The Amazing Digital Circus (2023-2026) - sarja-arvostelu

THE AMAZING DIGITAL CIRCUS

Luoja: Gooseworx

Näyttelijät: Lizzie Freeman, Alex Rochon, Michael Kovach, Amanda Hufford, Marissa Lenti, Sean Chiplock, Ashley Nicols, Gooseworx, Arin Hanson, Payton Goodwin, Elsie Lovelock, Jack Hawkins, JobbytheHong, John Whinfield, Skye Redden, Vera Tan, Lyle Rath, Tim Alexander ja Chris O'Neill

Genre: animaatio, komedia, scifi, jännitys

Jaksomäärä: 9

Jakson kesto: 23 minuuttia - 58 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 40 minuuttia

Ikäraja: 13

The Amazing Digital Circus on Gooseworxin luoma animaatiosarja. Gooseworxin innoittajana toimi Harlan Ellisonin novelli I Have No Mouth, and I Must Scream vuodelta 1967. Gooseworx oli tehnyt YouTubeen omia lyhytanimaatioitaan, jotka herättivät Glitch-yhtiön huomion. Glitch ehdotti hänelle yhteistyötä ja tarttui Gooseworxin esittelemään ideaan tekoälyn pyörittämästä digitaalisesta sirkuksesta. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja The Amazing Digital Circusin avausjakso julkaistiin YouTubessa lokakuussa 2023. Ensimmäinen jakso nousi nopeasti viraali-ilmiöksi, keräten saman tien ison fanijoukon ympärilleen. Pienen tiiminsä takia uusia jaksoja julkaistiin vain muutama vuodessa, mutta joka jakson myötä sarjan suosio vain kasvoi. Lopulta Glitch teki Netflixin kanssa diilin sarjan levityksestä, minkä lisäksi viimeinen jakso päätettiin näyttää ihan elokuvateattereissa. Itse en ollut kuullutkaan koko The Amazing Digital Circusista, ennen kuin finaalijakso saapui Suomen teattereihin ja salit myivät nopeasti täyteen. Filmikela-sivua kirjoittava ystäväni kehui sarjaa minulle ja lopulta päätin selvittää, mistä onkaan oikein kyse?

Nainen nimeltä Pomni herää vangittuna digitaaliseen sirkukseen, jota pyörittää pähkähullu tekoäly nimeltä Caine. Samalla kun Pomni tutustuu sirkuksen muihin vetonauloihin ja päätyy erilaisiin sekopäisiin seikkailuihin, hän yrittää keksiä keinon päästä karkuun virtuaalimaailmasta.

The Amazing Digital Circusin keskiössä on Pomni (äänenä Lizzie Freeman), nainen, jonka tietoisuus päätyy virtuaalisetin kautta digitaaliseen sirkukseen vangiksi. Pomnille iskee totta kai aluksi paniikki, kun hän herää omituisesta maailmasta ja vielä 3D-animoituna narrina, toinen toistaan oudommilta näyttävien tyyppien ympäröimänä. Nainen haluaa keksiä keinon päästä pakoon, mutta samalla häneen tarttuu halu ymmärtää tätä uutta digitaalimaailmaa. Hahmo on mainio ja on erittäin kiinnostavaa ryhtyä tutkimaan sirkusta Pomnin kanssa.

     Digitaalisirkuksessa Pomni kohtaa värikkään joukon erilaisia tyyppejä, joihin kuuluvat sirkusta pyörittävä villi tekoäly Caine (Alex Rochon), sekä muut, Pomnin tapaan sirkukseen vangeiksi joutuneet ihmiset, sarkastinen pupu Jax (Michael Kovach), huolehtiva räsynukke Ragatha (Amanda Hufford), pelokas teatterinaamareihin pukeutuva Gangle (Marissa Lenti), unohteleva shakkinappula Kinger (Sean Chiplock) ja Cainen ideoista vähät välittävä, lelupalikoista kasattu abstrakti luomus Zooble (Ashley Nicols). Muut hahmot ovat erittäin kiehtovia ja kaikki pääsevät hyvin esille eri jaksoissa. Osa hahmoista on ollut jumissa sirkuksessa vähemmän aikaa, kun taas esimerkiksi Kinger on ollut vangittuna niin kauan, että järki on alkanut lähteä, eikä mies enää muista entistä elämäänsä. Caine sen sijaan tanssahtelee hauskan ja ärsyttävän välillä, eikä tekoälystä oikein osaa sanoa, onko kyseessä muiden tapaan traaginen hahmo, vai julma paha, joka vain riepottelee muita omaksi häijyksi huvikseen.

Kuvat ja todella lyhyet pätkät, joita näin The Amazing Digital Circusista kesällä, kun sen finaalijakso julkaistiin teattereissa, saivat minut tuumimaan, että kyseessä olisi itselleni turhan ylivilkas lastensarja, jota katsoessani tuntisin todennäköisesti olevani jo liian vanha koko hommaan. Mutta mitäpä vielä? Sarja on taas esimerkki siitä, että kirjaa ei pitäisi tuomita kansien perusteella - tai siis tässä tapauksessa sarjaa ei pitäisi tuomita värikkään ulkokuoren perusteella. Jo ensimmäinen jakso voitti minut nopeasti puolelleen vekkuleilla hahmoillaan, kiehtovalla maailmallaan ja hauskoilla jutuillaan. Se oli kuitenkin pelkkä alkusysäys sille, kuinka monipuolisten tunteiden ja syvällisten pohdintojen vuoristorata olisikaan vielä edessä.

Jo avausjakson perusteella kävi selväksi, että The Amazing Digital Circus ei höpsönnäköisistä hahmoistaan ja värikylläisyydestään huolimatta ole mikään lastenohjelma. Kyseessä on jopa varsin epämukava hyppy ihmismielen psyyken murtumiseen ja muihin eksistentiaalisiin kriiseihin. Sarja jaksoi kerta toisensa perään yllättää minut sillä, kuinka syvälle se onkaan valmis menemään näiden päällepäin hassujen, mutta sisältä syvästi traumatisoituneiden ja sitä eri tavoin näyttävien hahmojen kanssa. Kun näihin hahmoihin kiintyy erilaisten seikkailujen parissa, heidän traagisuutensa iskevät musertavasti tunteisiin. Pari viimeistä jaksoa ovat erityisen herkistyttävää katseltavaa.

Sen lisäksi, että sarjan syvällinen ja dramaattisempi puoli tarjosi erittäin positiivisen yllätyksen, olin myös saman tien ilahtunut, millaista mielikuvituksen juhlaa The Amazing Digital Circus tarjoaakaan. Jokainen jakso heittää nämä hahmot uuden seikkailun pyörteisiin, jotka usein ottavat mallia erilaisista videopeleistä. On Candy Crush Sagasta muistuttavaa sokerista karkkimaailmaa, on Resident Evilista lainailevaa kummitustaloa ja on Call of Dutyn mieleen tuovaa estotonta ammuskelua. Joka jakson alkaessa olin entistä innokkaammin näkemässä, millaiseen höykytykseen Pomni ja kumppanit tällä kertaa heitetään, eikä pettymyksiä tullut vastaan. Samalla taustalla kulkee koukuttava juonikuvio Pomnin yrityksestä keksiä keinon paeta digisirkuksesta. Eri puolineen nämä puolituntiset jaksot vievät niin täysillä mennessään, ettei ihme, vaikka koko yhdeksän jakson sarjan tuijottaisi yhdessä päivässä.

Kaiken kaikkiaan The Amazing Digital Circus osoittautui siis yhdeksi kuluneen vuosikymmenen riemastuttavimmista sarjoista, joka jaksoi yllättää ja säväyttää kerta toisensa perään. Se on erittäin kekseliäs, luova, hauska ja tunteikas, ja toisaalta sen ainoaksi ongelmaksi muodostui se, että sarja loppui varsin lyhyeen. Samalla olen kuitenkin iloinen, että kerrankin jokin juttu osattiin lopettaa ajoissa ja itse pidin finaalijaksoa kauniin haikeana päätöksenä aikamoiselle matkalle. Nähtävästi osasyy sarjan loppumiseen jo nyt on se, että fanikunnan toksisemmat yksilöt tekivät sarjan luojan Gooseworxin elämästä lähes helvettiä, eikä hän kestänyt enää heidän käytöstään, vaan päätti jättäytyä pois sarjan mahdollisesta tulevaisuudesta. Tämä on erittäin surullinen ilmiö ja toivon jatkossa kaikkea hyvää Gooseworxille ja hänen tuleville aikaansaannoksilleen. Seuraavan projektin pariin aion hypätä heti sen alkaessa, joskin olen toisaalta tyytyväinen, että nyt pystyin kokea koko The Amazing Digital Circusin, joutumatta odottamaan joka jakson jälkeen useampaa kuukautta nähdäkseni jatkoa.

Sarjaa katsoessa on myös mielenkiintoista ja hauska huomata, kuinka animaatiojälki kehittyy jakso jaksolta. Pilotti on vielä varsin pelkistetty, mutta joka jakson myötä mukaan tulee enemmän yksityiskohtia, luovempaa valojen ja varjojen käyttöä, sekä enemmän tekstuuria erilaisiin pintoihin. Gooseworx on ollut mielikuvituksellinen hahmojen ulkonäköjen kanssa, sekä suunnitellessaan tätä virtuaalitodellisuutta. Erilaiset lokaatiot tuovat rikkautta tähän maailmaan. Äänityöskentelykin on oivallista ja Gooseworxin, Evan Aldereten ja Alex Burken säveltämät musiikit tunnelmoivat mainiosti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.8.2026

Lähteet: sarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja sarjan juliste www.imdb.com

The Amazing Digital Circus, Australia, 2023-2026, Awfraq Studios, Glitch Productions

Iron Lung (2026) - elokuva-arvostelu

IRON LUNG

Ohjaus: Mark Fischbach

Näyttelijät: Mark Fischbach, Caroline Rose Kaplan, Troy Baker, Elsie Lovelock, Elle LaMont, Mick Lauer, David Pettitt ja Seán McLoughlin

Genre: kauhu, scifi

Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia

Ikäraja: 16

Iron Lung perustuu David Szymanskin kehittämään samannimiseen videopeliin vuodelta 2022. Pelistä innostunut YouTube-videoiden tekijä Mark "Markiplier" Fischbach otti yhteyttä Szymanskiin ja esitteli ideansa kääntää pelin elokuvan muotoon. Fischbach oli aiemmin tehnyt YouTuben kautta interaktiiviset komediaelokuvat A Heist with Markiplier (2019) ja In Space with Markiplier (2022), mutta tästä hän halusi tehdä vakavasti otettavan scifikauhuelokuvan. Szymanski auttoi Fischbachia käsikirjoituksen kanssa ja Fischbach itse rahoitti leffan maltillisella kolmen miljoonan dollarin budjetilla. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2023 ja kuvauksissa tehtiin elokuvassa käytetyn tekoveren maailmanennätys. Tuotanto kuitenkin keskeytyi kesällä Hollywoodin näyttelijäliiton lakon takia. Elokuva valmistui kesällä 2024, minkä jälkeen Fischbach on etsinyt keinoa saada sen teattereihin. Isojen studioiden torjuttua leffan, Fischbach sai itse järjestettyä Yhdysvaltoihin 60 teatterin näytökset tammikuulle 2026. Miehen fanit tulivat kuitenkin apuun ja alkoivat ympäri maailman vaatimaan paikallisia teattereita ottamaan elokuvan ohjelmistoonsa ja lopulta Iron Lung julkaistiin maailmalle yli neljässä tuhannessa teatterissa - myös täällä Suomessa. Itse en ollut kuullutkaan Szymanskin pelistä tai että Markiplier oli tekemässä siitä elokuvaa, ennen kuin leffan ilmestymiseen oli enää pari päivää ja Finnkino Tennispalatsin isoin sali ISENSE oli myyty loppuun. Kiinnostuin näkemään leffan, mutta minulta kesti viikko toteuttaa aikomus ihan vain siksi, että sitä ennen kaikki näytökset olivat jo loppuunmyytyjä.

Tulevaisuudessa kaikki planeetat ja tähdet ovat mysteerisesti kadonneet ja ihmiskunnasta jäljelle ovat jääneet vain he, jotka elivät avaruusasemilla. Vanki lähetetään tutkimaan kummallista verimeren peittämää kuuta, missä pinnan alla toivotaan olevan keino turvata ihmisten tulevaisuus.

Sen lisäksi, että Mark Fischbach ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti elokuvan, hän myös näyttelee sen pääroolin. Vaikken ole juuri Markiplieria katsonut, oli aluksi hassua nähdä tuttu YouTube-kasvo ihka aidon elokuvan keulakuvana ja vieläpä haudanvakavassa roolissa. Mutta yllättävää kyllä, Fischbach suoriutuu osastaan niin hyvin ja sellaisella antaumuksella, että miehen tubettajatausta pääsee unohtumaan jopa aika nopeasti. Fischbach esittää Simonia, joka on tuomittu syylliseksi hirvittävään tapaturmaan, minkä seurauksena monet kuolivat. Rangaistuksena hänet lähetetään Iron Lung -nimisellä sukellusveneellä tutkimaan kummaa kuuta, joka on verestä koostuvan meren peitossa. Simon on toimiva hahmo, jonka monet ja vaikeat tunteet Fischbach tulkitsee taitavasti leffan edetessä.

     Elokuvassa esiintyvät myös muun muassa pelin luoja David Szymanski, tubettaja Seán "jacksepticeye" McLoughlin ja Joel Millerin roolista The Last of Us -videopelissä (2013) parhaiten tunnettu Troy Baker - joskin kaikki lähinnä vain ääninä, Fischbachin ollessa kameran edessä lähes koko leffan ajan yksin.

Tubettajien tekemät kunnon elokuvat eivät ole enää uusi juttu. Tunnetuimmat YouTuben puolelta elokuvaskeneen siirtyneet tekijät taitavat olla Philippoun veljekset, eli RackaRacka-duo, joiden kauhuleffat Talk to Me (2022) ja Bring Her Back (2025) ovat olleet niin kehuttuja kuin hyvin menestyneitä. Yksi YouTuben alkuperäisistä leffakriitikoista, Chris Stuckmannkin sai viime vuonna ensimmäisen pitkän elokuvansa Shelby Oaksin (2025) teattereihin ja vieläpä kauhukonkari Mike Flanaganin auttamana.

Iron Lung on kuitenkin poikkeuksellinen tapaus, haastaen täysin Hollywoodin normit. Se on indiepeliin perustuva indie-elokuva, josta on kuitenkin nopeasti noussut alkuvuoden isoin leffatapaus, joka myy saleja täyteen ympäri maailman - myös täällä Suomessa. Näytökseni oli niin täynnä, että jo muutama tunti lipunmyynnin alettua koin vaikeuksia saada kahta vierekkäistä paikkaa saliin. Fischbachille täytyykin nostaa hattua siitä, kuinka kunnianhimoiseen projektiin hän on heti tarttunut ja että hän on faniensa avulla mahdollistanut tällaisen ilmiön. Olen myös iloinen siitä, ettei kyse ole mistään egoa paisuttelevasta turhamaisuusprojektista, vaan leffasta huokuu rakkaus lähdemateriaalia kohtaan.

Valitettavasti elokuvana Iron Lung jätti minulle todella ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta siitä kyllä näkee, että Fischbachilla olisi lahjoja ihan oikeana elokuvantekijänä, jos hän päättää tosissaan sille tielle lähteä. Hän vakuuttaa kameran edessä, mutta myös kameran takana, rakentaessaan onnistuneen epämukavaa ja klaustrofobista tunnelmaa. Elokuvan ensimmäinen tunti on hyvällä tavalla jopa ahdistava ja tuntuu siltä kuin olisi itsekin sullottuna tuohon nitisevään ja natisevaan, tukalan ahtaaseen rautapurkkiin, missä ainoa tapa nähdä ulos on valokuvia ottava röntgenkamera. Kameran laukaisin on jostain syystä asetettu sukellusveneen toiseen päähän kuin ohjaimet ja navigointivälineet, mikä tekee suunnistamisesta hankalaa.

Elokuvan ensimmäinen puolikas on vielä aidosti lupaava. Mutta sitten leffa mielestäni lässähtää. Leikkaajana Fischbachin työ nimittäin ontuu ja pahasti. Hän on jostain syystä venyttänyt vain kolmen vartin mittaisen pelin yli kahden tunnin leffaksi, mikä alkaa käydä raskaammaksi edetessään. Kuten kävi jo selväksi, ruori ja kamera sijaitsevat eri päissä sukellusvenettä ja iso osa leffasta käytetäänkin siihen, kun Simon kulkee näiden kahden toimipisteen väliä. Eipä siinä, pelikin on lähinnä vain sitä. Mutta vähempikin riittäisi. Alkupään hyvin rakenneltu intensiteetti rakoilee ja elokuva muuttuu tylsemmäksi edetessään. Ja siinä, missä Fischbach taitaa klaustrofobisen kauhun, loppupään paranoiatrilleripuoli ei suju yhtä sulavasti. Loppupää leffasta alkoi jopa ärsyttämään, sillä homma ei meinaa edetä, eikä sitten loppua. Ja vaikka Fischbach on Szymanskin avustuksella tuonut uusia kerroksia elokuvasovitukseen, jää Iron Lung silti oudon pintapuoleiseksi, kun ottaa huomioon tarinassa olevan kyse siitä, että kirjaimellisesti etsitään vastauksia syvyyksistä.

Aivan liian pitkäksi venytettyä leikkausta lukuun ottamatta Iron Lung on kuitenkin teknisesti pätevä ja Fischbach on käyttänyt kolmen miljoonan dollarin budjetin todella tehokkaasti. Itse Iron Lung -sukellusveneen lavaste on hieno kaikkia ränsistyneitä yksityiskohtiaan myöten. Puvustus ja maskeeraus on hoidettu vakuuttavasti ja tehostetiimi on tosiaan lätrännyt tekoverta - jopa kolmen sadan tuhannen litran edestä, rikkoen Evil Dead -uudelleenfilmatisoinnin (2013) pitkään pitämän maailmanennätyksen. Digiefektejä käytetään säästeliäästi ja sitäkin tehokkaammin. Äänimaailma on väkevästi rakennettu ja aiemmin vain pelejä säveltäneen Andrew Hulshutin musiikit tuovat hyvän lisänsä tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Iron Lung, Yhdysvallat, 2026, Markiplier Studios