoittautui ilahduttavaksi yllätykseksi ja vaikka osa sen hahmoista ovatkin turhan tuttua peruskauraa, kyseessä on silti oikein mainio ja viihdyttävä hirviöelokuva, joka ennen kaikkea vetää hyvin vertoja ison budjetin amerikkalaistuotannoille. Siis suoraan sanottuna pidin Peikosta enemmän kuin viime vuosina ilmestyneistä jenkkilän Godzilla- ja Kong-rainoista. Elokuva on ehdottomasti saanut vaikutteita Hollywoodin monsteriblockbustereista, mutta se on hyvä osoitus siitä, että vakuuttavia kaijurymistelyjä voidaan saada aikaiseksi muuallakin.

Elokuva menee nopeasti itse asiaan, eli kun jokin jättimäinen olento keskeyttää kaivuutyöt ja nousee riehumaan maan päälle. Peikon kunnollista paljastusta panttaillaan oivallisesti, rakentaen onnistunutta jännitettä ja kun tämä myyttinen olio vihdoin esitellään koko komeudessaan, ei jälkeä voi kuin ihailla. Peikon aiheuttamat tuhot ja ihmisten erilaiset yritykset pysäyttää otus ovat mukaansatempaavaa seurattavaa, mutta ei leffa pelkkää ryminää ole. Elokuva osaa rauhoittua oikeina hetkinä syventämään hahmojen välisiä suhteita ja itse hirviön mytologiaa. Vaikka leffa lainaileekin selvästi muista monsterileffoista, norjalaismytologia tuo menoon mukavaa raikkautta. Peikko on tiettyine vikoineenkin varsin miellyttävä teos, jota voi lämpimästi suositella genren ystäville. En nyt tiedä, kaipaako elokuva jatkoa, mutta jos taso pysyy tällaisena, katson mieluummin lisää Peikkoa kuin Godzillan ja Kongin yhteentörmäyksiä.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Roar Uthaug, jolle katastrofielokuvat eivät ole uusi juttu - olihan hän jo muutamia vuosia aiemmin ohjannut luonnonkatastrofista kertovan The Waven (Bølgen - 2015). Uthaug onnistuu pätevästi yhdistelemään näyttävää (ja paikoin hirvittävää) tuhoa ihmisdraamaan. Espen Aukanin käsikirjoitus ei ole luovimmasta päästä, mutta se antaa hyvät raamit tekijöille ammentaa. Elokuvan todellinen yllättäjä on sen vaikuttava audiovisuaalinen toteutus. Peikko on hyvin kuvattu ja leikattu. Valaisu on oivaa ja yökohtaustenkin aikana näkee hyvin, missä mennään ja mitä tapahtuu. Tärkeintähän toki on, että itse peikko on vakuuttava ilmestys. Tietokonetehosteilla luotu mörökölli on jopa hienompi kuin monissa Hollywoodin leffoissa esiintyvät monsterit tänä päivänä ja pidin valtavasti peikon ulkonäöstä, joka on kuin eloon heräävä sammaleinen kallio. Muutenkin efektit ovat hienot tuhokohtausten aikana. Äänimaailma jylisee mainiosti ja Johannes Ringenin säveltämät musiikit säestävät menoa oivasti, Ringenin ujuttaessa mukaan jylhän seikkailullista sovitusta Edvard Griegin klassikkotyöstä Vuorenkuninkaan luolassa (I Dovregubbens hall).

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Troll, 2022, Motion Blur Films