BLACK MIRROR - KAUSI 5
Luoja: Charlie Brooker
Pääosissa: Anthony Mackie, Yahya Abdul-Mateen II, Nicole Beharie, Ludi Lin, Pom Klementieff, Andrew Scott, Damson Idris, Monica Dolan, Topher Grace, Angourie Rice, Miley Cyrus, Madison Davenport, Susan Pourfar, Marc Menchaca ja Daniel Stewart Sherman
Genre: scifi, draama, jännitys
Jaksomäärä: 3
Jakson kesto: 1 tunti 2 minuuttia - 1 tunti 10 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 19 minuuttia
Ikäraja: 16
Charlie Brookerin luoma scifisarja Black Mirror nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa joulukuussa 2011. Toinen kausi piti suosiota yllä, mutta sarjaa esittänyt Channel 4 koki sarjan olevan liian kallis, jolloin se siirtyi Netflixin haltuun, minkä kautta sarja nousi todelliseen jättisuosioon. Kolmas ja neljäs kausi keräsivät paljon katsojia ja positiivista palautetta, joten viidennen kauden teko lähti heti liikkeelle. Yksi idea kaudelle oli interaktiivinen jakso, jossa katsoja saisi itse ohjata päähenkilön päätöksiä ja tekoja. Idea paisui niin isoksi, että jakson sijaan siitä muodostui elokuva Black Mirror: Bandersnatch (2018). Koska elokuvan teko vaati paljon aikaa, viidennen kauden teko viivästyi. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 2018 ja lopulta Black Mirrorin viides kausi julkaistiin kesäkuussa 2019. Kausi sai edeltäjiään heikompaa palautetta, mutta piti silti katsojalukuja korkealla. Nyt kun sarja on saanut jälleen uuden kauden, päätin vihdoin katsoa Black Mirrorin läpi, mitä olen pohtinut jo muutaman vuoden ajan tehdä. Noin kuukausi Bandersnatch-elokuvan jälkeen katsoin vihdoin Black Mirrorin viidennen kauden.
Edelliskausien tavoin Black Mirrorin viides tuotantokausi pitää sisällään toisistaan irrallisia tieteistarinoita. Koska kaudelle suunniteltu interaktiivinen jakso Bandersnatch muuttuikin elokuvaksi, vitoskaudelle jäi lopulta vain kolme jaksoa. Tuotantokauden aloittaa Striking Vipers, joka kertoo videopeleistä intoilevista ystävistä, Dannysta (Anthony Mackie) ja Karlista (Yahya Abdul-Mateen II), jotka ryhtyvät pelaamaan uutta virtuaalitodellisuuspeliä, "Striking Vipers X:ää" ja huomaavat, että heidän välillä saattaa olla muutakin kuin pelkkää kaveruutta. Black Mirrorin tuttuun tapaan jakso sisältää yhteiskunnallista tutkiskelua teknologiaan liittyen. Internetin kautta syntyy useita salasuhteita, joista osa saattaa jäädä pelkästään internetiin ilman todellisia kohtaamisia elämässä. Tätä kautta myös moni heteroksi itsensä mieltävä saattaakin raottaa sitä "kaapinovea" ja tutustua aiemmin torjumiinsa mieltymyksiin. Dannyn seksuaalisuuden pohdiskelu on oivallisesti toteutettu ja jakso onkin muuten oikein mainio, mutta se hieman latistuu loppua kohti. Mackie ja Abdul-Mateen II suoriutuvat hyvin rooleistaan, kuten tekevät hahmojen VR-peliversioita esittävät Ludi Lin ja Pom Klementieff.
Kauden kakkosjakso, nimeltään Smithereens on tämän kauden parasta antia. Siinä Andrew Scottin näyttelemä Chris päätyy kidnappaamaan Smithereens-teknologiayhtiön työntekijän, Jadenin (Damson Idris) ja uhkaa tappaa tämän, ellei hän pääse keskustelemaan yhtiön johtajan, Billy Bauerin (Topher Grace) kanssa. Kyseessä on erittäin koukuttava jännitysnäytelmä, joka pitää mielenkiinnon tiiviisti yllä alusta varsin pysäyttävään loppuun asti. Erityisen mielenkiintoista on, kun vihdoin käy selväksi, mikä Chrisiä motivoi. Jaksossa pohditaan pätevästi puhelimien ja niiden koukuttavien sovellusten tapaa ottaa ihmisen elämät haltuunsa. Kuinka paljon voi pistää näiden sovellusten syyksi ja kuinka paljon ihmisen pitäisi kantaa omaa vastuutaan? Voiko näitä teknologiajättejä pitää missään vastuussa heidän tekemiään sovelluksia käyttävien ihmisten teoista? Scott on loistovireessä sieppaajana ja niin Idris kuin Gracekin toimivat oivallisesti omissa osissaan.
Viides kausi huipentuu jaksoon Rachel, Jack and Ashley Too, jossa nuori Rachel-tyttö (Angourie Rice) yrittää selviytyä äitinsä kuolemasta, sekä yksinäisyydestä, sillä kavereita ei tunnu löytyvän. Rachel fanittaa pop-tähti Ashley O:ta (Miley Cyrus) ja ilahtuukin saadessaan syntymäpäivälahjaksi artistin näköisrobotin, Ashley Toon. Rachel, Jack and Ashley Too on ilmestymisestään lähtien jakanut mielipiteitä ja ihan ymmärrettävästi. Ei se mielestäni mitenkään huono jakso ole, mutta sen käsikirjoitus kaipaisi hieman viilaamista. Katsojan mielenkiinto tapahtumia kohtaan ailahtelee läpi jakson. Rachelin, Ashley Too -robotin ja Jack-siskon (Madison Davenport) kohtaukset jättävät hieman kylmiksi, mutta sen sijaan Ashley O:n juonikuvio toimii. Ashley O on ollut pop-tähti lapsesta asti ja nuorena aikuisena hän haluaisi kokeilla jotain muuta, mutta hänen ympärillään pyörivä poppoo, lähtien manageritäti Ortizista (Susan Pourfar) haluavat hänen tanssivan heidän pillien tahtiin. Jakso ottaa tehokkaasti kantaa siihen, kuinka monet nuoret artistit joutuvat kokemaan vastaavaa kontrollia, mikä vain satuttaa heitä ja johtaa usein ikäviin seurauksiin, yleisimpänä huumekierteeseen. Ja koska kyseessä on Black Mirror, pitää mukana olla teknologiaa, joka tuntuu scifiltä, mutta jolla on kuitenkin juuret tosielämään. Ashley Too -robotti jätti minut hieman kylmäksi, mutta sen sijaan pidin jakson kritiikistä muun muassa deepfake-teknologiaan ja vastaaviin, joilla pystyttäisiin pitämään kuuluisuuksia "elossa" vielä heidän kuolemiensa jälkeen. Viime vuosina elokuvissa, kuten muun muassa Rogue One: A Star Wars Storyssä (2016) on käytetty vastaavanlaista teknologiaa, mikä herättää voimakasta moraalista pohdiskelua. Rice ja Davenport ovat ihan hyvät rooleissaan, mutta jakson todellinen tähti on tietty Miley Cyrus, joka istuu rooliinsa kuin nenä päähän. Cyrus on itse ollut pop-tähti lapsesta lähtien ja hänen uraansa on kuulunut hieman vastaavaa irtiottoon pyrkimistä siitä, millaiseksi hänen imagonsa lapsena luotiin. Cyrus on myös vastikään ilmoittanut, ettei lähde enää uudelle kiertueelle, kokien, ettei se ole hyväksi hänelle.
Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa pätevästi ja saavat näyttelijänsä irrottelemaan onnistuneesti. Jaksot kuitenkin kompuroivat hieman Charlie Brookerin käsikirjoituksiin, jotka eivät ole yhtä vahvoja kuin aiemmilla kausilla. Liekö sitten niin, että tässä kohtaa sarjaa Brookerilla alkaa jo olla mietintämyssy tyhjänä uusista ideoista, vai oliko hän niin keskittynyt Bandersnatchiin, että viides kausi tuli tehtyä hieman vasemmalla kädellä? Joka tapauksessa Brookerin tekstit sisältävät hyviä ideoita, mutta hieman ontuvia ja unohdettavia kokonaisuuksia. Tekniseltä puolelta tämäkin Black Mirror -kausi on hyvin tehty. Se on oivallisesti kuvattu. Lavasteet ja asut ovat mainiot ja efektitkin ajavat asiansa. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja musiikkivalinnat toimivat.
Yhteenveto: Black Mirrorin viides tuotantokausi on kolmen ailahtelevan jaksonsa kanssa sarjan tähän asti heikointa antia, mutta heikkouksineenkin kausi tarjoaa pääasiassa kelvollisia tieteistarinoita. Avausjakso Striking Vipers pohtii onnistuneesti internetin kautta muodostuvia suhteita ja kuinka ihmiset saattavat avata todellisia piirteitään virtuaalitodellisuudessa. Kakkosjakso Smithereens on kauden parasta antia ja sen jännittävään panttivankitilanteeseen jää tehokkaasti koukkuun. Kolmas ja samalla viimeinen jakso Rachel, Jack and Ashley Too on kuitenkin turhauttava tapaus. Pop-tähti Ashley O:hon liittyvät kuviot ovat kiinnostavia ja sisältävät hyvää pohdiskelua showbisnes-maailman raadollisuudesta, sekä uusien teknologioiden tuomista moraalisista kyseenalaisuuksista. Kuitenkin siskosten Rachelin ja Jackin kuviot jättävät aika kylmiksi. Vaikkei yksikään jakso ole huono, ei kausi lähde oikein missään kohtaa samalla lailla lentoon kuin edeltäjänsä. Bandersnatch-elokuva oli jo monireittisensä tarinansa kanssa pieni pettymys ja nyt Black Mirrorin vitoskauden jälkeen huolestun hieman tulevaisuudesta. Jännityksellä jäänkin odottamaan, mitä sarjan kuudes kausi tuo tullessaan...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.6.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Black Mirror, 2011-, Iso-Britannia, Zeppotron, Channel 4 Television Corporation, Gran Babieka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti