Arvostelu: Jujutsu Kaisen 0 (劇場版 呪術廻戦 0 - 2021)

JUJUTSU KAISEN 0

劇場版 呪術廻戦 0

Ohjaus: Sunghoo Park

Pääosissa: Megumi Ogata, Mikako Komatsu, Yuichi Nakamura, Koki Uchiyama, Tomokazu Seki, Kana Hanazawa, Takahiro Sakurai, Mitsuo Iwata, Koichi Yamadera, Satsumi Matsuda, Risae Matsuda, Show Hayami ja Shizuka Itō

Genre: anime, fantasia, toiminta

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Ikäraja: 16

Gege Akutamin mangaan perustuva animesarja Jujutsu Kaisen (呪術廻戦) nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä lokakuussa 2020. Sarjan avauskausi oli kuitenkin alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta hypännyt yli mangan pohjana toimineen Jujutsu Kaisen 0 -esiosatarinan. Sarjan ohjaaja Sunghoo Park koki, että tarina olisi fiksuinta sovittaa elokuvaksi sen sijaan, että tarina ujutettaisiin osaksi sarjan jaksoja. Park ja käsikirjoittaja Hiroshi Seko laajensivat Akutamin alkuperäistä mangatarinaa, jotta he saivat aikaiseksi lähes kahden tunnin mittaisen elokuvan. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit ryhtyivät hommiin ja Jujutsu Kaisen 0 sai ensi-iltansa joulukuussa 2021. Itse kiinnostuin Jujutsu Kaisenista, kun elokuva saapui Suomen teattereihin toukokuussa 2022, mutta minulla ei ollut käytössä animeen keskittyvää Crunchyroll-suoratoistopalvelua, joten homma jäi ajatuksen tasolle. Kuitenkin nyt kun sarja on saamassa kolmannen tuotantokauden, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Pidin Jujutsu Kaisenin avauskaudesta ja pian sen loputtua katsoin uteliaana esiosaelokuva 0:n.

Kun teinipoika Yuta Okkotsun paras ystävä ja hänen rakastamansa Rika-tyttö kuolee auto-onnettomuudessa, tyttö takertuu Yutaan ylisuojelevana ja julmana kirouksena, herättäen Tokyo Jujutsu High Schoolin huomion.

Jujutsu Kaisen 0 ei jatka Yuji Itadorin tarinaa siitä, mihin Jujutsu Kaisen -sarjan ensimmäisellä kaudella jäätiin, vaan elokuva hyppää muutaman vuoden ajassa taaksepäin ja keskittyy eri teinipoikaan, Yuta Okkotsuun (äänenä Megumi Okata). Yutalla on ollut paras ystävä lapsesta asti, Rika-tyttö (Kana Hanazawa) ja varttuessaan heidän välinsä lämpenivät ystävyydestä eteenpäin romanttisemmaksi. Kaikki kuitenkin muuttui, kun Rika menehtyi auto-onnettomuudessa ja hänen henkensä takertui kirouksena Yutaan, suojellen tätä kaikelta, minkä Rika kokee vähänkään vaaraksi rakkaalleen. Yuta on hyvin erilainen päähenkilö kuin Yuji ja hänen traaginen tarinansa onnistui jopa nappaamaan minut paremmin mukaansa. Yuta ei ole mikään rento vitsiniekka, vaan tämä menetys on murskannut hänet, eikä asiaa auta se, että hänen rakkaastaan on tullut hirviömäinen olio, joka satuttaa kaikkia, jotka suunnilleen edes mulkaisevat Yutaa omituisesti.

     Elokuvan sivuhahmot ovat kuitenkin pääasiassa tuttuja sarjasta. Silmänsä sitova Satoru Gojo (Yuichi Nakamura) rekrytoi Yutan Tokyo Jujutsu High Schooliin opettelemaan kirouksia vastaan taistelua ja hänen opiskelutoverinsa ovat vielä avauskaudella aika pieneen rooliin jääneet Maki (Mikako Komatsu), Toge (Koki Uchiyama) ja Panda (Tomokazu Seki). Tämä kolmikko saa enemmän tilaa leffassa ja etenkin sushireseptein puhuva Toge muuttuu huomattavasti kiinnostavammaksi hahmoksi. Tarinan pahis, entinen opiskelija ja tavallisia ihmisiä halveksuva manaaja Suguru Geto (Takahiro Sakurai) jättää kuitenkin hitusen kylmäksi. Getoa ja Gojoa linkittää yhteinen menneisyys, johon olisin suonut käytettävän enemmän aikaa.

Minun on pakko todeta, että pidin Jujutsu Kaisen 0:sta hieman enemmän kuin varsinaisen Jujutsu Kaisen -sarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta. Vaikka tarinan pahis jättääkin toivomisen varaa, pidin muuten siitä, että kertomus on varsin tiivis, eikä lähde juuri rönsyilemään sinne tai tänne. Koin Yutan tosiaan mielenkiintoisemmaksi päähenkilöksi kuin Yujin ja olinkin kiinnostunut näkemään, kuinka nuorukainen pärjää rakkaansa kanssa, joka on muuttunut pakkomielteiseksi ja ylisuojelevaksi kiroukseksi. Tämä puoli elokuvasta onkin sen kirkkaasti parasta antia ja osa katsojista voi kiintyä menoon niin syvälle, että herkistyy ihan kyyneliin leffan loppusuoralla.

Elokuvasta löytyy myös sitä tutumpaa Jujutsu Kaisen -menoa, kun Yutaa koulitaan manaajaksi Gojon, Makin, Togen ja Pandan avustuksella. Kuten jo totesin, Toge saa lisää lihaa luidensa ympärille ja leffan huippuhetkiin kuuluu Yutan ja Togen yhteinen missio puolenvälin paikkeilla, jossa Togen kyvyt pääsevät kunnolla käyttöön. Toimintakohtaukset ovat tälläkin kertaa komeaa ja viihdyttävää katseltavaa, joskin sarjan tapaan niistä uupui itselleni se todellinen jännite. Ja vaikka elokuvassa käsitellään aika synkkiä ja traagisia aiheita, löytyy siitä myös toisinaan kelpo huumoria. Tiettyine kauneusvirheineenkin Jujutsu Kaisen 0 toimii mainiona lisäyksenä animesarjalle. Koska kyseessä on esiosatarina, voi sen hyvin katsoa, vaikka itse sarja ei olisi tuttu. Vajaan parin tunnin kestossa se on myös helppo tapa testata, toimisiko Jujutsu Kaisen itselle konseptina.

Visuaalisesti Jujutsu Kaisen 0 on vähemmän yllättäen todella näyttävä. Animaatiojälki on läpikotaisin tyylikästä ja yksityiskohtaista. Animaattorit pääsevät tosissaan vauhtiin toimintakohtausten aikana, mutta rauhallisemmissa kohtauksissa katsojana taas pääsee paremmin ihastelemaan taustoja, joihin on nähty paljon vaivaa. Myös värien käyttö on oivallista. Äänimaailma on pätevästi rakennettu musiikkeja myöten ja King Gnun esittämä tunnuskappale Ichizu on sopivan herkkä, korostaen hyvin Yutan ja Rikan suhdetta.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.11.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

劇場版 呪術廻戦 0, 2021, Mappa, Shueisha, Toho Animation

Arvostelu: Ghost in the Shell - aaveääni (攻殻機動隊 - 1995)

GHOST IN THE SHELL - AAVEÄÄNI

攻殻機動隊

Ohjaus: Mamoru Oshii

Pääosissa: Atsuko Tanaka, Akio Otsuka, Koichi Yamadera, Tamio Ōki, Iemasa Kayumi, Yutaka Nakano, Tesshō Genda, Mitsuru Miyamoto, Kazuhiro Yamaji ja Shigeru Chiba

Genre: anime, scifi, toiminta

Kesto: 1 tunti 23 minuuttia

Ikäraja: 16

Ghost in the Shell - aaveääni perustuu Masamune Shirow'n samannimiseen mangaan, jota on julkaistu vuodesta 1989 lähtien. Kun animeohjaaja Mamoru Oshii oli saanut valmiiksi Patlabor 2: The Movien (機動警察パトレイバー 2 the Movie - 1993), hän halusi ohjata Jin-Roh: Susiprikaatin (人狼 - 1999) ja ehdotti sitä Bandai Visual -yhtiölle. Yhtiö kuitenkin pyysi Oshiita tekemään elokuvan Shirow'n mangan pohjalta ja tutkittuaan aihetta, Oshii suostui innokkaasti. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animointiprosessi käynnistyi ja lopulta Ghost in the Shell - aaveääni sai maailmanensi-iltansa Tokion elokuvajuhlilla 23. syyskuuta 1995 - tasan 30 vuotta sitten! Elokuva ei menestynyt teattereissa kaksisesti ilmestyessään, mutta siitä muodostui jättihitti myöhemmin VHS-julkaisun myötä. Elokuvaa kehuivat niin kriitikot kuin katsojat, se sai viisi Annie-ehdokkuutta (paras animaatioelokuva, ohjaus, tuotanto, design ja käsikirjoitus) ja vuosien varrella Ghost in the Shell - aaveäänestä on muovautunut yksi kaikkien aikojen ylistetyimmistä anime- ja scifielokuvista. Itse kuulin elokuvasta ensimmäisen kerran vuonna 2017, kun sen pohjalta tehtiin amerikkalainen näytelty versio Ghost in the Shell. En pahemmin piitannut tuosta leffasta, mutta se herätti kiinnostuksen katsoa tämä animeklassikko. Hankin sen käsiini Blu-rayna ja kun huomasin Ghost in the Shell - aaveäänen täyttävän nyt 30 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa sen ja samalla myös arvostella elokuvan.

Vuonna 2029 lähes kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän kyborgeja, jotka pystyvät yhdistämään itsensä valtavaan tietoverkkoon. Kyberturvallisuuteen keskittyvä osasto 9 saa tehtäväkseen pysäyttää hakkerin nimeltä Nukkemestari, joka pystyy tietoverkon kautta ottamaan ihmisiä valtaansa.

Ghost in the Shell - aaveäänen päähenkilö on turvallisuusosasto 9:n majuri Motoko Kusanagi (äänenä Atsuko Tanaka), jolla on aivoja lukuun ottamatta täysin keinotekoinen keho. Elokuvan tulevaisuudenkuvassa ihmisen tietoisuutta kutsutaan aaveeksi ja kun ihmisen tietoisuus yleensä yhdistetään aivoihin, majuria voisi kutsua aaveeksi kuoressa. Kyseessä on mielenkiintoinen hahmo, joka on erinomainen työssään. Pelkkä täydellisyys taistelussa ei kuitenkaan yksinään tee majurista kiinnostavaa, vaan tämän hiljainen pohdinta omasta paikastaan maailmassa. Majurin voi jatkuvasti nähdä miettimässä ihmisyyttään ja mitä siitä oikeastaan edes on jäljellä.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat majurin työkaverit, kyberneettisillä silmillä varusteltu Batou (Akio Otsuka) ja lähes täysin luonnollinen ihminen Togusa (Koichi Yamadera), osasto 9:ää johtava Aramaki (Tamio Ōki), sekä osaston jahtaama kyberterroristi Nukkemestari (Iemasa Kayumi). Batou ja Togusa ovat huomattavasti ihmismäisempiä kuin kylmä ja konemainen majuri. Batou on selvästi ollut alalla pitkään, kun taas Togusa vaikuttaisi vielä hieman keltanokalta näissä hommissa. Majurin ja Batoun väliltä löytyy pitkä yhteinen ura ja kaksikko tarjoaa kiinnostavia keskusteluja pitkin filmin. Nukkemestari on erittäin kiehtova pahis tarinalle. Kun hahmo avaa motiivejaan ja muutenkin ajatusmaailmaansa, niin katsojan kuin majurin suhtautuminen Nukkemestariin muovautuu.

En ihmettele, että Ghost in the Shell - aaveääni on niin arvostettu teos. Kyseessä on hieno tieteiselokuva, joka onnistuu pakkaamaan hämmentävän paljon lyhyeen kestoonsa ja jota katsoessa voi jatkuvasti tunnistaa, kuinka monet tuntemamme länsimaiset leffat ovat ottaneet siitä mallia - erityisesti The Matrix (1999). Heti kättelyssä elokuva esittelee valtavasti kiehtovan tulevaisuudenkuvan ja käyttääkin aikansa pitkin leffaa näyttämään tätä vuotta 2029, jolloin ihmiset ovat yhä enenemässä määrin hullaantuneet tehostamaan itseään kyberneettisillä osilla. Mutta kuten leffoissa on totuttu näkemään, mitä enemmän ihminen leikkii koneella, sitä enemmän kone alkaa leikkiä ihmisellä ja tästä syntyykin Nukkemestari, jonka aluksi kyberterrorismilta vaikuttava työ muuttuu loppua kohti varsin ymmärrettäväksi projektiksi.

Ghost in the Shell - aaveäänellä on kestoa alle puolitoista tuntia, mutta siinä ajassa se ehtii venymään moneen suuntaan ja tekemään kaiken vielä rauhassa, omalla painollaan ja ilman sekuntiakaan kiirehtimistä. Elokuvan päätyttyä saattaa hämmästellä sen lyhyttä kestoa, sillä takana oleva leffa tuntui siltä, että se olisi voinut olla parituntinen. Enkä sano tätä missään nimessä huonossa mielessä. Elokuva on esimerkillisen taitavasti rakennettu, jolloin se voi pitää kaiken tiiviinä, mutta silti jarrutella jatkuvasti, kun tarve sitä vaatii. Vajaa puolitoistatuntinen pitää sisällään niin paljon, että sen pureskelu jälkikäteen vie huomattavasti pidemmän ajan ja leffa tekisikin mieli pistää heti uudelleen pyörimään, sillä siitä löytyy takuulla uusintakierroksilla lisää kaiveltavaa.

Elokuvan taustalla häärännyt yhtiö Bandai Visual yritti jatkuvasti painostaa ohjaaja Mamoru Oshiita tekemään leffastaan vauhdikkaamman ja toiminnallisemman, mutta olen iloinen, että Oshii piti päänsä ja elokuva pysyi tällaisena. Toimintakohtauksia on vain kaksi, mutta ne ovat jo itsessään niin sähäkkää ja komeaa meininkiä, ettei enempää oikeastaan tarvita. Näihin pariinkin toimintakohtaukseen mahtuu niin tulitaistelua, takaa-ajoa ja käsirysyä. Oshii osoittaa lahjansa näyttävän ja jännittävän toiminnan saralla, mutta sitäkin enemmän hän vakuuttaa leffan filosofisemmassa puolessa, joka sai tuotantoyhtiön paniikkiin, että heillä olisi suurfloppi käsissään. Elokuva toki kompuroi rahallisesti teatterikierroksellaan, mutta on sittemmin löytänyt menestystä kotiteatterijulkaisujen myötä, kun yhä vain uudet ja uudet katsojat löytävät leffan.

Ghost in the Shell - aaveääni takertuu todella kiinnostavasti ja monipuolisesti ihmisyyteen, joka onkin monin tavoin elokuvan pääteema. Niin majurin kuin Nukkemestarin kautta tutkitaan ihmisyyttä eri vinkkeleistä. Majuri pohtii, onko hänessä enää ihmistä jäljellä, kun taas Nukkemestari pyrkii selvittämään, mitä ihmisyys edes on? Seksuaalisuutta ja sukupuoli-identiteettiä tarkastellaan onnistuneesti, majurin jatkuvasti riisuutuessa ihonmyötäiseen asuun, tuntumatta tajuavan lainkaan, miten häntä katsellaan. Nukkemestari taas yrittää löytää ihmisyyden salaa samalla lailla kuin tutkisi, kuinka tietokone toimii. Onko ihmisyys vain biologisia virtapiuhoja ja DNA-koodia, vai onko ihmisellä jokin muu funktio? On jopa ironista, että kun ihmiset pyrkivät niin vimmaisesti kehittämään teknologiaa ja parantelemaan sillä itseään, teknologia on jossain kohtaa siinä pisteessä, että se pyrkii olemaan kuin ihminen. Filosofiset pohdinnat saattavat puuduttaa toiminnannälkäisiä katsojia, mutta enemmän syvyyttä tieteisleffoista etsiville Ghost in the Shell - aaveääni tarjoaa varsinaista herkkua.

Kaiken tämän päälle kyseessä on vielä julmetun upean näköinen elokuva. Animaatiojälki on läpikotaisin komeaa. Hahmot liikkuvat sulavasti ja futuristisen Hongkongin maisemat ovat henkeäsalpaavaa katseltavaa pikkutarkoissa yksityiskohdissaan. Toimintakohtaukset ovat vauhdikkaan näköisiä ja suorastaan räjähtäviä. Valojen, varjojen ja värien käyttö on erinomaista, erityisesti yöllisissä kohtauksissa. Työtiimi on yhdistellyt perinteistä käsin piirrettyä kuvastoa satunnaisiin tietokoneanimaatioihin, mikä istuu täydellisesti leffan tarinaan ja teemoihin. Vahvoja visuaalisuuksia on tukemassa mainio äänimaailma. Kenji Kawain säveltämät musiikit säestävät tapahtumia vaikuttavasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.1.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

攻殻機動隊, 1995, Kôdansha, Bandai Visual Company, Manga Entertainment, Production I.G.