Angel's Egg (天使のたまご - 1985) - elokuva-arvostelu

ANGEL'S EGG

天使のたまご

Ohjaus: Mamoru Oshii

Näyttelijät: Mako Hyōdō ja Jinpachi Nezu

Genre: anime, jännitys

Kesto: 1 tunti 11 minuuttia

Ikäraja: 12

Angel's Egg on Mamoru Oshiin ohjaama anime-elokuva. Oshiin oli tarkoitus tehdä uusi elokuva Lupin III -mangan (ルパン三世 - 1967-1969) pohjalta, mutta hän päättikin lopulta hyödyntää ideoitaan täysin omassa elokuvassaan, joka ei olisi adaptaatio mistään. Kristinuskosta kiehtoutunut Oshii työsti "Aquatic City" -nimellä kulkeneen tarinan omien uskonpohdintojensa pohjalta ja animointiprosessi käynnistyi. Angel's Egg julkaistiin suoraan VHS:llä joulukuussa 1985. Elokuva sai Japanissa positiivisen vastaanoton, mutta Yhdysvalloissa reaktio oli ailahtelevampi. Vuosien varrella leffasta on muodostunut klassikko lajityypissään ja nyt Cinema Mondo on kulttuuritekona tuonut Angel's Eggin Suomen elokuvateattereihin uutena 4K-restauroituna versiona. Itse en ollut kuullutkaan leffasta aiemmin, mutta se kiinnitti heti huomioni, kun selasin tulevien elokuvien listaa. Pidin paljon Oshiin anime-elokuvasta Ghost in the Shell - aaveääni (攻殻機動隊 - 1995) ja halusin nähdä, mitä muuta hän on saanut aikaan. Kävinkin katsomassa Angel's Eggin heti sen ensi-iltapäivänä.

Kolkossa maailmassa munaa suojeleva tyttö ja ristiä kantava mies kohtaavat ja kyseenalaistavat uskonsa.

Angel's Eggissä on kaksi hahmoa, jotka jäävät molemmat nimettömiksi. On tyttö (äänenä Mako Hyōdō), joka löytää erikoisen munan, jota hän alkaa suojella ja kantaa kaikkialle, tietämättä kuitenkaan, mitä muna sisältää. Ja on nuori mies (äänenä Jinpachi Nezu), joka kulkee sotakoneistolta vaikuttavien masiinojen mukana ja kantaa olallaan futuristista asetta muistuttavaa ristiä. Näiden kahden hahmon kautta peilaillaan uskoa, sen menetystä ja kaikkea siltä väliltä. Tyttö uskoo varmasti munan sisällön tärkeyteen, kun taas joskus ennen myyttiseltä vaikuttavasta linnusta unia nähnyt nuorimies puolestaan ei. Hahmoista löytyy kerroksia, jotka avautuvat katsojasta riippuen eri tavoin.

On myös katsojasta riippuvaa, miten Angel's Egg ylipäätään avautuu. Elokuvasta ja sen teemoista on käyty neljän vuosikymmenen ajan runsaasti keskustelua. Erityisesti leffa nähdään pohdintana uskonnosta ja uskovista. Ohjaaja-käsikirjoittaja Mamoru Oshii oli todella kiehtoutunut kristinuskosta ja hän heijasteleekin näkemyksiään aiheesta elokuvassaan symbolistisin, abstraktein ja omalaatuisin keinoin. Angel's Egg on selvästi niitä elokuvia, jotka vaativat muutamankin katselukerran avautuakseen kunnolla. Ensimmäisellä katselukerralla katsoja todennäköisesti kummastelee läpi elokuvan, että mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Näytökseni päätyttyä ja valojen sytyttyä, ympäri salin kuului hämmentynyttä kuiskintaa, että mitäköhän sitä tuli juuri katsottua? Lopulta katsojana todennäköisesti viettää pidemmän aikaa syventyessään keskusteluihin leffan teemoista kuin itse vähän päälle tunnin mittainen elokuva edes kestää.

Vaikeaselkoisuus ei kuitenkaan, outoa kyllä, tule elokuvasta nauttimisen esteeksi. Tämä johtuu eritoten Angel's Eggin uskomattomasta teknisestä toteutuksesta. Elokuva näyttää aivan mielettömän hyvältä. Piirrosjälki on kertakaikkisen hienoa läpi leffan, oli kyse sitten ankeasta hylätystä kaupungista goottimaisine yksityiskohtineen tai ihan vain tytön hulmuavasta valkoisesta tukasta. Elokuva on paria poikkeusta lukuun ottamatta lähes väritön ja sen tiettyä alakuloisuutta vain korostaa kaiken harmaus ja synkkyys. Visuaalisessa ilmeessä on samanaikaisesti jotain selkäpiitä karmivaa kuin myös omituisella tavalla kaunistakin.

Visuaalien lisäksi tunnelmakin on kohdallaan. Kuten sen yleisilme, myös tunnelma sekoittaa lumoavasti ahdistavuutta ja nättiä haikeutta. Elokuvan esittelemä kyberpunkia, goottiestetiikkaa ja uskonnollisuutta yhdistelevä maailma on niin luotaantyöntävä kuin jotenkin jopa viettelevä. Toisaalta sinne ei haluaisi astua jalallakaan, mutta samalla sen saloja haluaisi päästä tutkimaan lisää, jännityksestä huolimatta. Meno on ajoittain kuin kuumehoureisesta painajaisesta, joka ei millään meinaa lähteä kummittelemasta jostain mielen perukoilta.

Angel's Egg ei siis todellakaan ole anime-elokuva sieltä helpoimmasta päästä. Siitä ei välttämättä tajua kovinkaan paljoa ensimmäisellä katselulla, mutta eipä se tosiaan toisaalta haittaa, sillä tämä maailma ja sen mystisen harmaa tyylittely lumoavat niin onnistuneesti. Tämä kaikki, sekä napakan lyhyt kesto saavat aikaan sen, että suuren hämmästyksen ja pitkän tutkimusoperaation jälkeen elokuva tekisi mieli pistää heti uudelleen pyörimään. Vielä tällä ensimmäisellä katselulla pidin Angel's Eggiä kiehtovana ja mainiona, sekä visuaalisesti mykistävänä, mutta odotan kyllä suurella mielenkiinnolla sen uudelleenkatselua ja kuinka elokuva avautuu lisää jatkossa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

天使のたまご, Japani, 1985, Studio DEEN, Tokuma Shoten

Arvostelu: Ghost in the Shell - aaveääni (攻殻機動隊 - 1995)

GHOST IN THE SHELL - AAVEÄÄNI

攻殻機動隊

Ohjaus: Mamoru Oshii

Pääosissa: Atsuko Tanaka, Akio Otsuka, Koichi Yamadera, Tamio Ōki, Iemasa Kayumi, Yutaka Nakano, Tesshō Genda, Mitsuru Miyamoto, Kazuhiro Yamaji ja Shigeru Chiba

Genre: anime, scifi, toiminta

Kesto: 1 tunti 23 minuuttia

Ikäraja: 16

Ghost in the Shell - aaveääni perustuu Masamune Shirow'n samannimiseen mangaan, jota on julkaistu vuodesta 1989 lähtien. Kun animeohjaaja Mamoru Oshii oli saanut valmiiksi Patlabor 2: The Movien (機動警察パトレイバー 2 the Movie - 1993), hän halusi ohjata Jin-Roh: Susiprikaatin (人狼 - 1999) ja ehdotti sitä Bandai Visual -yhtiölle. Yhtiö kuitenkin pyysi Oshiita tekemään elokuvan Shirow'n mangan pohjalta ja tutkittuaan aihetta, Oshii suostui innokkaasti. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animointiprosessi käynnistyi ja lopulta Ghost in the Shell - aaveääni sai maailmanensi-iltansa Tokion elokuvajuhlilla 23. syyskuuta 1995 - tasan 30 vuotta sitten! Elokuva ei menestynyt teattereissa kaksisesti ilmestyessään, mutta siitä muodostui jättihitti myöhemmin VHS-julkaisun myötä. Elokuvaa kehuivat niin kriitikot kuin katsojat, se sai viisi Annie-ehdokkuutta (paras animaatioelokuva, ohjaus, tuotanto, design ja käsikirjoitus) ja vuosien varrella Ghost in the Shell - aaveäänestä on muovautunut yksi kaikkien aikojen ylistetyimmistä anime- ja scifielokuvista. Itse kuulin elokuvasta ensimmäisen kerran vuonna 2017, kun sen pohjalta tehtiin amerikkalainen näytelty versio Ghost in the Shell. En pahemmin piitannut tuosta leffasta, mutta se herätti kiinnostuksen katsoa tämä animeklassikko. Hankin sen käsiini Blu-rayna ja kun huomasin Ghost in the Shell - aaveäänen täyttävän nyt 30 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa sen ja samalla myös arvostella elokuvan.

Vuonna 2029 lähes kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän kyborgeja, jotka pystyvät yhdistämään itsensä valtavaan tietoverkkoon. Kyberturvallisuuteen keskittyvä osasto 9 saa tehtäväkseen pysäyttää hakkerin nimeltä Nukkemestari, joka pystyy tietoverkon kautta ottamaan ihmisiä valtaansa.

Ghost in the Shell - aaveäänen päähenkilö on turvallisuusosasto 9:n majuri Motoko Kusanagi (äänenä Atsuko Tanaka), jolla on aivoja lukuun ottamatta täysin keinotekoinen keho. Elokuvan tulevaisuudenkuvassa ihmisen tietoisuutta kutsutaan aaveeksi ja kun ihmisen tietoisuus yleensä yhdistetään aivoihin, majuria voisi kutsua aaveeksi kuoressa. Kyseessä on mielenkiintoinen hahmo, joka on erinomainen työssään. Pelkkä täydellisyys taistelussa ei kuitenkaan yksinään tee majurista kiinnostavaa, vaan tämän hiljainen pohdinta omasta paikastaan maailmassa. Majurin voi jatkuvasti nähdä miettimässä ihmisyyttään ja mitä siitä oikeastaan edes on jäljellä.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat majurin työkaverit, kyberneettisillä silmillä varusteltu Batou (Akio Otsuka) ja lähes täysin luonnollinen ihminen Togusa (Koichi Yamadera), osasto 9:ää johtava Aramaki (Tamio Ōki), sekä osaston jahtaama kyberterroristi Nukkemestari (Iemasa Kayumi). Batou ja Togusa ovat huomattavasti ihmismäisempiä kuin kylmä ja konemainen majuri. Batou on selvästi ollut alalla pitkään, kun taas Togusa vaikuttaisi vielä hieman keltanokalta näissä hommissa. Majurin ja Batoun väliltä löytyy pitkä yhteinen ura ja kaksikko tarjoaa kiinnostavia keskusteluja pitkin filmin. Nukkemestari on erittäin kiehtova pahis tarinalle. Kun hahmo avaa motiivejaan ja muutenkin ajatusmaailmaansa, niin katsojan kuin majurin suhtautuminen Nukkemestariin muovautuu.

En ihmettele, että Ghost in the Shell - aaveääni on niin arvostettu teos. Kyseessä on hieno tieteiselokuva, joka onnistuu pakkaamaan hämmentävän paljon lyhyeen kestoonsa ja jota katsoessa voi jatkuvasti tunnistaa, kuinka monet tuntemamme länsimaiset leffat ovat ottaneet siitä mallia - erityisesti The Matrix (1999). Heti kättelyssä elokuva esittelee valtavasti kiehtovan tulevaisuudenkuvan ja käyttääkin aikansa pitkin leffaa näyttämään tätä vuotta 2029, jolloin ihmiset ovat yhä enenemässä määrin hullaantuneet tehostamaan itseään kyberneettisillä osilla. Mutta kuten leffoissa on totuttu näkemään, mitä enemmän ihminen leikkii koneella, sitä enemmän kone alkaa leikkiä ihmisellä ja tästä syntyykin Nukkemestari, jonka aluksi kyberterrorismilta vaikuttava työ muuttuu loppua kohti varsin ymmärrettäväksi projektiksi.

Ghost in the Shell - aaveäänellä on kestoa alle puolitoista tuntia, mutta siinä ajassa se ehtii venymään moneen suuntaan ja tekemään kaiken vielä rauhassa, omalla painollaan ja ilman sekuntiakaan kiirehtimistä. Elokuvan päätyttyä saattaa hämmästellä sen lyhyttä kestoa, sillä takana oleva leffa tuntui siltä, että se olisi voinut olla parituntinen. Enkä sano tätä missään nimessä huonossa mielessä. Elokuva on esimerkillisen taitavasti rakennettu, jolloin se voi pitää kaiken tiiviinä, mutta silti jarrutella jatkuvasti, kun tarve sitä vaatii. Vajaa puolitoistatuntinen pitää sisällään niin paljon, että sen pureskelu jälkikäteen vie huomattavasti pidemmän ajan ja leffa tekisikin mieli pistää heti uudelleen pyörimään, sillä siitä löytyy takuulla uusintakierroksilla lisää kaiveltavaa.

Elokuvan taustalla häärännyt yhtiö Bandai Visual yritti jatkuvasti painostaa ohjaaja Mamoru Oshiita tekemään leffastaan vauhdikkaamman ja toiminnallisemman, mutta olen iloinen, että Oshii piti päänsä ja elokuva pysyi tällaisena. Toimintakohtauksia on vain kaksi, mutta ne ovat jo itsessään niin sähäkkää ja komeaa meininkiä, ettei enempää oikeastaan tarvita. Näihin pariinkin toimintakohtaukseen mahtuu niin tulitaistelua, takaa-ajoa ja käsirysyä. Oshii osoittaa lahjansa näyttävän ja jännittävän toiminnan saralla, mutta sitäkin enemmän hän vakuuttaa leffan filosofisemmassa puolessa, joka sai tuotantoyhtiön paniikkiin, että heillä olisi suurfloppi käsissään. Elokuva toki kompuroi rahallisesti teatterikierroksellaan, mutta on sittemmin löytänyt menestystä kotiteatterijulkaisujen myötä, kun yhä vain uudet ja uudet katsojat löytävät leffan.

Ghost in the Shell - aaveääni takertuu todella kiinnostavasti ja monipuolisesti ihmisyyteen, joka onkin monin tavoin elokuvan pääteema. Niin majurin kuin Nukkemestarin kautta tutkitaan ihmisyyttä eri vinkkeleistä. Majuri pohtii, onko hänessä enää ihmistä jäljellä, kun taas Nukkemestari pyrkii selvittämään, mitä ihmisyys edes on? Seksuaalisuutta ja sukupuoli-identiteettiä tarkastellaan onnistuneesti, majurin jatkuvasti riisuutuessa ihonmyötäiseen asuun, tuntumatta tajuavan lainkaan, miten häntä katsellaan. Nukkemestari taas yrittää löytää ihmisyyden salaa samalla lailla kuin tutkisi, kuinka tietokone toimii. Onko ihmisyys vain biologisia virtapiuhoja ja DNA-koodia, vai onko ihmisellä jokin muu funktio? On jopa ironista, että kun ihmiset pyrkivät niin vimmaisesti kehittämään teknologiaa ja parantelemaan sillä itseään, teknologia on jossain kohtaa siinä pisteessä, että se pyrkii olemaan kuin ihminen. Filosofiset pohdinnat saattavat puuduttaa toiminnannälkäisiä katsojia, mutta enemmän syvyyttä tieteisleffoista etsiville Ghost in the Shell - aaveääni tarjoaa varsinaista herkkua.

Kaiken tämän päälle kyseessä on vielä julmetun upean näköinen elokuva. Animaatiojälki on läpikotaisin komeaa. Hahmot liikkuvat sulavasti ja futuristisen Hongkongin maisemat ovat henkeäsalpaavaa katseltavaa pikkutarkoissa yksityiskohdissaan. Toimintakohtaukset ovat vauhdikkaan näköisiä ja suorastaan räjähtäviä. Valojen, varjojen ja värien käyttö on erinomaista, erityisesti yöllisissä kohtauksissa. Työtiimi on yhdistellyt perinteistä käsin piirrettyä kuvastoa satunnaisiin tietokoneanimaatioihin, mikä istuu täydellisesti leffan tarinaan ja teemoihin. Vahvoja visuaalisuuksia on tukemassa mainio äänimaailma. Kenji Kawain säveltämät musiikit säestävät tapahtumia vaikuttavasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.1.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

攻殻機動隊, 1995, Kôdansha, Bandai Visual Company, Manga Entertainment, Production I.G.