TV-sarja: Star Wars: The Clone Wars, kausi 5 (2012-2013)

STAR WARS: THE CLONE WARS - KAUSI 5

Luoja: George Lucas
Pääosissa: Matt Lanter, Ashley Eckstein, James Arnold Taylor, Dee Bradley Baker, Tom Kane, Sam Witwer, Clancy Brown, Matthew Wood, Terrence C. Carson, Jim Cummings, Nika Futterman, Jon Favreau, Ian Abercrombie, Tim Curry, Corey Burton, Brian George, Andrew Kishino ja David Tennant
Genre: animaatio, seikkailu, toiminta, scifi
Jaksomäärä: 20
Jakson kesto: noin 24 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 57 minuuttia
Ikäraja: 7

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...

George Lucas päätti 2000-luvun alussa laajentaa Tähtien sota -avaruussaagaansa (Star Wars - 1977-) animaatiosarjalla, mikä sijoittuisi elokuvien Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys (Star Wars: Episode II - Attack of the Clones - 2002) ja Tähtien sota: Episodi III - Sithin kosto (Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith - 2005) väliin. Star Wars: The Clone Wars -sarja nousikin heti suosioon saagan fanien keskuudessa, kun sen ensimmäinen kausi alkoi lokakuussa 2008. Toinen, kolmas ja neljäs kausi saivat myös kehuja faneilta, mutta katsojaluvut lähtivät alamäkeen. Siitä huolimatta viidennen kauden teko lähti liikkeelle ja sen jaksot alkoivat pyöriä syyskuussa 2012. Kausi sai enemmän kehuja kuin pari edellistä kautta, mutta katsojaluvut jatkoivat laskemista. Kausi onnistui jopa nappaamaan Daytime Emmy -palkinnot parhaana animaatio-ohjelmana ja parhaasta ääniroolista animaatiosarjassa. Itse aloitin Star Wars: The Clone Warsin katsomisen, kun se alunperin alkoi Suomen kanavilla, mutta menetin kiinnostukseni toisen kauden aikana. Yritin sarjaa toistamiseen muutamia vuosia myöhemmin Netflixin kautta, jolloin pääsin kolmanteen kauteen. Nyt kun sarjan huipennuskausi pyörii vihdoin Suomenkin Disney+ -suoratoistopalvelussa, päätin viimeinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja katsoa koko sarjan läpi. Muutama viikko neljännen kauden jälkeen aloitin Star Wars: The Clone Warsin viidennen tuotantokauden.

Samalla kun Darth Maul ja Savage Opress yrittävät juonitella Obi-Wan Kenobin pään menoksi, Obi-Wan, Anakin Skywalker ja Ahsoka Tano lähetetään auttamaan separatistien kynsiin joutunutta Onderon-planeettaa ja sen kapinaliittoa. Toisaalla R2-D2 lähetetään tehtävälle varastamaan separatistien koodinpurkulaite.

Jälleen tutut hahmot lähetetään seikkailemaan ja sotimaan ympäri galaksin, vaikkakin tällä kertaa esimerkiksi Padmé Amidala (Catherine Taber) jää lähes täysin statistiksi. C-3PO:ta (Anthony Daniels) hädintuskin nähdään ja kreivi Dookukin (Corey Burton) käy vain kääntymässä. Kansleri Palpatinen ääninäyttelijä Ian Abercrombie menehtyi kauden teon aikana, joten kaudella hahmona kuullaan niin häntä kuin uutta esittäjää, Tim Curryä. Jedimestarit Yoda (Tom Kane) ja Mace Windu (Terrence C. Carson) joutuvat lähinnä tyytymään rooleihinsa neuvostossa istuvina ja huolestuneina ohjeiden antajina. 

     Anakin (Matt Lanter) ja Obi-Wan (James Arnold Taylor) kyllä johtavat kloonisotilaita (Dee Bradley Baker) eri planeetoilla ja selvittävät mysteerejä, mutta hekin jäävät hieman sivuhahmoiksi. Tämä kausi on nimittäin enemmän Ahsoka Tanon (Ashley Eckstein) show. Nuoresta jedikokelaasta vaikuttavaksi soturiksi kasvaneen Ahsokan kehityskaari on ollut yksi sarjan kiinnostavimmista puolista. Tekijät ovat selvästi tajunneet sen, sillä tässä Ahsokan kehitys todella viedään omanlaiseen huippuunsa.

     Tämän kauden pahisosasto keskittyy pääasiassa raivokkaaseen ja juonittelevaan Darth Mauliin (Sam Witwer) ja tämän suureen veljeen, Savage Opressiin (Clancy Brown). Kenraali Grievous (Matthew Wood), Asajj Ventress (Nika Futterman), piraatti Hondo (Jim Cummings) ja mandalorialaisen Kuolonkaartin johtaja Pre Vizsla (Jon Favreau) pääsevät aiheuttamaan ongelmia, mutta suurimmaksi osaksi nämä tyylikkäillä tatuoinneilla ja sarvilla koristellut veljekset toimivat sankarien ahdinkona. Tähtien sota: Episodi I - Pimeän uhkassa (Star Wars: Episode I - The Phantom Menace - 1999) ensiesiintymisensä tehnyt ja lähes heti "kuollut" Darth Maul pääsee vihdoin oikeuksiinsa ja osoittaa suurta julmuutta. Onkin harmi, ettei hahmo palannut jo aiemmin sarjan aikana. Savage Opress on yhä mainio, mutta muuttuu tylsäksi Maulin vierellä.

Star Wars: The Clone Warsin aiemmiltakin tuotantokausilta on löytynyt epätasaisuutta, muttei koskaan niin voimakasta kuin tällä kaudella. Sarjan viides tuotantokausi sisältää niin sarjan ehdottomasti huonoimpia kuin myös selvästi parhaita jaksoja. R2-D2:n, muutaman muun droidin ja ärsyttävän eversti Gasconin (Stephen Stanton) seikkailut ovat jopa rasittavan lapsellista kohellusta, joista on vaikea kuvitella, että kukaan yli kymmenvuotias innostuisi. Kehnolle huumorille painottuvat ja tympivien hahmojen neljän jakson mittaiset seikkailut eivät tunnu koskaan päättyvän ja ne edustavat sarjan huonointa päätyä. Niitä katsoessani ehdin jo tuumia, että nytkö sarja liukui alamäkeen ja että tämä on varmasti sarjan huonoin kausi. Mutta voi pojat, että olin väärässä.

Näiden täysin typerien ja turhien jaksojen jälkeen vitoskausi nimittäin ampaisee sellaisiin korkeuksiin, ettei samaa ole taidettu nähdä Star Wars: The Clone Warsin aikana vielä kertaakaan. On hämmentävää, kuinka kausi voikin vaihtaa kahden jakson välillä täysin eri vaihteelle. Lapsellisen pöhköilyn sijaan kausi hyppää oikein antaumuksella synkkään päätyyn, kun Darth Maul ja Savage Opress liittoutuvat Kuolonkaartin kanssa vallatakseen Mandaloren. Jaksokokonaisuus vieläpä johtaa yhteen koko sarjan yllättävämmistä ja huikeimmista valosapelitaisteluista. Ja jos sekään ei vielä riitä, kausi huipentuu muutaman jakson kokonaisuuteen, missä Ahsoka Tano lavastetaan murhasta ja jopa jedit lähtevät tämän perään. Toinen toistaan tiivistunnelmaiset jaksot pitävät sisällään aidosti voimakasta tunnetta ja katsoja tuijottaa tapahtumia lumottuna. Kuten jo totesin, Ahsoka Tanon kehityskaari on kauden parasta antia ja kauden loppupäässä todella voi huomata, kuinka paljon tästä hahmosta onkaan alkanut välittämään.

Kauden rakenne on siinä mielessä poikkeava aiempiin kausiin verrattuna, ettei siinä oikeastaan ole yhtäkään yksittäisen jakson seikkailua, vaan kaikki tarinat ovat kolmen tai neljän jakson isoja kokonaisuuksia. Vaikka yksittäisille pikkuseikkailuille on oma paikkansa, olen lähestulkoon aina pitänyt enemmän pidemmistä tarinakokonaisuuksista. Niinpä lapsellista droidiseikkailua lukuunottamatta olin erittäin innoissani näkemästäni. Eikä siinä lapsellisuudessakaan olisi sinänsä mitään vikaa - onhan koko Tähtien sota alunperin luotu lapsille. Saagasta on kuitenkin kehkeytynyt sukupolvelta toiselle siirtyvä kaikenikäisten avaruussatu, että on hölmöä tunkea kauden keskelle muutama jakso, mistä vain perheen pienimmät voivat nauttia - etenkin kun muuten kausi on synkempi kuin Star Wars: The Clone Wars on koskaan ennen ollut. Droidijaksoja edeltävä juonikuvio jedikokelaista, jotka lähtevät etsimään kyberkristalleja rakentaakseen ensimmäiset valomiekkansa, ovat sellaisia lapsiystävällisiä jaksoja, joista aikuinenkin voi nauttia. Sen lisäksi, että jedimuksut ovat sympaattisia (etenkin Chewbaccan wookiee-lajin edustaja), jaksot myös syventävät jedimytologiaa onnistuneesti.

Animaatiojälki on jälleen parantunut. Yksityiskohtia on enemmän, valojen, värien ja varjojen käyttö on taidokkaampaa ja robottimaisuus on lähes kokonaan kadonnut hahmoista. Hahmot viestivät enemmän tunteita kasvoillaan, minka vuoksi animaattorit tarjoavatkin lähikuvia aiempaa rohkeammin. Visuaalisesti vitoskausi onkin näyttävin sarjasta tähän mennessä. Myös äänimaailma on onnistunut. Ääniefektit ovat täynnä ikonisia ääniä ja musiikeissa Kevin Kiner hyödyntää enemmän John Williamsin tuttuja sävelmiä. Darth Vaderin tunnusmarssi soi kauden aikana useastikin - välillä vain muutaman ja hitaan, mutta sitäkin tehokkaamman nuotin verran. Käsikirjoittajat ovat jälleen ujuttaneet mukaan veikeitä fanipalveluksia. Anakin esimerkiksi kehuu Onderonin kapinallisia samoilla sanoilla kuin Darth Vader Luke Skywalkeria Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaiskussa (Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back - 1980), minkä lisäksi mukana saattaa olla cameoita tutuilta hahmoilta leffoista...

Yhteenveto: Star Wars: The Clone Warsin viides tuotantokausi on sarjan epätasaisin, mutta silti kenties sarjan paras kausi. Heikoimmillaan kausi on oikeasti kehno, mutta parhaimmillaan kausi tarjoaa parasta menoa koko sarjassa. Neljän jakson mittainen, lapsellinen ja ärsyttävä droidiseikkailu miellyttää pienimpiä Tähtien sota -faneja, mutta jättää aika lailla kaikki esiteini-ikäisistä ylöspäin kylmäksi. Lapsiystävällisyydelle on toki paikkansa Tähtien sodassa ja sitä osoittavat laadukkaammin jedikokelaiden mainiot seikkailut kauden alussa. Puolivälinsä jälkeen kausi kuitenkin ampaisee hurjaan nousuun ja tarjoaa toinen toistaan parempia, jännittävämpiä ja vangitsevampia jaksoja. Mandaloren valtaus ja Ahsoka Tanon ajojahti ovat erinomaisia tarinakokonaisuuksia. Ahsokan kanssa tehdään muutenkin loistotyötä ja hahmoon panostetaan vielä entistä enemmän. Pahispuolella taas on ilo seurata Darth Maulin häijyilyä. Animaatiojälki on jälleen kerran parempaa kuin ennen. Ilman huonoja droidijaksoja Star Wars: The Clone Warsin viides kausi voisi kokonaisuudessaan olla aivan mahtava. Jo tällaisenaan se on todella hyvä ja edustaa kirkkaana (tai no, itse asiassa aika synkkänä) sarjan kärkipäätä!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.10.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.pinterest.com
Star Wars: The Clone Wars, Yhdysvallat, 2008-2020, Lucasfilm, Lucasfilm Animation, Cartoon Network, CGCG, Lucasfilm Animation Singapore