Arvostelu: Tuulen laakson Nausicaä (風の谷のナウシカ - 1984)

TUULEN LAAKSON NAUSICAÄ

風の谷のナウシカ

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Pääosissa: Sumi Shimamoto, Gorō Naya, Ichirō Nagai, Yoshiko Sakakibara, Iemasa Kayumi, Yōji Matsuda, Hisako Kyōda, Kōhei Miyauchi, Mahito Tsujimura, Miina Tominaga, Makoto Terada, Akiko Tsuboi ja Rihoko Yoshida

Genre: anime, seikkailu, scifi, toiminta

Kesto: 1 tunti 57 minuuttia

Ikäraja: 12

Tuulen laakson Nausicaä on Hayao Miyazakin ohjaama ja käsikirjoittama anime-elokuva, joka perustuu Miyazakin omaan manga-sarjakuvaan. Piirtäjänä toiminut Miyazaki oli tehnyt ohjaajadebyyttinsä elokuvalla Lupin III - Cagliostron linna (ルパン三世 カリオストロの城 - 1979) ja vaikkei leffa ollut erityisen iso menestys, Animage-lehden toimittaja Toshio Suzuki ehdotti Miyazakille töitä. Miyazaki tarttui tarjoukseen ja loi mangan nimeltä Tuulen laakson Nausicaä, jota ryhdyttiin julkaisemaan vuonna 1982 ja joka nousi Animagen suosituimmaksi sarjakuvaksi. Animagen ja sen julkaisijan Tokuma Shotenin johtajat kannustivat Miyazakia kääntämään mangan elokuvan muotoon ja Miyazaki suostui sillä ehdolla, että saisi toimia ohjaajana. Miyazaki pyysi entisen yhteistyökumppaninsa Isao Takahatan tuottajaksi ja animaattoreiksi valittiin Topcraft-studio. Lopulta Tuulen laakson Nausicaä sai maailmanensi-iltansa 11. maaliskuuta 1984 - tasan 40 vuotta sitten! Maailmalle elokuva levisi aluksi englanniksi dubattuna ja nimellä "Warriors of the Wind", josta leikattiin jopa kaksikymmentä minuuttia pois. Miyazaki ja muut elokuvaa tehneet suuttuivat tästä, eivätkä pitkään suostuneet levittämään leffaansa ulkomaille, ennen kuin heidän myöhempiä töitä leikkaamattomina levittänyt Walt Disney -yhtiö tarjoutui esittämään elokuvaa ilman muutoksia. Julkaisuajan säädöistä huolimatta Tuulen laakson Nausicaästä tuli maailmanlaajuinen menestys, jota kriitikot ylistivät. Suosio johti siihen, että Topcraft-animointiyhtiön hankkineet Miyazaki, Takahata ja Toshio Suzuki perustivat Studio Ghiblin, joka nousi vuosien varrella maailman tunnetuimmaksi animeyhtiöksi. Itse en ollut aiemmin nähnyt Tuulen laakson Nausicaätä, vaikka olin tiennyt siitä jo kauan ja olin ostanut sen muutamia vuosia sitten, kun keräsin hyllyyni kaikki Studio Ghiblin leffat. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 40 vuotta, päätin vihdoin ja viimein katsoa ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Tulevaisuudessa maailma on tuhoutunut suuren sodan myötä. Ihmiskuntaa uhkaa saastemeri ja jättivaltiot Tolmekia ja Pejite käyvät taistelua. Kun sota saapuu rauhalliseen Tuulen laakson kylään, paikallinen prinsessa Nausicaä päättää lopettaa konfliktin ja pelastaa luonnon ja sen eläimet, jotka valtiot yrittävät tuhota.

Elokuvan päähenkilö on sen nimikkohahmo, Nausicaä (äänenä Sumi Shimamoto), rauhaisan Tuulen laakson prinsessa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään disneymäinen satuprinsessa ja avuton neito hädässä, vaan neuvokas ja päämääräinen seikkailija, joka on tottunut monenlaisiin vaikeuksiin ja onkin tiukan paikan tullen heti keksimässä ratkaisuja ja antamassa ohjeita. Toisin kuin muut, Nausicaä haluaa ratkoa asiat mahdollisimman rauhanomaisesti ja yrittääkin luoda yhteyttä myös vaaralliseksi muodostuneeseen luontoon ja sen hurjiin eläimiin, kuten jättimäisiin ötököihin, ohmuihin. Vuonna 1984 naissankarit olivat vähissä ja onkin hyvä nähdä, että tuohon aikaa oli kehitelty tällainen väkevä roolimalli nuorille tytöille. Nausicaä on nopeasti pidettävä tapaus, jonka vauhdikkaaseen seikkailuun lähtee mielellään mukaan.

     Muita hahmoja leffassa ovat muun muassa Nausicaän isä, sairastunut kuningas Jihl (Mahito Tsujimura), kylän viisas Muori (Hisako Kyōda), kauan poissa ollut seikkailija Yupa (Gorō Naya), silmälappuinen soturi Mito (Ichirō Nagai), Tolmekian johtaja Kushana (Yoshiko Sakakibara) ja tämän oikeana kätenä toimiva Kurotowa (Iemasa Kayumi), sekä pejiteläiset sisarukset Asbel (Yōji Matsuda) ja Lastelle (Miina Tominaga). Sivuhahmoja hyödynnetään mainiosti tarinassa, eikä yksikään vie huomiota päätähdeltä, vaikka erityisesti vanha Muori onkin oivallisen vekkuli tyyppi.

Tuulen laakson Nausicaä osoittautui todella vaikuttavaksi animeseikkailuksi - enpä oikeastaan yhtään vähempää odottanut, kun miettii, mikä työtiimi on ollut puikoissa. Vaikka kyseessä ei vielä varsinaisesti ole ollut Studio Ghiblin teos, sama jengi on periaatteessa ollut tässä ensimmäistä kertaa kasassa ja jo ensimmäisellä työllään poppoo osoittaa, miksi heidän yhtiönsä tulisi nousemaan hurjan arvostetuksi. Leffa säväyttää aika lailla joka osa-alueellaan, oli kyse sitten elokuvan tarinasta, sen maailmasta tai sen täyttämistä hahmoista - puhumattakaan häikäisevästä visuaalisesta toteutuksesta. Mutta palataan siihen myöhemmin.

Heti ensiminuuteillaan elokuva vakuuttaa, esitellessään lähtökohtia maailmalleen. Leffa sijoittuu dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on omilla luomuksillaan tuhonnut kaiken ja vuosisatoja myöhemmin jäljelle jääneet elävät nyt rippeissä. Heti alussa isketään pöytään teemoja ihmisten aiheuttamasta tuhosta ja ilmastonmuutoksesta, jotka uhkaavat niin luontoa ja sen eläimiä kuin myös ihmiskuntaa itseään. Filmin kantavana teemana onkin luonnon, eläinten ja ylipäätään elämän arvostus, sekä sodan järjettömyys. Kuten Miyazakin myöhemmissäkin töissä tultaisiin useasti näkemään, ohjaaja nostaa sankareiksi luonnon kanssa yhtä olevia eläinrakkaita hahmoja, kun taas viholliset saapuvat aiheuttamaan tuhoa rakentamillaan koneilla ja aseilla.

Elokuva nappaa nopeasti mukaansa ja pitää otteessaan läpi kestonsa, tarinan kasvaessa yhä vain suurempiin ja eeppisempiin mittoihin. Mistään erityisen lapsiystävällisestä seikkailusta ei ole kyse, vaan filmi äityy ajoittain aika hurjaksikin. Toimintakohtaukset ovat välillä yllättävänkin rajuja ja ohmu-jättiötököiden hyökkäykset voivat olla perheen pienemmille katsojille karmivia. Ei leffa kuitenkaan pelkkää menoa ja meininkiä ole, vaan se osaa jatkuvasti rauhoittua ja syventyä päähenkilöönsä ja Nausicaän matkan syvempiin puoliin. Elokuva muuttuu myös loppupäässä onnistuneen herkäksikin. Hayao Miyazaki tekeekin loistotyötä niin ohjaajana kuin käsikirjoittajana, adaptoidessaan omaa mangaansa animemuotoon. Elokuvan teon aikaan mangasta oli julkaistu vasta osa numeroista ja Miyazaki joutuikin tekemään monia muutoksia, viedäkseen leffan tarinan päätökseen ja tiivistäessään kertomusta, esimerkiksi tiputtamalla pois mangasta tuttuja hahmoja.

Visuaalisesti Tuulen laakson Nausicaä on puhdasta silmäkarkkia. Animaattorit tekevät häikäisevää työtä läpi elokuvan, eikä filmistä löydy ainuttakaan hutiloiden piirrettyä otosta. Hahmot ja erilaiset olennot liikkuvat sulavasti ja etenkin Nausicaän lentokohtaukset ovat näyttäviä. Taustat ovat häkellyttävän yksityiskohtaisia ja elokuvan aikana nähdäänkin monenlaista maisemaa kauniista Tuulen laaksosta karumpiin sodan turmelemiin lokaatioihin. Värejä, valoja ja varjoja hyödynnetään upeasti. Kaiken kaikkiaan silmä todella lepää tätä filmiä katsoessa. Ääniefektit eivät ole ihan yhtä laadukkaasti toteutettuja, mutta sen sijaan tässä kohtaa vielä ensikertalaisen Joe Hisaishin säveltämät musiikit säestävät tapahtumia tehokkaasti ja monipuolisesti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.1.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

風の谷のナウシカ, 1984, Nibariki, Tokuma Shoten, Hakuhodo, Topcraft