Arvostelu: The Witcher: Sirens of the Deep (2025)

THE WITCHER: SIRENS OF THE DEEP

Ohjaus: Kang Hei Chul

Pääosissa: Doug Cockle, Joey Batey, Christina Wren, Sh'eenaz, Camrus Johnson, Simon Templeman, Mallory Jansen, Cynthia Kaye McWilliams, Ramon Tikaram, Ray Chase ja Anya Chalotra

Genre: animaatio, fantasia, toiminta

Kesto: 1 tunti 31 minuuttia

Ikäraja: 16

Andrzej Sapkowskin fantasiakirjoihin perustuva Netflix-sarja The Witcher - Noituri (The Witcher - 2019-) nousi suosituksi, kun sarjan ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin loppuvuodesta 2019. Jatkokausien lisäksi sarjaa päätettiin laajentaa animaatioelokuvilla, joista ensimmäinen, The Witcher: Nightmare of the Wolf julkaistiin elokuussa 2021. Jo kuukautta myöhemmin Netflixin Tudum-tapahtumassa ilmoitettiin seuraavan leffan olevan tekeillä. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt The Witcher: Sirens of the Deep on julkaistu Netflixissä. Itse en ole ollut lainkaan innostunut Netflixin The Witcher -universumista, enkä pahemmin piitannut edellisestä animaatioleffasta, Nightmare of the Wolfista. Katsoin silti uuden The Witcher: Sirens of the Deepin heti sen julkaisupäivänä.

Geralt Rivialainen ja trubaduuri Jaskier auttavat Bremervoordin kuningaskuntaa, jolla on ongelmia paikallisessa meressä elävien olentojen kanssa.

Netflix-Noiturin päähenkilö Geralt Rivialainen on nyt varsinaisessa muutosvaiheessa. Sarjassa hahmoa kolmen kauden verran näytellyt Henry Cavill lähti kävelemään, oltuaan läpi sarjan tyytymätön sarjan tekijöiden totaaliseen välinpitämättömyyteen lähdemateriaalista ja jatkaakseen Supermanin esittämistä (kuinkas siinä sitten kävikään). Pääsarjassa Cavill korvattiin Liam Hemsworthilla, mutta Hemsworth ei kuitenkaan tarjoa Geralt-debyyttiään Sirens of the Deepissä, vaan elokuvassa Geraltia ääninäyttelee fanien riemuksi The Witcher -videopelien Geralt, eli Doug Cockle. Geralt on vanha tuttu yrmy noituri-itsensä, päätyen jälleen uuteen jahtiin, mikä pistää hänet pohtimaan uudelleen, mitkä ovatkaan niitä todellisia hirviöitä.

     Geraltin mukana kulkevaa trubaduuri Jaskieria ääninäyttelee sarjastakin tuttu Joey Batey ja myös Anya Chalotra käy kääntymässä Yennefer-velhon roolissa. Uusina hahmoina Geralt ja Jaskier kohtaavat Bremervoordin kuninkaan Usveldtin (Simon Templeman), hänen poikansa, prinssi Aglovalin (Camrus Johnson), paikallisen trubaduuri Essin (Christina Wren) ja komentaja Zelestin (Ray Chase), sekä merenneito Sh'eenazin (Emily Carey), johon prinssi Agloval on palavasti rakastunut, mutta jonka lajia kuningas Usveldt pitää vaarallisena ja hävitettävänä, Sh'eenazin äidin, kuningatar Dahutin (Cynthia Kaye McWilliams) ja Dahutin siskon, eli Sh'eenazin tädin Melusinan (Mallory Jansen). Sivuhahmot ovat oivalliset ja Essi hyppää menevästi mukaan kolmanneksi Geraltin ja Jaskierin rinnalle.

Edellinen animaatioelokuva, esiosatarinana toiminut The Witcher: Nightmare of the Wolf jätti minut tosiaan kylmäksi, mutta sen sijaan pidin uutta Sirens of the Deep -elokuvaa ihan positiivisena yllätyksenä. Ei leffa erityisen ihmeellinen ole, mutta Netflix-Noiturin mittapuulla se on oikein menevää kertakäyttöfantasiaa. Siinä, missä Nightmare of the Wolf kärsi lyhyestä puolentoista tunnin kestostaan, Sirens of the Deepille vastaava lyhyt mitta on oikein passeli ja luvassa onkin kiva yksittäinen seikkailu Geraltin huimien matkojen varrelta. Bremervoordin ja merenväen välinen konflikti on kelvollisesti rakennettu ja kuten heti voikin jo arvata, löytyy siitä syvemmältä enemmän kuin aluksi voisi luulla.

Tarina vie kivasti mukanaan, tarjoten alusta alkaen kelpo monsterimähinää. Toimintakohtaukset esimerkiksi vesihiisiä vastaan ovat varsin viihdyttävää seurattavaa. Kivikasvo-Geraltin ja jatkuvaa tunnelmankevennystä yrittävän Jaskierin kanssakäymiset tuovat sekaan oivaa huumoria ja löytyypä leffasta romantiikantynkääkin. Aglovalin ja Sh'eenazin rakkaus sotivien kansojen keskellä on mainio, joskin elokuvan edetessä se ryhtyy lainailemaan liikaa H. C. Andersenin Pieni merenneito -sadusta (Den lille havfrue - 1837) ja siihen perustuvasta Disneyn animaatioklassikosta (The Little Mermaid - 1989). Silmiä pyörittelee viimeistään siinä kohtaa, kun merinoita tarjoaa laulaen Sh'eenazille mahdollisuutta muuttua itsekin ihmiseksi, kunhan tämä luopuu jostain itselleen tärkeästä.

Visuaalisesti The Witcher: Sirens of the Deep on myös oivallinen. Piirrosjälki on mainiota, hahmot liikkuvat taisteluissa sulavasti ja taustat ovat pullollaan yksityiskohtia. Etenkin Bremervoordin linna on hienosti luotu. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja pidin erityisesti siitä, kuinka merenelävien puhettakin säestää tietty melodisuus. Joseph Trapanesen säveltämät musiikit toimivat menevästi taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

The Witcher: Sirens of the Deep, 2025, Netflix, Netflix Studios, Hivemind, Studio Mir, Platige Image

Arvostelu: Predator: Killer of Killers (2025)

PREDATOR: KILLER OF KILLERS

Ohjaus: Dan Trachtenberg ja Joshua Wassung

Pääosissa: Lindsay LaVanchy, Louis Ozawa, Rick Gonzalez, Michael Biehn, Doug Cockle, Damien Haas ja Britton Watkins

Genre: animaatio, scifi, toiminta

Kesto: 1 tunti 25 minuuttia

Ikäraja: 18

Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä scifitoimintaelokuva Predator - saalistaja (Predator - 1987) oli kehuttu menestys, joten sen ympärille rakentui iso franchise, johon kuuluivat niin jatko-osat Predator 2 - Saalistaja (Predator 2 - 1990), Predators (2010) ja The Predator (2018), kuin myös yhteiselokuvat Alien-franchisen kanssa, AVP: Alien vs. Predator (2004) ja Aliens vs. Predator 2 (Aliens vs. Predator: Requiem - 2007). Kun Disney-yhtiö osti Predatorin oikeudet omistavan 20th Century Foxin, yhtiö ryhtyi tehtailemaan uusia produktioita oliosta. Näistä ensimmäinen oli suoraan Disney+ -palvelussa julkaistu elokuva Prey (2022), joka sai niin positiivisen vastaanoton, että ohjaaja Dan Trachtenberg pestattiin tekemään kaksi Predator-elokuvaa lisää, näytellyn Predator: Badlandsin (2025) ja animoidun antologiaelokuvan. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt Predator: Killer of Killers on julkaistu Disney+:ssa. Itse yllätyin, kun leffasta ilmoitettiin joitain kuukausia sitten. Mitä enemmän luin elokuvasta, sitä skeptisempi olin lopputuloksesta, mutta kun elokuva julkaistiin ja sitä ryhdyttiin kehumaan siellä sun täällä, päätin uteliaana pistää Predator: Killer of Killersin pyörimään.

Predator: Killer of Killers on antologiaelokuva, joka kertoo kolme tarinaa, joissa eri aikakausilla ihmiset joutuvat kohtaamaan ulkoavaruuden saalistajan, yautjan. Ensimmäinen tarina, Kilpi sijoittuu vuoteen 841, jolloin viikinkisoturi Ursa (äänenä Lindsay LaVanchy) on juuri voittanut kilpailijansa, kun hän ja hänen joukkonsa joutuvat näkymättömän olennon jahtaamiksi. Toinen tarina Miekka hyppää vuoteen 1609 ja Japaniin, missä kahden riitautuneen veljeksen (kummankin äänenä Louis Ozawa) täytyy tehdä yhteistyötä, mikäli he mielivät voittaa ylivertaisen tappajan. Kolmas tarina Luoti taas sijoittuu toiseen maailmansotaan, vuoteen 1942, jolloin jenkkipilotti Torres (Rick Gonzalez) ja muut lentäjät saavat vastaansa huipputeknologisella aseistuksella varustetun aluksen. 

Muutaman vuoden takainen Prey oli mielestäni aikamoinen riemuvoitto Predator-faneille. Saalistajan vieminen 1700-luvulle taistelemaan Amerikan alkuperäiskansaa vastaan oli mainio konsepti ja herätti faneissa toivon, että saisimme vastaavanlaisia tarinoita yautja-sotureista historian havinoissa. Predator vastaan viikingit. Predator vastaan samurait. Predator toisessa maailmansodassa. Muun muassa näitä ideoita heiteltiin ilmoille ja ne on selvästi kuultu. Mutta sen sijaan, että näistä olisi tehty omat elokuvansa samalla panostuksella kuin Prey, nämä ideat on valitettavasti sullottu animoituun antologiaelokuvaan, joka ei tunnu elokuvalta juuri yhtään. Harmikseni jouduin toteamaan, että nyt se jo tapahtui. Jo toisessa leffassaan Disneyn käsissä Predator on muuttunut sisältölisäykseksi suoratoistopalveluun.

Jokaisessa näistä kolmesta tarinasta olisi ollut valtavasti potentiaalia omiin leffoihinsa, jotka olisi julkaistu vaikkapa muutaman vuoden välein. Nyt tuntuu vain siltä, että Disneyllä on haluttu tyydyttää fanit nopeasti ja menemällä sieltä aidan matalimmasta kohdasta. Jokainen tarinoista jää raakileeksi ja vaikka tapahtuma-aika ja -paikka, sekä tunnelma ja saalistajan varusteet muuttuvat, Predator: Killer of Killers alkaa silti nopeasti toistamaan itseään. Hahmot jäävät puolitiehen, eikä heihin ehdi muodostua tunnesidettä, kun heidän tarinansa on jo ohi ja hypätään satoja vuosia eteenpäin seuraavaan kohtaamiseen. Jännite on lähes olematon. Pahinta on, kun elokuva yrittää puolivillaisesti sitoa nämä tarinat finaalissa toisiinsa. Tässä kohtaa typeräksi muuttunut leffa menetti minusta vähäisenkin otteensa.

Predator: Killer of Killers tarjoaa jatkuvaa toimintaa ja veristä lahtaamista, ja jos se riittää katsojalle, niin kiva. Minut elokuva jätti kylmäksi. Tai siis "elokuva" ja "elokuva". Killer of Killersiä on vaikea edes luonnehtia elokuvaksi. Tämä tuote tuntuu pikemminkin muutamalta jaksolta Predator-animaatiosarjasta, jonka teko kuitenkin pistettiin jäihin kesken tuotannon ja niinpä se, mikä oli saatu valmiiksi niputettiin yhteen ja julkaistiin sellaisenaan. Tätäkö on Predatorin - ja mahdollisesti Alienin - tulevaisuus Disneyn käsissä? Puolivillaisesti tehtyä ja fanipalveluksia viljelevää sisältöä suoratoistopalveluun? Kuinka nopeasti näille franchiseille käy sama kuin Marvelille ja Star Warsille ja kumpaakin avaruushirviötä pusketaan niin paljon joka tuutista, että mielenkiinto lopahtaa?

Jos jotain positiivista voin Predator: Killer of Killersistä todeta, niin se on teknisiltä ansioiltaan pääasiassa mainio. Vaikka aluksi kestääkin tottua pienemmällä kuvataajuudella toteutettuun animaatioon, mikä saa liikkeen näyttämään tökkivältä, visuaalinen jälki on silti pääasiassa oivallista. Hahmot näyttävät hyviltä ja maisemat ovat upeat. Värien käyttö on myös nättiä. Hyvää visuaalisuutta tukee hyvä äänimaailma. Benjamin Wallfisch hyödyntää tuttua tunnusmusiikkia, sovittaen sen eri aikakausille sopivaksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.6.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Predator: Killer of Killers, 2025, 20th Century Studios, Davis Entertainment, The Third Floor, Twentieth Century Animation