SIMPSONIT - KAUSI 31
THE SIMPSONS
Luoja: Matt Groening
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, Yeardley Smith, Hank Azaria, Harry Shearer ja Pamela Hayden
Genre: animaatio, komedia
Jaksomäärä: 22
Jakson kesto: noin 21 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia
Ikäraja: 7
Matt Groeningin luomasta animaatiokomediasarjasta, Simpsoneista tuli valtava hitti jo ensimmäisen tuotantokautensa myötä vuonna 1989. Vuosia - jopa vuosikymmeniä - myöhemmin sarja on edelleen huippusuosittu, eikä loppua näy vieläkään. 31. tuotantokauden teko lähtikin pian edellisen päätyttyä (viimeiset jaksot animaattorit työstivät loppuun kotona koronaviruksen takia) ja sen jaksot alkoivat pyöriä syyskuussa 2019 (Suomessa tosin vasta tänä tammikuussa). Itse olen lapsesta asti katsonut Simpsoneita ja todella innostuin sarjasta nähtyäni The Simpsons Movien, kun se ilmestyi teattereihin vuonna 2007. Viime vuonna päätin aloittaa sarjan arvostelemisen, kun katsoin 30. tuotantokauden ja kun tämän uusimman, 31. kauden viimeiset jaksot alkoivat pyöriä, katsoin senkin läpi.
Homerista tulee internet-ilmiö. Lisan teatteriesitys perheestään suututtaa Margen. Bart näkee uuden supersankarielokuvan ennakkoon ja kiristää kaupunkia spoilereilla. Perheen koira Pukin pikku apuri joutuu terapiaan. Poliisipäällikkö Wiggum uskoo selvittävänsä vuosikymmenen rikoksen.
Viime vuosina kovasti kritisoitua Apu-kauppiasta (Hank Azaria) lukuunottamatta muut tutut ja rakastetut hahmot tekevät jälleen kerran paluun. Simpsonin perheen isä Homer (Dan Castellaneta) toilailee ja hölmöilee, mutta osoittaa omaavansa hyvän sydämen. Äiti Marge (Julie Kavner) päättää kokeilla uudenlaisia töitä, kun perheen pieni tytär Maggie menee päiväkotiin. Bart-poika (Nancy Cartwright) joutuu taas kerran ongelmiin keppostensa vuoksi. Lisa-tytär (Yeardley Smith) yrittää takoa älyä perheeseensä. Hahmot pysyvät ennallaan, eivätkä koe sen suurempia muutoksia kauden aikana. Yksittäisissä jaksoissa perheenjäsenet joutuvat kohtaamaan opetuksia tekojensa seurauksena, mutta eipä niihin palata enää myöhemmin.
Homerin isä (Castellaneta), perheen naapuri Ned Flanders (Harry Shearer) ja tämän lapset Rod (Pamela Hayden) ja Todd (Cartwright), Margen siskot Patty ja Selma (Kavner), Bartin bestis Milhouse (Hayden), tämän vanhemmat Luann (Maggie Roswell) ja Kirk (Azaria), kiusaaja Nelson (Cartwright), ydinvoimalan johtaja Burns (Shearer) ja hänen sihteerinsä Smithers (Shearer), Homerin työkaverit Carl (Azaria) ja Lenny (Shearer), baarimikko Moe (Azaria), juoppo Barney (Castellaneta), poliisipäällikkö Wiggum (Azaria) ja tämän tyhmä poika Ralph (Cartwright), Sarjakuvahemmo (Azaria), Hassu-klovni (Castellaneta), pappi Lovejoy (Shearer) ja monet muut palaavat myös ilahduttamaan jälleen kerran. Valitettavasti neropoika Martinia ääninäytellyt Russi Taylor menehtyi tuotantokauden teon aikana ja vain parissa jaksossa kuullaan Tyler. Lopuissa jaksoissa hahmon uutena esittäjänä kuullaan Grey DeLisle.
Kaudella kuullaan ja nähdään tietty monia julkkiksia, kuten Cate Blanchett, Aquamanin (2018) tähti Jason Momoa, Better Call Saul -sarjan (2015-) Bob Odenkirk, Rillit huurussa -sarjasta (The Big Bang Theory - 2007-2019) tuttu Jim "Sheldon" Parsons ja monissa kauhuleffoissa nähty Joey King. Riverdale-sarjan (2017-) Camila Mendes, Madelaine Petsch ja Lili Reinhart kuullaan Lisaa kiusaavina heppakaveruksina.
Simpsoneiden 31. tuotantokausi on hyvin pitkälti sitä samaa menoa kuin viimeiset kymmenen kautta. Sarjan parhaat päivät ovat takanapäin, mutta silti viihdyn edelleen oikein mainiosti sen parissa. Kaudella ei sinänsä ole selvästi mahtavia tai huonoja jaksoja, vaan taso pysyy hyvin pitkälti kelpo hömppänä ensimmäisestä jaksosta viimeiseen. Hauskoja juttuja löytyy joka jaksosta, mutta erityisen hulvattomia vitsejä ei valitettavasti ole luvassa. Heikoimpia vitsejä ovat internetsensaatioihin perustuvat läpät, mitkä ovat olleet ajankohtaisia kautta kirjoittaessa, mutta ovat jo menneen talven lumia kauden ilmestyessä. Simpsonin perheen Baby Shark -yhteislaulu olisi pitänyt nähdä jo viime kaudella, jotta se onnistuisi tavoitteessaan. Myös erään hahmon flossaustanssi saa nolostumaan. Paikoitellen kausi onnistuu kuitenkin naljailemaan yhteiskunnallisilla aiheilla. Yhdessä jaksossa Springfieldissä päätetään, että on turhaa opettaa lapsille yleissivistäviä asioita, vaan algoritmien kautta selvitetään, millainen tulevaisuus lapsella on edessään ja sen perusteella heille opetetaan asioita virtuaalisesti. Yhden jakson introssa taas viitataan koronaan, kun Bart onkin etätunnilla, eikä jälki-istunnossa kirjoittamalla liitutaululle.
Kaudella nähdään tietysti paljon parodiaa muista sarjoista ja elokuvista. Koko kaupungin ihailema supersankarielokuva, minkä Bart pääsee näkemään etukäteen, on selvä viittaus Marvelin uusiin Avengers-filmeihin Infinity Wariin (2018) ja Endgameen (2019). Hittimusikaaliesitykseen perustuvalle Cats-elokuvalle (2019) naljaillaan eräässä introssa, kun taas toisessa Simpsoneiden hahmot astuvat Queenin saappaisiin Bohemian Rhapsodyn (2018) parodiassa. Perinteisessä halloweenin Treehouse of Horror -jaksossa taas vitsaillaan Stranger Things -sarjan (2016-) ja The Shape of Waterin (2017) kustannuksella. Tällä kertaa kaudella nähdään toinenkin kauhupainotteinen, kiitospäivään sijoittuva jakso, mikä oli mielestäni jopa parempi kuin perinteinen kauhujakso, mikä ei ihan revitellyt esikuviensa kustannuksella niin hyvin kuin olisin toivonut. Lisäksi kaudella nähdään yllättäen todella harvinaisesti kahden jakson mittainen tarina, missä kaupunkiin saapuu uusi pappi, jonka kanssa Lovejoy aloittaa taiston.
Nyt kun Simpsonit omistava Fox-yhtiö myytiin Disneylle, on luvassa myös paljon vitsailua Disneyn monopoliasemasta ja rahanahneudesta. Samalla mukaan on myös lisätty mainostusta The Simpsons: Tapped Out -pelistä, Homerin pelatessa sitä eräässä jaksossa tabletillaan. Kai sen voi juuri ja juuri laskea hassuksi meta-tason vitsiksi. Tekijät osoittavat paikoitellen luovuutensa ja nokkeluutensa, mutta välillä tuntuu siltä kuin he pakottamalla pakottaisivat uusia kertomuksia. Toisaalta se ei ole ihme, sillä jaksoja on tehty tässä kohtaa jo lähes 700. Animaatiotyyli pysyy yhä laadukkaana. Tutut hahmot on saatu hauskasti muutettua Stranger Thingsin henkilöiksi Treehouse of Horror -jaksossa.
Yhteenveto: Simpsonien 31. tuotantokausi on samaa mukavan hilpeää menoa kuin kymmenellä aiemmallakin kaudella. Taso pysyy hyvin pitkälti samanlaisena läpi kauden, eikä sen kummempia ylä- tai alamäkiä ole luvassa. Hauskoja hetkiä löytyy joka jaksosta, mutta mihinkään huutonauruihin kausi ei kykene. Yhteiskunnallisista asioista tehdään taas kerran oivallisesti pilkkaa ja viime vuosien suosittujen leffojen ja sarjojen kustannuksella naureskellaan veikeästi. Sen sijaan internetilmiöihin perustuvat vitsit lähinnä nolostuttavat, vitsien ollessa jo vanhoja, vaikka ne olisivat olleet ajankohtaisia niitä kirjoittaessa vuosi pari sitten. Perinteinen Treehouse of Horror -jakso naljailee hauskasti Stranger Thingsin kustannuksella, mutta lopulta koin enemmän riemua tämänkertaisesta kiitospäivän kauhujaksosta. Hahmot ovat mahtavat itsensä ja animaatiojälki on tuttua Simpsonit-laatua. He, jotka eivät ole pitäneet Simpsoneista sitten ysärin, eivät tule vakuuttumaan tästäkään kaudesta, mutta heille, jotka pitävät sarjasta edelleen, 31. kausi tarjoaa takuuvarmaa viihdettä. Itse katsoisin sarjaa mielelläni vielä ainakin yhdeksän kautta, vaikka paikoitellen tuntuisikin, että sarjaa väännetään väkisin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.6.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Simpsons, Yhdysvallat, 1989-, Gracie Films, Twentieth Century Fox, 20th Century Fox Television, Fox Television Animation, Twentieth Century Fox Animation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti