The Drama (2026) - elokuva-arvostelu

THE DRAMA

Ohjaus: Kristoffer Borgli

Näyttelijät: Zendaya, Robert Pattinson, Alana Haim, Mamoudou Athie, Hailey Gates, Zoë Winters, Anna Baryshnikov, Sydney Lemmon, Michael Abbott Jr. ja Jordyn Curet

Genre: komedia, draama

Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Ikäraja: 12

The Drama on Zendayan ja Robert Pattinsonin tähdittämä mustalla huumorilla höystetty romanttinen draamaelokuva. Elokuva kuvattiin syksyllä 2024 ja nyt se saapuu elokuvateattereihin pienoisen kohun saattelemana. Itse kiinnostuin The Dramasta heti, kun näin yllä olevan julisteen ja tietämättä sen enempää leffan tarinasta, kävin katsomassa elokuvan sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Emma ja Charlie valmistautuvat kovaa kyytiä lähestyviin häihinsä, kun hurja paljastus toisen menneisyydestä pistää koko suhteen vaakalaudalle.

The Draman päärooleissa Emmana ja Charliena nähdään tosiaan uusista Spider-Man -elokuvista (2017-2026) tuttu Zendaya ja uudesta The Batmanista (2022) tuttu Robert Pattinson ja kyseessä on muuten vasta heidän ensimmäinen yhteistyöleffansa vuonna 2026. The Draman jälkeen heidät nähdään kesällä The Odysseyssa (2026) ja jouluna Dyyni: Osa kolmessa (Dune: Part Three - 2026). Tulevia yhteistöitä jää odottamaan mielenkiinnolla, sillä ainakin tässä elokuvassa Zendayan ja Pattinsonin kemiat kohtaavat täydellisesti. Emma ja Charlie ovat olleet täysin rakastuneita toisiinsa ja luvassa onkin varsinaiset satuhäät... kunnes toisen menneisyyden haamut palaavat kummittelemaan, mikä uhkaa tuhota koko suhteen tulevaisuuden. Sen lisäksi, että Zendaya ja Pattinson ovat uskottavat rakastavaiset, he tulkitsevat myös pätevästi hahmojensa monimutkikkaita tunteita tapahtumaketjun eskaloituessa elokuvan edetessä.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Mamoudou Athie ja Alana Haim Emman ja Charlien ystäväpariskuntana Mikena ja Rachelina, sekä Hailey Gates Charlien kollegana Mishana, jotka sotkeutuvat tähän kaikkeen. Sivunäyttelijätkin ovat oivallisia osissaan, saaden omat hetkensä loistaa.

The Drama osoittautui hyvin omalaatuiseksi elokuvaksi, joka yhdistelee jopa yllättävän sulavasti sitä nimenmukaista draamaa varsin synkkään huumorintajuun, sekä elementteihin psykologisesta trilleristä. Leffan alku on vielä aikamoista söpöilyä, mutta koko homma kääntyy täysin ylösalaisin, kun kissa nostetaan pöydälle ja alkaa pohdinta, mitä tässä on tehtävissä? Tietty ahdistava ilmapiiri hivuttautuu valkokankaalta katsojan ympärille, sekä on mielenkiintoisessa kontrastissa vinksahtaneen komedian kanssa. Välillä katsojana ei oikein tiedä, miten päin sitä olisi. Kohtaukset saavat niin jännittämään kuin naureskelemaan hermostuneesti.

Sen lisäksi, että elokuvan genresekoitus voi tuntua osasta katsojista luotaantyöntävältä, leffaan liittyvä äärimmäisen vakavan aiheen käsittely saattaa myös saada jotkut katsojista jopa kävelemään ulos näytöksistä. Elokuvan käsittelemä aihe kun ei ole vain vakava, vaan myös todella arka ja siihen linkitetty synkkä huumori voi olla osalle katsojista mautonta. Itse jäin kahden vaiheille. Toisaalta koin The Draman syventyvän aiheeseen hieman ontuvasti, mutta samalla siitä syntyvä konflikti pääparin välillä on todella herkullisesti rakennettu. Veikkaisin The Draman jakavan katsojia voimakkaasti kahtia. Itse löysin siitä paljon tykättävää, mutta samalla siinä oli juttuja, jotka hiersivät minua. Silti kyseessä on kiinnostavin "romanttinen draamakomedia" pitkään aikaan.

Elokuvan on ohjannut Kristoffer Borgli, jonka edellisestä leffasta, Dream Scenariosta (2023) pidin niin paljon, että kyseessä oli mielestäni yksi ilmestymisvuotensa parhaista elokuvista. The Dramassa Borgli vakuuttaa tunnelman, näyttelijäohjauksen ja monien yksittäisten hetkien kanssa, mutta tabuja tökkivä käsikirjoitus silittää silti ajoittain ikävästi vastakarvaan. Teknisesti leffa on kuitenkin aika lailla moitteeton. Kameratyöskentely on pätevää, leikkaus sujuvaa, lavasteet mainiot, puvustus tyylikästä, maskeeraukset oivalliset ja äänimaisemakin on osaavasti rakennettu Daniel Pembertonin väkeviä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.3.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Drama, Yhdysvallat, 2026, A24, Live Free or Die Films, Square Peg

Arvostelu: Materialists (2025)

MATERIALISTS

Ohjaus: Celine Song

Pääosissa: Dakota Johnson, Chris Evans, Pedro Pascal, Zoë Winters ja Marin Ireland

Genre: romantiikka, komedia

Kesto: 1 tunti 56 minuuttia

Ikäraja: 7

Materialists on Celine Songin uusi elokuva. Saatuaan palkintoehdokkuuksia kahmineen esikoiselokuvansa Past Livesin (2023) valmiiksi, Song sai idean uuteen tarinaan, josta hän ryhtyi kynäilemään käsikirjoitusta. A24-yhtiö tarttui projektiin ja kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2024. Nyt Materialists on saapunut elokuvateattereihin ja itse odotin leffaa positiivisin mielin, pidettyäni Past Livesista. Kävin katsomassa elokuvan Finnkinon järjestämässä After Work -ennakkonäytöksessä.

New Yorkin menestynein matchmaker joutuu itse vaikeaan paikkaan, kun hänen täytyy valita kumpi olisi hänelle sopivampi poikaystävä; rikas ja karismaattinen Harry, vai köyhä ex-poikaystävä John?

Marvelin sarjakuviin perustuvasta Madame Web -elokuvasta (2024) tuttu Dakota Johnson näyttelee Lucyä, joka on työskennellyt pitkään Adore-yhtiöllä matchmakerina. Hänen toimenkuvansa on tavata sinkkunaisia ja -miehiä ja heidän toiveidensa perusteella etsiä heille sopivat parit. Lucy on vieläpä erittäin hyvä työssään ja jo yhdeksän hänen toisilleen esittelemistä pareista on mennyt naimisiin. Lucy ei kuitenkaan usko rakkauteen omalla kohdallaan... kunnes eräissä hääjuhlissa hän kohtaa ensin rikkaan ja karismaattisen Harryn, jota näyttelee Marvelin sarjakuviin perustuvasta The Fantastic Four: First Steps -elokuvasta (2025) tuttu Pedro Pascal ja sitten entisen poikaystävänsä, köyhän näyttelijäpyrkyri Johnin, jota näyttelee Marvelin sarjakuviin perustuvista Captain America- ja The Avengers -elokuvista tuttu Chris Evans. Johnson ei valitettavasti vieläkään vakuuta minua näyttelijänä, vaan hän on jälleen kerran aika puinen roolissaan, eikä häneltä löydy kemiaa kummankaan miesvastanäyttelijänsä kanssa. Sen sijaan tämän hetken naiskatsojien suursuosikki Pascal on kuin kotonaan rikkaana hurmurina - rooli on kuin valettu miehelle, jota tosielämässäkin naiset kiertävät kuin hai laivaa. Evans istuu myös passelisti symppiksen Johnin osaan, joka koiranpentukatseellaan haikailee yhä Lucyn perään.

Erittäin mainion Past Livesin jälkeen Materialists osoittautui itselleni aikamoiseksi pettymykseksi ja harmillisen, jopa turhauttavan keskinkertaiseksi rainaksi. Siinä, missä Past Livesista huokui ohjaaja-käsikirjoittaja Celine Songin palo kertoa osittain omaan elämäänsä perustuvaa rakkaustarinaa miehestä ja naisesta, jotka olivat oikeat ihmiset toisilleen väärään aikaan, Materialistsista tämä palo jää uupumaan täysin. Ainekset vahvaan suoritukseen kyllä löytyy, mutta Song ei ole saanut pyöriteltyä aineksista järin hyvää kokonaisuutta, vaan leffassa ontuu lopulta monikin seikka.

Temaattisesti elokuva on erittäin lupaava, Materialistsin kommentoidessa sitä kuinka pinnalliseksi nykydeittailu on muuttunut. Ihmiset kokevat, että he ovat oikeutettuja niin täydelliseen pariin, että yhtään vähempi ei enää kelpaa. Miehet haluavat nuoren, supermallin keholla varustellun naisen, kun taas naiset haikailevat rikkaiden ja pitkien miesten perään. Tämä kuvaus on osuva, joskin samalla loppua kohti kompasteleva ja jopa hieman pinnallinen. Elokuvan alussa nähtävä kohtaus maailmanhistorian ensimmäisestä kihlauksesta on periaatteessa ihan hauska, mutta kun tähän ei palata ennen finaalia, koko homma jää erittäin irralliseksi muusta kokonaisuudesta. Tämän olisi voinut kirjoittaa läpi leffan kulkevaksi jutuksi, jossa heijasteltaisiin enemmänkin esihistoriallista avioliittoa moderniin deittailuun.

Materialistsin suurin synti on kuitenkin se, kuinka tylsän ennalta-arvattava Songin käsikirjoitus on, ilman mitään twistiä tai omaperäisyyttä juonenkuljetuksessa. Katsoja arvaa välittömästi Harryn ja Johnin nähdessään, kumman Lucy tulee lopulta valitsemaan. Osalle katsojista taatusti riittää nähdä hyvännäköisiä ihmisiä deittailemassa toisiaan parin tunnin ajan, mutta kun Johnsonin, Pascalin ja Evansin väliltä ei löydy kemiaa ja heidän keskustelunsakin ovat oudon puisia, on itse elokuvakin hämmentävän kuiva. Songin tarinankerronta ja erityisesti hahmokehitysten käännekohdat ovat vieläpä aika tönkösti laadittuja. Sääli, sillä Materialistsissa olisi ollut rahkeet parhaaseen romanttiseen komediaan pitkään aikaan ja nyt lopputulos oli itselleni pelkkä hukattu mahdollisuus.

Teknisellä osastollaan elokuva kuitenkin toimii. Se on pätevästi kuvattu ja valaistu. Lavasteet ovat mainiot, puvustus tyylikästä ja maskeerauksetkin oivalliset. Äänimaailma on pätevästi työstetty ja Daniel Pembertonin säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.8.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Materialists, 2025, A24, 2AM, Killer Films, Access Entertainment, IPR.VC