Arvostelu: Materialists (2025)

MATERIALISTS

Ohjaus: Celine Song

Pääosissa: Dakota Johnson, Chris Evans, Pedro Pascal, Zoë Winters ja Marin Ireland

Genre: romantiikka, komedia

Kesto: 1 tunti 56 minuuttia

Ikäraja: 7

Materialists on Celine Songin uusi elokuva. Saatuaan palkintoehdokkuuksia kahmineen esikoiselokuvansa Past Livesin (2023) valmiiksi, Song sai idean uuteen tarinaan, josta hän ryhtyi kynäilemään käsikirjoitusta. A24-yhtiö tarttui projektiin ja kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2024. Nyt Materialists on saapunut elokuvateattereihin ja itse odotin leffaa positiivisin mielin, pidettyäni Past Livesista. Kävin katsomassa elokuvan Finnkinon järjestämässä After Work -ennakkonäytöksessä.

New Yorkin menestynein matchmaker joutuu itse vaikeaan paikkaan, kun hänen täytyy valita kumpi olisi hänelle sopivampi poikaystävä; rikas ja karismaattinen Harry, vai köyhä ex-poikaystävä John?

Marvelin sarjakuviin perustuvasta Madame Web -elokuvasta (2024) tuttu Dakota Johnson näyttelee Lucyä, joka on työskennellyt pitkään Adore-yhtiöllä matchmakerina. Hänen toimenkuvansa on tavata sinkkunaisia ja -miehiä ja heidän toiveidensa perusteella etsiä heille sopivat parit. Lucy on vieläpä erittäin hyvä työssään ja jo yhdeksän hänen toisilleen esittelemistä pareista on mennyt naimisiin. Lucy ei kuitenkaan usko rakkauteen omalla kohdallaan... kunnes eräissä hääjuhlissa hän kohtaa ensin rikkaan ja karismaattisen Harryn, jota näyttelee Marvelin sarjakuviin perustuvasta The Fantastic Four: First Steps -elokuvasta (2025) tuttu Pedro Pascal ja sitten entisen poikaystävänsä, köyhän näyttelijäpyrkyri Johnin, jota näyttelee Marvelin sarjakuviin perustuvista Captain America- ja The Avengers -elokuvista tuttu Chris Evans. Johnson ei valitettavasti vieläkään vakuuta minua näyttelijänä, vaan hän on jälleen kerran aika puinen roolissaan, eikä häneltä löydy kemiaa kummankaan miesvastanäyttelijänsä kanssa. Sen sijaan tämän hetken naiskatsojien suursuosikki Pascal on kuin kotonaan rikkaana hurmurina - rooli on kuin valettu miehelle, jota tosielämässäkin naiset kiertävät kuin hai laivaa. Evans istuu myös passelisti symppiksen Johnin osaan, joka koiranpentukatseellaan haikailee yhä Lucyn perään.

Erittäin mainion Past Livesin jälkeen Materialists osoittautui itselleni aikamoiseksi pettymykseksi ja harmillisen, jopa turhauttavan keskinkertaiseksi rainaksi. Siinä, missä Past Livesista huokui ohjaaja-käsikirjoittaja Celine Songin palo kertoa osittain omaan elämäänsä perustuvaa rakkaustarinaa miehestä ja naisesta, jotka olivat oikeat ihmiset toisilleen väärään aikaan, Materialistsista tämä palo jää uupumaan täysin. Ainekset vahvaan suoritukseen kyllä löytyy, mutta Song ei ole saanut pyöriteltyä aineksista järin hyvää kokonaisuutta, vaan leffassa ontuu lopulta monikin seikka.

Temaattisesti elokuva on erittäin lupaava, Materialistsin kommentoidessa sitä kuinka pinnalliseksi nykydeittailu on muuttunut. Ihmiset kokevat, että he ovat oikeutettuja niin täydelliseen pariin, että yhtään vähempi ei enää kelpaa. Miehet haluavat nuoren, supermallin keholla varustellun naisen, kun taas naiset haikailevat rikkaiden ja pitkien miesten perään. Tämä kuvaus on osuva, joskin samalla loppua kohti kompasteleva ja jopa hieman pinnallinen. Elokuvan alussa nähtävä kohtaus maailmanhistorian ensimmäisestä kihlauksesta on periaatteessa ihan hauska, mutta kun tähän ei palata ennen finaalia, koko homma jää erittäin irralliseksi muusta kokonaisuudesta. Tämän olisi voinut kirjoittaa läpi leffan kulkevaksi jutuksi, jossa heijasteltaisiin enemmänkin esihistoriallista avioliittoa moderniin deittailuun.

Materialistsin suurin synti on kuitenkin se, kuinka tylsän ennalta-arvattava Songin käsikirjoitus on, ilman mitään twistiä tai omaperäisyyttä juonenkuljetuksessa. Katsoja arvaa välittömästi Harryn ja Johnin nähdessään, kumman Lucy tulee lopulta valitsemaan. Osalle katsojista taatusti riittää nähdä hyvännäköisiä ihmisiä deittailemassa toisiaan parin tunnin ajan, mutta kun Johnsonin, Pascalin ja Evansin väliltä ei löydy kemiaa ja heidän keskustelunsakin ovat oudon puisia, on itse elokuvakin hämmentävän kuiva. Songin tarinankerronta ja erityisesti hahmokehitysten käännekohdat ovat vieläpä aika tönkösti laadittuja. Sääli, sillä Materialistsissa olisi ollut rahkeet parhaaseen romanttiseen komediaan pitkään aikaan ja nyt lopputulos oli itselleni pelkkä hukattu mahdollisuus.

Teknisellä osastollaan elokuva kuitenkin toimii. Se on pätevästi kuvattu ja valaistu. Lavasteet ovat mainiot, puvustus tyylikästä ja maskeerauksetkin oivalliset. Äänimaailma on pätevästi työstetty ja Daniel Pembertonin säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.8.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Materialists, 2025, A24, 2AM, Killer Films, Access Entertainment, IPR.VC

Arvostelu: Past Lives (2023)

PAST LIVES

Ohjaus: Celine Song

Pääosissa: Greta Lee, Teo Yoo, John Magaro, Seung Ah Moon, Seung Min Yim, Ji Hye Yoon, Choi Won-young ja Min Young Ahn

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Ikäraja: S

Past Lives on ohjaaja-käsikirjoittaja Celine Songin esikoiselokuva. Song työsti elokuvan tarinan omien elämänkokemustensa pohjalta ja sai kaupattua ideansa A24-yhtiölle. Kuvaukset käynnistyivät loppuvuodesta 2021 ja lopulta Past Lives sai maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2023. Nyt elokuva saapuu myös Suomen elokuvateattereihin ja itse odotin leffan näkemistä positiivisin mielin, sen saamien runsaiden kehujen takia. Ilokseni pääsin näkemään Past Livesin ennakkoon sen lehdistönäytöksessä jo ennen joulua.

Lapsuudenystävät ja toisiinsa ihastuneet korealaislapset Na Young ja Hae Sung joutuivat eroon toisistaan, kun Na Youngin perhe muutti Amerikkaan. Vuosia myöhemmin Na Young ja Hae Sung kohtaavat uudestaan.

Greta Lee ja Teo Yoo näyttelevät Na Youngia (amerikkalaisnimeltään Nora Moonia) ja Hae Sungia, jotka olivat hyvät ystävät lapsina ja ihastuneita toisiinsa, mutta jotka joutuivat erilleen, Na Youngin perheen muutettua Kanadaan. Erillään ja varttuessaan he eivät kuitenkaan unohda toisiaan ja vuosien jälkeen he alkavatkin jälleen pitämään yhteyttä. Lee ja Yoo istuvat rooleihinsa erittäin hyvin, etenkin Lee, joka tulkitsee todella lahjakkaasti hahmonsa monimutkikkaita tunteita elokuvan aikana. Heidän väliltä löytyy aitoa kemiaa ja katsojana haluaakin nähdä Na Youngin, tai siis Noran ja Hae Sungin päätyvän lopulta yhteen. Onko se kuitenkaan mahdollista, ainakaan tässä elämässä?

     Elokuvassa nähdään myös John Magaro Noran miehenä Arthurina, joka luo toimivaa kolmiodraamaa kaiken keskelle. Arthuria kohtaan muovautuu monenlaisia tuntemuksia, sillä toisaalta mies tuntuu seisovan Noran ja Hae Sungin onnen välissä, mutta toisaalta taas Arthur on pidettävä heppu, jonka haluaisi löytävän onnen rakastamansa Noran kanssa. Toisin kuin Leen ja Yoon välillä, Leen ja Magaron väliltä ei harmillisesti löydy lainkaan kemiaa, mikä saa katsojan kaiken aikaa kokemaan Noran ja Hae Sungin olevan kuin luodut toisilleen. Muuten Magaro suoriutuu hyvin osastaan.

Past Lives osoittautui erittäin mainioksi draamaelokuvaksi, josta huomaa nopeasti, kuinka henkilökohtaisesta työstä on kyse. Elokuvan kautta ohjaaja-käsikirjoittaja Celine Song käsittelee omaa kokemustaan lapsuudestaan, kun hänen perheensä muutti Etelä-Koreasta Kanadaan ja hän joutui jättämään vanhan elämänsä taakseen ja aloittamaan täysin uudenlaisen elämän. Tämän lisäksi päällä on vaikea rakkaustarina hahmoista, joita voisi luonnehtia sielunkumppaneiksi, jotka eivät kuitenkaan tunnu voivan saada toisiaan. Elokuva ei kerro tarinaansa jenkkityyliin tavanomaisen suorasukaisesti ja kliseisesti, vaan leffa syventyy realistisemmin ihmisten ja tunteiden monimutkikkuuksiin. Lopputulos onkin katkeransuloinen ja teatterista poistuu hieman ristiriitaisin miettein.

Vaikka olisikin elänyt koko ikänsä samassa maassa ja vaikkapa samassa kaupungissa, eikä vastaavaa rakkaustarinaa olisi sattunut omalle kohdalle, Past Livesin kertomus on takuulla jokaiselle enemmän tai vähemmän samaistuttava. Kaikki ovat takuulla jossitelleet jossain kohtaa elämäänsä, että mitä jos tämä juttu olisi mennyt eri lailla tai mitä jos olisin tehnyt tuolloin toisin, millaista elämäni olisi nykyään? Tällainen asioiden läpikäynti kuuluu vahvasti ihmisluonteeseen ja elokuva rakentuukin vahvasti tämän varaan. Riippuen siitä, kuinka lähelle omaa elämää elokuvan aiheet osuvat, sitä tunteikkaampi sen katselukokemus luultavasti on. Jotkut saattavat tunnistaa jotain pientä vertailukohtaa, kun taas jotkut saattavat nähdä elokuvan peilaavan omaa elämää liiankin tarkasti. Itse odotin elokuvan osuvan tunteisiin lujempaa, enkä lopulta poistunut Past Livesista ihan niin vaikuttuneena ja myytynä kuin olisin odottanut ja toivonut.

Ensikertalaiseksi elokuvantekijäksi Celine Song vakuuttaa välittömästi ja jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä hänen tulevat työnsä tarjoavat. Song ammentaa omista elämänkokemuksistaan mainioon käsikirjoitukseen ja rakentaa sen pohjalta oivan haikean ilmapiirin leffaan. Past Lives on myös teknisiltä puoliltaan toimiva. Se on hyvin kuvattu ja pääasiassa sujuvasti leikattu kasaan, joskin itse jäin kaipaamaan hieman enemmän Na Youngin ja Hae Sungin lapsuutta, minkä lisäksi Noran ja Arthurin välille muovautuu suhde turhan nopeasti, jolloin leffan pitää jälkikäteen selittää, miksi he päätyivät yhteen. Lavastus ja puvustus ovat oivalliset ja äänimaailma hyvin työstetty Christopher Bearin ja Daniel Rossenin herkkiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.12.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Past Lives, 2023, A24, A24 Films, Killer Films, 2AM, CJ ENM Co.