Arvostelu: Halloween 5 (Halloween 5: The Revenge of Michael Myers - 1989)

HALLOWEEN 5

HALLOWEEN 5: THE REVENGE OF MICHAEL MYERS

Ohjaus: Dominique Othenin-Girard
Pääosissa: Danielle Harris, Donald Pleasence, Ellie Cornell, Beau Starr, Wendy Kaplan, Tamara Glynn, Jonathan Chapin, Matthew Walker, Jeffrey Landman ja Don Shanks
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 18

John Carpenterin kauhuelokuva Halloween - naamioiden yö (Halloween - 1978) nousi jo ilmestyessään suureen suosioon ja nykyään sitä pidetään yhtenä lajityyppinsä parhaimpana teoksena. Suosion vuoksi sarjaa päätettiin tietty jatkaa. Halloween II - tappajan paluu -leffassa (Halloween II - 1981) tekijät aikoivat alun perin viedä murhaaja Michael Myersin tarinan päätökseensä ja Halloween III - pahuuden yö (Halloween III: Season of the Witch - 1982) keskittyikin täysin uuteen tarinaan. Kolmososan erilainen konsepti oli kuitenkin luotaantyöntävä niin sarjan faneille kuin kriitikoille, joten Michael Myers päätettiin tuoda takaisin elokuvassa Halloween 4 (Halloween 4: The Return of Michael Myers - 1988). Vaikka leffa saikin kehnot arviot, oli se lippuluukuilla hitti ja viidennen filmin teko lähti heti liikkeelle. Kuvaukset alkoivat toukokuussa 1989 ja lopulta Halloween 5 (monissa maissa lisänimellä The Revenge of Michael Myers) ilmestyi teattereihin saman vuoden lokakuussa. Tämäkin elokuva menestyi taloudellisesti, mutta jätti taas kriitikot kylmiksi. Itse tutustuin Halloween-sarjaan alun perin lähes kymmenen vuotta sitten, kun katsoin Rob Zombien ohjaaman uudelleenfilmatisoinnin Halloween vuodelta 2007. Alkuperäisen Halloween - naamioiden yön katsoin vasta kesällä 2017 ja pidin sitä huikeana teoksena. Päätinkin arvostella leffan sen vuoden halloweeniksi ja siitä asti olen päättänyt pitää perinnettä yllä, missä katson ja arvostelen joka vuosi seuraavan osan elokuvasarjasta. Nyt olemme päässeet jo sarjan viidenteen osaan...

Nuori Jamie-tyttö on joutunut hoitolaan hirvittävän tekonsa ja kokemansa traumansa vuoksi. Seuraavana halloweenina hengissä selvinnyt Michael Myers palaa takaisin Haddonfieldiin ja tohtori Loomikselle selviää, että Jamien ja Michaelin välille on muodostunut psyykkinen yhteys.

Danielle Harris palaa Laurie Stroden (Jamie Lee Curtis) tyttären, eli Michael Myersin siskonlapsen Jamien rooliin. Halloween 4 loppui aikamoiseen shokkiin, kun pieni Jamie päätyi kaiken kokemansa jälkeen tappamaan äitipuolensa. Nyt Jamie onkin ollut hoidettavana vuoden ajan, mutta silti hän on traumansa vuoksi syvästi järkyttynyt, eikä puhu sanaakaan. Harris vain parantaa tasoaan tässä leffassa, tarjoten aidosti vahvan roolityön. Hän välittää todellista kauhun tunnetta ja katsojasta tuntuu epämiellyttävältä, kun Jamie saa kohtauksia, kun hänen ja Michaelin mielten välinen yhteys alkaa vaikuttamaan.

     Paluun tekevät myös tohtori Loomis (Donald Pleasence), Jamien siskopuoli Rachel (Ellie Cornell), sheriffi Meeker (Beau Starr), sekä tietysti itse Michael Myers (Don Shanks), jota ei vain millään saa hengiltä. Michaelin naamio on onneksi laadukkaampi kuin viime leffassa, tehden hahmosta visuaalisesti uhkaavamman. Silti hahmo ei enää saa aikaiseksi samaa hyytävyyttä kuin alkuperäisessä leffassa. Kun Michaelin uhrit ovat toinen toistaan tylsempiä, ärsyttävämpiä ja mitäänsanomattomampia, sitä enemmän katsoja jopa huomaa olevansa tunteettoman tappajan puolella. Cornell ja Starr suoriutuvat osistaan kelvollisesti, mutta valitettavasti aiemmin karismaattinen Pleasence antaa vihdoin periksi. Täysin samojen repliikkien hokeminen ja yhä vain yliampuvammin käyttäytyvän tohtori Loomiksen esittäminen alkaa päivänselvästi kyllästyttämään Pleasencea ja hän näyttää toivovan, että päätyisi vihdoin itse uhriksi. Kun tohtori Loomis selittää miljoonatta kertaa tyhjyydestä Michaelin silmissä, itseäni jopa nauratti tuijottaa tyhjyyttä Pleasencen silmissä.

Halloween 5 lähtee suoraan liikkeelle siitä, mihin Halloween 4 päättyi, mutta näyttääkin lopetuksen Michael Myersin vinkkelistä ja kuinka hän selvisi jälleen hengissä. Siitä tapahtuu sitten vuoden aikahyppy (koska pitäähän näiden leffojen tapahtua aina juurikin halloweenina) ja sama meno jatkuu taas. Tekijät eivät halua tuhlata aikaa sen kummempiin pohjustuksiin, vaan Michael päästetään heti murhareissulleen. Jamien ja Michaelin outoa psyykkistä yhteyttä lukuun ottamatta Halloween 5 ei tuo mitään uutta pöytään. Kyseessä on aika laiska kopio edellisistä osista (paitsi tietty kamalasta Halloween III:sta), joka jaksaa vain paikoitellen viihdyttää ja jännittää. Erityistä kauhun tunnetta ei ole enää mukana, eivätkä tapotkaan ole kovin luovia. Lopulta kauheinta leffassa taitavat olla poliisikaksikko Ross ja Farrah (Frank Como ja David Ursin), jotka yrittävät tuoda mukaan pientä komediallista kevennystä, mutta epäonnistuvat täysin - etenkin taustalla nopeasti soivien musiikkien ja ääniefektien vuoksi.

Halloween 4:n tavoin myös viides elokuva käyttää ensimmäisen tuntinsa tylsien sivuhahmojen jahtaamiseen ja lahtaamiseen, kunnes se vihdoin päättyy jokseenkin kiinnostavaan loppuhuipennukseen. Viimeinen puolituntinen toimii tarpeeksi menevästi ja tarjoaa edes jonkinlaista jännitettä. Ohjaaja Dominique Othenin-Girard yrittää kovasti kopioida John Carpenterin aikaansaannosta, muttei hoksaa, mikä Carpenterin työssä oli niin piinaavaa. Ihan lopussa leffa yrittää tietty vetäistä maton katsojan jalkojen alta. Tämänkertainen "shokkifinaali" on kuitenkin täysin laimea, eikä jätä katsojalle samanlaista pakottavaa tunnetta katsoa seuraava osa kuin Halloween 4:n loppu teki. Ei Halloween 5 erityisen huono teos ole, mutta se on välittömästi unohdettava ja mitäänsanomaton väliosa.

Sen lisäksi, että ohjaaja yrittää kopioida Carpenteria, myös muutkin tekijät varastavat tuttuja kikkoja. Niitä ei kuitenkaan hyödynnetä mitenkään uusin tai kekseliäin keinoin, vaan häpeilemätön kopiointi on riittänyt tekijöille. Kirjoittajat ovat tainneet sanasta sanaan kopioida lähes kaikki tohtori Loomisin repliikit edellisistä filmeistä, kun taas kuvaajat yrittävät kikkailla samanlaisia otoksia. Leikkauksesta löytyy outoja hyppäyksiä. Yhdessä kuvassa Michael esimerkiksi murtautuu ovesta sisään ja seuraavassa kuvassa hän on jo uhrinsa luona toisella puolella huonetta. Lavasteet ja maskeeraukset ovat kuitenkin toimivat ja poliisien outoja juttuja lukuun ottamatta äänimaailmakin on kelvollinen. Säveltäjä Alan Howarth kierrättää Carpenterin alkuperäistä Halloween-tunnusmusiikkia, mutta sentään pimputtelee sitä eri soittimilla pitkin leffan, eikä vain täysin hyödynnä samaa ääniraitaa.

Yhteenveto: Halloween 5 on laimea kauhuraina, jota seuratessa katsoja alkaa todella tuntea tohtori Loomisin kuvaileman tyhjyyden silmissään. Michael Myersin maski on tällä kertaa onneksi saatu näyttämään paremmalta, mutta hahmosta alkaa kadota kaikki uhkaavuus. Potentiaaliset uhrit ovat vieläpä toinen toistaan rasittavampia tyyppejä, että katsoja huomaakin nopeasti olevansa murhaajan puolella. Tapot ovat kuitenkin harmillisen tylsiä, eikä leffa millään nappaa mukaansa tai jännitä. Oikeastaan vain Jamien ja Michaelin mielten välille muodostuva psyykkinen yhteys jaksaa kiinnostaa. Danielle Harris tekee oikein hyvää työtä pienen Jamie-tytön roolissa. Sen sijaan Donald Pleasence näyttää tosissaan menettäneen mielenkiintonsa elokuvasarjaa kohtaan. Halloween 5:ä voi suositella vain leffasarjan kovimmille faneille ja muille, jotka haluavat välttämättä nähdä Michaelin kaikki tapposeikkailut. 

Hyvää halloweenia kaikille lukijoille ja palataan ensi vuonna sarjan pariin elokuvalla Halloween: The Curse of Michael Myers (1995)!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.10.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Halloween 5: The Revenge of Michael Myers, 1989, Magnum Pictures Inc., Return of Myers, Trancas International Films

Arvostelu: Halloween 4 (Halloween 4: The Return of Michael Myers - 1988)

HALLOWEEN 4

HALLOWEEN 4: THE RETURN OF MICHAEL MYERS

Ohjaus: Dwight H. Little
Pääosissa: Ellie Cornell, Donald Pleasence, Danielle Harris, Beau Starr, Sasha Jenson, Kathleen Kinmont, Michael Pataki, George Sullivan ja George P. Wilbur
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 28 minuuttia
Ikäraja: 16

John Carpenterin ohjaama kauhuelokuva Halloween - naamioiden yö (Halloween - 1978) oli valtava hitti, mikä on vuosien varrella noussut klassikon asemaan yhtenä kaikkien aikojen ylistetyimpänä kauhuelokuvana. Pari vuotta myöhemmin leffa sai jatkoa filmillä Halloween II - tappajan paluu (Halloween II - 1981), mikä ei kuitenkaan saanut yhtä hyviä arvioita, eikä se ollut läheskään yhtä iso menestys kuin ensimmäinen osa. Toisen osan jälkeen tekijät eivät enää halunneet jatkaa murhaaja Michael Myersin tarinaa ja he päättivät muokata sarjaa uuteen suuntaan, missä jokainen elokuva kertoisi eri kauhutarinan. Tällä idealla tehty Halloween III - pahuuden yö (Halloween III: Season of the Witch - 1982) oli kuitenkin sekä taloudellinen pettymys, että kriitikoiden ja sarjan fanien lyttäämä teos. Huonon vastaanoton vuoksi tekijät päättivät heti, että seuraavassa osassa Michael Myersin täytyy palata takaisin. Cannon Films -yhtiö pyysi John Carpenteria työstämään jatko-osan ja Carpenter kirjoittikin yhdessä Dennis Etchisonin kanssa neljännen filmin käsikirjoituksen. Yhtiö ei kuitenkaan ollut tyytyväinen heidän tekstiinsä ja alkoi suunnittelemaan omaa versiotaan jatkotarinasta. Uudeksi kirjoittajaksi palkattiin Alan B. McElroy, jonka täytyi työstää koko teksti vain hieman yli viikossa lähestyvän käsikirjoittajalakon vuoksi. Kuvaukset alkoivat huhtikuussa 1988 ja lopulta Halloween 4 sai ensi-iltansa saman vuoden halloweenina. Yhdysvalloissa filmi vieläpä julkaistiin lisänimellä "The Return of Michael Myers", painottamaan hahmon paluuta, jotta leffa menestyisi paremmin. Elokuva oli pienimuotoinen hitti, mutta se sai paljon negatiivisia arvioita. Itse en ollut aiemmin nähnyt tätä leffaa. Tutustuin sarjaan kahdeksan vuotta sitten katsomalla Rob Zombien ohjaaman uudelleenfilmatisoinnin Halloween (2007) ja näin alkuperäisen teoksen vasta muutama vuosi sitten. Rakastuin alkuperäiseen teokseen ja olenkin katsonut sen nyt joka halloweenina uudestaan. Lisäksi olen joka halloweenille arvostellut yhden sarjan osista. Viime vuonna käsittelyssä oli muusta sarjasta irrallinen Halloween III - pahuuden yö, joten nyt oli aika päästää Michael taas valloilleen Halloween 4:ssä.

Kymmenen vuotta kohtalokkaan halloween-yön jälkeen Michael Myers siirretään uuteen mielisairaalaan. Siirron aikana Michael tappaa vartijansa ja pakenee, lähtien etsimään edesmenneen Laurie Stroden tytärtä Jamieta...

Laurie Strodea kahdessa ensimmäisessä Halloweenissa näytellyt Jamie Lee Curtis ei enää halunnut palata sarjan pariin, joten hahmo on päätetty kylmästi tappaa. Tämä on tietty heti aikamoinen kolaus leffan nilkkaan, sillä katsoja voi kokea olonsa petetyksi, kun hän on kahden elokuvan ajan jännittänyt, selviääkö Laurie Michaelin hyökkäyksiltä vain, jotta tämä tapetaan ennen tämän leffan tapahtumia. Noh, kymmenen vuoden aikana Laurie on saanut tyttären, joka on tietty nimetty Jamieksi Curtisin mukaan. Danielle Harrisin Jamie on mielenkiintoinen lisäys ja on ihan hauska, että tälläkin kertaa päähenkilöllä on yhteys murhaajaan, Michaelin ollessa Jamien eno. Elokuvaa kuvatessaan noin 10-vuotias Harris on yllättävänkin vakuuttava roolissaan. Jamien osa vaatii lopulta lapsinäyttelijältä paljon ja Harris hoitaa hommansa hienosti.

Äitinsä kuoltua Jamie asuu sijaisperheen luona, johon kuuluvat äiti Darlene (Karen Alston), isä Richard (Jeff Olson), sekä tärkeimpänä heidän tyttärensä, teini-ikäinen Rachel (Ellie Cornell). Rachel on aluksi hieman ärsyttävä tapaus, mutta muuttuu onneksi pidettävämmäksi, mitä pidemmälle filmi kulkee. Muita hahmoja leffassa ovat mm. Michaelin lääkäri Hoffman (Michael Pataki), Rachelin poikaystävä Brady (Sasha Jenson), sekä sheriffi Meeker (Beau Starr) ja tämän tytär Kelly (Kathleen Kinmont). Suuri osa hahmoista on aika tylsiä tapauksia ja etenkin Rachelin, Bradyn ja Kellyn välinen kolmiodraama ei jaksa kiinnostaa lainkaan. Näyttelijät ovat kuitenkin kelvollisia rooleissaan.
     Michael Myers (asussa pääasiassa George P. Wilbur, mutta parissa kohtauksessa Tom Morga) ei ole ihan yhtä vakuuttava ja pelottava tapaus kuin aiemmin. Hahmon ikoninen naamari (minkä hän käy kai hommaamassa kaupasta, mikä on hieman hassua, sillä luulisi, että hänen tekojensa jälkeen kyseisen naamion myyminen olisi kiellettyä) on jotenkin halvemman näköinen, eikä Michaelista huou samaa pahuutta kuin ennen. Onneksi hahmosta saadaan uhkaavampi leffan loppupäässä.
     Näissä slasher-leffoissa ei ole mikään yllätys, että murhaaja tulee aina takaisin, vaikka hänet kuinka usein tappaisi, mutta erikoista on, että tohtori Loomiskin (Donald Pleasence) tekee paluun, vaikka Halloween II:ssa hän selvästi kuoli. Tämän leffan mukaan hän on vain saanut hieman palovammoja. Mikäpäs siinä, kun Loomis on kuitenkin erittäin mainio hahmo ja Pleasence on jälleen erittäin hyvä roolissaan. Hahmo jankuttaa yhä täysin samoja asioita, mutta Pleasencen karisma antaa tämän anteeksi.

Tekijöiden aiempi suunnitelma tehdä jokaisesta Halloweenista oma tarinansa, on mielenkiintoinen idea ja se olisi varmaan voinutkin toimia, jos heti ensimmäinen yritys tästä, Halloween III - pahuuden yö ei olisi ollut niin järkyttävän huono. Tekijätkin ovat selvästi tajunneet, mitä tuli tehtyä, kun tämä neljäs osa nimettiin "Michael Myersin paluuksi" Yhdysvalloissa. Halloween 4 ei ole kovin kummoinen tekele, mutta todella, todella surkean kolmososan jälkeen tämä tuntuu huomattavalta parannukselta. Alkuperäisen Halloween - naamioiden yön mestarillisuuteen ei todellakaan ylletä, mutta on tämä tarpeeksi kelvollinen paluu Michaelin tarinaan. Leffalla kestää oma aikansa löytää itsensä - harmillisesti jopa lähes tunnin ajan - mutta kun oikea suunta vihdoin löytyy, filmi tarjoaa erittäin mainiota ja tiivistunnelmaista menoa. Elokuvan loppuhuipennus on selvästi sen parasta antia, varsinkin jännittävän kattokohtauksen vuoksi ja kaikki johtaa aivan mahtavaan lopetuskohtaukseen, mikä pistää ihon kananlihalle.

Ensimmäisen tunnin aikana nähdään kuitenkin paljon aika yhdentekeviä hetkiä, joiden vuoksi filmi ei nouse saavuttamaan lopussa tavoittelemaansa potentiaalia. Ensimmäinen tunti ei erityisemmin jännitä ja siinä on joitain kohtauksia, mitkä eivät herätä lainkaan katsojan mielenkiintoa. Joissain kohdissa elokuva nappaakin yhtäkkiä mukaansa, mutta pian katsoja tajuaa sen johtuvan ihan vain sarjan ikonisen tunnusmusiikin käytöstä. Pariin kohtaan on saatu ihan hauskoja hetkiä, kun kaupungin asukkaat saavat tietää Michaelin paluusta ja lähtevät yhdessä metsästämään tätä. Kun puskasta vähän kuuluu jotain ääntä, niin asukkaat ampuvat haulikkonsa ja kiväärinsä tyhjäksi, luullensa tappaneen Michaelin. Loppuhuipennus pelastaa paljon muuten todella keskinkertaisesta teoksesta. Jos elokuva olisi kokonaisuudessaan yhtä toimiva, se saattaisi olla jopa parempi kuin Halloween II - tappajan paluu.

Elokuvan on ohjannut Dwight H. Little, joka ei ollut tätä ennen tehnyt kuin muutaman pienen filmin ja jaksoja Painajainen Elm Streetillä -kauhuelokuvasarjaan (A Nightmare on Elm Street - 1984-2010) liitännäisestä Freddy's Nightmares -televisiosarjasta (1988-1989). Little yrittää alkupäässä liikaa toistella Carpenterin työtä alkuperäisestä Halloweenista, mutta loppupäässä Little löytää oman iskunsa ja vie hieman heikosti edenneen teoksen lopussa tarpeeksi kunniakkaasti maaliin. Alan B. McElroyn käsikirjoitus lainaa paljon kahdesta ensimmäisestä osasta, mutta McElroy saa tuotua hieman jotain uutta mukaan. Halloween 4 on pääasiassa kelvollisesti kuvattu, vaikka mukana on joitakin kömpelösti sommiteltuja otoksia. Leikkaus on tarpeeksi sujuvaa ja lavasteet, puvut ja maskeeraukset tyylikkäitä. Michael Myersin maski tosin jättää toivomisen varaan. Jotkut efekteistä ovat nähneet parhaat päivänsä, mutta toisaalta se juuri tuo oman kivan lisänsä. Äänimaailma on tarpeeksi hyvä, vaikka sillä olisi voitu hieman tuoda mukaan intensiivisyyttä tiettyihin hetkiin. Säveltäjä Alan Howarth kierrättää paljon alkuperäisiä Carpenterin sävellyksiä, tuomatta mitään erityistä uutta mukaan.

Yhteenveto: Halloween 4 on keskinkertainen kauhuleffa, mutta silti erittäin piristävä lisäys sarjaan lähes umpisurkean Halloween III - pahuuden yön jälkeen. Elokuvalla kestää aikansa lähteä käyntiin ja alkupäätä tuhlataan esimerkiksi tyhjänpäiväiseen ja tylsään kolmiodraamaan. Paikoitellen nähdään hyviä hetkiä, kuten kaupunkilaisten hilpeä ryntäys metsästämään Michael Myersia, mutta tosissaan elokuva starttaa vasta loppuhuipennuksessaan. Jännite löytyy vihdoin ja kaikki johtaa todella pysäyttävään lopetuskuvaan. Michael Myersin paluu on ilo nähdä, vaikka hahmon naamio onkin tällä kertaa aika köykäinen. Tohtori Loomiksenkin toivottaa mielellään tervetulleeksi takaisin, vaikka hahmo kuolikin viimeksi. Ohjaaja Dwight H. Little ja säveltäjä Alan Howarth lainailevat paljon John Carpenterilta, mutta eivät saavuta samaa tehokkuutta ja piinaavuutta kuin alkuperäinen leffa. Silti Halloween 4 on tarpeeksi kelvollinen lisäys elokuvasarjaan ja auttaa edes jotenkin unohtamaan edellisen elokuvan kammottavat virheet.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.10.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Halloween 4: The Return of Michael Myers, 1988, Trancas International Films