Scarlet (果てしなきスカーレット - 2025) - elokuva-arvostelu

SCARLET

Ohjaus: Mamoru Hosoda

Näyttelijät: Mana Ashida, Masaki Okada, Koji Yakusho, Kōtarō Yoshida, Yutaka Matsushige, Kazuhiro Yamaji, Tokio Emoto, Munetaka Aoki, Shota Sometani, Yuki Saito ja Masachika Ichimura

Genre: anime, fantasia

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Ikäraja: 12

Scarlet pohjautuu William Shakespearen Hamlet, Tanskan prinssi -näytelmään (Hamlet, Prince of Denmark) 1600-luvun alusta. Ohjaaja Mamoru Hosoda kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen ja Studio Chizu ryhtyi työstämään animaatiota, joka yhdisteli perinteistä kaksiulotteista piirrosjälkeä kolmiulotteisiin tietokonevisuaaleihin. Maailmanensi-iltansa Scarlet sai Venetsian elokuvajuhlilla Italiassa syyskuussa 2025 ja nyt, vihdoin ja viimein elokuva on saapunut Suomenkin teattereihin. Itse kiinnostuin leffasta viime vuonna, kun näin siitä ensimmäisiä mainoksia. Elokuvan Suomen ensi-illan jatkuva viivästyttäminen on turhauttanut minua ja kävinkin katsomassa Scarletin heti sen ensimmäisessä näytöksessä.

Epäonnistuttuaan kostamaan isänsä murhan, prinsessa Scarlet päätyy tuonpuoleiseen, missä hän kohtaa ensihoitajan, jonka näkemykset maailmasta ja ihmisistä ovat hyvin erilaiset kuin vihan sokaiseman Scarletin.

Elokuvan keskiössä on sen nimikkohahmo Scarlet (äänenä Mana Ashida), 1500-luvun Tanskan kuningaskunnan prinsessa, joka joutuu näkemään isänsä, kuningas Amlethin (Masachika Ichimura) murhan hänen petturisetänsä Claudiuksen (Koji Yakusho) käsissä. Viha ja kostonhimo täyttävät Scarletin, mutta yrittäessään tappaa kuninkaaksi itsensä julistaneen setänsä, Scarlet epäonnistuu ja joutuu tuonpuoleiseen. Scarlet on mainio hahmo, jonka suurta tuskaa ja siitä syntyvää raivoa voi helposti ymmärtää. Hahmolle on myös kirjoitettu oivallinen kehityskaari, kun hän kohtaa tuonpuoleisessa nykyajasta tulleen ensihoitajamiehen Hijirin (Masaki Okada), joka uskoo rauhanomaisiin sovitteluihin ja välttelee väkivaltaa viimeiseen saakka. Scarlet ja Hijiri ovat aikamoiset vastakohdat, mutta siksi he juurikin täydentävät toisiaan ja kaksikon yhteistä matkaa tuonpuoleisessa seuraa mielellään.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat muun muassa Claudiukselle uskolliset Cornelius (Yutaka Matsushige), Voltimand (Kōtarō Yoshida), Polonius (Kazuhiro Yamaji), Laertes (Tokio Emoto), Guildenstern (Shota Sometani) ja Rosencrantz (Munetaka Aoki), jotka aiheuttavat pääkaksikolle päänvaivaa tuonpuoleisessa. Hahmot ovat sopivan eri tavalla omanlaisiaan uhkia, sekä keljuja tapauksia.

Scarlet on kiinnostavan erilainen tulkinta William Shakespearen Hamlet-klassikon pohjalta. Siitä löytyy tuttuja tarinallisia juttuja, sekä samannimisiä hahmoja, mutta Scarlet lähtee toki omille poluilleen, kun tarina siirtyy tuonpuoleiseen ja prinsessa kohtaa 500 vuotta myöhemmin eläneen Hijirin. Näiden kahden hahmon erilaiset maailmankuvat ovat leffan kantava voima ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka Scarlet ja Hijiri muovaavat toisiaan tarinan edetessä. Scarlet löytää taas myötätuntonsa ja viha alkaa hissuksiin poistumaan hänen kehostaan, kun taas Hijirinkin on jossain kohtaa pystyttävä tarttumaan aseisiin, koska kaikkia vaaroja ei voi kohdata sanoin.

Hyvistä lähtökohdistaan ja oivallisista hahmoistaan huolimatta Scarlet jäi kuitenkin kokonaisuutena lähinnä vain kelvolliseksi fantasiaseikkailuksi. Tähän vaikutti omalla kohdallani erityisesti hieman kompasteleva tarinankerronta ja se että tunnepuoli jätti minut harmillisen kylmäksi. Toimintakohtaukset ovat ihan komeaa katseltavaa, mutta niistä uupuivat jännite ja todelliset vau-hetket. Lopulta paras kohtaus mielestäni on, kun Scarlet ja Hijiri päätyvät rauhalliseen pikkukylään ja Scarlet muistaa pitkästä aikaa, millaista on olla rakastavassa yhteisössä. Tämä osio onnistui nostamaan hymyn huulilleni, mutta valitettavasti sen jälkeen vastaavia aitoja tunnereaktioita ei päässyt syntymään.

Visuaalisesti Scarlet on kuitenkin komea, vaikka aluksi minulta kestikin tottua, ettei se ole animaatiojäljeltään ihan perinteistä animea. Mamoru Hosoda on halunnut yhdistellä kaksiulotteista käsin piirrettyä animaatiota kolmiulotteiseen digianimointiin ja yhdistelmä on pääasiassa hieno. Hahmot liikkuvat sulavasti, etenkin taistelukohtausten aikana ja taustat ovat pullollaan yksityiskohtia. Etenkin Claudiuksen synkkä, mutta jylhä linna ja sitä ympäröivä valtava ihmismassa ovat näyttäviä ilmestyksiä. Värien käyttö on myös tyylikästä. Äänityöskentelykin on mainiota ja Taisei Iwasakin säveltämät musiikit tunnelmoivat nätisti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.4.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

果てしなきスカーレット, Japani, 2025, Studio Chizu, Hakuhodo, Kadokawa, Movic, Nippon Television Network, Yomiuri Telecasting Corporation, Sony Pictures Entertainment, Columbia Pictures

Arvostelu: Ghost in the Shell - aaveääni (攻殻機動隊 - 1995)

GHOST IN THE SHELL - AAVEÄÄNI

攻殻機動隊

Ohjaus: Mamoru Oshii

Pääosissa: Atsuko Tanaka, Akio Otsuka, Koichi Yamadera, Tamio Ōki, Iemasa Kayumi, Yutaka Nakano, Tesshō Genda, Mitsuru Miyamoto, Kazuhiro Yamaji ja Shigeru Chiba

Genre: anime, scifi, toiminta

Kesto: 1 tunti 23 minuuttia

Ikäraja: 16

Ghost in the Shell - aaveääni perustuu Masamune Shirow'n samannimiseen mangaan, jota on julkaistu vuodesta 1989 lähtien. Kun animeohjaaja Mamoru Oshii oli saanut valmiiksi Patlabor 2: The Movien (機動警察パトレイバー 2 the Movie - 1993), hän halusi ohjata Jin-Roh: Susiprikaatin (人狼 - 1999) ja ehdotti sitä Bandai Visual -yhtiölle. Yhtiö kuitenkin pyysi Oshiita tekemään elokuvan Shirow'n mangan pohjalta ja tutkittuaan aihetta, Oshii suostui innokkaasti. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animointiprosessi käynnistyi ja lopulta Ghost in the Shell - aaveääni sai maailmanensi-iltansa Tokion elokuvajuhlilla 23. syyskuuta 1995 - tasan 30 vuotta sitten! Elokuva ei menestynyt teattereissa kaksisesti ilmestyessään, mutta siitä muodostui jättihitti myöhemmin VHS-julkaisun myötä. Elokuvaa kehuivat niin kriitikot kuin katsojat, se sai viisi Annie-ehdokkuutta (paras animaatioelokuva, ohjaus, tuotanto, design ja käsikirjoitus) ja vuosien varrella Ghost in the Shell - aaveäänestä on muovautunut yksi kaikkien aikojen ylistetyimmistä anime- ja scifielokuvista. Itse kuulin elokuvasta ensimmäisen kerran vuonna 2017, kun sen pohjalta tehtiin amerikkalainen näytelty versio Ghost in the Shell. En pahemmin piitannut tuosta leffasta, mutta se herätti kiinnostuksen katsoa tämä animeklassikko. Hankin sen käsiini Blu-rayna ja kun huomasin Ghost in the Shell - aaveäänen täyttävän nyt 30 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa sen ja samalla myös arvostella elokuvan.

Vuonna 2029 lähes kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän kyborgeja, jotka pystyvät yhdistämään itsensä valtavaan tietoverkkoon. Kyberturvallisuuteen keskittyvä osasto 9 saa tehtäväkseen pysäyttää hakkerin nimeltä Nukkemestari, joka pystyy tietoverkon kautta ottamaan ihmisiä valtaansa.

Ghost in the Shell - aaveäänen päähenkilö on turvallisuusosasto 9:n majuri Motoko Kusanagi (äänenä Atsuko Tanaka), jolla on aivoja lukuun ottamatta täysin keinotekoinen keho. Elokuvan tulevaisuudenkuvassa ihmisen tietoisuutta kutsutaan aaveeksi ja kun ihmisen tietoisuus yleensä yhdistetään aivoihin, majuria voisi kutsua aaveeksi kuoressa. Kyseessä on mielenkiintoinen hahmo, joka on erinomainen työssään. Pelkkä täydellisyys taistelussa ei kuitenkaan yksinään tee majurista kiinnostavaa, vaan tämän hiljainen pohdinta omasta paikastaan maailmassa. Majurin voi jatkuvasti nähdä miettimässä ihmisyyttään ja mitä siitä oikeastaan edes on jäljellä.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat majurin työkaverit, kyberneettisillä silmillä varusteltu Batou (Akio Otsuka) ja lähes täysin luonnollinen ihminen Togusa (Koichi Yamadera), osasto 9:ää johtava Aramaki (Tamio Ōki), sekä osaston jahtaama kyberterroristi Nukkemestari (Iemasa Kayumi). Batou ja Togusa ovat huomattavasti ihmismäisempiä kuin kylmä ja konemainen majuri. Batou on selvästi ollut alalla pitkään, kun taas Togusa vaikuttaisi vielä hieman keltanokalta näissä hommissa. Majurin ja Batoun väliltä löytyy pitkä yhteinen ura ja kaksikko tarjoaa kiinnostavia keskusteluja pitkin filmin. Nukkemestari on erittäin kiehtova pahis tarinalle. Kun hahmo avaa motiivejaan ja muutenkin ajatusmaailmaansa, niin katsojan kuin majurin suhtautuminen Nukkemestariin muovautuu.

En ihmettele, että Ghost in the Shell - aaveääni on niin arvostettu teos. Kyseessä on hieno tieteiselokuva, joka onnistuu pakkaamaan hämmentävän paljon lyhyeen kestoonsa ja jota katsoessa voi jatkuvasti tunnistaa, kuinka monet tuntemamme länsimaiset leffat ovat ottaneet siitä mallia - erityisesti The Matrix (1999). Heti kättelyssä elokuva esittelee valtavasti kiehtovan tulevaisuudenkuvan ja käyttääkin aikansa pitkin leffaa näyttämään tätä vuotta 2029, jolloin ihmiset ovat yhä enenemässä määrin hullaantuneet tehostamaan itseään kyberneettisillä osilla. Mutta kuten leffoissa on totuttu näkemään, mitä enemmän ihminen leikkii koneella, sitä enemmän kone alkaa leikkiä ihmisellä ja tästä syntyykin Nukkemestari, jonka aluksi kyberterrorismilta vaikuttava työ muuttuu loppua kohti varsin ymmärrettäväksi projektiksi.

Ghost in the Shell - aaveäänellä on kestoa alle puolitoista tuntia, mutta siinä ajassa se ehtii venymään moneen suuntaan ja tekemään kaiken vielä rauhassa, omalla painollaan ja ilman sekuntiakaan kiirehtimistä. Elokuvan päätyttyä saattaa hämmästellä sen lyhyttä kestoa, sillä takana oleva leffa tuntui siltä, että se olisi voinut olla parituntinen. Enkä sano tätä missään nimessä huonossa mielessä. Elokuva on esimerkillisen taitavasti rakennettu, jolloin se voi pitää kaiken tiiviinä, mutta silti jarrutella jatkuvasti, kun tarve sitä vaatii. Vajaa puolitoistatuntinen pitää sisällään niin paljon, että sen pureskelu jälkikäteen vie huomattavasti pidemmän ajan ja leffa tekisikin mieli pistää heti uudelleen pyörimään, sillä siitä löytyy takuulla uusintakierroksilla lisää kaiveltavaa.

Elokuvan taustalla häärännyt yhtiö Bandai Visual yritti jatkuvasti painostaa ohjaaja Mamoru Oshiita tekemään leffastaan vauhdikkaamman ja toiminnallisemman, mutta olen iloinen, että Oshii piti päänsä ja elokuva pysyi tällaisena. Toimintakohtauksia on vain kaksi, mutta ne ovat jo itsessään niin sähäkkää ja komeaa meininkiä, ettei enempää oikeastaan tarvita. Näihin pariinkin toimintakohtaukseen mahtuu niin tulitaistelua, takaa-ajoa ja käsirysyä. Oshii osoittaa lahjansa näyttävän ja jännittävän toiminnan saralla, mutta sitäkin enemmän hän vakuuttaa leffan filosofisemmassa puolessa, joka sai tuotantoyhtiön paniikkiin, että heillä olisi suurfloppi käsissään. Elokuva toki kompuroi rahallisesti teatterikierroksellaan, mutta on sittemmin löytänyt menestystä kotiteatterijulkaisujen myötä, kun yhä vain uudet ja uudet katsojat löytävät leffan.

Ghost in the Shell - aaveääni takertuu todella kiinnostavasti ja monipuolisesti ihmisyyteen, joka onkin monin tavoin elokuvan pääteema. Niin majurin kuin Nukkemestarin kautta tutkitaan ihmisyyttä eri vinkkeleistä. Majuri pohtii, onko hänessä enää ihmistä jäljellä, kun taas Nukkemestari pyrkii selvittämään, mitä ihmisyys edes on? Seksuaalisuutta ja sukupuoli-identiteettiä tarkastellaan onnistuneesti, majurin jatkuvasti riisuutuessa ihonmyötäiseen asuun, tuntumatta tajuavan lainkaan, miten häntä katsellaan. Nukkemestari taas yrittää löytää ihmisyyden salaa samalla lailla kuin tutkisi, kuinka tietokone toimii. Onko ihmisyys vain biologisia virtapiuhoja ja DNA-koodia, vai onko ihmisellä jokin muu funktio? On jopa ironista, että kun ihmiset pyrkivät niin vimmaisesti kehittämään teknologiaa ja parantelemaan sillä itseään, teknologia on jossain kohtaa siinä pisteessä, että se pyrkii olemaan kuin ihminen. Filosofiset pohdinnat saattavat puuduttaa toiminnannälkäisiä katsojia, mutta enemmän syvyyttä tieteisleffoista etsiville Ghost in the Shell - aaveääni tarjoaa varsinaista herkkua.

Kaiken tämän päälle kyseessä on vielä julmetun upean näköinen elokuva. Animaatiojälki on läpikotaisin komeaa. Hahmot liikkuvat sulavasti ja futuristisen Hongkongin maisemat ovat henkeäsalpaavaa katseltavaa pikkutarkoissa yksityiskohdissaan. Toimintakohtaukset ovat vauhdikkaan näköisiä ja suorastaan räjähtäviä. Valojen, varjojen ja värien käyttö on erinomaista, erityisesti yöllisissä kohtauksissa. Työtiimi on yhdistellyt perinteistä käsin piirrettyä kuvastoa satunnaisiin tietokoneanimaatioihin, mikä istuu täydellisesti leffan tarinaan ja teemoihin. Vahvoja visuaalisuuksia on tukemassa mainio äänimaailma. Kenji Kawain säveltämät musiikit säestävät tapahtumia vaikuttavasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.1.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

攻殻機動隊, 1995, Kôdansha, Bandai Visual Company, Manga Entertainment, Production I.G.