Arvostelu: Predator: Killer of Killers (2025)

PREDATOR: KILLER OF KILLERS

Ohjaus: Dan Trachtenberg ja Joshua Wassung

Pääosissa: Lindsay LaVanchy, Louis Ozawa, Rick Gonzalez, Michael Biehn, Doug Cockle, Damien Haas ja Britton Watkins

Genre: animaatio, scifi, toiminta

Kesto: 1 tunti 25 minuuttia

Ikäraja: 18

Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä scifitoimintaelokuva Predator - saalistaja (Predator - 1987) oli kehuttu menestys, joten sen ympärille rakentui iso franchise, johon kuuluivat niin jatko-osat Predator 2 - Saalistaja (Predator 2 - 1990), Predators (2010) ja The Predator (2018), kuin myös yhteiselokuvat Alien-franchisen kanssa, AVP: Alien vs. Predator (2004) ja Aliens vs. Predator 2 (Aliens vs. Predator: Requiem - 2007). Kun Disney-yhtiö osti Predatorin oikeudet omistavan 20th Century Foxin, yhtiö ryhtyi tehtailemaan uusia produktioita oliosta. Näistä ensimmäinen oli suoraan Disney+ -palvelussa julkaistu elokuva Prey (2022), joka sai niin positiivisen vastaanoton, että ohjaaja Dan Trachtenberg pestattiin tekemään kaksi Predator-elokuvaa lisää, näytellyn Predator: Badlandsin (2025) ja animoidun antologiaelokuvan. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt Predator: Killer of Killers on julkaistu Disney+:ssa. Itse yllätyin, kun leffasta ilmoitettiin joitain kuukausia sitten. Mitä enemmän luin elokuvasta, sitä skeptisempi olin lopputuloksesta, mutta kun elokuva julkaistiin ja sitä ryhdyttiin kehumaan siellä sun täällä, päätin uteliaana pistää Predator: Killer of Killersin pyörimään.

Predator: Killer of Killers on antologiaelokuva, joka kertoo kolme tarinaa, joissa eri aikakausilla ihmiset joutuvat kohtaamaan ulkoavaruuden saalistajan, yautjan. Ensimmäinen tarina, Kilpi sijoittuu vuoteen 841, jolloin viikinkisoturi Ursa (äänenä Lindsay LaVanchy) on juuri voittanut kilpailijansa, kun hän ja hänen joukkonsa joutuvat näkymättömän olennon jahtaamiksi. Toinen tarina Miekka hyppää vuoteen 1609 ja Japaniin, missä kahden riitautuneen veljeksen (kummankin äänenä Louis Ozawa) täytyy tehdä yhteistyötä, mikäli he mielivät voittaa ylivertaisen tappajan. Kolmas tarina Luoti taas sijoittuu toiseen maailmansotaan, vuoteen 1942, jolloin jenkkipilotti Torres (Rick Gonzalez) ja muut lentäjät saavat vastaansa huipputeknologisella aseistuksella varustetun aluksen. 

Muutaman vuoden takainen Prey oli mielestäni aikamoinen riemuvoitto Predator-faneille. Saalistajan vieminen 1700-luvulle taistelemaan Amerikan alkuperäiskansaa vastaan oli mainio konsepti ja herätti faneissa toivon, että saisimme vastaavanlaisia tarinoita yautja-sotureista historian havinoissa. Predator vastaan viikingit. Predator vastaan samurait. Predator toisessa maailmansodassa. Muun muassa näitä ideoita heiteltiin ilmoille ja ne on selvästi kuultu. Mutta sen sijaan, että näistä olisi tehty omat elokuvansa samalla panostuksella kuin Prey, nämä ideat on valitettavasti sullottu animoituun antologiaelokuvaan, joka ei tunnu elokuvalta juuri yhtään. Harmikseni jouduin toteamaan, että nyt se jo tapahtui. Jo toisessa leffassaan Disneyn käsissä Predator on muuttunut sisältölisäykseksi suoratoistopalveluun.

Jokaisessa näistä kolmesta tarinasta olisi ollut valtavasti potentiaalia omiin leffoihinsa, jotka olisi julkaistu vaikkapa muutaman vuoden välein. Nyt tuntuu vain siltä, että Disneyllä on haluttu tyydyttää fanit nopeasti ja menemällä sieltä aidan matalimmasta kohdasta. Jokainen tarinoista jää raakileeksi ja vaikka tapahtuma-aika ja -paikka, sekä tunnelma ja saalistajan varusteet muuttuvat, Predator: Killer of Killers alkaa silti nopeasti toistamaan itseään. Hahmot jäävät puolitiehen, eikä heihin ehdi muodostua tunnesidettä, kun heidän tarinansa on jo ohi ja hypätään satoja vuosia eteenpäin seuraavaan kohtaamiseen. Jännite on lähes olematon. Pahinta on, kun elokuva yrittää puolivillaisesti sitoa nämä tarinat finaalissa toisiinsa. Tässä kohtaa typeräksi muuttunut leffa menetti minusta vähäisenkin otteensa.

Predator: Killer of Killers tarjoaa jatkuvaa toimintaa ja veristä lahtaamista, ja jos se riittää katsojalle, niin kiva. Minut elokuva jätti kylmäksi. Tai siis "elokuva" ja "elokuva". Killer of Killersiä on vaikea edes luonnehtia elokuvaksi. Tämä tuote tuntuu pikemminkin muutamalta jaksolta Predator-animaatiosarjasta, jonka teko kuitenkin pistettiin jäihin kesken tuotannon ja niinpä se, mikä oli saatu valmiiksi niputettiin yhteen ja julkaistiin sellaisenaan. Tätäkö on Predatorin - ja mahdollisesti Alienin - tulevaisuus Disneyn käsissä? Puolivillaisesti tehtyä ja fanipalveluksia viljelevää sisältöä suoratoistopalveluun? Kuinka nopeasti näille franchiseille käy sama kuin Marvelille ja Star Warsille ja kumpaakin avaruushirviötä pusketaan niin paljon joka tuutista, että mielenkiinto lopahtaa?

Jos jotain positiivista voin Predator: Killer of Killersistä todeta, niin se on teknisiltä ansioiltaan pääasiassa mainio. Vaikka aluksi kestääkin tottua pienemmällä kuvataajuudella toteutettuun animaatioon, mikä saa liikkeen näyttämään tökkivältä, visuaalinen jälki on silti pääasiassa oivallista. Hahmot näyttävät hyviltä ja maisemat ovat upeat. Värien käyttö on myös nättiä. Hyvää visuaalisuutta tukee hyvä äänimaailma. Benjamin Wallfisch hyödyntää tuttua tunnusmusiikkia, sovittaen sen eri aikakausille sopivaksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.6.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Predator: Killer of Killers, 2025, 20th Century Studios, Davis Entertainment, The Third Floor, Twentieth Century Animation

Arvostelu: Terminator - tuhoaja (The Terminator - 1984)

TERMINATOR - TUHOAJA

THE TERMINATOR

Ohjaus: James Cameron
Pääosissa: Linda Hamilton, Michael Biehn, Arnold Schwarzenegger, Paul Winfield, Lance Henriksen, Bess Motta ja Earl Boen
Genre: kauhu, scifi, toiminta
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 16

Terminator - tuhoaja perustuu ohjaaja James Cameronin uneen, jonka hän näki julkaistuaan elokuvansa Piranha II - Lentävät tappajat (Piranha II: The Spawning - 1981). Unensa pohjalta hän alkoi kehittelemään omaa versiotaan John Carpenterin Halloween - naamioiden yön (Halloween - 1978) aloittamasta slasherkauhusta. Elokuvan suunnittelu lähti liikkeelle ja kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 1984. Kuitenkin leffan levittäjä Orion Pictures pelkäsi teoksen olevan sekä rahallinen pettymys, että kriitikoiden haukkuma pätkä, eikä uskonut sen olevan menestys. Toisin kävikin ja Terminator - tuhoaja oli sekä kriitikoiden ylistämä, että parin viikon ajan Yhdysvaltojen katsotuin elokuva. Vuosien varrella filmi on kerännyt paljon mainetta ja se on noussut erittäin ylistetyksi teokseksi. Maailmassa on monia, joiden mielestä Terminator - tuhoaja on jopa kaikista paras elokuva! Itse näin elokuvan ala-asteen lopulla, mutta se ei kuitenkaan ollut ensikosketukseni tarinaan, sillä vuotta tai kahta aiemmin olin jo nähnyt leffan jatko-osan Terminator 2 - Tuomion päivä (Terminator 2: Judgment Day - 1991), kun serkkuni halusivat katsoa sen, ollessaan kylässä meillä. Pidin siitä ja kysyin muutamaan kertaan, saisinko katsoa ykkösosan, mutta isäni ei halunnut näyttää sitä, koska se oli aikoinaan K18. Lopulta hän kuitenkin myöntyi ja katsoimme sen yhdessä. En ollut elokuvasta yhtä innoissani kuin toisesta osasta, mutta olen silti katsonut sen muutaman kerran uudestaan, viimeksi kesällä 2015, valmistautumisena sarjan viidenteen osaan Terminator Genisys (2015). Tammikuussa pidin äänestyksen, jossa Elokuvan taikaa -sivun lukijat saivat äänestää yhden elokuvasarjan arvostelut kesälle 2017 ja Terminator-sarja voitti ylivoimaisesti. Kesän alussa olikin vihdoin aika aloittaa sarjasta kirjoittaminen ja katsoin Terminator - tuhoajan kesälomani toisella viikolla.

Vuodesta 2029 lähetetään menneisyyteen yksi kyborgi ja yksi mies. Toisen tehtävänä on suojella erästä Sarah Connoria ja toisen tehtävä on tuhota hänet.

Sarah Connoria näyttelee Linda Hamilton, joka tuo hienosti tunnetta rooliinsa. Sarah työskentelee pienessä kuppilassa, hänellä ei oikein ole ystäviä kämppiksensä lisäksi ja kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut hänestä. Kun hänelle alkaa valjeta, että joku jahtaa häntä erittäin pahoissa aikeissa, Sarah ei voi yhtään käsittää miksi. Sarahin kehitys on mainiosti luotu läpi tarinan ja katsojana kannustaa häntä selviämään leffan alusta lähtien, sillä vaikka hän ei omasta mielestään ole kukaan, on hänessä katsojille silti jotain.
     Michael Biehn esittää Kyle Reeseä, miestä, joka on saapunut auttamaan Sarahia. Vuonna 2029 Kyle on vastarinnan taistelija, joka yrittää päihittää lähestulkoon voittamattomat kyborgit, eli Terminaattorit. Hän ei tiedä mitään muuta maailmaa kuin sodan ja pahuuden, joten vuosi 1984 on hänelle suuri hämmennys, kun moni asia on niin paljon helpompaa. Kyle näkee usein painajaisia tulevaisuudesta, jolloin katsojat pääsevät näkemään vilauksia siitä karun lohduttomasta elämästä, jota hahmo on joutunut kokemaan syntymästään asti. Biehn on muuten erinomainen roolissaan ja uskottava tulevaisuuden sotilas, mutta usein hänen tapansa puhua asioista on hieman yliampuvan aggressiivista, vaikkakin tavallaan se myös sopii siihen, kun hän yrittää vakuuttaa muille, ettei ole hullu.
     Itse elokuvan nimikkohahmona, eli Terminaattorina nähdään entinen kehonrakentaja Arnold Schwarzenegger. Terminaattori on robotti, joka on päällystetty ihmiskudoksella, jotta se voisi soluttautua väkijoukkoihin ja olla näin tehokkaampi tappaja. Terminaattorista on saatu luotua hyytävän karmiva tappokone, jota ei vain voi pysäyttää, ihan sama kuinka monta kertaa sitä yrittää ampua kumoon. Koneena se ei koe tunteita, jolloin se voi kylmästi vetäistä aseensa esiin ja ampua sinut hengiltä ilman, että sen ilme värähtääkään. Aina kun Terminaattori ilmestyy ruutuun, katsojalle syntyy todella painostavan uhkaava tunnelma, sillä ei ole yhtään varma, mitä se voi tehdä seuraavaksi. Schwarzenegger ei välttämättä ole Oscar-luokan näyttelijä, mutta Terminaattorina hän on täydellinen. Hänen täytyy lähinnä pitää ilmeensä tosikkona ja käyttää kehoaan hyväkseen ollakseen uhkaava. Schwarzenegger pistää kaikkensa rooliin, eikä kukaan muu voisi hoitaa hommaa yhtä hienosti kuin hän.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Sarahin kämppis Ginger (Bess Motta), mystisiä kuolemia tutkivat poliisit Traxler (Paul Winfield) ja Vukovich (Lance Henriksen), sekä rikospsykologi tohtori Silberman (Earl Boen). Elokuvassa nähdään myös Bill Paxton pienessä roolissa nuorena punkkarina.

Nykyään Terminator - tuhoaja on parhaiten tunnettu toiminnastaan, etenkin jatko-osien ollessa puhtaita toimintaelokuvia. Tämä alkuperäinen teos muistuttaa kuitenkin enemmän kauhuelokuvia, joissa murhaaja jahtaa pelokkaita uhrejaan lähiöissä tai leirintäalueilla. Suuri muutos on tietty, että tämä murhaaja on huipputeknologinen robotti, joka vaikuttaisi olevan pysäyttämätön. Alkupään lyhyiden, mutta napakoiden esittelyjen jälkeen alkaa tiivistunnelmainen takaa-ajo, jonka aikana saa kokea vain muutamia hengähdystaukoja, kunnes Terminaattori saapuu jälleen paikalle, jolloin pitää taas jännittää Sarahin ja Kylen puolesta, jotka yrittävät kaikkensa selvitäkseen hengissä. Elokuva on läpikotaisin jännittävä ja siinä vain kasvatetaan tunnelmaa suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes kauhu päästetään tosissaan valloilleen piinaavassa loppuhuipennuksessa. Leffa herättää hyvin nopeasti katsojan mielenkiinnon ja pitää kiinnostuksen yllä, kun on aivan pakko saada tietää, mitä hahmoille tulee käymään? Toinen, mitä haluaa tietää, on syy sille, miksi Sarahia edes jahdataan? Tämä luo onnistuneesti mystisyyttä ja lisäjännitettä, ja onkin hienoa, ettei syytä paljasteta pitkään aikaan.

Elokuvassa on yhdistelty erilaisia lajityyppejä, mikä on tehty fantastisesti. Kylen kautta tosiaan nähdään unia synkästä scifi-tulevaisuudesta, mikä voi tuntua yhä todella futuristiselta laserpyssyjensä kera, mutta samalla se saattaa olla jopa pelottavampi tänä päivänä, kun teknologia on oikeasti kehittynyt siihen pisteeseen asti, että koneet voisivat nousta ihmisten yläpuolelle. Tulevaisuuskohtaukset ovat myös karmivia ja niistä huokuva epätoivo todella saa katsojan kannustamaan pääkaksikkoa päihittämään perässään vainoavan robotin. Hienointa vuoden 2029-kohtauksissa on se, etteivät ne sisällä lähes lainkaan repliikkejä, eivätkä edes Kylen kertojaääntä (onneksi), joka selittäisi tapahtumia, vaan katsojat vain heitetään tylysti näiden hirveiden tapahtumien keskelle, jolloin joutuu hetkeksi aikaa todella elämään filmin maalailemassa synkässä tulevaisuudenkuvassa. Toimintaakin on tosiaan mukana ja esimerkiksi taisto poliisiasemalla on täynnä ampumista. Lisäksi leffasta löytyy myös romantiikkaa, mutta se ei tunnu millään tavalla pakotetulta, vaan sillä on päivänselvä paikkansa tarinassa. Tunnelma muuttuu paikoitellen myös haikeaksi ja surumieliseksi, karun tulevaisuuden muuttuessa yhä todellisemmaksi Sarahin silmissä. Terminator - tuhoajan vahvuudet ovatkin erilaisten lajityyppien yhdisteleminen, sekä mestarillisesti luotu "murhaajahahmo", joka ei aio ikinä lopettaa jahtiaan. Tiivis tunnelma pysyy loppuun saakka ja vasta lopputekstien alkaessa voi huokaista helpotuksesta.

Ohjaaja James Cameron on onnistunut täydellisesti tunnelman luomisessa ja osoittaa pystyvänsä tekemään erilaisia elokuvia jo yhden leffan aikana. Cameron pitää pakettia upeasti kasassa, eikä elokuvan rautainen ote hellitä katsojasta. Hänen ja Gale Anne Hurdin työstämä käsikirjoitus on erinomainen ja itse tarinahan on aivan mieletön. Kun kyseessä on aikamatkustustarina, leffasta löytyy tietty pientä epäloogisuutta, mutta sen katsoo helposti sormien läpi, kun kaikki ympärillä on niin mahtavaa. Toinen asia, minkä katsoo läpi sormien, on parit hetket, joissa Schwarzeneggerin pää on selvästi korvattu nukella, mikä nykypäivänä pistää silmään todella voimakkaasti. Myös itse mekaanisen Terminaattorin liike leffan lopussa on paikoitellen kömpelöä, mutta nämä ovat pikkuseikkoja, kun tarina ja tunnelma koukuttavat niin täysillä. Elokuva on tosissaan kestänyt hienosti ajan hammasta, kun tänä päivänä tietyt vanhentuneet efektit eivät pilaa kokemusta. Terminator - tuhoajasta löytyy paljon upeitakin tehosteita ja monissa kuvissa pelottavan luurankomainen Terminaattori näyttää aivan tajuttoman hyvältä. Lisäksi elokuva on taidokkaasti kuvattu ja nerokkaasti leikattu. Turhat on karsittu pois ja jäljelle jää pelkkää asiaa, jolloin aika ei voi käydä pitkäksi. Lavastajat, puvustajat ja maskeeraajat ovat hoitaneet hommansa tyylillä. Tulevaisuuteen sijoittuvissa kohtauksissa lavastajat päästetään vauhtiin ja heidän luomansa maailma on heti leffan ensimmäisestä kuvasta alkaen ahdistava. Ääniefektit ovat pääasiassa toimivia ja säveltäjä Brad Fiedel on tehnyt todella hyvää työtä musiikkien parissa.

Blu-rayn kuvanlaatu on oikein mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettuja, tai siis "tuhottuja" kohtauksia, keskustelu ohjaaja James Cameronin ja Arnold Schwarzeneggerin välillä, sekä lyhyt pätkä elokuvan erikoistehosteista.

Yhteenveto: Terminator - tuhoaja on mestarillinen scifitoimintajännäri, joka menee usein puhtaan kauhun puolelle tunnelmassaan. Elokuvassa yhdistellään hienosti erilaisia lajityyppejä ja ne on saatu kulkemaan onnistuneesti yhdessä. Linda Hamilton on loistava pääosassa Sarah Connorina ja Michael Biehn on pienesti yliampuvaa aggressiivisuuttaan lukuunottamatta erittäin toimiva sankaritapaus. Arnold Schwarzenegger on täydellinen Terminaattori ja hän tuo piinaavaa uhkaavuutta rooliinsa. Elokuva on alusta loppuun jännittävä ja koukuttava, ja siinä on mukana toimivaa mysteerisyyttä, kun kestää kauan, ennen kuin paljastetaan, miksi Sarah on kohteena. Loppuhuipennus on todella pysäyttävä ja katsoja voi hengähtää vasta, kun lopputekstit rullaavat. Visuaaliset tehosteet ovat paikoitellen nähneet parhaat päivänsä, mutta kun muu elokuva siinä ympärillä huokuu täydellisyyttä, voi esimerkiksi Schwarzeneggerin nukkenaaman antaa anteeksi. Terminator - tuhoaja on aika lailla täydellinen teos, mikä kannattaa ehdottomasti katsoa, pitää sitten toiminnasta, kauhusta, scifistä tai niistä kaikista, sillä ohjaaja James Cameron on saanut yhdisteltyä ne huikeasti samaan pätkään. Elokuva oli parempi kuin muistin, eikä ihme, että se on jäänyt elämään ihmisten suosiossa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.6.2017 - Muokattu 27.3.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Terminator, 1984, Hemdale, Pacific Western, Euro Film Funding, Cinema '84/Greenberg Brothers Partnership

Arvostelu: Aliens - paluu (Aliens - 1986)

ALIENS - PALUU

ALIENS

Ohjaus: James Cameron
Pääosissa: Sigourney Weaver, Michael Biehn, Carrie Henn, Paul Reiser, Lance Henriksen, Bill Paxton, William Hope, Jenette Goldstein ja Al Matthews
Genre: scifi, toiminta, kauhu
Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia / Special Edition: 2 tuntia 35 minuuttia
Ikäraja: 18

Ridley Scottin scifikauhuelokuva Alien - kahdeksas matkustaja (Alien - 1979) oli todella suosittu, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. 20th Century Fox -yhtiön johto kuitenkin vaihtui, eikä uusia johtajia kiinnostanut jatkaa sarjaa. Vasta 1983 jatko-osan teko saatiin aloittaa, mutta siinä kohtaa Scott oli jo siirtynyt muihin projekteihin, joten ohjaajaksi valittiin James Cameron. Aliens, eli suomalaisittain Aliens - paluu ilmestyi lopulta vuonna 1986 ja se oli kriitikoiden ylistämä menestys. Itse näin ensimmäisen Alienin jo ala-asteella ja innostuin siitä niin paljon, että katsoin Aliens - paluun heti seuraavana päivänä. Lapsena olin enemmän innoissani jatko-osasta, sillä se oli toimintaelokuva, eikä kauhua kuten ensimmäinen osa. Vuosien varrella mielipiteeni on kuitenkin alkanut muuttua. Sain viime jouluna ystävältäni lahjaksi kaikki Alien-elokuvat, joten päätin katsoa ne uudestaan ja arvostella ne.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä elokuvaa Alien - kahdeksas matkustaja!

57 vuotta Alienin tapahtumien jälkeen Ripley ajelehtii avaruudessa, mistä hänet löydetään ja pelastetaan. Ripleylle selviää, että vaarallinen planeetta LV-426 on nyt asutettu ja kun yhteys siellä sijaitsevaan siirtokuntaan katkeaa, hän joutuu palaamaan planeetalle, tällä kertaa mukanaan joukko eliittisotilaita. Valitettavasti tällä kertaa vastassa ei ole vain yksi olento...

Ellen Ripleynä nähdään tottakai Sigourney Weaver, josta tulee tässä yksi kovimmista naistoimintatähdistä ikinä! Läpi elokuvan Ripley osoittaa lujaa sisua ja on aivan mahtavaa nähdä, kun hahmo päättää lopussa lähteä toimintaan kunnolla mukaan. Aluksi on kamalaa seurata, kun kukaan ei usko Ripleyn kertomusta oliosta, mikä tappoi hänen miehistönsä, mutta kun muut vihdoin näkevät alienit, eli xenomorphit ensimmäistä kertaa, on Ripleyn "minähän sanoin" -ilme hyvin palkitseva. Weaverin roolisuoritus elokuvassa on niinkin vaikuttava, että hän sai tästä jopa parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden!
     LV-426:lle lähtee iso joukko sotilaita ja tietty monet heistä ovat mukana vain kuollakseen ensimmäisessä toimintakohtauksessa. Mainitsemisen arvoisia ovat lähinnä korpraali Hicks, jota näyttelee ohjaaja Cameronin edellisestä elokuvasta Terminator - tuhoajasta (1984) tuttu Michael Biehn; Hudson, jota näyttelee Bill Paxton, joka tuntuu joka leffassa esittävän samaa ärsyttävän äänekästä roolia; luutnantti Gorman (William Hope), joka on todella kehno johtaja; Vasquez (Jenette Goldstein), joka on todella kova mimmi; sekä kersantti Apone (Al Matthews), joka on paljon parempi johtaja kuin Gorman. Paria hauskaa vitsiä lukuunottamatta Paxton on kehnointa leffassa ja katsojana lähinnä odottaa, milloin joku alieneista hyökkää hänen kimppuunsa. Vaikka vain muutamalle sotilaalle onnistutaan luomaan persoonallisuutta, on joukon kaveruus saatu tuntumaan todella uskottavalta.
     Planeetalle mukaan lähtevät myös Paul Reiserin esittämä bisnesmies Burke, jonka todelliset kiinnostuksenkohteet eivät ole vaikeasti pääteltävissä, sekä Lance Henriksenin näyttelemä androidi Bishop. Burke on yksi elokuvan heikommista puolista, vaikka tavallaan myös sopii tarinaan. Hän on vain niin raivostuttavan typerä henkilö, että itseäni hän vain ärsyttää. Planeetalta joukko löytää pienen Newt-tytön (Carrie Henn), joka on mainio lisäys, vaikka välillä hänen jatkuva kiljumisensa alkaa käydä hermoille.

Aliens - paluu on siinä mielessä erikoinen jatko-osa, että se muuttaa sarjan genren lähes kokonaan. Siinä missä ensimmäinen Alien on scifikauhua, kallistuu jatko-osa enemmän toiminnan puolelle. Tämä on toki täysin ymmärrettävä ratkaisu, kun hahmoilla on vihdoin kunnon aseita mukana. Sotilasjoukolle yksi avaruusmörkö ei ole vielä mikään vastus, joten nimen mukaisesti elokuva sisältää useampia alieneita. Yksi hienoimmista asioista elokuvassa on, että vaikka se kuuluu eri genreen ja olentoja on käsitelty hyvin eri tavalla kuin ensimmäisessä osassa, on leffa silti selkeää jatkumoa Alien - kahdeksannelle matkustajalle. Elokuva ei todellakaan ole kopio edeltäjästään, eikä myöskään liian erilainen, vaan siinä löydetään upea tasapaino. Toinen elokuvan parhaimmista asioista on, miten se laajentaa sarjan maailmaa. Ensimmäisessä osassa tuli selväksi, että munasta kuoriutuu facehugger, mikä taas munii ihmisen sisälle xenomorphin, mikä syntyy kantajansa rintakehästä läpi. Aliens - paluu taas vastaa kysymykseen, mistä nämä munat oikein tulevat, minkä lisäksi se saa xenomorphit tuntumaan oikealta lajilta, sillä niitä verrataan hyvin esimerkiksi muurahaisiin. Ensimmäisessä elokuvassa kyseessä oli vain hirviö, mutta tässä olennoilla tuntuu olevan enemmänkin merkitystä elämässään.

Vaikka kyseessä on selkeästi toiminnallisempi elokuva kuin Alien - kahdeksas matkustaja, leffa sisältää silti karmivan ilmapiirin ja jännittäviä kohtauksia. Esimerkiksi yhdessä kohtaa Ripley tajuaa olevansa lukitussa tilassa, missä lymyilee facehuggereita, mikä johtaa hyvinkin piinaavaan kohtaukseen. Vaikka elokuvalla kestää kauan ennen kuin nähdään ensimmäinen toimintakohtaus tai ensimmäinen xenomorph (vasta noin tunnin kohdalla), elokuva rakentaa loistavasti tunnelmaansa ja esittelee hyvin hahmonsa. Mukana on useita hienoja hetkiä ja ikonisia repliikkejä, kuten "Get away from her, you bitch!" mikä on aina yhtä mahtavaa kuulla. Loppuhuipennus on todella jännittävä ja vaikka siitä löytyy samanlaisia ratkaisuja kuin ensimmäisestä osasta, on finaali tarpeeksi erilainen ja joka katselukerralla yhtä toimiva. Vaikka ilmapiiri on usein todella synkkä ja painostava, on mukaan saatu myös muutamia hauskoja juttuja.

James Cameron otti todella onnistuneesti Ridley Scottin paikan ohjaajana. Cameron onnistuu jatkamaan sarjaa, mutta tekee leffasta omannäköisensä, jolloin se tuntuu lähes yhtä raikkaalta kokemukselta kuin ensimmäinenkin elokuva. Tämä tekee Aliens - paluusta yhden kaikkien aikojen parhaimmista jatko-osista! Cameron taitaa jännityksen ja hänellä on silmää toimintakohtauksiin. Hän on myös hauskasti saanut viittauksia Terminator - tuhoaja -elokuvaansa. Sen lisäksi, että joidenkin kulkuneuvojen ulkoasut ovat kuin ryöstettyjä siitä leffasta, elokuvassa myös mainitaan Cyberdyne Systems -yhtiö, joka on vastuussa tappavista tuhokoneista. Vihjasiko Cameron tällä, että Alien ja Terminator tapahtuvat samassa maailmassa...?

Tämän elokuvan alienit ovat hieman erilaisia kuin ensimmäisen osan xenomorph. Sileän pään tilalla Aliens - paluun liskohirviöillä on kuvioita ja muita yksityiskohtia. Sama ihanan ilkikurinen hymy löytyy kuitenkin jokaiselta. Tehosteet ovat huomattavasti paremmat kuin ensimmäisessä osassa, mikä on ymmärrettävää - ilmestyihän elokuva seitsemän vuotta edellisen leffan jälkeen. Paikoitellen taustakankaan käyttö on nähtävissä, mutta pääasiassa efektit näyttävät yhä upeilta. LV-426:n siirtokunnan lavasteet ovat todella näyttävät ja hienosti toteutetut. Puvustus ja maskeeraus ovat myös mainioita. Lisäksi elokuva on taitavasti kuvattu, valaistu ja leikattu. Tällä kertaa musiikit sävelsi James Horner, joka on tehnyt erittäin oivallista työtä lisätunnelman luomisessa.

Elokuvasta on olemassa Special Edition -versio, mikä on noin 20 minuuttia teatteriversiota pidempi. Se sisältää mm. yhden toimintakohtauksen lisää, sekä kiinnostavan tiedon Ripleyn taustasta, mikä syventää erinomaisesti hänen ja Newtin välille syntyvää äiti-tytär-suhdetta.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Blu-ray ei sisällä lisämateriaalia, mutta se sisältää sekä teatteriversion, että Special Edition -version elokuvasta.

Yhteenveto: Aliens - paluu on erinomaista scifitoimintaa yhdistettynä edellisestä osasta tuttuun kauhuun. Kyseessä on yksi parhaista jatko-osista ikinä ja se jää alkuperäisen Alienin jalkoihin vain muutaman ärsyttävän typerän hahmonsa takia. Ohjaaja James Cameron otti mahtavasti pohjan Ridley Scottilta ja työsti sen pohjalta oman elokuvansa, mikä on tarpeeksi erilainen, mutta samalla tarpeeksi samanlainen leffa, jolloin homma tuntuu todella raikkaalta. Toimintaelokuva on lähtökohtana mielenkiintoinen ja tekee elokuvasta heti erilaisen kokemuksen kuin Alien - kahdeksannesta matkustajasta. Elokuva laajentaa hienosti sarjan maailmaa ja saa xenomorphit tuntumaan todelliselta lajilta eikä vain monstereilta. Filmi myös näyttää todella hyvältä, minkä lisäksi Sigourney Weaver on jälleen täydellinen pääroolissa Ripleynä. Aliens - paluu on huikean upea jatko-osa ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi scifi- ja toimintaelokuvien ystäville. Jotkut alkuperäisen elokuvan fanit eivät tykkää erilaisesta suunnasta, mutta itse nautin elokuvasta todella paljon. Siinä missä Alien - kahdeksas matkustaja oli kauhugenren parhaimmistoa, on Aliens - paluu toiminnan parhaimmistoa!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.1.2016 - Muokattu 10.8.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.fanpop.com
Aliens, 1986, 20th Century Fox Film Corporation