ACE VENTURA - LUONTO KUTSUU
ACE VENTURA: PET DETECTIVE
Ohjaus: Steve Oedekerk
Pääosissa: Jim Carrey, Ian McNeice, Simon Callow, Maynard Eziashi, Bob Gunton, Damon Standifer, Sophie Okonedo, Arsenio Trinidad, Danny Daniels, Bruce Spence, Andrew Steel ja Tommy Davidson
Genre: komedia, seikkailu
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Ikäraja: 12
Jim Carreyn tähdittämä komediaelokuva Ace Ventura - lemmikkidekkari (Ace Ventura: Pet Detective - 1994) oli kriitikoiden haukuista huolimatta taloudellinen jättihitti, joten sille ryhdyttiin tekemään jatkoa välittömästi. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 1995 Tom DeCerchion ohjauksessa, mutta Carrey oli tyytymätön hänen työhönsä ja vaati, että tämä korvattaisiin Carreyn ystävällä, elokuvan käsikirjoittaneella Steve Oedekerkillä. Vaatimus meni läpi ja Oedekerkin kanssa leffa saatiin valmiiksi ja lopulta Ace Ventura - luonto kutsuu sai ensi-iltansa jo marraskuussa 1995. Elokuva oli jopa tuplasti edeltäjäänsä isompi hitti, joka sai lähes täystyrmäyksen kriitikoilta. Leffa sai huonoimman jatko-osan Razzie-ehdokkuuden, minkä lisäksi se sai viisi Stinkers Bad Movie Awards -ehdokkuutta (mm. huonoin elokuva, huonoin miespääosa ja jatko-osa, jota kukaan ei halunnut), joista se voitti huonoimman jatko-osan ja epähauskimman komedian palkinnot. Itse näin kummatkin Ace Ventura -elokuvat jo lapsena ja pidin niitä vekkuleina komedioina. Viime katselukerrasta on kulunut jo kauan aikaa ja kun huomasin Ace Ventura - lemmikkidekkarin täyttävän alkuvuodesta 30 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa ja arvostella leffat. Pari kuukautta ykkösosan jälkeen katsoin vihdoin jatko-osan Ace Ventura - luonto kutsuu.
Lemmikkidekkari Ace Ventura pestataan matkaamaan Afrikkaan, Nibiaan ja etsimään Wachati-heimon pyhä valkoinen lepakko, jonka joku on siepannut.
Vuotta aiemmin Ace Ventura - lemmikkidekkarilla, The Mask - naamiolla (The Mask - 1994) ja Nuijalla ja tosinuijalla (Dumb and Dumber - 1994) kuuluisaksi noussut koomikko Jim Carrey palaa rooliinsa Ace Venturaksi, joka päätyy uuteen seikkailuun, kun fiktiivisen afrikkalaisvaltio Nibian Wachati-heimon palvoma pyhä valkoinen lepakko siepataan. Carrey hyppää takaisin lemmikkidekkarin osaan sellaisella energialla ja antaumuksella, ettei ihme, jos muilla työryhmästä paloi käämit kerran jos toisenkin. Carrey on kuin nuorallatanssija, joka tasapainottelee hulvattoman ja ärsyttävän rajamailla. Jatkuvasti naamaansa vääntelevä ja ääntään korottava Carrey saa varmasti yhdet katsojat nauramaan vedet silmissä ja toiset taas pyörittelemään silmiä ja tuhahtelemaan. Jatko-osassa on vielä ykkösleffaakin selvempää, että Carreylle käsikirjoitus oli pelkkä suunnanosoitus ja hän on päässyt toteuttamaan itseään niin villisti kuin vain haluaa. Mielestäni tämä johtaa toisinaan hysteerisen hauskoihin tilanteisiin ja toisinaan taas ihan vain kiusallisen typeriin juttuihin.
Elokuvassa nähdään myös Ian McNeice Ace Venturan etsintähommiin pestaavana Fulton Greenwallina, Damon Standifer Wachati-heimon päällikkönä, Sophie Okonedo tämän tyttärenä, heimon prinsessana, Tommy Davidson epäillyn Wachootoo-heimon prinssinä, Simon Callow ja Bob Gunton rikkaina Cadbynä ja Quinninä, sekä Arsenio Trinidad tiibetiläisenä munkkina. Sivunäyttelijät ovat ihan kelvollisia rooleissaan, leffan ollessa edellisen osan tapaan ihan puhtaasti Carreyn show.
Ace Ventura - luonto kutsuu ei elokuvallisilta ansioiltaan ole välttämättä kovin kaksinen, enkä toisaalta ihmettele, miksi se sai todella nuivan vastaanoton kriitikoilta ja miksi monet näkivät leffan jälkeen punaista pelkästään Jim Carreyn nimen kuullessaan. En tiedä, johtuiko se pääasiassa siitä, että katsoin elokuvan keskellä yötä, kun kävin hieman yliväsyneillä energiakierroksilla, mutta minulla oli todella hauskaa elokuvan parissa. Se on aivan hemmetin tyhmä leffa, mutta juuri siksi se on niin pirun veikeä ja viihdyttävä. Käsikirjoitus on liki yhdentekevä raakile, jonka pahishahmot jäävät erityisen kehnoiksi. Teksti onkin lopulta pelkkä kehys sille, että Carrey voi irrotella niin teatraalisesti kuin hän vain haluaa ja jaksaa.
Jos jostain pidän ohjaajanakin lopulta toimineen Steve Oedekerkin käsikirjoituksessa, niin siitä, että hän ei lähtenyt toistamaan ykkösleffan kaupunkimiljöötä, vaan siirtyi betoniviidakosta ehtaan viidakkoon. Heti elokuvan ensimmäinen, Sylvester Stallonen Cliffhanger - kuilun partaalla -jännäriä (Cliffhanger - 1993) parodioiva kohtaus (tosin parodioiden on kai tarkoitus olla hauskoja, mutta tämä prologi on lähinnä sydäntäsärkevän surullinen) viestii uudenlaisesta lähestymistavasta. Afrikan fiktiivinen Nibia-valtio on oikein passeli lokaatio uudelle eläinsieppauksen tutkinnalle ja tarjoaa uudenlaisia hassuja tilanteita. Ace Venturaa höykytetäänkin läpi leffan ties millä tavoin aikamoisella tykityksellä. Leffa kestää napakasti puolitoista tuntia, mikä on täydellinen pituus, jotta leffan hyperenerginen vaihde ei pääse uuvuttamaan katsojaansa.
Jim Carreyn oltua tyytymätön elokuvan alkuperäiseen ohjaajaan, Tom DeCerchioon, hän sai studion erottamaan tämän ja ottamaan tämän tilalle kaverinsa, käsikirjoittaja Steve Oedekirkin. Oedekirk oli aiemmin toiminut ohjaajana vain "Smart Alex" -elokuvassa, jota ei kuitenkaan koskaan saatu valmiiksi. Oedekirk ei ole tainnut laatia Carreylle minkäänlaisia rajoja, vaan antaa tämän toteuttaa itseään niin villisti kuin mahdollista. Välillä jopa tuntuukin siltä, että Carrey on sanellut, kuinka homma rullaa kuvauksissa. Teknisiltä ansioiltaan elokuva on oivallisesti tehty, sähäkän leikkauksen vain tukiessa Carreyn lennokkaan energistä heittäytymistä. Elokuva on kelvollisesti kuvattu ja sen lavasteet ovat mainiot. Erikoistehosteet ajavat asiansa ja äänimaailma on taitavasti työstetty. Robert Folkin säveltämät musiikit tunnelmoivat menevästi taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.3.2023
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Ace Ventura: When Nature Calls, 1995, Morgan Creek Entertainment, Morgan Creek Productions, O Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti