Arvostelu: Tonttu (2025)

TONTTU

Ohjaus: Joonas Berghäll ja Hannes Vartiainen

Pääosissa: Soma Zimmatore, Thea Achillea, Marco Stylianou, Alma Pöysti, Vesa Vierikko, Eldar Skar, Lisa Loven Kongsli, Kati Outinen, Sara Melleri ja Jarkko Niemi

Genre: seikkailu

Kesto: 1 tunti 21 minuuttia

Ikäraja: 7

Tonttu on uusi suomalainen jouluelokuva. Pääasiassa dokumentteja tehneet ohjaajat Joonas Berghäll ja Hannes Vartiainen työstivät leffan käsikirjoituksen yhdessä Veera Tyhtilän ja Mette Sø'n kanssa. Kesti kuitenkin pari vuotta, kunnes he saivat rahoituksen kasaan erinäisiltä tahoilta, kuten Suomen Elokuvasäätiöltä, Norjan filmi-instituutilta ja Rein Film Finnmarkilta. Tekijät päättivät toteuttaa leffan poikkeuksellisesti niin, että vaikka elokuva on suomalainen ja suuri osa sen näyttelijöistä ovat suomalaisia, päärooleihin valittiin brittiläisiä lapsia ja elokuva kuvattiin englanniksi puhuttuna, minkä jälkeen se dubattiin suomeksi. Tonttu sai ensi-iltansa jo marraskuussa, mutta itse päätin odottaa elokuvan kanssa siihen, että lumisateet saapuisivat Helsinkiin asti. Kun eräänä aamuna herätessäni sää näytti tarpeeksi jouluiselta, kävin vihdoin katsomassa Tontun.

Talvi ja Lumi ovat orpotyttöjä auto-onnettomuuden jäljiltä. Kun Talvi adoptoidaan uuteen perheeseen, Lumi kokee joutuneensa hylätyksi ja karkaa. Hän päätyy tonttumaahan, seikkailuun tonttupoika Pyryn kanssa.

Vaikka Tonttu on tosiaan suomalainen elokuva, sen päärooleihin valittiin englantilaisia lapsia. The Witcher - Noituri -sarjassa (The Witcher - 2019-) vilahtanut Thea Achillea ja Winnie-the-Pooh: Blood and Honey 2:ssa (2024) esiintynyt Soma Zimmatore näyttelevät Talvia ja Lumia, kahta tyttöä, kenties siskoja, jotka menettivät vanhempansa auto-onnettomuudessa ja ovat olleet siitä asti orpokodissa. Talvi ja Lumi ovat olleet vuosia erottamattomat ystävykset, mutta heidän välinsä tulehtuvat, kun Talvi on valmis muuttamaan uuteen perheeseen ja Lumi taas haluaisi tämän jäävän hänen kanssa orpokotiin. Achillea ja Zimmatore ajavat asiansa päärooleissa, joskin tuntuu kummalliselta katsoa kotimaista joululeffaa englantilaisten päätähtien kanssa, katsoi elokuvan sitten englanniksi tai suomeksi dubattuna, jolloin Talvin äänenä kuullaan Viola Käki ja Lumina Helmi Kallio. Ongelma muodostuu siitä, että Käen ja Kallion puheiden energiatasot eivät lähes missään kohtaa istu Achillean ja Zimmatoren esiintymiseen ruudulla. Sama vika koskee myös tonttupoika Pyryä, jonka Lumi kohtaa. Pyryä näyttelee ruudulla Marco Stylianou, mutta hänen äänenään kuullaan Aleksi Johansson.

     Hämmentävin veto on kuitenkin se, että aikuisia sivuhahmoja näyttelevät suomalaiset, kuten orpokodin vetäjiä esittävät Alma Pöysti ja Eero Milonoff, tonttu Rääpäkkää näyttelevä Vesa Vierikko ja tonttu Tuiskua esittävä Kati Outinen ovat myös puhuneet englantia kuvauksissa ja dubanneet sitten itse itsensä suomeksi. On hassua katsoa esimerkiksi Pöystin suun liikkuvan täysin eri tahtiin, vaikka tietää naisen puhuvan suomea äidinkielenään. Talvin uusia vanhempia näyttelevät Eldar Skar ja Lisa Loven Kongsli ovat puolestaan norjalaisia, todennäköisesti dubaten sitten oman puheensa norjaksi.

Elokuvan erikoinen toteutus kansainvälistä yleisöä tavoitellessa on valitettavasti vain ensimmäinen ja näkyvin seikka, mikä koituu lopulta Tontun kohtaloksi. On sääli, että tekijät eivät ole luottaneet siihen, että jos he tekisivät suomalaisen jouluelokuvan suomeksi ja dubbaisivat sen sitten englanniksi, siitä voisi potentiaalisesti muodostua menestys. Kansainvälisyyttä tavoitellessaan tekijät ovat kadottaneet täysin sen Suomi-viehätyksen, mikä taas teki esimerkiksi Niko-poroanimaatioista hittejä Euroopassa. Samaa kansainvälisen menestyksen tavoittelua on nähty tänä vuonna myös Sisu 2 -toimintaleffassa (2025) ja Delivery Run -jännärissä (2024). Kenties tämä on asia, mihin pitää yksinkertaisesti tottua ja ehkäpä tässä on sitten kotimaisen elokuvan tulevaisuus.

Tontun todelliset viat löytyvät kuitenkin sen kehnosta käsikirjoituksesta ja kömpelöstä ohjauksesta. Kyseessä on jouluseikkailu, joka ei millään nappaa mukaansa ja josta ei juuri joulufiilistä tai seikkailuhenkeä löydy. Kyseessä on jopa erikoisen haikea elokuva, joka junnaa paikoillaan. Vaikka toisaalta olen iloinen, että vielä nykyään maltetaan tehdä lastenleffoja, jotka etenevät rauhassa omalla painollaan ja malttavat jättää tilaa hahmojen välisille keskusteluille, eivätkä ole pelkkää vauhdikasta turbotykitystä keskittymisvaikeuksista kärsiville, mielsin silti Tontun jopa aika pitkäveteiseksi elokuvaksi. Tontun on vaikea kuvitella toimivan lapsille tai aikuisille, mikä on sääli, sillä toivoin, että kököstä dubbauksesta huolimatta elokuvan voisi silti tulevaisuudessa joinain jouluina katsoa villasukat jalassa, piparien ja lämpimän kaakaon kera.

Suureksi ongelmaksi muodostuu myös Lumi. Hänestä muovautuu jopa hieman hassusti leffan päähenkilö sen jälkeen, kun olemme aluksi nähneet Talvin menettävän vanhempansa auto-onnettomuudessa ja yrittämässä sitten päästä elämässä eteenpäin uuden perheen kautta. Tästä katkeroitunut Lumi on aika ärsyttävä ja onkin jopa hieman yllättävää, kun hän on se, joka päätyy seikkailuun tonttumaassa. Tai siis "seikkailuun", jos siksi voi kutsua sitä, että paikalliset eivät halua ihmistyttöä joukkoihinsa, mutta eivät suostu päästämään tätä poiskaan, vaan tekevät tästä lapsityöläisen riveihinsä. Kaikkea tätä seuratessa elokuva myös toistuvasti saa katsojan pohtimaan, onko Lumi edes todellinen, vai pelkkää Talvin mielikuvituksen tuotetta - vanhempien kuoleman traumasta syntynyt tuki ja turva? Elokuva ei vaikuta lopulta itsekään osaavan päättää. Lisäksi Lumiin ja Talviin liittyvä tematiikkakin jää kömpelöksi.

Elokuvan harvoihin todellisiin vahvuuksiin kuuluu sen tyylikäs tekninen toteutus. Tonttu on taitavasti kuvattu ja drooniotokset lumisista metsämaisemista ovat kauniita. Lavasteet ovat hienot ja puvustus mainiota. Dubbausta lukuun ottamatta äänityöskentely toimii ja Tuomas Kantelisen säveltämät musiikit yrittävät taustalla parhaansa mukaan luoda edes jonkinlaista leikkisää taianomaisuutta aikamoisen ankeuden keskelle.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.11.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.fi.wikipedia.org, www.imdb.com ja elokuvan juliste www.filmikamari.fi

Tonttu, 2025, Dreamland Pictures, Oktober Oy

Arvostelu: Niko - Lentäjän poika (2008)

NIKO - LENTÄJÄN POIKA

Ohjaus: Kari Juusonen ja Michael Hegner

Pääosissa: Olli Jantunen, Hannu-Pekka Björkman, Vuokko Hovatta, Vesa Vierikko, Risto Kaskilahti, Minttu Mustakallio, Jussi Lampi, Elina Knihtilä, Juulia Rönkkö, Aarre Karén, Tommi Korpela, Juha Veijonen, Puntti Valtonen, Mika Ala-Panula, Janus Hanski, Jussi Chydenius, Kari Hietalahti ja Veikko Honkanen

Genre: animaatio, seikkailu

Kesto: 1 tunti 20 minuuttia

Ikäraja: 7

Niko - Lentäjän poika on suomalais-tanskalais-irlantilais-saksalainen animaatioelokuva. Projekti lähti liikkeelle kotimaisessa, Itse valtiaat -animaatiosarjaa (2001-2008) tehneessä Anima Vitae -yhtiössä, joka ryhtyi työstämään ensimmäistä koko illan elokuvaansa. Hannu Tuomainen kynäili elokuvan tarinan ja Kari Juusonen hyppäsi ohjaajan hommiin. Animointiprosessi käynnistyi Anima Vitaella, mutta siinä auttoivat tanskalainen A. Film, irlantilainen Magma Films ja saksalainen Ulysses. Usean vuoden työstön jälkeen elokuva saatiin valmiiksi ja Niko - Lentäjän poika sai ensi-iltansa lokakuussa 2008. Elokuva keräsi kehuja niin katsojilta kuin kriitikoilta ja siitä tuli kansainvälinen menestys, joka voitti parhaan elokuvan ja käsikirjoituksen Jussi-palkinnot. Itse kävin katsomassa Niko - Lentäjän pojan, kun se ilmestyi. Pidin elokuvasta ja olen nähnyt sen pariin otteeseen uudestaan - viime kerrasta on tosin kulunut jo varmaan vuosikymmen. Nyt kun elokuvasarja on jälleen saamassa jatkoa elokuvalla Niko ja myrskyporojen arvoitus (2024), päätin katsoa aiemmat osat uudestaan ja arvostella ne. Pistinkin vuosien tauon jälkeen ilomielin Niko - Lentäjän pojan pyörimään.

Nuori Niko-poro uskoo isänsä olevan yksi Joulupukin lentojoukkojen poroista. Uhmaten äitinsä käskyjä, myrskyjä ja nälkäisiä susia, Niko päättää löytää isänsä.

Olli Jantunen ääninäyttelee Nikoa, poronvasaa, joka on syntymästään lähtien kuunnellut äitinsä (Elina Knihtilä) tarinoita siitä, että Nikon isä olisi yksi itse Joulupukin lentojoukkojen jäsenistä. Niko uskookin kohtalonsa olevan jatkaa isänsä jalan... tai siis sorkanjäljissä ja nousta isona Joulupukin uudeksi lentoporoksi. Eräänä päivänä Niko päättääkin uhmata äitinsä käskyä ja lähteä vaaralliselle matkalle kohti Korvatunturia ja toteuttaa unelmansa. Sinnikäs Niko on oiva päähahmo, jonka kanssa lähtee mielellään lumiseen seikkailuun. Poropojan haluaa nähdä toteuttavan haaveensa ja onnistuvan lentoyrityksissään.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Nikon avuksi matkalle lähtevä lento-orava Julius (Hannu-Pekka Björkman), nälkäistä laumaa johtava paha Musta Susi (Vesa Vierikko), tätä seuraavat sudet häijy Räyskä (Jussi Lampi) ja sympaattinen Rimppa (Risto Kaskilahti), sekä matkan varrella tavatut laulava lumikko Wilma (Vuokko Hovatta) ja villakoira Essie (Minttu Mustakallio). Tiukka, opettavainen, ymmärtäväinen ja myös hauska Julius nousee helposti suosikkihahmoksi koko joukosta. Julius pitää Nikoa kuin omana poikanaan ja päättää auttaa tätä etsintäretkellään, sillä, noh, pieni lento-orava ei pysty väkisin pitämään poroa paikoillaan. Poronlihaa himoitseva Musta Susi on onnistuneen uhkaava pahis ja voikin herkästi tarjota painajaisia perheen pienimmille katsojille. Höpsö jäkälää mussuttava Rimppa taas näyttää, että sudet eivät ole yksinomaan pahoja. Wilma ja Essie tuovat mukaan oivaa naispuolta, Korvatunturilla vierailleen Wilman toimiessa Nikon ja Juliuksen oppaana ja Essien ajauduttua vahingossa susien joukkoon.

Minun pitäisi ottaa Niko - Lentäjän poika osaksi säännöllisen epäsäännöllistä joululeffaperinnettäni, sillä yhä aikuisiällä katsottuna kyseessä on todella mainio ja ilahduttava koko perheen animaatio. Ihan aluksi elokuva tuntuu ottaneen liikaa mallia Leijonakuninkaasta (The Lion King - 1994) hahmojensa ja asetelmansa puolesta. Afrikan savannien sijaan ollaan Suomen tuntureilla, mutta Nikosta tulee herkästi mieleen Simba-leijona, kummankin ihaillessa isäänsä ja haaveillessa nousevansa tämän ammattiin. Nikon paras kaveri Saaga (Juulia Rönkkö) on vähän kuin Nala ja Julius muistuttaa paljon Simbaa vahtivaa Zazua. Nikoa varoitellaan kulkemasta turvallisen alueen ulkopuolelle, sillä siellä vaanii nälkäisiä susia samaan tapaan kuin Leijonakuninkaassa nähtiin hyeenoja. Onneksi alkupään esittelyjen jälkeen Niko - Lentäjän poika nousee omille jaloilleen ja löytää oman suuntansa, kun varsinainen seikkailu alkaa.

Ja ai että, kuinka mukaansatempaava seikkailu onkaan kyseessä. Alle puolentoista tunnin kesto ei juuri jätä sijaa tyhjäkäynnille, vaan jokainen minuutti tuntuu tärkeältä Nikon etsiessä vimmaisesti isäänsä. Poropojan eteen asetetaan monenlaisia haasteita ja vaaroja, jotka tarjoavat jännittäviä tilanteita kaikenikäisille. Kuten jo sanoin, Musta Susi voi helposti tunkeutua lasten uniin, mutta jotkut susikohtaukset saavat takuulla aikuisenkin sydämen tykyttämään lujempaa. Varsinkin loppuhuipennus äityy varsin tiivistunnelmaiseksi. Vastapainona leffasta löytyy kuitenkin runsaasti huumoria, niin hyviä vitsejä kuin fyysistä kohellusta. Sitten taas yhdessä kohtaa elokuva uskaltaa jopa tarjota toimivaa henkilödraamaa. Riemastuttava seikkailuhenki on vahvasti läsnä ja kun lopputekstit rullaavat, on katsojan kasvoja korostava leveä hymy taattu.

Michael Hegnerin avustuksella elokuvan ohjaajana toimii Kari Juusonen, joka ei ollut aiemmin tehnyt täyspitkää leffaa. Juusosen ja Hegnerin työ toimii ja he uskaltavat liikkua yllättävänkin synkissä vesissä susien ilmestyessä kuvaan. Hannu Tuomaisen ja Marteinn Thorissonin käsikirjoitus on oivallinen ja siitä löytyy hyvää teemaa muun muassa siitä, etteivät omat idolit ole välttämättä sitä, mitä odottaisi ja toivoisi. Visuaalisessa puolellaan Niko - Lentäjän poika on nähnyt parhaat päivänsä, mutta animaatiojälki on silti kelvollista. Eläinhahmot ovat vekkulinnäköisiä ja lumiset maisemat nättejä. Stephen Mckeonin säveltämät musiikit säestävät seikkailua oikein mainiosti, nousten loppuhuipennuksessa jopa varsin mahtipontisiin mittoihin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.1.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.fi.wikipedia.org, www.imdb.com ja elokuvan juliste www.moviemeter.nl

Niko - Lentäjän poika, 2008, Yle, Cinemaker Oy, Anima Vitae, A. Film, Animaker, Europool, Magma Films, TV2 Danmark, The Weinstein Company, Ulysses Filmproduktion, Universum Film, ZDF Tivi