Arvostelu: High Life (2018)

HIGH LIFE

Ohjaus: Claire Denis
Pääosissa: Robert Pattinson, Juliette Binoche, Mia Goth, André Benjamin, Scarlette Lindsey, Jessie Ross, Lard Eidinger, Agata Buzek, Ewan Mitchell ja Gloria Obianyo
Genre: scifi, draama
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia
Ikäraja: 16

High Life on ranskalaisohjaaja Claire Denisin ensimmäinen englanninkielinen elokuva. Denis sai idean filmiin jo lähes 15 vuotta sitten ja on mielessään pyöritellyt sitä useaan otteeseen. Hyvin nopeasti Denis päätti tekevänsä filmin englanniksi, sillä hän koki, ettei ranskan kieli sopinut elokuvan avaruusmaisemaan. Denis kirjoitti käsikirjoitusta yhdessä pitkäaikaisen ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa Jean-Pol Fargeaun kanssa. Kirjailija Nick Laird, tämän vaimo Zadie Smith ja Geoff Cox liittyivät myös kirjoitustiimiin, mutta mielipide-erojen vuoksi kolmikko poistui tiimistä. Kuvaukset alkoivat syyskuussa 2017 ja lopulta High Life sai maailmanensi-iltansa vuotta myöhemmin Toronton elokuvajuhlilla. Filmi sai siellä paljon kehuja, mikä herättikin kiinnostukseni. Leffan Suomen julkaisusta ei kuitenkaan kuulunut mitään ja ehdin lähes unohtaa elokuvan, kunnes huomasin, että se näytettäisiin Helsingin kansainvälisillä Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaaleilla. Kävinkin katsomassa High Lifen siellä.

Avaruuden tyhjiössä leijuu alus, mitä Monte-niminen mies yrittää korjata. Aluksessa rääkyy vauva, joka on jäänyt Monten vastuulle, kun muut aluksen miehistöstä ovat menehtyneet.

Robert Pattinson on selvästi muuttunut lahjakkaammaksi näyttelijänä Twilightien (2008-2012) jälkeen. Silti olen vielä tämänkin filmin jälkeen skeptinen siitä, että hän olisi hyvä valinta Batmaniksi... High Lifessa Pattinson esittää Montea, miestä, joka on jäänyt avaruusalukseen ainoana selviytyjänä miehistöstä ja joutuu huolehtimaan pienestä lapsesta, Willow'sta, joka kasvaa karussa ympäristössä, tietämättä paremmasta. Monten ja Willow'n yhteiset kohtaukset ovatkin sympaattisia ja on suloista nähdä, kuinka Monte yrittää parhaansa mukaan toimia isänä, samalla kun yrittää korjata alusta - yhdistäen näin helposti lähestyttävän asian ja jonkin, mitä kovin moni ihminen ei koskaan tule kokemaan. Pattinsonista on kadonnut Edward Cullenin puinen olemus ja hän onnistuu tuomaan tunteita esille luontevammin.
     Takaumien kautta leffassa nähdään muutkin aluksen miehistöstä, joista tärkeimpiä ovat tohtori Dibs (Juliette Binoche), erikoinen Boyse (Mia Goth), aluksen kasvihuonetta hoitava Tcherny (André Benjamin) ja naisista liikaakin kiinnostunut Ettore (Ewan Mitchell). Näyttelijät tekevät kelpo työtä, mutta yksikään ei tarjoa kovin ihmeellistä roolisuoritusta. Binoche tosin eläytyy oikein tosissaan eräässä hämmentävässä kohtauksessa. Ongelmana on lähinnä se, ettei yksikään sivuhahmoista ole kiinnostava. Montekaan ei ole hahmona erityisen mielenkiintoinen, vaikka onkin jokseenkin kiinnostavaa seurata hänen yritystään toimia isänä.

Siinä onkin High Lifen isoin ongelma: siitä ei paljoa mielenkiintoisia puolia löydy - ei ainakaan itselleni. Jotkut katsojat saattavat lumoutua filmistä täysin ja jäävät pohtimaan sitä vielä pitkäksi aikaa. Voi kunpa voisin sanoa näin käyneen itselleni. Elokuvassa tapahtuu harvoin mitään itseäni kiinnostavaa ja kun se päättyi, suuri osa tapahtumista unohtui samantien. Leffassa luultavasti riittää analysoitavaa, mutta kun näkemäni ei herättänyt mielenkiintoa ryhtyä sellaiseen, en pidä filmiä omalla kohdallani kovin onnistuneena teoksena. Sen teemat ihmisyydestä avaruuden massiivisen tyhjiön keskellä eivät tällä toteutuksella räjäyttäneet mieltäni, vaan sen laahaava tarina lähinnä pitkästytti minua. Vielä leffan alkupää onnistui kiehtomaan, kun pohdin, mitä Monte oikein tekee avaruudessa ja miksi hänen miehistönsä on menehtynyt, mutta hyvin nopeasti, kun siirrytään takaumiin, elokuva muuttui lähinnä tylsäksi.

Kyseessä ei todellakaan ole mikään Hollywoodin suuri scifiteos, vaan selvä auteur-taiteilijan kertomus. Denis on ottanut vaikutteita esimerkiksi Stanley Kubrickin mestarillisesta scifiklassikosta 2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey - 1968), muttei onnistu tuomaan mukaan samaa mystisyyttä ja lumoavaa hypnoottisuutta, mikä tekisi pitkistä kohtauksista vangitsevaa seurattavaa - ei vaikka Denis kuinka yrittää. Kuten helposti arvata saattaa, ranskalaistaiteilijan vuoksi filmissä on paljon erotiikkaa ja pitkiä seksiviritteisiä kohtauksia. Näihin ei ole kuitenkaan saatu tuotua kunnon intohimon tuntua, vaan itse lähinnä pohdin, milloin kohtaukset päättyvät. Mukana on erilaisia raiskauskohtauksia, mutta niissä raiskaaja on lähinnä nainen, mikä saa katsojan kohottelemaan kulmiaan siitä, millaista viestiä elokuva yrittää esittää. Elokuvan lopetus pyrkii olemaan mahdollisimman tulkinnanvarainen ja kunnianhimoinen, mutta itselleni äkillinen päätös ei herättänyt minkäänlaista "hei vau" -tunnetta. Kun poistuin teatterista, mietin lähinnä, että "tulipahan katsottua".

Itselleni iso ongelma leffassa on myös se, ettei se koskaan onnistunut huijaamaan minua siitä, että se tapahtuisi avaruudessa. High Life ei onnistu luomaan tällaista illuusiota. Kun Monte nähdään korjaamassa alusta sen ulkopuolella, ei tausta vakuuta, että alus leijailisi avaruuden tyhjiössä. Tausta näyttää vain mustalta kankaalta. Lisäksi elokuvassa ei hyödynnetä kaikkein tavallisinta niksiä avaruuden tunteen välittämiseen, eli painottomuuden visualisointia. Kun Monte alussa työntää miehistön jäsenet avaruuteen, ne putoavat vauhdilla alaspäin, mikä jo itsessään rikkoo illuusion. Seuraavassa kuvassa ruumiit kyllä leijuvat, mutta siinä kohtaa katsojan usko on jo katkaistu. Ulkoapäin alus näyttää hyvältä, mutta sisällä sen lavasteet ovat paikoitellen todella halvan näköiset. Aluksen keittiö näyttää siltä kuin kohtaus olisi kuvattu jonkun kotona. Onneksi filmi on kuitenkin kuvattu todella taidokkaasti. Mukana on useita hienoja otoksia ja vaikuttava kuvaus oli itselleni parasta koko leffassa. Lisäksi värien käyttö on tarkkaan suunniteltua ja tyylikästä. Valitettavasti se ei vielä riitä, kun muuten elokuva jättää näin kylmäksi. Tunnepuoli vasta kylmä onkin, eikä elokuva saanut minua investoitumaan siihen emotionaalisesti lainkaan. Paikoitellen säveltäjä Stuart A. Staples saa luotua mystistä henkeä musiikeillaan, mutta siihen se sitten jää.

Yhteenveto: High Life on harmillisen laimea elokuva. Siitä löytyy filosofista pohdiskelua ihmisyydestä, mutta kun elokuvan tapahtumat tai hahmot eivät ole mielenkiintoisia, ei pohdiskelukaan jaksa kiinnostaa. Leffa myös laahaa todella pahasti ja se tuntuu suunnilleen tunnin pidemmältä kuin se oikeasti on. Eroottisten hetkien lisääminen saa lähinnä pyörittelemään silmiään ja takaumien toteutus on kömpelöä. Todella kömpelöä on myös filmin yritys vakuuttaa katsoja siitä, että hahmot olisivat avaruudessa. Lavasteet ovat paikoitellen erittäin kehnot. Kuvaus ja värien käyttö on kuitenkin tyylikästä. Robert Pattinson on kelpo pääroolissa, ja hänen ja vauva-Willow'n kohtaukset ovat ihan sympaattisia. Elokuvan muutamat hyvät puolet eivät kuitenkaan vakuuttaneet itseäni tarpeeksi, vaan lopputulos jäi omalla kohdallani todella tylsäksi ja unohdettavaksi. Jollekin toiselle High Life voi toimia huomattavasti paremmin ja ohjaaja Denisin tyylistä intoilevat löytävät luultavasti tästä riemua. Itse olisin halunnut pitää elokuvasta paljon enemmän.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.10.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
High Life, 2018, Alcatraz Films, Andrew Lauren Productions, Arte France Cinéma, BFI Film Fund, Canal+, Ciné+, Madants, Pandora Filmproduktion, Polski Instytut Sztuki Filmowej, The Apocalypse Films Company, Zweites Deutsches Fernsehen