Arvostelu: Halloween 5 (Halloween 5: The Revenge of Michael Myers - 1989)

HALLOWEEN 5

HALLOWEEN 5: THE REVENGE OF MICHAEL MYERS

Ohjaus: Dominique Othenin-Girard
Pääosissa: Danielle Harris, Donald Pleasence, Ellie Cornell, Beau Starr, Wendy Kaplan, Tamara Glynn, Jonathan Chapin, Matthew Walker, Jeffrey Landman ja Don Shanks
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 18

John Carpenterin kauhuelokuva Halloween - naamioiden yö (Halloween - 1978) nousi jo ilmestyessään suureen suosioon ja nykyään sitä pidetään yhtenä lajityyppinsä parhaimpana teoksena. Suosion vuoksi sarjaa päätettiin tietty jatkaa. Halloween II - tappajan paluu -leffassa (Halloween II - 1981) tekijät aikoivat alun perin viedä murhaaja Michael Myersin tarinan päätökseensä ja Halloween III - pahuuden yö (Halloween III: Season of the Witch - 1982) keskittyikin täysin uuteen tarinaan. Kolmososan erilainen konsepti oli kuitenkin luotaantyöntävä niin sarjan faneille kuin kriitikoille, joten Michael Myers päätettiin tuoda takaisin elokuvassa Halloween 4 (Halloween 4: The Return of Michael Myers - 1988). Vaikka leffa saikin kehnot arviot, oli se lippuluukuilla hitti ja viidennen filmin teko lähti heti liikkeelle. Kuvaukset alkoivat toukokuussa 1989 ja lopulta Halloween 5 (monissa maissa lisänimellä The Revenge of Michael Myers) ilmestyi teattereihin saman vuoden lokakuussa. Tämäkin elokuva menestyi taloudellisesti, mutta jätti taas kriitikot kylmiksi. Itse tutustuin Halloween-sarjaan alun perin lähes kymmenen vuotta sitten, kun katsoin Rob Zombien ohjaaman uudelleenfilmatisoinnin Halloween vuodelta 2007. Alkuperäisen Halloween - naamioiden yön katsoin vasta kesällä 2017 ja pidin sitä huikeana teoksena. Päätinkin arvostella leffan sen vuoden halloweeniksi ja siitä asti olen päättänyt pitää perinnettä yllä, missä katson ja arvostelen joka vuosi seuraavan osan elokuvasarjasta. Nyt olemme päässeet jo sarjan viidenteen osaan...

Nuori Jamie-tyttö on joutunut hoitolaan hirvittävän tekonsa ja kokemansa traumansa vuoksi. Seuraavana halloweenina hengissä selvinnyt Michael Myers palaa takaisin Haddonfieldiin ja tohtori Loomikselle selviää, että Jamien ja Michaelin välille on muodostunut psyykkinen yhteys.

Danielle Harris palaa Laurie Stroden (Jamie Lee Curtis) tyttären, eli Michael Myersin siskonlapsen Jamien rooliin. Halloween 4 loppui aikamoiseen shokkiin, kun pieni Jamie päätyi kaiken kokemansa jälkeen tappamaan äitipuolensa. Nyt Jamie onkin ollut hoidettavana vuoden ajan, mutta silti hän on traumansa vuoksi syvästi järkyttynyt, eikä puhu sanaakaan. Harris vain parantaa tasoaan tässä leffassa, tarjoten aidosti vahvan roolityön. Hän välittää todellista kauhun tunnetta ja katsojasta tuntuu epämiellyttävältä, kun Jamie saa kohtauksia, kun hänen ja Michaelin mielten välinen yhteys alkaa vaikuttamaan.

     Paluun tekevät myös tohtori Loomis (Donald Pleasence), Jamien siskopuoli Rachel (Ellie Cornell), sheriffi Meeker (Beau Starr), sekä tietysti itse Michael Myers (Don Shanks), jota ei vain millään saa hengiltä. Michaelin naamio on onneksi laadukkaampi kuin viime leffassa, tehden hahmosta visuaalisesti uhkaavamman. Silti hahmo ei enää saa aikaiseksi samaa hyytävyyttä kuin alkuperäisessä leffassa. Kun Michaelin uhrit ovat toinen toistaan tylsempiä, ärsyttävämpiä ja mitäänsanomattomampia, sitä enemmän katsoja jopa huomaa olevansa tunteettoman tappajan puolella. Cornell ja Starr suoriutuvat osistaan kelvollisesti, mutta valitettavasti aiemmin karismaattinen Pleasence antaa vihdoin periksi. Täysin samojen repliikkien hokeminen ja yhä vain yliampuvammin käyttäytyvän tohtori Loomiksen esittäminen alkaa päivänselvästi kyllästyttämään Pleasencea ja hän näyttää toivovan, että päätyisi vihdoin itse uhriksi. Kun tohtori Loomis selittää miljoonatta kertaa tyhjyydestä Michaelin silmissä, itseäni jopa nauratti tuijottaa tyhjyyttä Pleasencen silmissä.

Halloween 5 lähtee suoraan liikkeelle siitä, mihin Halloween 4 päättyi, mutta näyttääkin lopetuksen Michael Myersin vinkkelistä ja kuinka hän selvisi jälleen hengissä. Siitä tapahtuu sitten vuoden aikahyppy (koska pitäähän näiden leffojen tapahtua aina juurikin halloweenina) ja sama meno jatkuu taas. Tekijät eivät halua tuhlata aikaa sen kummempiin pohjustuksiin, vaan Michael päästetään heti murhareissulleen. Jamien ja Michaelin outoa psyykkistä yhteyttä lukuun ottamatta Halloween 5 ei tuo mitään uutta pöytään. Kyseessä on aika laiska kopio edellisistä osista (paitsi tietty kamalasta Halloween III:sta), joka jaksaa vain paikoitellen viihdyttää ja jännittää. Erityistä kauhun tunnetta ei ole enää mukana, eivätkä tapotkaan ole kovin luovia. Lopulta kauheinta leffassa taitavat olla poliisikaksikko Ross ja Farrah (Frank Como ja David Ursin), jotka yrittävät tuoda mukaan pientä komediallista kevennystä, mutta epäonnistuvat täysin - etenkin taustalla nopeasti soivien musiikkien ja ääniefektien vuoksi.

Halloween 4:n tavoin myös viides elokuva käyttää ensimmäisen tuntinsa tylsien sivuhahmojen jahtaamiseen ja lahtaamiseen, kunnes se vihdoin päättyy jokseenkin kiinnostavaan loppuhuipennukseen. Viimeinen puolituntinen toimii tarpeeksi menevästi ja tarjoaa edes jonkinlaista jännitettä. Ohjaaja Dominique Othenin-Girard yrittää kovasti kopioida John Carpenterin aikaansaannosta, muttei hoksaa, mikä Carpenterin työssä oli niin piinaavaa. Ihan lopussa leffa yrittää tietty vetäistä maton katsojan jalkojen alta. Tämänkertainen "shokkifinaali" on kuitenkin täysin laimea, eikä jätä katsojalle samanlaista pakottavaa tunnetta katsoa seuraava osa kuin Halloween 4:n loppu teki. Ei Halloween 5 erityisen huono teos ole, mutta se on välittömästi unohdettava ja mitäänsanomaton väliosa.

Sen lisäksi, että ohjaaja yrittää kopioida Carpenteria, myös muutkin tekijät varastavat tuttuja kikkoja. Niitä ei kuitenkaan hyödynnetä mitenkään uusin tai kekseliäin keinoin, vaan häpeilemätön kopiointi on riittänyt tekijöille. Kirjoittajat ovat tainneet sanasta sanaan kopioida lähes kaikki tohtori Loomisin repliikit edellisistä filmeistä, kun taas kuvaajat yrittävät kikkailla samanlaisia otoksia. Leikkauksesta löytyy outoja hyppäyksiä. Yhdessä kuvassa Michael esimerkiksi murtautuu ovesta sisään ja seuraavassa kuvassa hän on jo uhrinsa luona toisella puolella huonetta. Lavasteet ja maskeeraukset ovat kuitenkin toimivat ja poliisien outoja juttuja lukuun ottamatta äänimaailmakin on kelvollinen. Säveltäjä Alan Howarth kierrättää Carpenterin alkuperäistä Halloween-tunnusmusiikkia, mutta sentään pimputtelee sitä eri soittimilla pitkin leffan, eikä vain täysin hyödynnä samaa ääniraitaa.

Yhteenveto: Halloween 5 on laimea kauhuraina, jota seuratessa katsoja alkaa todella tuntea tohtori Loomisin kuvaileman tyhjyyden silmissään. Michael Myersin maski on tällä kertaa onneksi saatu näyttämään paremmalta, mutta hahmosta alkaa kadota kaikki uhkaavuus. Potentiaaliset uhrit ovat vieläpä toinen toistaan rasittavampia tyyppejä, että katsoja huomaakin nopeasti olevansa murhaajan puolella. Tapot ovat kuitenkin harmillisen tylsiä, eikä leffa millään nappaa mukaansa tai jännitä. Oikeastaan vain Jamien ja Michaelin mielten välille muodostuva psyykkinen yhteys jaksaa kiinnostaa. Danielle Harris tekee oikein hyvää työtä pienen Jamie-tytön roolissa. Sen sijaan Donald Pleasence näyttää tosissaan menettäneen mielenkiintonsa elokuvasarjaa kohtaan. Halloween 5:ä voi suositella vain leffasarjan kovimmille faneille ja muille, jotka haluavat välttämättä nähdä Michaelin kaikki tapposeikkailut. 

Hyvää halloweenia kaikille lukijoille ja palataan ensi vuonna sarjan pariin elokuvalla Halloween: The Curse of Michael Myers (1995)!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.10.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Halloween 5: The Revenge of Michael Myers, 1989, Magnum Pictures Inc., Return of Myers, Trancas International Films