Batwoman, kausi 2 (2021) - sarja-arvostelu

BATWOMAN - KAUSI 2

Luojat: Greg Berlanti ja Caroline Dries
Näyttelijät: Javicia Leslie, Rachel Skarsten, Meagan Tandy, Camrus Johnson, Dougray Scott, Nicole Kang, Rachel Maddow, Allison Riley, Rebecca Davis, Christina Wolfe, Leah Gibson, Shivani Ghai, Bevin Bru, Nathan Owens, Peter Outerbridge, Wallis Day, Laura Mennell, Jesse Hutch, Warren Christie, Domonique Adam ja David Ramsey
Genre: toiminta
Jaksomäärä: 18
Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 12 tuntia 18 minuuttia
Ikäraja: 12

DC-sarjakuviin perustuva ja osaksi Arrowverse-saagaa tarkoitettu Batwoman sai lähes totaalisen täystyrmäyksen katsojilta, kun sarjan ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa lokakuussa 2019, mutta kausi sai tarpeeksi katsojia, jotta sille päätettiin tehdä jatkoa. Suureksi yllätykseksi päänäyttelijä Ruby Rose ilmoitti keväällä 2020, ettei hän enää palaisi rooliinsa Batwomanina. Rosen mukaan syy oli hänelle kuvauksissa tapahtunut onnettomuus, minkä takia hän joutui sairaalaan, sekä sarjan tekijöiden epämiellyttävä toiminta tämän tiimoilta. Osa työryhmästä ja näyttelijäkaartista kuitenkin syytti Rosea todella ikäväksi ja hankalaksi ihmiseksi, ja kertoi että syy Rosen poistumiseen oli hänen oma epäasiallinen käytöksensä. Käsikirjoitukset pistettiin uuteen uskoon ja Rose korvattiin uudella näyttelijällä, ennen kuin kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2020. Lopulta Batwomanin toinen kausi alkoi pyöriä tammikuussa 2021. Kausi sai astetta suopeamman vastaanoton katsojilta, mutta katsojaluvut tipahtivat reippaasti. Itse ryhdyin katsomaan Arrowverseä muutama vuosi sitten, kun saaga täytti kymmenen vuotta ja osana sitä päätin tietty kurkata, onko Batwoman todellisuudessa niin huono sarja kuin internet on pitkään antanut ymmärtää. Likimain inhosin ensimmäistä kautta, mutta aloitin kakkoskauden silti uteliaana, toivoen, että näyttelijävaihdos johtaisi parempaan lopputulokseen.

Kate Kanen kadottua mysteerisesti, Batwomanin asu päätyy rikollisen taustan omaavan Ryan Wilderin haltuun, joka päättää kääntää elämänsä suunnan ja ryhtyä Gothamin uudeksi suojelijaksi.

Ruby Rosen lähdettyä (tai saatua potkut) sarjasta, uudeksi Batwomaniksi valittiin pikaisesti Javicia Leslie. Leslie ei kuitenkaan korvaa Rosea Kate Kanena, vaan näyttelee uutta hahmoa, Ryan Wilderia, entistä nuorisorikollista, joka saa kuin ihmeen kaupalla lepakkoasun käsiinsä. Hahmona Ryan on osittain köykäisesti kirjoitettu ja hänen motiivinsa omaksua Gothamin suojelijan identiteetti on enemmän kuin löyhä. Samalla hänestä on kuitenkin saatu huomattavasti pidettävämpi kuin Katesta. Toisin kuin ylimielinen, narsistinen ja aina täydellinen Kate, Ryan kokee vaikeuksia hypätä Batwomanin rooliin, mikä tekee hänestä heti kiinnostavamman tyypin. Leslie on myös valtavan paljon tykättävämpi näyttelijänä kuin Rose ja mielestäni hänen olisi pitänyt tähdittää sarjaa alusta alkaen.

     Paluun ykköskaudelta tekevät Katen poliisi-isä Jacob (Dougray Scott), Katen sisko, eli paha Alice (Rachel Skarten), Katen ex-tyttöystävä Sophie (Meagan Tandy), Katen siskopuoli Mary (Nicole Kang), Batwomanin vimpaimet kehittelevä Luke Fox (Camrus Johnson), sekä Bruce Wayneksi tekeytynyt Tommy Elliot (Warren Christie). Alicen ja Tommyn lisäksi hahmot saavat vastaansa Peter Outerbridgen näyttelemän Roman Sioniksen, eli Black Maskin. Sivunäyttelijätkään eivät pahemmin vakuuta ja suurimmaksi osaksi ajasta kaikki vaikuttaisivat olevan vain hämillään siitä, että sarjan päänäyttelijä vaihtui kesken kaiken. Skarten näyttää usein siltä kuin hän pohtisi, miksi edes on enää sarjassa mukana?

Batwomanin toinen tuotantokausi on pienoinen tasonnosto surkean avauskauden jälkeen. Tympeästä Ruby Rosesta on päästy eroon ja hänet on korvattu paljon tykättävämmällä näyttelijällä, minkä lisäksi myös hahmona Ryan on pidettävämpi kuin Kate. Päähenkilön seuraaminen ei ole siis samanlaista tuskailua kuin viimeksi. Harmillisesti tämä jää aika lailla ainoaksi parannukseksi ja muuten sarja jatkaa samaa kehnoa linjaa. Päänäyttelijän ja -henkilön vaihdos ei lopulta ole kunnon parannus, kun käsikirjoittajat yrittävät epätoivoisesti pitää Katen merkittävänä osana sarjan tarinaa. Ryan ei koskaan pääse kunnolla vauhtiin, kun tarina pyörii niin tiukasti Katen mystisen katoamisen ja tämän etsimisen ympärillä. Tuntuu hölmöltä seurata jaksosta toiseen yritystä löytää Kate, kun katsoja tietää, ettei Rose ole tulossa takaisin. Hahmo olisikin pitänyt selvästi tappaa pois, jotta tarina ja muut hahmot osaisivat siirtyä eteenpäin.

Kakkoskausi on muutenkin tönkkö paketti, jota vaivaa monet samat ongelmat kuin edeltäjäänsä. Toimintapuoli on yhdentekevää ja kömpelöä mäiskettä, vailla mitään jännitettä. Osa jaksoista tuntuu täysin tarpeettomalta täytteeltä ja kiertelyltä, eikä mukaan mahdu juuri mitään mieleenpainuvaa. Huumoria on lisätty, mutta tämä osasto tuntuu oudolta muuten synkistelevän menon keskellä. Ja kuten ensimmäisellä kaudella, myös tästä löytyy perin kiusallisia ja saarnaavia monologeja yhteiskunnan epäkohdista. Kantaa saa totta kai ottaa ja pitääkin ottaa, jos sen vain osaisi tehdä tätä paremmin.

Eipä Batwomanin toisen tuotantokauden teknisissä meriiteissäkään ole juuri hurraamista. Kausi on kelvollisesti kuvattu, lavasteet näyttävät ihan hyviltä ja puvustus on pääasiassa oivallista, mutta tietokonetehosteet ovat paikoitellen jopa koomisen kehnot, eivätkä maskeerauksetkaan aina vakuuta. Äänimaailma on ihan hyvin rakennettu ja Blake Neelyn ja Sherri Chungin säveltämät musiikit jäävät sarjan harvojen toimivien puolien joukkoon.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.1.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Batwoman, Yhdysvallat, 2019-2022, Mad Ghost Productions

Arvostelu: The Witcher: Sirens of the Deep (2025)

THE WITCHER: SIRENS OF THE DEEP

Ohjaus: Kang Hei Chul

Pääosissa: Doug Cockle, Joey Batey, Christina Wren, Sh'eenaz, Camrus Johnson, Simon Templeman, Mallory Jansen, Cynthia Kaye McWilliams, Ramon Tikaram, Ray Chase ja Anya Chalotra

Genre: animaatio, fantasia, toiminta

Kesto: 1 tunti 31 minuuttia

Ikäraja: 16

Andrzej Sapkowskin fantasiakirjoihin perustuva Netflix-sarja The Witcher - Noituri (The Witcher - 2019-) nousi suosituksi, kun sarjan ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin loppuvuodesta 2019. Jatkokausien lisäksi sarjaa päätettiin laajentaa animaatioelokuvilla, joista ensimmäinen, The Witcher: Nightmare of the Wolf julkaistiin elokuussa 2021. Jo kuukautta myöhemmin Netflixin Tudum-tapahtumassa ilmoitettiin seuraavan leffan olevan tekeillä. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt The Witcher: Sirens of the Deep on julkaistu Netflixissä. Itse en ole ollut lainkaan innostunut Netflixin The Witcher -universumista, enkä pahemmin piitannut edellisestä animaatioleffasta, Nightmare of the Wolfista. Katsoin silti uuden The Witcher: Sirens of the Deepin heti sen julkaisupäivänä.

Geralt Rivialainen ja trubaduuri Jaskier auttavat Bremervoordin kuningaskuntaa, jolla on ongelmia paikallisessa meressä elävien olentojen kanssa.

Netflix-Noiturin päähenkilö Geralt Rivialainen on nyt varsinaisessa muutosvaiheessa. Sarjassa hahmoa kolmen kauden verran näytellyt Henry Cavill lähti kävelemään, oltuaan läpi sarjan tyytymätön sarjan tekijöiden totaaliseen välinpitämättömyyteen lähdemateriaalista ja jatkaakseen Supermanin esittämistä (kuinkas siinä sitten kävikään). Pääsarjassa Cavill korvattiin Liam Hemsworthilla, mutta Hemsworth ei kuitenkaan tarjoa Geralt-debyyttiään Sirens of the Deepissä, vaan elokuvassa Geraltia ääninäyttelee fanien riemuksi The Witcher -videopelien Geralt, eli Doug Cockle. Geralt on vanha tuttu yrmy noituri-itsensä, päätyen jälleen uuteen jahtiin, mikä pistää hänet pohtimaan uudelleen, mitkä ovatkaan niitä todellisia hirviöitä.

     Geraltin mukana kulkevaa trubaduuri Jaskieria ääninäyttelee sarjastakin tuttu Joey Batey ja myös Anya Chalotra käy kääntymässä Yennefer-velhon roolissa. Uusina hahmoina Geralt ja Jaskier kohtaavat Bremervoordin kuninkaan Usveldtin (Simon Templeman), hänen poikansa, prinssi Aglovalin (Camrus Johnson), paikallisen trubaduuri Essin (Christina Wren) ja komentaja Zelestin (Ray Chase), sekä merenneito Sh'eenazin (Emily Carey), johon prinssi Agloval on palavasti rakastunut, mutta jonka lajia kuningas Usveldt pitää vaarallisena ja hävitettävänä, Sh'eenazin äidin, kuningatar Dahutin (Cynthia Kaye McWilliams) ja Dahutin siskon, eli Sh'eenazin tädin Melusinan (Mallory Jansen). Sivuhahmot ovat oivalliset ja Essi hyppää menevästi mukaan kolmanneksi Geraltin ja Jaskierin rinnalle.

Edellinen animaatioelokuva, esiosatarinana toiminut The Witcher: Nightmare of the Wolf jätti minut tosiaan kylmäksi, mutta sen sijaan pidin uutta Sirens of the Deep -elokuvaa ihan positiivisena yllätyksenä. Ei leffa erityisen ihmeellinen ole, mutta Netflix-Noiturin mittapuulla se on oikein menevää kertakäyttöfantasiaa. Siinä, missä Nightmare of the Wolf kärsi lyhyestä puolentoista tunnin kestostaan, Sirens of the Deepille vastaava lyhyt mitta on oikein passeli ja luvassa onkin kiva yksittäinen seikkailu Geraltin huimien matkojen varrelta. Bremervoordin ja merenväen välinen konflikti on kelvollisesti rakennettu ja kuten heti voikin jo arvata, löytyy siitä syvemmältä enemmän kuin aluksi voisi luulla.

Tarina vie kivasti mukanaan, tarjoten alusta alkaen kelpo monsterimähinää. Toimintakohtaukset esimerkiksi vesihiisiä vastaan ovat varsin viihdyttävää seurattavaa. Kivikasvo-Geraltin ja jatkuvaa tunnelmankevennystä yrittävän Jaskierin kanssakäymiset tuovat sekaan oivaa huumoria ja löytyypä leffasta romantiikantynkääkin. Aglovalin ja Sh'eenazin rakkaus sotivien kansojen keskellä on mainio, joskin elokuvan edetessä se ryhtyy lainailemaan liikaa H. C. Andersenin Pieni merenneito -sadusta (Den lille havfrue - 1837) ja siihen perustuvasta Disneyn animaatioklassikosta (The Little Mermaid - 1989). Silmiä pyörittelee viimeistään siinä kohtaa, kun merinoita tarjoaa laulaen Sh'eenazille mahdollisuutta muuttua itsekin ihmiseksi, kunhan tämä luopuu jostain itselleen tärkeästä.

Visuaalisesti The Witcher: Sirens of the Deep on myös oivallinen. Piirrosjälki on mainiota, hahmot liikkuvat taisteluissa sulavasti ja taustat ovat pullollaan yksityiskohtia. Etenkin Bremervoordin linna on hienosti luotu. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja pidin erityisesti siitä, kuinka merenelävien puhettakin säestää tietty melodisuus. Joseph Trapanesen säveltämät musiikit toimivat menevästi taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

The Witcher: Sirens of the Deep, 2025, Netflix, Netflix Studios, Hivemind, Studio Mir, Platige Image