TV-sarja: Viikingit, kausi 6 (Vikings - 2019-2020)

VIIKINGIT - KAUSI 6

VIKINGS



Luoja: Michael Hirst
Pääosissa: Alexander Ludwig, Alex Høgh Andersen, Jordan Patrick Smith, Marco Ilsø, Peter Franzén, Georgia Hirst, Ray Stevenson, Katheryn Winnick, Eric Johnson, Lucy Martin, Danila Kozlovsky, Oran Glynn O'Donovan, Ragge Ragnars, Adam Copeland, Steven Berkoff, Ferdia Walsh-Peelo, John Kavanagh ja Gustaf Skarsgård
Genre: toiminta, draama
Jaksomäärä: 20
Jakson kesto: noin 44 minuuttia - Yhteiskesto: noin 14 tuntia 54 minuuttia
Ikäraja: 16

Michael Hirstin luoma historiallinen televisiosarja Vikings, eli suomalaisittain Viikingit nousi suosituksi sen ensimmäisen tuotantokauden ilmestyttyä vuonna 2013. Toisen ja kolmannen kauden myötä suosio vain kasvoi ja tuotantokausien jaksomäärä tuplattiin. Neljäs kausi ilmestyi vuodesta 2016 vuoteen 2017 ja viides kausi vuodesta 2017 vuoteen 2019. Viidennen kauden ilmestymisen aikoihin Hirst ilmoitti tulevan kuudennen tuotantokauden jäävän koko sarjan viimeiseksi. Sen kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 2019 ja kuudennen kauden ensimmäisen puoliskon jaksot alkoivat pyöriä joulukuussa 2019. Itse olin tiennyt sarjasta jo useamman vuoden, sillä äitini fanittaa Viikinkejä. Aloitin sarjan katsomisen kuitenkin vasta tänä vuonna, valmistautuakseni sarjan päätökseen. Kolmea ensimmäistä tuotantokautta pidin vähintään erittäin hyvinä ja parhaimmillaan loistokkaina, mutta neljäs ja viides tuotantokausi aiheuttivat toinen toistaan isommat pettymykset. Odotukseni eivät siis olleet korkeat viimeistä kautta kohtaan. Ihmettelin, kun kävi ilmi, että toisin kuin aiemmat kaudet, jotka on julkaistu jakso viikossa -tahdilla, kuudennen kauden viimeiset jaksot päätettiin julkaista kerralla juuri ennen uudenvuodenaattoa 2020, minkä lisäksi Yhdysvalloissa viimeiset jaksot siirtyivät History Channelilta Amazon Prime Videoon. Katsoinkin Viikinkien kutoskauden ensimmäisen puolikkaan juuri ennen toisen puoliskon ilmestymistä ja toisen puoliskon katsoin muutamassa päivässä, kun jaksot olivat ilmestyneet. Viimeiset viisi jaksoa katsoin äitini kanssa, mikä oli katselukokemuksessa parasta - olihan hän alunperin herättänyt kiinnostukseni sarjaa kohtaan.

Kuningas Olaf haluaa yhdistää Norjan kansan ja valita Björn Rautakyljen koko Norjan kuninkaaksi. Samaan aikaan karkumatkalla oleva Ivar Luuton matkaa Silkkitietä pitkin, kun hän kohtaa rusit ja heidän johtajansa, prinssi Olegin.




Tutut hahmot palaavat vielä viimeistä kertaa taistelemaan - siis ne, jotka ovat yhä hengissä. Edesmenneen Ragnar Lothbrokin (Travis Fimmel) ja Lagerthan (Katheryn Winnick) pojasta, Björn Rautakyljestä (Alexander Ludwig) kruunattiin viime kauden lopussa Kattegatin kuningas, mutta nyt häntä on odottamassa kenties vielä isompi kohtalo. Björnin velipuolet Ubbe (Jordan Patrick Smith), Ivar Luuton (Alex Høgh Andersen) ja Hvitserk (Marco Ilsø) saavat kaikki omat juonikuvionsa, Ubben kiinnostuessa mystisestä Islannista, minne Floki (Gustaf Skarsgård) lähti viime kaudella, Ivarin ollessa maanpaossa Silkkitiellä, hävittyään taistelun Kattegatista ja Hvitserkin sekoillessa ja ryvetessä itsesäälissään. Valitettavasti minun oli todella vaikea löytää tarttumapintaa yhdestäkään hahmosta, mikä teki näiden monien juonikuvioiden seuraamisesta turhauttavaa. Ludwig ei onneksi enää kopioi Fimmelin tyyliä Ragnarin viimeisten jaksojen aikana, mutta samalla aiheuttaa suurta epätasaisuutta omassa roolisuorituksessaan läpi sarjan. Lagerthan seuraaminen alkaa olla jo kiusallista, kun Winnick yrittää samanaikaisesti esittää suurta kilpineitoa ja vanhaa rouvaa. Ubbe muuttuu tylsemmäksi jakso jaksolta ja Hvitserk lähinnä ärsyttää. Ivarista sentään tulee siedettävämpi, eikä hahmo enää yhtä sokeasti usko olevansa jokin jumala maan päällä.
     Muita hahmoja kaudella ovat mm. Ubben vaimo Torvi (sarjan luojan tytär Georgia Hirst), Björnin vaimot Gunnhild (Ragga Ragnars) ja Ingrid (Lucy Martin), kuninkuutta havitteleva Harald Kaunotukka (Peter Franzén), Islantiin Ubben houkutteleva Kjetill (Adam Copeland), sekä matkalle mukaan päätyvä mystinen Othere (Ray Stevenson), Björnistä kuningasta tehtaileva Olaf (Steven Berkoff), sekä Silkkitiellä Ivarin kohtaamat rusit prinssi Oleg (Danila Kozlovsky) ja tämän suojatti, nuori prinssi Igor (Oran Glynn O'Donovan). Sivuhahmoistakaan ei löydy paljoa mielenkiintoista, eikä Franzénkaan enää jaksa tuoda samaa Suomi-intoa katsojalle. Prinssi Igorin ja Ivar Luuttoman välille rakentuva ystävyys on sentään ihan sympaattinen osio.




Kuten alussa kerroin, mahtavan kolmannen tuotantokauden jälkeen olen pitänyt jokaisesta Viikinkien kaudesta vähemmän ja vähemmän. Tuplamäärä jaksoja ei todellakaan toimi sarjan etuna, kun kiinnostavimmat hahmot on tapettu pois, sarjan alkupään kiehtovuus on haihtunut, eikä sisältöäkään löydy samalla lailla. Odotukseni eivät tosiaan olleet korkeat Viikinkien päätöskautta kohtaan, mutta se onnistui silti alittamaan ne odotukset. Minun on äärimmäisen vaikeaa löytää tästä sen kummemmin hyvää sanottavaa. Ivarin ja prinssi Igorin ystävyys on tosiaan ihan kiva ja se tekee Ivarista hieman pidettävämmän hahmon. Näyttelijät jatkavat ihan sujuvalla linjalla Winnickiä lukuunottamatta ja teknisesti sarja on yhä taidokkaasti tehty. Ongelmat johtuvatkin nimenomaan sarjan luojasta ja käsikirjoittajasta, Michael Hirstistä. 

Hirst ei todellakaan tiennyt, milloin liika on liikaa ja sen huomaa pitkin Viikinkien finaalikautta. Kauden ensimmäinen puolikas jatkaa viidennen kauden samaa pitkäveteistä tyhjäkäyntilinjaa ja puoliskolta löytyy oikeastaan vain yksi hyvä jakso. Yllättäen sen on ohjannut Lagerthaa esittävä Winnick. Kenties hänen olisikin pitänyt olla enemmän kameran takana kuin sen edessä. Harmillisesti se hyväkin jakso menee toisaalta pilalle, sillä se tapahtuma, mikä siihen jaksoon johtaa, on kehnosti toteutettu. Vielä kehnommin toteutettu on koko juonikuvio siitä, että Norjalle pitäisi saada uusi kuningas. Juonikuvion toteutus saattaa olla Hirstin kömpelöintä käsikirjoittamista koko sarjassa.




Kauden toinen puolisko, eli Viikinkien kymmenen viimeistä jaksoa käytetään sitten viemään eri tarinat päätökseen. Siinä itselleni osoittautui todella kauden heikkous. Mitä vähemmän jaksoja oli enää jäljellä, sitä paremmin huomasin, kuinka vähän minua kiinnostikaan, kuinka sarja päättyy. Ketkä kuolevat ja kuka lopulta hallitsee Kattegatia - se oli minulle lopulta täysin yhdentekevää. Toista puoliskoa ei yhtään auta se, kuinka väkisin Hirst yrittää keksiä sisältöä viimeisiin jaksoihin. Toisin kuin voisi luulla, juuri Kattegatin tapahtumat viimeisissä jaksoissa ovat tylsintä antia. Mitään spoilaamatta koko sarja huipentuu lopulta kolmeen, toinen toistaan antikliimaksisempaan finaaliin. Viikinkien päättyminen ei tarjonnut itsessäni sellaista tyhjää tunnetta, että "mitä ihmettä sitä muka nyt tekisi elämällä?", vaan lähinnä tuhahdin, että "jaa, se oli sitten sellainen" ja siirryin jo seuraavan sarjan pariin.

Sentään tekninen puoli ansaitsee kehunsa, vaikkakin leikkauksessa monia jaksoja on väkisin venytetty kestämään kolme varttia. Lisäksi toimintakohtausten kuvauksessa hyödynnetty korkea kuvataajuus (eli kuinka monta kuvaa näytetään sekunnissa, yleisin käytössä oleva kuvataajuus on 24 kuvaa sekunnissa) tekee taisteluista hieman sekavaa katseltavaa. Mukana on kuitenkin näyttävää kuvastoa, kuten myös sujuvaakin editointia. Lavasteet ja asut ovat jälleen kerran erinomaiset. Maskeeraajat pääsevät myös vauhtiin, niin rituaaleihin kuuluvien meikkien kuin taistojen aiheuttamien vammojen kanssa. Äänimaailmakin toimii passelisti ja Fever Rayn If I Had A Heart -kappale on edelleen oiva tunnusbiisi. Tai no, jostain syystä Viikinkien viimeisten kymmenen jakson aikana ei kuitenkaan kuulla tuttua tunnusmusiikkia, vaan Tim Heckerin työstämä remix-versio kappaleesta, missä ei ole samaa iskua kuin alkuperäisessä... kuvastaen siis aika lailla täydellisesti, kuinka sarjan taso on pudonnut loppupäässä.




Yhteenveto: Viikinkien kuudes tuotantokausi on surullisen laimea päätös hienosti alkaneelle sarjalle. Kun parhaat hahmot on jo tapettu pois, eikä jäljelle jäävistä enää löydetä kiinnostavaa sisältöä, on vaikea välittää siitä, kuinka eri juonikuviot lopulta päättyvät tai ketkä vielä kuolevat. Ennen lopullista finaalia katsojan täytyy kuitenkin kärvistellä läpi pitkäveteistä tyhjäkäyntiä ja väkisin väännettyä täytettä. Michael Hirstin on aivan pakko saada kaudelle 20 jaksoa ja se näkyy ikävin tavoin. Sekaan mahtuu ihan hyviäkin juttuja, kuten Ivarin ja Igorin välille muodostuva sympaattinen ystävyys, pari tyylikästä taistoa ja Lagerthaa näyttelevän Katheryn Winnickin ohjaama jakso, mutta ne eivät riitä pelastamaan väsynyttä kokonaisuutta. Tekninenkin puoli on pääasiassa toimivaa, vaikka jaksot kaipaisivatkin reipasta tiivistämistä. Kun sarja alkaa loppupäässä yhä enemmän näyttämään muisteluja ensimmäisiltä kausilta, huomasin, kuinka minua alkoi kunnolla turhauttamaan sarjan tason putoaminen. Lisäksi koin todella kummallisena ratkaisuna vaihtaa sarjan tunnusmusiikki viiden ja puolen tuotantokauden jälkeen. Jos olet pitänyt kaikista Viikinkien kausista, toimii tämäkin varmasti. Mutta jos minun tavoin olet kokenut sarjan heikentyneen roimasti Ragnarin kuoltua, on sarjan päätös luultavasti pettymys myös sinulle. Tai no, päätös ja päätös... Ragnarin ja tämän poikien saaga on nyt päättynyt, mutta Hirst on jo kuvaamassa sata vuotta myöhemmin tapahtuvaa Vikings: Valhalla -lisäosasarjaa. Sarjaa on kuvattu jo kolmen kuukauden ajan, joten voi olla, että sarja alkaa jo tämän vuoden lopulla. Hirstin työ Viikinkien parin viimeisen kauden kanssa ei saa minua lainkaan innostumaan tulevasta projektista. Katsotaan se kuitenkin ensin ja tuomitaan vasta sitten...




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.1.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.vikings.fandom.com
Vikings, Irlanti, Kanada, 2013-2020, World 2000 Entertainment, Take 5 Productions, Shaw Media, MGM Television, Screen Ireland


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti