Hetki ennen valoa (2026) - elokuva-arvostelu

HETKI ENNEN VALOA

Ohjaus: Klaus Härö

Näyttelijät: Laura Birn, Oona Airola, Jussi Vatanen, Mari Rantasila, Petra Ahola, Kaarina Hazard, Leon Heselius, Merja Larivaara, Sari Siikander, Lumi Aunio, Katja Lukkarinen, Terhi Lintukangas, Soile Vilponen, Laura Jurkka ja Kardo Shiwan

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 27 minuuttia

Ikäraja: 7

Hetki ennen valoa on Klaus Härön uusi draamaelokuva. Härö luki vuonna 2008 Helsingin Sanomissa julkaistun "Kaksi taistelua" -kirjoituksen, josta Härö oli niin vaikuttunut, että halusi tehdä sen pohjalta filmin. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2025 ja nyt Hetki ennen valoa on saapunut elokuvateattereihin. Itse en tiennyt leffan sisällöstä etukäteen mitään, mutta Härön edellinen elokuva Ei koskaan yksin (2024) oli niin vaikuttava, että kiinnostukseni ohjaajan uutta leffaa kohtaan heräsi välittömästi. Kävinkin katsomassa Hetken ennen valoa heti sen ensi-iltapäivänä.

Juuri kun Suomen sairaanhoitajat valmistautuvat lakkoon parempien palkkojen ja työolosuhteiden toivossa, erikoissairaanhoitaja Inka tapaa osastollaan Lenin ja Karin, joiden vastasyntyneellä vauvalla on todettu vakava sydänvika.

Alun perin Alma Pöystin oli tarkoitus näytellä erikoissairaanhoitaja Inkaa, mutta rooli menikin lopulta Laura Birnille. Birn on roolissaan erinomainen ja ihmettelen, jos hänelle ei satele palkintoehdokkuuksia Jussista lähtien ensi vuoden gaalassa. Hän tulkitsee huikean taitavasti hahmonsa vaikeita tuntemuksia. Inka suostuu liiankin herkästi ylitöihin ja ylimääräisiin vuoroihin, joilla hän on kuluttanut itsensä loppuun. Hän meinaa toisinaan nukahtaa pystyyn ja oman lapsenkin (Leon Heselius) hakeminen koulusta tuppaa unohtumaan harva se päivä. Inka yrittää vakuutella huolestuneelle äidilleen (Merja Larivaara) kaiken olevan kunnossa, muttei suostu näkemään, kuinka paljon hänen poikaansa harmittaa jatkuva yksinolo.

     Elokuva seuraa myös Oona Airolan ja Jussi Vatasen esittämää pariskuntaa, Leniä ja Karia, jotka saavat esikoislapsensa, mutta heidän kauhukseen vauvalla todetaan vakava sydänvika, mikä pitäisi leikata kiireellisesti. Ongelmana vain on sairaaloiden toimintaa uhkaavat lakot, joiden takia monia merkittäviä operaatioita on jouduttu siirtämään tai perumaan. Birnin tavoin myös Airola on loistavassa vedossa leffassa. Hän esittää hienosti Lenin pelkoa ja siitä syntyvää väsymystä, mitkä saavat naisen kohtelemaan muita yhä vain tylymmin. Vatanen jää hiljaisempaan rooliin Karina, joka yrittää olla rakkaansa tukena, mutta joka yrittää myös olla hyvä isä edellisen tyttöystävänsä Marian (Petra Ahola) kanssa saaduille lapsille, mikä luo lisäkitkaa Karin ja Lenin välille.

Klaus Härö ei pettänyt tälläkään kertaa. Hetki ennen valoa on erittäin väkevä draamaelokuva, josta tuskin selviää ilman, että kyynelhanat aukeavat jossain kohtaa leffan varrella. Mistään nyyhkyilyssä vellomisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan Härö rakentaa tunnelmaa varmalla ammattitaidolla. Vielä Härön ohjausta parempi tosin on Kirsi Vikmanin ja Jimmy Karlsonin käsikirjoitus, joka syventyy hahmoihin esimerkillisen onnistuneesti. Hahmot saattavat nimittäin toisinaan käyttäytyä turhauttavasti, jopa ilkeästi toisiaan kohtaan, mutta koska katsoja pääsee kunnolla näkemään, mitä he käyvät läpi, kuinka stressaantuneita ja väsyneitä he ovat, heidän käytöstään voi ymmärtää. Kun hahmoille syntyy riitaa, molempien osapuolten puolelle olisi helppo asettua.

Elokuva syventyy myös pureutuvasti hoitoalan ongelmiin. Vaikka leffa perustuu vuonna 2008 julkaistuun artikkeliin, sairaanhoitajien ja muun henkilökunnan vaikeudet työvoimapulasta kehnoihin palkkoihin ovat edelleen valitettavan ajankohtainen aihe. Tässäkin asiassa katsojan on helppo ymmärtää sairaanhoitajien voimakasta turhautumista, mutta samalla sitä myös ymmärtää Lenin ja Karin kauhua, kun heidän vauvallaan todetaan sydänvika juuri, kun suuri osa henkilökunnasta on ryhtymässä lakkoon. On myös ymmärrettävää, kuinka vaikeasti Inka suhtautuu koko hommaan. Näiden ristiriitaisten tuntemusten ja taitavasti rakennettujen yhteentörmäysten parissa vajaan puolentoista tunnin kesto hujahtaa nopeasti, vaikka leffalla ei olekaan mikään kiire kertoa tarinaansa. Hetki ennen valoa on vaikuttava ja liikuttava elokuva, joka ei ole helppoa katsottavaa, mutta joka osuu taatusti syvälle.

Hetki ennen valoa on myös osaavasti kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ja asut ovat mainiot ja maskeeraajat saavat näyttelijät näyttämään yhden viikon aikana tapahtuvan elokuvan hahmot päivä päivältä väsyneemmiltä. Äänityöskentelykin on onnistunutta ja Matti Byen säveltämät musiikit tunnelmoivat haikeasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.9.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.fi.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.media.filmikamari.fi

Hetki ennen valoa, Suomi, 2026, Filmas, Making Movies Oy, Soul Food

Arvostelu: Ei koskaan yksin (2024)

EI KOSKAAN YKSIN

Ohjaus: Klaus Härö

Pääosissa: Ville Virtanen, Nina Hukkinen, Rony Herman, Naemi Latzer, Kari Hietalahti, Peter Kanerva, Hannu-Pekka Björkman, Carl-Kristian Rundman ja Satu Tuuli Karhu

Genre: draama, historia

Kesto: 1 tunti 25 minuuttia

Ikäraja: 12

Ei koskaan yksin perustuu Rony Smolarin kirjaan Setä Stiller: Valpon ja Gestapon välissä (2003), joka puolestaan perustuu tositapahtumiin juutalaisen Abraham Stillerin teoista toisen maailmansodan aikaan Suomessa. Klaus Härö kiinnostui Abraham Stillerin tarinasta ja ryhtyi kynäilemään siitä elokuvaa yhdessä Jimmy Karlssonin kanssa. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2023 ja nyt Ei koskaan yksin on saapunut elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin, kun kuulin Härön tekevän uutta elokuvaa, etenkin kun luin sen tarinasta. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa Ei koskaan yksin -leffan heti sen ensi-iltapäivänä.

Suomessa asuvien juutalaisten asema ja elämä vaarantuvat, kun toinen maailmansota rantautuu maahan ja natsien marssiessa Lappiin. Abraham Stiller päättää yrittää auttaa maan juutalaisia, ettei heitä lähetettäisi Saksaan keskitysleireille.

Pääroolissa Abraham Stillerinä, juutalaisena kauppiaana ja rabbina nähdään Ville Virtanen, joka oli ohjaaja Klaus Härön ykkösvalinta rooliin. Virtanen suoriutuukin osastaan ansiokkaasti. Sen lisäksi, että hän on oppinut puhumaan sujuvan kuuloisesti useampaa kieltä, hän myös tulkitsee hahmonsa vaikeita tunteita taidokkaasti. Kun toisen maailmansodan aikana Suomi liittoutui Saksan kanssa taistellakseen Neuvostoliittoa vastaan ja natsit saapuivat Suomeen, paikallisten juutalaisten elämä vaarantui kertaheitolla. Kun monet tärkeissä asemissa olleet halusivat mielistellä Saksaa ja olivat valmiita karkottamaan juutalaiset, Abraham päätti tehdä kaikkensa auttaakseen tovereitaan. Virtanen tuo hyvin esille hahmonsa sinnikkyyden, mutta myös tuskan ja tietyn voimattomuuden isompien mahtien edessä.

     Elokuvassa nähdään myös Nina Hukkinen Abrahamin vaimona Verana, Rony Herman ja Naemi Latzer juutalaispariskuntana Georgina ja Jankana, Kari Hietalahti Suomen Valtiollisen poliisin päällikkönä Arno Anthonina, Hannu-Pekka Björkman ministeri Väinö Tannerina, sekä Satu Tuuli Karhu journalistina, joka vuosia myöhemmin haastattelee Stilleriä kokemuksestaan toisen maailmansodan aikaan. Sivunäyttelijätkin ovat mainiot rooleissaan. Isoin yllättäjä on yleensä komediarooleista tuttu Hietalahti häikäilemättönä ja antisemitistisenä Valpon päällikkönä, joka uskoo täysillä Saksan voittavan sodan ja haluaakin parhaansa mukaan mielistellä natseja, vaikka sitten lähettämällä juutalaiset laivalla Saksaan. Hietalahti tekee hahmostaan onnistuneen inhottavan.

Ei koskaan yksin on jälleen laadukas teos Klaus Häröltä, uppoutuen aiheeseen, jota Suomessa häpeillen nostetaan esille - jos edes nostetaan lainkaan. Historiantunneilla kuunnelleet kyllä tietävät, että Suomi joutui turvautumaan natsi-Saksan apuun toisessa maailmansodassa, mutta harva - Härö mukaan lukien - tuskin uskoo tai haluaa uskoa Suomen tehneen osansa holokaustin edistämisessä. Tämä puoli on kuitenkin hyvä tuoda esille. Historian virheistä ei voi oppia, jos ne lakaisee maton alle ja toivoo asian unohtuvan. Nykypäivänkin maailmantilanteessa ja erilaisten konfliktien keskellä - mukaan lukien Israelin hirmuteot Gazassa - itse kunkin pitäisi pohtia, onko nyt historian oikealla vai väärällä puolella.

Olen jo nähnyt joidenkin tituleeraavan Ei koskaan yksin -elokuvaa Suomen Schindlerin listaksi (Schindler's List - 1993). Itse vertaisin elokuvaa vielä vahvemmin vuosi sitten ilmestyneeseen Anthony Hopkinsin elokuvaan, One Lifeen (2023). Kaikki nämä kolme ovat hienoja teoksia urheista ihmisistä, jotka pistivät oman elämänsä vaakalaudalle auttaakseen muita. Abrahamin kertomukseen uppoutuu heti mukaan ja jännite kasvaa kohtaus kohtaukselta. Konflikti muodostuu myös juutalaisten sisällä, kun sinisilmäinen Abraham on vannottanut, ettei Suomen juutalaisille voisi käydä mitään, mutta totuus onkin lopulta toinen ja Abraham joutuu kohtaamaan suuttuneet juutalaiset, jotka kokevat miehen pettäneen heidät. Loppua kohti elokuva käy erittäin tunteikkaaksi ja nessut kannattaakin varata mukaan - sen verran ympäri salia kuului niiskutusta viimeisen vartin aikana.

Klaus Härö saa näyttelijänsä antamaan kaikkensa kameran edessä, minkä lisäksi hän rakentaa tunnelmaa taiturimaisesti. Hänen ja Jimmy Karlssonin käsikirjoitus on onnistunut, oli kyse sitten hyvin kielestä toiseen hyppivästä dialogista tai ytimekkäästä kerronnasta, jota vahvistaa hyvä leikkaus. Elokuvalla on kestoa alle puolitoista tuntia, mikä on vastaaviin leffoihin verrattuna todella lyhyt. Esimerkiksi aiemmin mainittu Schindlerin lista on tuplasti pidempi filmi. Härö saa kuitenkin tarinan kerrottua tiiviisti, ilman että lopputulos tuntuu koskaan kiirehdityltä. Oikeastaan lopulta ainoaksi roikkuvaksi langaksi jää Arno Anthonin kohtalo, joka pitää käydä googlettamassa leffan jälkeen. Olisi ollut hyvä, jos edes lopputekstien alussa olisi kerrottu lyhyesti, mitä miehelle kävi natsi-Saksan hävittyä sodan. Ei koskaan yksin on myös taidokkaasti kuvattu ja kameratyöskentelyssä vakuuttavinta on tyylikäs etu- ja taka-alan hyödyntäminen. Lavastus- ja puvustustiimit tekevät hienoa jälkeä ajankuvan kanssa ja äänimaailma on hyvin työstetty Matti Byen nätisti säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.1.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.filmikamari.fi

Ei koskaan yksin, 2024, Matila Röhr Productions, Hobab, Penned Pictures, Taska Film, Samsara Filmproduktion