Arvostelu: Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest - 2006)

PIRATES OF THE CARIBBEAN: KUOLLEEN MIEHEN KIRSTU

PIRATES OF THE CARIBBEAN: DEAD MAN'S CHEST

Ohjaus: Gore Verbinski
Pääosissa: Johnny Depp, Orlando Bloom, Keira Knightley, Bill Nighy, Stellan Skarsgård, Kevin McNally, Tom Hollander, Jack Davenport, Lee Arenberg, Mackenzie Crook, Jonathan Pryce, Naomie Harris ja David Schofield
Genre: seikkailu, fantasia, toiminta
Kesto: 2 tuntia 31 minuuttia
Ikäraja: 12

Huonosti menestyväksi seikkailukohellukseksi ennustettu Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous (Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl - 2003) olikin iso hitti, joka sai katsojat ja kriitikot haluamaan lisää. Huvipuistolaitteeseen perustuvalle merirosvoleffalle tehtiinkin saman tien kaksi jatko-osaa. Ensimmäisenä ilmestyisi Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu ja seuraavana vuonna Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (Pirates of the Caribbean: At World's End - 2007), ja niiden tarinat liittyisivät vahvasti toisiinsa. Kuolleen miehen kirstu sai ensi-iltansa kesällä 2006 ja oli jälleen suuri menestys, vaikka kriitikot eivät siitä yhtä paljon pitäneetkään. Elokuva voitti Oscar-palkinnon efekteistään ja oli ehdolla kolmesta muustakin kategoriasta ja Golden Globeseissa Johnny Depp oli jälleen ehdolla parhaan miespääosan tittelistä. Itse näin elokuvan muistaakseni vuoden 2006 lopulla vuokralta ja olin tietty innoissani, sillä Mustan helmen kirous oli mielestäni aivan mahtava. Olen nähnyt Dead Man's Chestin useasti uudestaan ja nyt kun sarja on saamassa viidennen elokuvansa, Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge (Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales - 2017), oli taas aika katsoa sarja läpi ja arvostella se.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous!

Kapteeni Jack Sparrow on velkaa pahamaineiselle Davy Jonesille, joka lähettää merihirviö Krakenin Sparrow'n perään velan hoitamiseksi. Jackin pysyessä pakomatkalla, Itä-Intian kauppakomppanian johtaja lordi Beckett lähettää Will Turnerin etsimään Jackia, sillä hänellä on jotain, minkä Beckett haluaa.

Saatuaan rakkaan Musta helmi -laivansa takaisin, kapteeni Jack Sparrow (Johnny Depp) on vihdoin taas kapteeni. Sparrow on edelleen sama rommia rakastava erikoinen heppu, joka puhuu kummallisilla lauserakenteilla ja kävelee huojuvasti. Hän osoittautuu olevansa myös pelkuri, kuullessaan, että Davy Jones on hänen perässään. Sparrow tuntuu välittävän vain itsestään ja yrittää kaikkensa, jotta pysyisi hengissä. Depp on edelleen täydellinen roolissa. Hänen ilmeensä ja eleensä ovat upeasti mietittyjä. Sparrow pääsee jälleen naurattamaan useaan otteeseen, mutta hän pääsee myös näyttämään sankaripuoltaan.
     Orlando Bloomin näyttelemä Will Turner ja Keira Knightleyn esittämä Elizabeth Swann vangitaan Jackin auttamisesta, mihin edellinen elokuva päättyi. Jotta he pääsisivät vapaaksi, lordi Beckett tekee Willin kanssa sopimuksen. Elizabeth on alkupuoliskon vankina, mutta pääsee onneksi myös toimintaan mukaan loppupuolella. Valitettavasti loppupuoliskolla tulee esille, ettei Knightley ole kummoinen näyttelijä ja muutamaan otteeseen hän vain lähinnä ärsyttää. Bloom on ihan hyvä roolissaan ja onkin hienoa nähdä, miten Will on kehittynyt ensimmäisen osan alusta. Will tekee kaikkensa pelastaakseen rakkaansa - kävisi jopa vanhan "ystävänsä" Jackin kimppuun, jos on pakko.
     Mustan helmen miehistössä nähdään tuttuja naamoja ensimmäisestä osasta. Päällikkö Gibbs (Kevin McNally) on Jackin luottohenkilö, joka on järkevämpi kuin kapteeni Sparrow, mutta jolta löytyy merirosvopiirteitä. Mykkä Cotton (David Bailie) ja hänen papukaijansa eivät paljoa tee, mutta ovat kuitenkin näyttämässä itsensä usein. Edellisessä osassa nimettömäksi jäänyt lyhyt Marty (Martin Klebba) on isommassa roolissa ja pääsee tekemäänkin jotain. Zoe Saldanan näyttelemä Anamaria on mystisesti kadonnut, sillä Saldana ei halunnut jatkaa sarjan parissa. Mukana on uusiakin hahmoja, mutta jos katsoo paljon elokuvia, voi arvata, että nimettömät sivutyypit tuppaavat olemaan taistelukohtausten uhreja.

Lordi Cutler Beckettia näyttelee Tom Hollander. Lordi Beckett johtaa Itä-Intian kauppakomppaniaa, ja esittää olevansa lakia ja järjestystä kunnioittava mies, joka yrittää pyyhkiä merirosvot pois maailmasta, mutta todellisuudessa hän pyrkii itsekin ajamaan omaa etuaan, eikä ole yhtään sen parempi kuin piraatitkaan. Hyvin nopeasti huomaa, että Beckett on myös pahis, mutta hän toimii taustalla ja pistää muut tekemään asioita puolestaan. Hahmo on inhottava, eikä hänestä voi pitää yhtään ja Hollander suoriutuu osastaan mainiosti.
     Elokuvan pääpahis on Lentävä hollantilainen -laivan kapteeni Davy Jones, jota esittää Bill Nighy. Koko Lentävän hollantilaisen päällä tuntuu olevan kirous, sillä koko miehistö näyttää ihmisten ja merenelävien risteytykseltä. Mukana on esimerkiksi tyyppi, jonka pää on kuin vasarahailla ja useilla on merirokkoa kasvoissaan. Davy Jonesin pää muistuttaa hieman mustekalaa, sillä hänellä on lonkeroita parran tilalla. Hänen toinen kätensä on ravun saksi ja toinen lonkero. Davy Jones vaikuttaa puhtaalta pahuudelta, sillä hänen miehistönsä ovat orjia, joiden täytyy palvella häntä vuosikymmeniä. Kuitenkin vähitellen käy selväksi, että Davy Jones on jokseenkin traaginen tapaus ja hänen suuri rakkautensa petti hänet, tehden hänestä hirviömäisen ja pahan. Paikoitellen hahmoa käy hieman sääliksi. Bill Nighylla on erittäin omaperäinen ääni ja tapa puhua, ja ne korostuvat roolissa. Nighylla on teatteritausta ja sen myös huomaa, sillä hänen esiintymisessään on paljon teatraalisuutta. Se ei kuitenkaan haittaa, vaan tekee hahmosta loistavan.
     Tässä leffassa nähdään edellisessä osassa mainittu Will Turnerin isä, William Turner vanhempi, eli Saappaanraksi Bill, jota näyttelee mainio Stellan Skarsgård. Bill kuuluu Davy Jonesin miehistöön ja hänkin on alkanut muuttua "merimäisemmäksi". Billilla on kasvoissaan kiinni meritähti ja hänen ihonsa on kelmeä ja vetinen. Billia käy sääliksi ja hänestäkin löytyy traagisuutta. Skarsgård on oiva valinta rooliin.
     Elokuvassa nähdään myös ensimmäisestä osasta tuttuja hahmoja, kuten merirosvokaksikko Pintel (Lee Arenberg) ja Ragetti (Mackenzie Crook), jotka pakenivat vankilasta ja päätyvät Mustan helmen miehistöön, Elizabethin isä kuvernööri Swann (Jonathan Pryce), joka ei ole enää yhtä arvokas tapaus, sekä entinen kommodori James Norrington (Jack Davenport), joka on menettänyt työnsä ja kaiken arvokkuutensa, jolloin hänestä on tullut juoppo. Uusia hahmoja ovat mm. lordi Beckettin uskollinen alamainen, julma Mercer (David Schofield) ja mysteerinen Tia Dalma (Naomie Harris).

Will ja Elizabeth ovat menossa naimisiin, kun lordi Beckett vangitsee heidät Jackin auttamisesta. Beckett haluaa Jackin kompassin, jonka toimintaperiaate selitetään vihdoin. Kompassi osoittaa kohti sitä, mitä sen käyttäjä eniten haluaa. Lordi Beckett haluaa nimittäin kirstun, joka sisältää Davy Jonesin uloskaivetun sydämen. Myös Jack on sydämen perässä, sillä hän uskoo voivansa kiristää sen avulla Davy Jonesia luopumaan velasta. Aikoinaan Davy Jones pelasti Mustan helmen Jackille merenpohjasta ja nyt Jones haluaa Jackin palvelevan Lentävällä hollantilaisella tai hän lähettää merihirviönsä Krakenin hakemaan Jackin ja viemään hänet ikuisiksi ajoiksi loukkuunsa. Tämän lisäksi Will haluaa sydämen, jotta voisi kiristää sen avulla saadakseen isänsä takaisin ja James Norrington kokee voivansa saada elämänsä sen avulla takaisin. Kirstu, joka sydämen sisältää, on siis haluttu juttu. Vaikka sydämen käytölle löytyy useita eri tarkoituksia, ei juoni ole liian monimutkainen ja monipuolisuus tuo siihen oman hienon lisäyksensä. Käyttötarkoitukset ovat loogisia ja niiden avulla tuttu porukka saadaan jälleen yhteen. Ensimmäisessä osassa pidin paljon siitä, että hahmot ajavat omaa etuaan ja käyttävät muita voittaakseen, ja tässä sitä jatketaan mallikkaasti. Vanhoista liittolaisista voi tulla vastuksia ja vanhoista vastuksista uusia liittolaisia.

Omasta mielestäni Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu on aivan mahtava jatko-osa ja siitä löytyy samanlaista seikkailuhenkeä kuin ensimmäisestä osasta. Ihan yhtä upea teos ei ole kyseessä, mutta loistava leffa on kuitenkin. Sen tarina pohjautuu enemmän fantasiaan, mutta se ei haittaa, sillä epärealistiset asiat toimivat hienosti. Davy Jones ja hänen miehistönsä tulevat mukaan vasta hieman ennen puolta väliä, mitä ennen nähdään todella viihdyttävä pätkä kannibaalisaarella. Kannibaalit tuovat oman lisäyksensä ja vaikka paikoitellen tuntuukin karulta, kun tietää, että saaren asukkaat syövät ihmisiä ja tekevät asioita luista, niin samalla osio on äärimmäisen huvittava. Elokuvassa saa nauraa ja paljon. Jackin hölmöily on tietty jälleen nokkelaa ja nerokasta, minkä lisäksi Pintel ja Ragetti tarjoavat muutamat hörähdykset. Karmivuutta on lisätty ja esimerkiksi synkät kohtaukset Lentävällä hollantilaisella voivat olla jokseenkin piinaavia. Myös merihirviö Krakenin mukana olo tuo paljon jännitystä mukaan, kuten myös toimintaa.

Elokuvassa ei kovin montaa taistelukohtausta ole ja kun on, niin ne ovat todella hienoja. Taisto Krakenia vastaan on upea, mutta kaikkein paras taisto käydään miekoin... pyörivässä vesimyllyssä. Siinä Jack, Will ja Norrington taistelevat toisiaan vastaan, liikkuen paikasta toiseen ja päätyvät puiseen vesimyllyyn, joka irtoaa pidikkeistään ja lähtee liikkeelle. Katsojana saa hämmästellä tekijöiden luovuutta ja kekseliäisyyttä. Tämä on mielestäni yksi parhaista miekkailukohtauksista koskaan. Tunnelma on saatu onnistuneesti tehtyä, mikä on tärkeä asia elokuville. Edellisen osan tapaan tähänkin on saatu mukaan paljon yksityiskohtia. Kahden ja puolen tunnin elokuvaksi Kuolleen miehen kirstu ei tunnu koskaan tylsältä ja pitää otteessaan heti alusta aina loppuun asti. Katsojana haluaa nähdä heti lisää, etenkin kun tarina jätetään pahasti kesken.

Maailmaa laajennetaan elokuvassa mainiosti. Itä-Intian kauppakomppania mainittiin edellisessä osassa ja tässä esitellään sen mahti. Kauppakomppania leviää minne tahansa ja toimii väärinkin saavuttaakseen sen, mitä haluaa. Leffassa selitetään kompassin lisäksi muitakin asioita ensimmäisestä osasta, mikä tuo lisäsyvyyttä hienosti. Lentävän hollantilaisen maailma on erittäin mielenkiintoinen. Katsojana miettii, kauanko miehistö on jo joutunut palvelemaan Davy Jonesia ja kauan he joutuvat vielä tekemään sitä. Saappaanraksi Bill on ollut vähän aikaa laivalla ja hänessä on paljon enemmän ihmistä näkyvissä kuin muissa. Jotkut hahmot ovat enemmän mereneläviä kuin ihmisiä. Ja kun laivalla on ollut tarpeeksi kauan, alkaa muuttua osaksi laivaa - kirjaimellisesti. Ratkaisujen lisäksi elokuva herättää myös uusia kysymyksiä ja avaa mahdollisuuksia uusille seikkailuille. Singaporeen viitataan jälleen, mutta se tulee kunnolla mukaan tarinaan vasta seuraavassa osassa.

Ohjaajana jatkaa Gore Verbinski, joka selvästi tietää, mitä tekee. Hänen visionsa Karibianmeren piraattiseikkailuille on selkeä ja huikea, minkä lisäksi hän taitaa tunnelman luomisen taidon. Käsikirjoituksesta vastaavat jälleen Ted Elliott ja Terry Rossio, jotka ovat olleet erittäin kekseliäitä nokkelien kohtausten ja dialogin luomisessa. Kuvaus on onnistunutta, kuten myös leikkaus. Todella hyvän rytmityksen takia leffa tuntuu kestävän vähemmän aikaa kuin todellisuudessa kestääkään. Lavasteet ja puvustukset ovat jälleen huikeita, kuten myös maskeeraus. Visuaaliset tehosteet ovat säilyneet hyvin vuosien varrella, vaikka muutamissa kuvissa Kraken näyttää hieman liian digitaaliselta. Ääniefektit ovat erinomaisia. Hans Zimmer toimii yksin säveltäjänä ja hän on tehnyt upeaa työtä musiikkien parissa. Tuttu tunnusjumputus on mukana, minkä lisäksi Davy Jonesin ja Krakenin teemat ovat hienoja. Krakenin teemamusiikin eeppisyys on juuri oikealla tasolla - ei liian mahtaileva, eikä liian vähäinen.

Blu-rayn kuvanlaatu on todella hyvä. Lisämateriaalina yksilevyisellä Blu-ray -julkaisulla on peli "Liar's Dice", jota Lentävän hollantilaisen miehistö pelaa elokuvassa, sekä muutama tekijöiden huomioima kohtaus elokuvasta.

Yhteenveto: Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu on erinomainen elokuva ja loistava jatko-osa ensimmäiselle leffalle, vaikkei yhtä hyvä olekaan. Sen seikkailuhenki on saatu luotua upeasti ja siinä on mahtava tunnelma alusta loppuun. Elokuva ei tunnu kestävän edes kahta ja puolta tuntia, sillä se on niin viihdyttävä. Näyttelijänsuoritukset ovat pääasiassa hyviä, vaikka Keira Knightley loppupuoliskolla hieman ärsyttääkin. Johnny Depp on pääosassa yhä täydellinen. Karmivuutta tuodaan Davy Jonesin ja hänen miehistönsä kautta onnistuneesti. Syyt, miksi hänen sydämensä kiinnostaa niin monia, ovat toimivia ja loogisia, ja onkin hienoa, miten sydämestä kisaillaan elokuvan aikana. Kovin montaa taistelukohtausta ei ole mukana, mutta vesimyllykohta on yksi parhaista miekkataistoista koskaan. Kekseliäisyyttä on mukana paljon, kuten myös nokkeluutta - sekä kohtauksissa että dialogissa. Ohjaaja Verbinski tuntuu todella tietävän, mitä haluaa ja on siirtänyt visionsa hienosti elokuvaksi. Visuaalisesti elokuva on pääasiassa tyylikäs, mutta Kraken näyttää joissain kuvissa liian digitaaliselta. Hans Zimmerin säveltämä musiikki on erinomaista. Jos pidit ensimmäisestä osasta, katso myös Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu. Se ei ole ihan yhtä hyvä, mutta loistava kuitenkin. Tarina jätetään selkeästi auki ja Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla jatkaakin siitä, mihin tämä päättyy... Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus, joten ei kannata pistää elokuvaa pois, ennen kuin se on varmasti päättynyt!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pirates.wikia.com
Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest, 2006, Walt Disney Pictures, Jerry Bruckheimer Films, Second Mate Productions