Arvostelu: Sentimental Value (Affeksjonsverdi - 2025)

SENTIMENTAL VALUE

AFFEKSJONSVERDI

Ohjaus: Joachim Trier

Pääosissa: Renate Reinsve, Stellan Skarsgård, Inga Ibsdotter Lilleaas, Elle Fanning, Anders Danielsen Lie, Cory Michael Smith, Catherine Cohen, Andreas Stoltenberg Granerud ja Øyvind Hesjedal Loven

Genre: draama

Kesto: 2 tuntia 13 minuuttia

Ikäraja: 12

Affeksjonsverdi, eli Sentimental Value on uusi norjalainen draamaelokuva. Pitkäaikaiset yhteistyökumppanit Joachim Trier ja Eskil Vogt kirjoittivat elokuvan käsikirjoituksen, saivat sille rahoituksen ja tekijäryhmän. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2024 ja maailmanensi-iltansa Sentimental Value sai toukokuussa 2025 Cannesin elokuvajuhlilla, missä elokuva voitti Grand Prix -palkinnon. Nyt elokuva on saapunut Suomen teattereihin, saatuaan meillä ensiesityksensä Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Itse olen odottanut sen näkemistä kiinnostuneena, Cannesista lähtien kiertäneiden kehujen takia. Kävinkin katsomassa Sentimental Valuen pian sen ilmestymisen jälkeen.

Borgin perheen äidin kuolema tuo takaisin yhteen toisistaan eristäytyneet tyttäret, sekä elokuvia ohjaamaan lähteneen isän. Onko tässä tilaisuus korjata tulehtuneet välit, vai ovatko haavat liian syviä annettavaksi anteeksi?

Joachim Trierin edellistäkin elokuvaa, The Worst Person in the Worldia (Verdens verste menneske - 2021) tähdittänyt Renate Reinsve ja Inga Ibsdotter Lilleaas näyttelevät Noraa ja Agnesta, sisaruksia, jotka tulevat toimeen, mutta jotka eivät ole olleet läheisiä pitkään aikaan. Norasta on tullut varsin menestyksekäs teatterinäyttelijä, kun taas lapsena elokuvissa esiintynyt Agnes on tavanomaisempi äiti omalle perheelleen. Kun Noran ja Agnesin äiti menehtyy, siskokset tapaavat taas ja mikä merkittävintä, he tapaavat pitkästä aikaa isänsä, Stellan Skarsgårdin näyttelemän Gustavin. Gustav hylkäsi perheensä tyttöjen ollessa pieniä, tavoitellakseen uraa elokuvaohjaajana. Kun Gustav palaa kuvioihin, tytöt ovat epäileväisiä, etenkin kun nykyään selvässä alamäessä menestyksen suhteen oleva isä kertoo työstävänsä sukuunsa liittyvää elokuvaa, mihin haluaisi Noran päärooliin. Reinsve, Lilleaas ja Skarsgård ovat kaikki mainioita rooleissaan ja tulkitsevat hyvin vaikeaa perhedynamiikkaansa. Aina erinomainen Skarsgård vakuuttaa jo sillä, että hän on täydellisesti englantia puhuva ruotsalainen mies, joka näyttelee norjalaista miestä, joka puhuu englantia korostuksella.

     Elokuvassa nähdään myös Elle Fanning, joka esittää leffatähti Rachel Kempiä, jonka Gustav saa houkuteltua elokuvaansa, Noran kieltäydyttyä roolista. Amerikkalainen Fanning on omanlaisensa outolintu norjalaiselokuvassa, sopien toki täydellisesti rooliinsa Racheliksi, joka on hahmonakin hieman ulkopuolinen saapuessaan Norjaan.

Sentimental Value osoittautui oikein hyväksi perhedraamaksi, joskin elokuva ei tehnyt mitään sellaista lähtemätöntä vaikutusta, mitä kesän yli kuullut kehut antoivat odottaa. Borgien vaikea perhekuvio on tosiaan taitavasti toteutettu, niin näyttelijöiden kuin käsikirjoituksenkin puolesta. Jokaisella on omat juttunsa, jotka hiertävät ja toimivat esteenä sille, että perhe voisi aloittaa väliensä korjaamisen. Gustavin elokuvaprojekti saa kohottelemaan kulmia, mutta leffan edetessä käy selväksi, että se on aika lailla ainoa välittämisen tapa, jonka mies osaa. Norasta tuntuu siltä, että isä yrittää vain hyötyä tyttärensä menestyksestä teatterien lavoilla ja päästä hänen roolittamisen kautta itsekin takaisin valokeilaan, mutta vähitellen voi huomata, että Gustav haluaa käyttää projektia tutustuakseen tyttäreensä uudelleen.

Tarina kulkee verkkaisesti omalla painollaan ja täytyy sanoa, että paikoitellen parin tunnin ja vartin kesto tuntui hieman liialliselta, etenkin kun kohtauksesta toiseen siirrytään usein varsin töksähdellen. Elokuvan lopetus on kuitenkin kaiken jälkeen onnistunut, vaikkei se jättänyt ainakaan itseäni sellaisen tunnemyllerryksen valtaan kuin voisi toivoa. Hyvän draaman lisäksi leffasta löytyy myös ripaus huumoria, sekä hieman sanottavaa elokuvateollisuudesta. Kansainvälisyyden tavoittelu on tärkeää, jotta saa nykyään rahoitusta. Sen huomaa Gustavin elokuvasta, mihin palkataan Hollywood-tähti, vaikka käsikirjoituksen kääntäminen englanniksi vie osan sen henkilökohtaisuudesta pois. Sen huomaa myös itse Sentimental Valuesta, johon on saatu kenties pohjoismaiden tunnetuin näyttelijä Stellan Skarsgård, sekä amerikkalaistähti Elle Fanning. Huomaahan sen jo täällä Suomessa, kun miettii tällä viikolla teattereihin saapuvaa Sisu 2:a (2025). Mutta kadottavatko pohjoismaalaiset elokuvat osan identiteetistään tällä kansainvälisyyden tavoittelulla?

Joachim Trierin aiemmat työt, kuten jo mainittu The Worst Person in the World ovat itseltäni valitettavasti jääneet väliin, mutta Sentimental Value on näyttö osaamisesta aidon tuntuisen ihmisdraaman parissa. Trierin ja Eskil Vogtin käsikirjoitus on tosiaan oivallinen, myös dialoginsa puolesta. Lisäksi elokuva on taitavasti kuvattu, lavasteet ovat mainiot, puvustus pätevää ja äänimaailmakin hyvin rakennettu Hania Ranin tunnelmoivia musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.10.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Affeksjonsverdi, 2025, Mer Film, Eye Eye Pictures, MK2 Productions, Lumen Production, Komplizen Film, BBC Film, Film i Väst, Oslo Filmfond, Arte France Cinéma, Mediefondet Zefyr, Alaz Film, ZDF/Arte, Don't Look Now, Creative Europe, Eurimages, Normandy Regional Fund, Zentropa Entertainments, Zentropa International Sweden

Arvostelu: May December (2023)

MAY DECEMBER

Ohjaus: Todd Haynes

Pääosissa: Natalie Portman, Julianne Moore, Charles Melton, Elizabeth Yu, Cory Michael Smith, Gabriel Chung, Piper Curda, D. W. Moffett ja Lawrence Arancio

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 57 minuuttia

Ikäraja: 12

May December pohjautuu löyhästi Mary Kay Letorneaun suhdeskandaaliin alaikäisen oppilaansa kanssa. Tämän pohjalta Samy Burch ja Alex Mechanik työstivät elokuvan tarinan ja Burch varsinaisen käsikirjoituksen. He saivat tuottaja Jessica Elbaumin mukaan ja Todd Haynes pestattiin ohjaajaksi. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2022 ja lopulta May December sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2023. Yhdysvalloissa elokuva julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelussa viime joulukuussa, mutta jostain syystä leffa on saapunut vasta nyt Suomeen ja ihan elokuvateattereihin. Itse kuulin May Decemberistä vasta, kun se alkoi saada palkintoehdokkuuksia (muun muassa parhaan musikaali- tai komediaelokuvan ja naispääosan Golden Globe -ehdokkuudet ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden) ja ihmettelin, kun elokuva ei ilmestynytkään Netflixiin. Kun May December vihdoin julkaistiin Suomessa, kävin katsomassa sen heti ensi-iltapäivänä.

Näyttelijä Elizabeth Berry pestataan tositapahtumiin perustuvaan elokuvaan, näyttelemään 36-vuotiasta naista, jolla oli salasuhde 13-vuotiaan pojan kanssa. Valmistautuakseen rooliinsa, Elizabeth tunkee itsensä edelleen suhteessa olevan kohuparin elämään.

Julianne Moore ja Charles Melton näyttelevät Gracie Athertonia ja Joe Yoota, jotka nousivat kohuotsikoihin 1990-luvulla, kun tuohon aikaan 36-vuotiaan Gracien ja 13-vuotiaan Joen välillä paljastui olevan salasuhde. Gracie tuomittiin vankilaan, mutta tämä ei paljoa aiheuttanut ryppyjä rakkauteen, vaan pari on pysynyt yhdessä vuosia, mennyt naimisiin ja hankkinut kolme lasta (Elizabeth Yu, Gabriel Chung ja Piper Curda). Gracie ja Joe pohjautuvat tosiaan Mary Kay Letorneauhun ja Vili Fualauuhun, opettajaan ja oppilaaseen, joilla oli salasuhde. Leffa ei suoraan kerro heidän tarinaansa, vaan on saanut vain innoitteensa tästä tosielämän kohuparista. Moore suoriutuu erittäin hyvin roolistaan iäkkäänä Graciena, jota kohtaan katsojana ehtii muodostua monenlaisia tunteita. Gracie esitellään mukavana ja lämpimänä naisena, joka ei tunnu ymmärtävän parisuhteensa synnyn rikollisia ja kyseenalaisia puolia, vaan naiselle ikä taitaa olla pelkkä numero. Riverdale-sarjasta (2017-2023) tuttu Melton taas pääsee yllättämään Joena, joka myös herättää monenlaisia tuntemuksia katsojassa. Aluksi katsoja näkee Joen automaattisesti pedofilian uhrina, mutta leffa monimutkistaa hahmoa kiinnostavasti. Melton pysyttelee pitkään jäykkänä pökkelönä, mutta pääsee elokuvan loppupäässä näyttämään lahjojaan.

     Jos jo vankilatuomiot, rikkoutuneet perhe- ja ystävyyssuhteet, sekä pitkä mediakohu eivät koetelleet tätä pariskuntaa tarpeeksi, pakka sekoittuu entisestään, kun heidän kotiovelleen saapuu Natalie Portmanin näyttelemä Elizabeth Berry, näyttelijä, joka on valittu esittämään Gracieta elokuvassa Graciesta ja Joesta. Portman esittelee jälleen kerran huimia lahjojaan ja myös Elizabethin kohdalla katsojan mielipide muovautuu voimakkaasti läpi leffan.

Näiden kolmen monimutkikkaan ihmisen ja heidän monimutkikkaiden suhteidensa äärelle uppoutuu niin voimakkaasti, että hiljalleen etenevä parituntinen May December tuntui olevan nopeasti ohi. Elokuva todella haastaa katsojansa, esittelemällä hahmot ja skenaarion, jotka paperilla tuomitsee välittömästi, mutta kun leffa vie katsojaa syvemmälle tämän vaikean suhteen syövereihin, mielipiteet tosiaan muovautuvat varsin villistikin. Päähän ehtii nousta ajatuksia, että kenties tässä on ollut kyse aidosta rakkaudesta, kun taas toisinaan suhteen näkee oksettavana grooming-juttuna. Elokuva käyttää aikansa avatakseen, mistä tässä kaikessa on kyse ja ripottelee pitkin kestoaan ovelia vihjeitä näiden kolmen hahmon todellisista väreistä, kunnes paljastaa ne tehokkaassa huipennuksessa hienosti.

Näistä ripotteluista pidin erityisesti kohtauksesta, jossa Elizabeth on mukana, kun Gracie ja tämän Mary-tytär valitsevat mekkoa tytön valmistujaisiin. Sen lisäksi, että kohtaus kuvataan peilin kautta ja tarkat katsojat voivat huomata Elizabethin jatkuvasti kopioivan Gracien eleitä ja asentoja, esittääkseen tätä leffassa paremmin, Gracie näyttää todellisia puoliaan lipevillä puheillaan. Hieno on myös kohtaus, jossa Elizabeth pyydetään puhumaan koulun teatteriryhmälle, jossa Mary sattuu olemaan mukana. Elizabeth puhuu siitä, kuinka häntä kiehtovat moraalisesti harmailla alueilla liikkuvat, niin sanotut "pahishahmot", eikä tunnu yhtään tajuavan, että Mary suuttuu taustalla siitä, kuinka Elizabeth puhuu hänen äidistään. Myöhemmin myös Joe suutahtaa Elizabethille, kun tämä puhuu pariskunnan elämästä tarinana, ymmärtämättä lainkaan, että oikeat ihmiset ovat todella käyneet tämän läpi. Leffa kritisoi hieman tositapahtumiin perustuvien elokuvien sensaatiohakuisuutta, joskin samalla se myös kompastuu vähän samaan kuoppaan. On hassua, että leffassa kritisoidaan Elizabethia ja elokuvantekijöitä, jotka haluavat hyötyä Gracien ja Joen suhteesta, kun samalla itse May December hyötyy Mary Kayn ja Vilin kohusuhteesta.

Tätä tiettyä kyseenalaisuutta lukuun ottamatta Samy Burchin käsikirjoitus on todella väkevä. Se pistää katsojansa todella pohtimaan, sekä sisältää oivia metaforia. Hahmojen välinen dialogi on onnistuneesti kirjoitettua ja itse hahmot ovat erinomaisen moniulotteisia. Burch ei ole halunnut käsitellä vaikeaa aihettaan tyypillisen mustavalkoisesti ja hyvä niin. Vahvan tekstin pohjalta ohjaaja Todd Haynesin on ollut helppo työstää vahva elokuva. Haynes leikittelee genreille toimivasti ja pääasiassa draamaan kääntyvä May December pitää myös sisällään oudon komediallisia puolia, sekä myös trillerimäistä ahdistavaa ilmapiiriä. Tähän päälle elokuva on taitavasti kuvattu ja hyvin leikattu kasaan. Tekniset puolet ovat kunnossa lavasteita, valaisua ja äänityöskentelyä myöten. Elokuvan musiikit ovat Marcelo Zarvosin tulkintoja Michel Legrandin säveltämistä musiikeista Sanansaattaja-filmiä (The Go-Between - 1971) varten. Ylidramaattiset pianonsoitot ovat samanaikaisesti kiinnostava häiriötekijä että ravisteleva tehokeino.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.3.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

May December, 2023, Gloria Sanchez Productions, Killer Films, MountainA, Project Infinity, Taylor & Dodge