Arvostelu: Beautiful Wedding (2024)

BEAUTIFUL WEDDING

Ohjaus: Roger Kumble

Pääosissa: Virginia Gardner, Dylan Sprouse, Austin North, Libe Barer, Rob Estes, Steven Bauer, Kyle Richards, Alex Aiono, Emmanuel Kabongo, Declan Laird, Trevor Van Uden, Jack Hesketh, Micky Dartford ja Neil Bishop

Genre: romantiikka, komedia

Kesto: 1 tunti 34 minuuttia

Ikäraja: 16

Jamie McGuiren kirjasarjaan perustuva elokuva Beautiful Disaster (2023) oli kriitikoiden ja katsojien lyttäämä taloudellinen floppi, joten jatkoa ei koettu järkeväksi tehdä. Voisinpa sanoa noin faktana, mutta ei. Ohjaaja-käsikirjoittaja Roger Kumble ja Voltage Pictures -yhtiö eivät valitettavasti lähteneet tekemään vain yhtä elokuvaa, vaan he olivat niin varmoja ensimmäisen leffan suosiosta, että he päättivät tehdä jatko-osankin, ennen kuin ensimmäistä oli edes julkaistu. Beautiful Disaster ei kuitenkaan ollut tekijöiden toivoma menestys, joten jatko-osan julkaisusuunnitelmia muutettiin. Yhdysvalloissa Beautiful Wedding -nimistä kakkosleffaa esitettiin vain kahden päivän ajan ja Suomessa leffa skippasi teatterit kokonaan. Itse inhosin syvästi Beautiful Disasteria, nostaen sen jopa ilmestymisvuotensa huonoimmaksi elokuvaksi. Moni minua fiksumpi olisi täten päättänyt jättää jatko-osan väliin, mutta kun huomasin, että Beautiful Wedding löytyi Amazon Prime Videon käynnistämän vuokrauspalvelun valikoimasta ja että elokuvan vuokraaminen kustantaisi alle euron, päätin vilkaista, voisiko jatko-osa olla edeltäjäänsä parempi teos? Ei se ole. Jollain ilveellä Beautiful Wedding on vielä Beautiful Disasteria paskempi elokuva.

Herättyään villin yön jälkeen, Abby ja Travis tajuavat menneensä naimisiin Las Vegasissa. Nuori pari lähtee viettämään häämatkaa Meksikoon, missä heidän rakkautensa joutuu todelliselle koetukselle.

Virginia Gardner ja Dylan Sprouse palaavat rooleihinsa Abby Abernathyksi ja Travis Maddoxiksi, aluksi toisiaan inhonneiksi nuoriksi, jotka tietty rakastuivat ensimmäisen elokuvan aikana ja juhliessaan humalassa Las Vegasissa, päättivät hetken mielijohteesta mennä naimisiin. Beautiful Wedding jatkaa aika lailla suoraan siitä, mihin Beautiful Disaster päättyi, käynnistyen seuraavasta aamusta, kun edellisyön teot muistuvat mieleen krapulaisille teineille. Gardner ja Sprouse eivät pahemmin vakuuttaneet edellisessäkään elokuvassa, mutta tässä jatko-osassa he ovat kummatkin suorastaan surkeita rooleissaan, eikä heidän väliltä löydy tippaakaan kemiaa. Gardner on tehnyt aiemmin fiksulta vaikuttaneesta Abbystä hetken mielijohteesta toimivan ja typeriä vetoja tekevän idiootin, kun taas Travis pysyy omana tuittupäisenä itsenään. Hahmot ovat todella ärsyttäviä ja ärsytys vain pahenee elokuvan edetessä.

     Jostain syystä Meksikon häämatkalle tarttuvat myös parin kaverit Shepley (Austin North) ja America (Libe Barer), minkä lisäksi muutkin Maddoxin veljekset (Declan Laird, Trevor Van Uden, Jack Hesketh ja Micky Dartford) käyvät kääntymässä. Sivuhahmot ovat sentään siedettävämpiä kuin vastenmielinen tuore aviopari, mutta eipä näissäkään näyttelijätöissä ole kehumista.

Beautiful Wedding saattaa jopa olla tuskastuttavin elokuvakokemus itselleni koko vuonna. Jo Beautiful Disaster pisti kiemurtelemaan penkissä äärimmäisen vaivaantuneena, mutta jatko-osassa nupit on vedetty täysin kaakkoon. Kyseessä on kaikin puolin kammottavasti tehty raina aina näyttelemisestä käsikirjoitukseen ja ohjaukseen. Käsikirjoitus on ihan puhdasta roskiskamaa, jossa ei ole yhtään mitään sisältöä - eipä pahemmin edes tarinantapaistakaan. Abby, Travis, Shepley ja America panikoivat edellisyön päätöksiä Las Vegasissa ja yhtäkkiä he ovat jo jonkun sotilasheebon helikopterin kyydissä matkalla Meksikoon. Loppuleffa koostuu oikeastaan yksittäisiä päähänpistoista ja käsikirjoitus on taidettu laatia kuvauspäivä kerrallaan tajunnanvirtamaisesti. "Tajunnanvirtakin" tosin kuulostaa liian positiiviselta. Beautiful Wedding on enemmänkin aivopieruja toisensa perään.

Jos käsikirjoitus on jo täysin levällään, vielä kaameampaa on ohjaus. Roger Kumble hoitaa molemmat tontit niin paskasti, että olen yllättynyt, jos häntä palkataan Hollywoodissa enää yhtään mihinkään. Huomattavasti paremmatkin elokuvat ovat tuhonneet uria. Kumblen väsäämä ilmapiiri on yököttävän teennäinen. Kaikki on kiusallisen tekopirteää näyttelijäsuorituksista musiikkivalintoihin ja rytmitykseen. Ehkä jopa kaikista kamalinta on elokuvan komediaosasto. Beautiful Wedding on suorastaan kivuliaan epähauska elokuva, joka yrittää aivan liikaa. Edes "myötähäpeällinen" ei tunnu tarpeeksi kuvaavalta termiltä pääparin välisen naljailun ja yliampuvien seksikohtausten kuvaamiseen. Yhdessä kohtaa petipuuhissa olevat hahmot alkavat päästämään kissamaisia ja koiramaisia ääniä. Silmät pyörivät kotisohvalla niin lujaa, että jo vartin jälkeen voi huimata. Vaikka kestoa on vain puolitoista tuntia, on katselukokemus niin epämiellyttävä, että minulta kesti lopulta lähes neljä tuntia taistella elokuva lopputeksteihin asti. Leffasta kertoo jo aika paljon se, että lopputekstien aikana nähtävät mokaotokset tuntuvat siltä, että ne olisivat voineet olla sellaisinaan mukana itse elokuvassa, eikä eroa juuri huomaisi.

Beautiful Wedding ei ole edes teknisiltä ansioiltaan toimiva. Kuvaus on vielä ihan kelvollista ja lavasteet oivat, mutta leikkaus on usein todella kömpelöä ja parissa kohtaa tuntuu siltä kuin seasta puuttuisi kohtauksia. Puvustus keskittyy lähinnä paljastaviin asuihin ja tekijät ovat joutuneet valmistamaan useampiakin tekopeniksiä pullottelemaan mieshahmojen housuissa. Äänimaailmasta löytyy jälleen outoja efektejä kuin jostain lastenohjelmasta ja mahtuupa sekaan myös yksi animoitukin osio - koska miksipä ei. Sam Ewingin säveltämät musiikit ovat niin teennäisen pirteitä, että oikein tympii.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.8.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Beautiful Wedding, 2024, Voltage Pictures

Arvostelu: Beautiful Disaster (2023)

BEAUTIFUL DISASTER

Ohjaus: Roger Kumble

Pääosissa: Virginia Gardner, Dylan Sprouse, Libe Barer, Austin North, Neil Bishop, Brian Austin Green, Michael Cudlitz, Rob Estes, Declan Michael Laird, Jack Hesketh, Micky Dartford, Trevor Van Uden ja Samuel Larsen

Genre: romantiikka, komedia

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Ikäraja: 12

Beautiful Disaster perustuu Jamie McGuiren samannimiseen kirjaan vuodelta 2012. Warner Bros. -yhtiö hankki kirjan elokuvaoikeudet heti kirjan julkaisemisen aikaan, mutta ei ryhtynytkään työstämään sen pohjalta elokuvaa. Muutamaa vuotta myöhemmin oikeudet päätyivät Voltage Picturesille ja leffan teko lähti liikkeelle. Kuvaukset käynnistyivät vuonna 2021 ja nyt Beautiful Disaster saapuu elokuvateattereihin. Itse en ole lukenut McGuiren kirjaa, mutta kiinnostuin katsomaan sen elokuvasovituksen, kun näin siitä trailerin alkuvuodesta. Kävin katsomassa Beautiful Disasterin skeptisin ennakko-odotuksin sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Menneisyyttään salaileva Abby Abernathy yrittää aloittaa uudenlaisen elämän ja karkaa opiskelemaan Sacramenton collegessa. Siellä hän kohtaa laittomia tappeluita harrastavan Travis Maddoxin, joka iskee heti silmänsä Abbyyn.

Pääroolissa Abby Abernathyna nähdään Virginia Gardner, kun taas Travis Maddoxin roolissa nähdään Dylan Sprouse. Aluksi Abby vaikuttaa täysin geneeriseltä kiltiltä tytöltä, kun taas Travis on se tavanomainen paha poika, jota Abby sanoo pitävänsä vastenmielisenä, mutta joka todellisuudessa saa tytön sukat pyörimään jaloissa. Samalla kun Abbysta alkaa Travisin seurassa kuoriutua revittelevämpi nuori nainen, Travis taas alkaa näyttämään pehmeämpää ja herkempää puoltaan. Kuvio on nähty miljoona kertaa, viimeisimpänä kaameissa After-rainoissa (2019-), joista muuten vastaa sama tekijätiimi kuin Beautiful Disasterista. Sprouse jopa nähtiin After We Collided -elokuvassa (2020) pakkaa sekoittavan kolmannen pyörän roolissa. Tällä kertaa hän pääsee miespääosaan ja jos jotain positiivista pitää sanoa, niin hän ei sentään ole samanlainen murjottava puupökkelö kuin After-leffojen sietämätön pääjätkä Hardin. Travis on kuitenkin omahyväisen virneensä kanssa omalla tavallaan rasittava tyyppi, sekä jälleen yksi kiusallinen roolimalli lisää nuorille pojille, osoittaen, että kunhan vain väsytät jahtaamasi tytön, tämä lopulta lankeaa sinulle. Gardner ja Sprouse yrittävät aivan liikaa rooleissaan, eikä heidän välille muodostu koko leffan aikana minkäänlaista kemiaa.

     Elokuvassa nähdään myös Libe Barer ja Austin North Abbyn kaverina Americana ja Travisin serkkuna Shepleynä, jotka seurustelevat, Neil Bishop mukavana kundina Parkerina, jolla yritetään tuoda väkinäistä kolmiodraamaa mukaan, sekä Brian Austin Green Abbyn isänä, peliriippuvaisena Mickinä. America ja Shepley jäävät täysin pahvisiksi sivuhahmoiksi, kun taas Parkeria esittävä Bishop näyttää siltä, että hänen pitäisi enemmänkin näytellä yhtä collegen professoreista kuin opiskelijoista.

Aina kun luulet, että olet jo nähnyt sen pahimman pohjanoteerauksen, joku onnistuu aina pistämään pahemmaksi. Ehdin jo kuvitella, että eihän kukaan voisi mitenkään tehdä kammottavampia teiniromanssiräpellyksiä kuin toinen toistaan huonommat After-elokuvat, mutta niin vain Beautiful Disaster pääsee yllättämään. En ole aikoihin nähnyt mitään näin järkyttävän karseaa roskaa, eikä leffaa ehtinyt kestää montaa minuuttia, kun jo toivoin, että olisin älynnyt jäädä kotiin nukkumaan. Elokuvan katselu aiheutti aivan tuskallista myötähäpeässä kierimistä, jatkuvasti surkeampien ideoiden ja ratkaisujen takia. Toteutus tuntuu totaalisen amatöörimäiseltä perseilyltä, josta ei oikein tiedä, että kuinka tosissaan elokuvaa on edes tehty. Välillä elokuva muistuttaa parodiaa Afterin kaltaisista rainoista, mutta samalla se kuitenkin sortuu vastaavien leffojen perisynteihin.

Beautiful Disaster on jälleen yksi yliseksistinen, toksisuutta romantisoiva kakkakikkare, joka jostain syystä tuntuu iskevän kohdeyleisöönsä, eli teinityttöihin täysillä. Elokuvan rakkaustarina on tylsistyttävän kaavamainen, yllätyksetön, sekä ihan vain huonosti tehty. Abbyn ja Travisin välejä ei edes viitsitä kypsytellä, vaan kun he ovat olleet tarpeeksi paskamaisia toisilleen, heidät paritetaan yhteen. Mukaan väkisin ympätty kolmiodraama Parkerin kautta tuntuu täysin turhalta. Romanttisiksi tai seksikkäiksi tarkoitetut kohtaukset ovat äärettömän kiusallisia, kun näyttelijätkin vaikuttavat vaivaantuneilta. Leffan huumoriosasto vasta vaivaannuttavaa onkin, elokuvan viljellessä yhä vain surkeampaa komediaa sekaan. Yhdessä kohtauksessa paneskellaan niin, että kaikki rikkoutuu ja äänimaailma on kuin Looney Tunesista. Oliko kohtauksen tarkoitus olla kiihottava vai hulvaton? Molemmissa epäonnistutaan. Toki suuressa osassa kohtauksia pointtina onkin olla kiusallinen, mutta noloista tilanteista huumorin repiminen on taitolaji, johon näillä tekijöillä ei ole kykyä. Finaalissaan leffa yrittää myös olla vakavasti otettava rikosjännäri, jolloin elokuva onnistuu jollain ilveellä löytämään vielä uusia myötähäpeällisen huonouden tasoja.

Elokuvan ohjauksesta vastaa After We Collidedin ohjannut Roger Kumble (joka on vieläpä puskenut mukaan kohtauksen, jossa hahmot katsovat kyseistä elokuvaa). Kumble tekee vielä huonompaa työtä ja lopputuloksena on aivan hirveä ja tyylitajuton sekamelska, joka ei toimi romantiikkana, komediana tai varsinkaan trillerinä. Kumble on myös käsikirjoittanut leffan yhdessä alkuperäisen kirjan kirjoittaneen Jamie McGuiren kanssa. Teksti on ala-arvoista roskaa kaameasta dialogista myötähäpeälliseen huumoriin, sekä tönkköön tarinankuljetukseen täynnä aukkoja. Käsikirjoittajille annetaan yleensä ohjeeksi, että "kirjoita siitä, minkä tiedät" ja Beautiful Disaster on selvä esimerkki siitä, kun kirjoittajilla ei ole mitään käsitystä esimerkiksi teinielämästä, collegen käynnistä, pokerista tai rikollisjengeistä. Leffa on ihan kelvollisesti kuvattu, lavastettu ja valaistu. Vaikka leikkauksessa elokuva on tiivistetty vähän päälle puoleentoista tuntiin, lopputulos tuntuu silti yli kaksituntiselta.

Yhteenveto: Beautiful Disaster on luokatonta roskaa, joka saa jopa surkeat After-leffat näyttämään siedettäviltä. Teiniromanssi on myötähäpeällistä seurattavaa, kun päätähtien Virginia Gardnerin ja Dylan Sprousen välille ei muodostu minkäänlaista kemiaa. Hahmojen tunteiden lämpenemistä ei rakenneta mitenkään, vaan asiat vain tapahtuvat. Tämäkin teiniraina romantisoi toksisia parisuhteita, sekä on kiusallisen seksistinen. Miten tällaista moskaa tehdään yhä 2020-luvulla? Eikö nykynuorten pitäisi olla valveutuneita ja tällaisia vastaan? Huumoripuoli on aivan järkyttävää myötähäpeässä kieriskelyä ja loppupään yritykset esittää vakavasti otettavaa trilleriä ovat naurettavat. Surkea ohjaus, käsikirjoitus, näyttelijät ja kaikki muu tekevät Beautiful Disasterista katastrofin, jossa ei ole mitään kaunista. Tekijöiden luotto elokuvan menestykseen on kuitenkin selvästi kova, sillä kirjasarjan toisesta osasta, A Beautiful Weddingistä (2013) ei ainoastaan suunnitella elokuvaa, vaan se on kuvattu jo!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.3.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Beautiful Disaster, 2023, Warner Bros., Voltage Pictures

Arvostelu: After We Collided (2020)

AFTER WE COLLIDED

Ohjaus: Roger Kumble
Pääosissa: Josephine Langford, Hero Fiennes Tiffin, Dylan Sprouse, Candice King, Louise Lombard, Charlie Weber, Shane Paul McGhie, Rob Estes, Karimah Westbrook, Dylan Arnold ja Selma Blair
Genre: romantiikka, draama
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 12

Anna Toddin kirjaan perustuva elokuva After (2019) oli todella suosittu, joten sille alettiin heti tekemään jatkoa Toddin kirjan After We Collided (2014) pohjalta. Kuvaukset lähtivät käyntiin elokuussa 2019 ja nyt After We Collided -elokuva on saapunut Suomen teattereihin. Itse lähes inhosin ensimmäistä After-leffaa, joten en todellakaan odottanut paljoa jatko-osalta. Odotukseni vain laskivat, kun kävi ilmi, ettei elokuvaa esitettäisi lehdistölle Suomessa lainkaan, mikä viestii siitä, että studio ja levittäjäkin tiesivät, että leffa haukuttaisiin lyttyyn. Meninkin katsomaan After We Collidedin heti ensi-iltapäivän ensimmäiseen aamunäytökseen ja koin oloni todella kummalliseksi, istuessani kiusallisena keskellä teinityttöjä ja keski-ikäisiä naisia, jotka olivat varmasti odottaneet filmiä kuin kuuta nousevaa.

Tessa pääsee työharjoitteluun kirjakustantamoon, mutta Hardin ei suostu jättämään häntä rauhaan. Lankeaako Tessa takaisin Hardinin pauloihin, vai onko töissä tavattu nuori Trevor parempi vaihtoehto?

Josephine Langford ja Hero Fiennes Tiffin palaavat rooleihinsa toksisina rakastavaisina, Tessana ja Hardinina. Parin suhde näyttää ikävyytensä pitkin leffaa ja jälleen katsojana haluaisi vain nähdä Tessan pakenevan mahdollisimman kauas kamalalta Hardinilta. Mutta kuten aina tällaisissa filmeissä, Hardinin oikut ja ärsyttävyydet esitetään romanttisina eleinä. Langford parantaa otettaan viime elokuvasta, mutta Fiennes Tiffin on ihan yhtä puinen pökkelö. Ainoa hetki, jolloin hän osoittaa todentuntuisia tunteita, on kun Hardin ja Tessa alkavat suudella intohimoisesti. Tosin jos rehellisiä ollaan, ei se vaadi paljoa näyttelemistä, kun vastanäyttelijänä on Langfordin kaltainen kaunotar.

Elokuvassa nähdään myös Charlie Weber kustantamon omistavana herra Vancena, Candice King tämän assistenttina Kimberlyna, Dylan Sprouse siellä työskentelevänä ja Tessasta kiinnostuvana Trevorina, Louise Lombard Hardinin äitinä, sekä edellisestä osasta vanhat tutut Rob Estes Hardinin isänä, Shane Paul McGhie Hardinin velipuolena ja Selma Blair pikaisessa roolissa Tessan äitinä. Sivunäyttelijät tekevät parhaansa, mutta heistäkin näkee välillä, että he tietävät, millaiseen tekeleeseen ovat suostuneet mukaan. Sprousen Trevor-hahmo on paikoitellen hilpeä lisäys, mutta hänkin käy ärsyttäväksi, mitä enemmän hän kiinnostuu Tessasta.

After We Collided lähtee käyntiin nopealla kertauksella edellisen elokuvan tapahtumista, mikä tuli tarpeeseen ainakin omalla kohdallani, sillä täytyy myöntää, että olin jo unohtanut suurimman osan ensimmäisestä Afterista. Siitä palataankin sitten pian samanlaisiin tunnelmiin ja kuvioihin kuin viimeksi. Tessa ja Hardin jossittelevat kaiken aikaa, pitäisikö palata yhteen vai ei. He riitelevät, sitten ikävöivät toisiaan ja harrastavat seksiä. Etenkin jälkimmäistä tapahtuu hämmentävän, jopa kiusallisen paljon leffassa. Ensimmäinen osa tuntui jo olevan Fifty Shades of Grey (2015) teineille ja tämä vain vahvistaa sitä mielikuvaa, etenkin kun tarinasta löytyy samoja kuvioita kuin Fifty Shades Darker -jatko-osasta (2017). Elokuva ei edes yritä pyrkiä kaavamaisuudesta eroon, vaan se velloo kliseissä ja ennalta-arvattavuudessa puutumiseen asti. Kai Tessan ja Hardinin rakkauskuviot jollekulle tarjoavat kiksejä, mutta itse vilkuilin kelloa useaankin otteeseen ja tuhahtelin, että miksei tämä ole edes puolessa välissä vielä. En todellakaan voi sanoa kuuluvani kohdeyleisöön, mutta toivoisin tältä edes jotain elokuvallisia ansioita.

Noh, löytyy leffasta kaksi kohtausta, joista pidin, toinen liittyen Hardinin luistelutaitoihin ja toinen junallaan leikkivään poikaan. Nämä olivat aidosti hauskat hetket. Siinä se sitten olikin. Muuten filmin katsominen kuluu aikamoiseen tuskailuun, kun tarinaan keksitään koko ajan väkisin lisää täytettä, jotta elokuva kestäisi edes tunnin ja 45 minuuttia. Tätä tunnetta vain vahvistaa se, kuinka kummallisesti tarina (tai sen tapainen) on rakennettu. Sen sijaan, että leffassa olisi monta juonikuviota, jotka kulkevat luontevasti päällekäin, elokuva käsittelee juonikuvion kerrallaan ja pakottaa aina vain uuden jutun mukaan - aivan kuin leffa koostuisi useasta televisiosarjan lyhyestä jaksosta. Ei siinäkään vielä mitään, mutta jokainen juonikuvio on tietty edellistä pöljempi ja heikompi. Loppupäässä elokuva ui jo erittäin syvissä vesissä, hädintuskin pysyen pinnalla. Huipennus yrittää järkyttää, mutta toteutus lähinnä naurattaa kehnoudellaan.

Ohjausvastuu on siirtynyt Jenny Gagelta Roger Kumblelle, joka onnistuu tekemään vielä kehnompaa työtä. Iso tekijä on toki surkea käsikirjoitus, minkä takana ovat alkuperäisen kirjan rustannut Anna Todd ja Mario Celaya. Kaksikon työstämä dialogi on kiusallisen huonoa ja tarinankerronta kenties jopa tökerömpää. Leffa on onneksi kuvattu ihan hyvin. Seksikohtausten aikana voi huomata, että Victoria's Secret on tainnut toimia elokuvan sponsorina, sillä kamera pysähtyy joka kertaa kuvaamaan mahdollisimman tarkasti Tessan pikkuhousuja, kun ne riisutaan. Tekniseltä puolelta löytyy muitakin onnistumisia esimerkiksi lavasteissa, valaisussa ja ääniefekteissä. Justin Burnettin säveltämät musiikit jäävät kuitenkin täysin taka-alalle, sillä edeltäjänsä tavoin myös After We Collidedissa tuntuu jatkuvasti jumputtavan jokin jo aiemmin olemassa oleva radiohitti.

Yhteenveto: After We Collided onnistuu olemaan vielä ensimmäistä elokuvaa surkeampi rakkausraina. Pidin ainoastaan kahdesta kohtauksesta leffassa ja muuten tuskailin läpi keston kiusallisuuden ja myötähäpeän vallassa. Tarina kulkee samaa kaavaa kuin edellinenkin osa, yrittämättä olla mitään sen enempää - aivan kuin tekijöitäkään ei kiinnostaisi. Tessan ja Hardinin suhdejossittelu käy nopeasti tylsäksi, etenkin kun se vain junnaa paikoillaan. Josephine Langford on ihan toimiva Tessana, mutta Hero Fiennes Tiffin on naurettavan pökkelömäinen Hardinina. Kaikessa kiusallisuudessaan elokuva yrittää olla muka todella tuhma ja pitkiä seksikohtauksia on hämmentävänkin paljon. Tarinankerronta on jopa nolostuttavan kömpelöä. Leffan tapa käsitellä juonikuvioita yksi kerrallaan saa elokuvan muistuttamaan parin tunnin televisiosarjaa, missä joudut kerralla katsomaan monta jaksoa peräkkäin. Draama on tunkkaista, romantiikka ällön siirappista, dialogi paikoitellen kammottavaa ja puskista revityt käänteet vielä naurettavampia kuin viime leffassa. After We Collidedia voi suositella vain ja ainoastaan niille, jotka pitivät ensimmäisestä elokuvasta ja Anna Toddin kirjoista. Heille onkin varmaan riemuvoitto, että tekijät ovat jo nyt ilmoittaneet työstävänsä kaksi jatko-osaa lisää, Toddin kirjojen After We Fell (2014) ja After Ever Happy (2015) pohjalta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.9.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
After We Collided, 2020, CalMaple, Frayed Pages Entertainment