Arvostelu: Firestarter (2022)

FIRESTARTER

Ohjaus: Keith Thomas

Pääosissa: Ryan Kiera Armstrong, Zac Efron, Sydney Lemmon, Michael Greyeyes, Gloria Reuben, John Beasley ja Kurtwood Smith

Genre: jännitys, scifi

Kesto: 1 tunti 34 minuuttia

Ikäraja: 16

Firestarter perustuu Stephen Kingin kirjaan Tulisilmä (Firestarter) vuodelta 1980. Jo vuonna 1984 kirjan pohjalta tehtiin Drew Barrymoren tähdittämä filmatisointi Tulessa syntynyt (Firestarter). Vuonna 2017 Universal Pictures ja Blumhouse Productions ilmoittivat työstävänsä uutta elokuvasovitusta kirjan pohjalta. Alun perin ohjaajaksi pestattiin Akiva Goldsman, sitten Fatih Akin, kunnes kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2021 Keith Thomasin ohjauksessa ja nyt Firestarter on saapunut elokuvateattereihin. Itse en ole lukenut Kingin kirjaa tai nähnyt alkuperäistä filmatisointia, mutta odotin silti positiivisin mielin uuden elokuvan näkemistä. Kävinkin katsomassa Firestarterin heti ensi-iltapäivänä, sillä leffasta ei järjestetty ennakkonäytöstä lehdistölle. Syytä tähän ei tarvinnut kauaa pohtia, sillä miksi turhaan näyttää elokuvaa pressiyleisölle, jolta olisi varmaan tullut yhteinen täystyrmäys tälle kammotukselle?

Nuori tyttö Charlie McGee omaa voiman, jolla hän voi katseellaan sytyttää asioita tuleen. Kun salaperäinen organisaatio ryhtyy jahtaamaan Charlieta tutkiakseen häntä, Charlien isän, telepaattisia kykyjä omaavan Andyn täytyy suojella tytärtään.

Itselleni tuntematon Ryan Kiera Armstrong nähdään elokuvan pääroolissa Charlie McGeenä, vaarallisen tulivoiman omaavana tyttönä. Paperilla Charlie on mielenkiintoinen tapaus. Mitä jos lapsella olisi hallussaan jotain näin voimakasta, muttei kunnollista taitoa hallita sitä? Charlie on vaarallinen ja toisaalta voi jopa ymmärtää, että jotkut haluavat pistää hänet lukkojen taakse. Toteutus ontuu kuitenkin pahasti. En kuitenkaan syytä vain heikkoa työtä tekevää nuorta Armstrongia. Hahmo on kirjoitettu kehnosti ja monelle konkarinäyttelijällekin tuottaisi varmasti vaikeuksia lausua näitä repliikkejä luontevasti. Iso syy on Keith Thomasin suorastaan onnettomassa ohjauksessa, sillä läpikotaisin elokuvan näyttelijät tekevät huonoa työtä.

     Charlien vanhempina, Andy ja Vicky McGeenä nähdään Zac Efron ja Sydney Lemmon, kun taas Charlieta jahtaavan järjestön jäseniä, kapteeni Hollisteria, tohtori Wanlessia ja palkkatappaja Rainbirdiä esittävät Gloria Reuben, Kurtwood Smith ja Michael Greyeyes. Efron on todella puinen isäroolissaan, kun taas Lemmon ei saa muuta tehtäväkseen kuin olla huolissaan läpi lyhyen ruutuaikansa. Reubenin katala pahishahmo taas saa pyörittelemään silmiä niin surkeasti kirjoitetun hahmon kuin Reubenin ylinäyttlemisen takia. Greyeyesissa olisi potentiaalia, mutta hän ei saa luotua tehotappajasta minkäänlaista uhkaa.

Ei Firestarter ollut sillä lailla kammottavan surkea, että olisin sen nähtyäni halunnut suutuspäissäni metsästää jok'ikisen kopion elokuvasta ja polttaa ne roviolla. Elokuva sai minut lähinnä turhautumaan oikein toden teolla. Miten ihmeessä näin potentiaalisesta ja mielenkiintoisesta ideasta saa aikaiseksi näin mitäänsanomattoman ja pitkäveteisen rainan? Leffallahan on kestoa vain puolitoista tuntia, mutta se tuntuu ainakin puoli tuntia pidemmältä, sillä meno on niin tolkuttoman tylsää. Lukuun ottamatta koulun vessakopin räjäyttämistä leffan alussa, Charlien vaaralliset voimat eivät tarjoa hurjia tilanteita, eivätkä hahmoja jahtaavat pahikset luo lainkaan jännitettä. Elokuvaa mainostetaan kauhuna, mutta en oikein tiedä, mitä kohtausta leffasta voisi edes kuvailla pelottavaksi.

Elokuva on niin ponnettoman innottomasti kyhätty kasaan aivan jokaista osa-aluetta katsoen, että on kumma, että tämä edes kehdattiin pistää levitykseen. Lopputulos muistuttaa usein televisiosarjan pitkää pilottijaksoa, jota kanava ei halunnut jatkaa kokonaiseksi sarjaksi. Mutta kun rahat meni jo jaksoon, niin miksei sitä pistäisi ihmisten nähtäväksi? Kovasti pinnistelevää pääosatyttöä lukuun ottamatta ketään kameran edessä tai takana ei tunnu kiinnostavan olla mukana leffassa. Jo työryhmän laiskuus tekee filmistä tylsän. Hommassa ei ole mitään paloa - siis jos vuoden 2022 elokuvalle kiusallisen kökköjä digiliekkejä ei lasketa mukaan. Tarinankerronnasta puuttuu soljuvuus täysin. Ensimmäinen tunti laahataan ja viimeisen puolen tunnin aikana luovutetaan täysin ja juostenkustaan koko finaali. Loppuhuipennuksen oli kai tarkoitus olla jotenkin mahtipontinen, mutta teennäinen ylidramaattisuus näyttäytyi kornina. Kirsikkana nolouden kakun päällä toimii hetki, jolloin tuimakatseinen Charlie nostaa muka-coolisti hupparinsa hupun päähänsä, ennen kuin alkaa polttamaan ihmisiä elävältä. Minulle tuotti vaikeuksia pidättää naurua.

Keith Thomasin työtä katsoessa voi vain ihmetellä, miten hän sai pidettyä pestin, kun kaksi aiempaa ohjaajaa saivat kyytiä? Thomasin ohjaus on likimain laiskuuden pohjanoteeraus. Hän ei saa näyttelijöistään oikein mitään irti, eikä pidä lässähtävää pakettia kasassa. Asiaa ei toki auta Scott Teemsin surkea käsikirjoitus. Kömpelön kerronnan lisäksi dialogi on jatkuvasti puista ja luonnotonta. Lisäksi Teemsin kirjoittama lopetus on suorastaan pöyristyttävän typerä. Lukemani perusteella Teems on ottanut paljon vapauksia lähdemateriaaliin verrattuna, joten tuskin Stephen Kingin kovimmat kannattajatkaan puolustelevat filmiä. Firestarter ei ole edes hyvin kuvattu. Siitä löytyy paljon tökerön näköisiä ja suttuisia lähikuvia ihmisten kasvoista. Lavasteet ovat kelvolliset ja valaisukin toimii pääasiassa, mutta erikoistehosteet näyttävät siltä kuin ne olisivat valmistuneet 20 vuotta sitten. Äänimaailmassa kauhupuoli tulee esille muutaman kovaäänisen äkkisäikäytyksen kautta. Musiikeista vastaa itse kauhumaestro John Carpenter yhdessä poikansa Codyn ja pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Daniel Daviesin kanssa. Toisaalta kolmikon työ on parasta leffassa, mutta heidän kasarimusiikkinsa eivät millään sovi selvästi 2020-luvulle sijoittuvaan elokuvaan.

Yhteenveto: Firestarter on vahvoista lähtökohdistaan huolimatta hämmästyttävän surkea raina, jota on todella vaikea luokitella kauhuksi. Se ei ole pelottava, eikä oikeastaan edes jännittävä. Kyseessä on yllättävänkin tylsä filmi, joka yrittää olla vähän kaikenlaista takaa-ajotrilleristä supersankarielokuvaan ja perhedraamaan, epäonnistuen jokaisella osa-alueella. Elokuva laahaa suuren osan ajastaan ja jopa toiminnalliset kohtaukset saavat haukottelemaan laiskalla toteutuksellaan. Kaikki hoidetaan siitä, mistä aita on matalin, eikä ketään vaikuta kiinnostavan olla mukana leffassa. Päänäyttelijä Ryan Kiera Armstrong yrittää sentään kovasti, mutta ei hän kummoinen ole. Aikuisnäyttelijätkin ovat kehnoja osissaan Keith Thomasin kömpelön ohjauksen ja Scott Teemsin tökerön käsikirjoituksen takia. Leffa ei edes näytä hyvältä, vaan epätarkkojen ja heiluvien lähikuvien ja heikkojen digitehosteiden kanssa elokuvaa on jopa aika ankeaa katsoa. Leffan pyöristyttävän typerä lopetus vain toimii pisteenä i:n päällä. Firestarteria ei voi suositella kenellekään; ei Kingin, kauhun tai edes Efronin faneille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.5.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Firestarter, 2022, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Angry Adam Productions, BoulderLight Pictures, Night Platform, Weed Road Pictures

Arvostelu: Rambo - taistelija 3 (Rambo III - 1988)

RAMBO - TAISTELIJA 3

RAMBO III

Ohjaus: Peter MacDonald
Pääosissa: Sylvester Stallone, Richard Crenna, Marc de Jonge, Sasson Gabai, Doudi Shoua, Kurtwood Smith ja Randy Raney
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Ikäraja: 16

David Morrellin kirjaan "Ajojahti" ("First Blood" - 1972) perustuva jännityselokuva Taistelija (First Blood - 1982) oli menestys, joten jatkoa oli tietty luvassa, vaikkei lisää kirjoja ollutkaan pohjaksi. Rambo - taistelija 2 (Rambo: First Blood Part II - 1985) tienasi tuplasti sen mitä ensimmäinen osa, vaikka saikin pääasiassa negatiivisia arvosteluja. Kolmannen osan työstö lähti heti käyntiin, mutta se ei ollut vaivaton prosessi, sillä Stallonella oli jatkuvasti ongelmia jonkun kanssa. Alunperin Harry Kleinerin piti käsikirjoittaa leffa, mutta Stallone torjui hänen tekstinsä ja kirjoitti käsikirjoituksen itse yhdessä Sheldon Lettichin kanssa. Kuvauksissa vasta ongelmia syntyikin, kun elokuvan ohjaaja Russel Mulcahy ja kuvaaja erotettiin, sillä Stallonen mielestä he eivät tienneet, kuinka näin isoa elokuvaa pitää käsitellä. Mulcahy korvattiinkin Peter MacDonaldilla, joka oli toiminut Rambo - taistelija 2:ssa toisen yksikön ohjaajana. MacDonald on kuitenkin myöhemmin todennut epäonnistuneensa leffan kanssa, eikä hän ollut mielestään sopiva tekijä tähän leffaan. Lopulta Rambo - taistelija 3 saatiin valmiiksi ja se ilmestyi keväällä 1988. Elokuva oli hitti, muttei päässyt lähellekään Rambo - taistelija 2:n lipputuloja, minkä lisäksi se haukuttiin lähes lyttyyn. Leffa sai viisi Razzie-ehdokkuutta (mukaanlukien huonoin elokuva, huonoin ohjaus ja huonoin käsikirjoitus) ja Stallone "voittikin" huonoimman miespääosan palkinnon. Vuonna 1990 elokuva pääsi Guinness World Recordsiin siihen asti elokuvahistorian väkivaltaisimpana teoksena. Itse näin Rambo - taistelija 3:n vuosia sitten samoihin aikoihin kahden ensimmäisen osan kanssa. En kuitenkaan katsonut leffaa koskaan uudestaan, sillä en pitänyt siitä. Kuitenkin nyt, kun sarja on saamassa jatkoa viidennen elokuvan, Rambo V: Last Bloodin (2019) voimin, oli aika katsoa sarjan aiemmat osat uudestaan. Taistelija osoittautui erinomaiseksi toimintajännäriksi, mutta Rambo - taistelija 2:ssa taso laski mielestäni roimasti. Aloinkin katsomaan Rambo - taistelija 3:a todella jännittynein tuntein, että mitäköhän tästä nyt seuraa...

Eversti Trautman siepataan Afganistanissa, jolloin John Rambo lähtee pelastamaan komentajaansa ja ennen kaikkea ystäväänsä vihollisten kynsistä.

Sylvester Stallone pullistelee kolmatta kertaa lihaksiaan Rambon roolissa ja sai toistamiseen tästä roolista huonoimman miesnäyttelijän Razzie-palkinnon. Tällä kertaa tuon jopa oikeasti ymmärtää, sillä Stallonesta uupuu täysin karisma tässä leffassa ja hän vetää koko leffan tylsän puisesti. On hassua, että Stallone halusi innokkaasti tehdä lisää Rambo-elokuvia, mutta leffassa hän näyttää siltä kuin joku olisi pakottanut hänet mukaan. Toki näissä leffoissa Rambo joutuu tekemään asioita, mitä ei haluaisi, mutta on tylsää lähteä kostoretkelle jonkun kanssa, joka vain laahustaa ilmeettömänä menemään. Tälläkin kertaa Stallone pääsee vauhtiin vasta leffan loppupään aikana.
     Elokuvassa nähdään myös Richard Crenna jälleen eversti Trautmanina, joka on isommin mukana kuin aiemmissa osissa, Sasson Gabai Rambon mukaan lähtevänä Mousa Ghanina, Doudi Shoua liiankin innoissaan lapsena taistoon lähtevänä Hamidina, sekä Marc de Jonge tarinan pahiksena, venäläiseversti Alexei Zaysenina ja Randy Raneyn tämän uskollisena sotilaskomentaja Kourovina. Jostain syystä tälläkään kertaa venäläispääroiston rooliin ei ole valittu venäläistä, vaan homman hoitaa ranskalainen De Jonge. Sentään hänen venäläisaksenttinsa ei kuulosta saksalaisaksentilta ja hän on jopa jollain tavoin uhkaava pahis, mutta on hän silti aika yliampuva tapaus.

Aiempien Rambo-elokuvien juonet eivät ole olleet kovinkaan kummoisia. Vaikka ensimmäinen osa, eli Taistelija onkin mahtava toimintajännäri, on sen juoni todella simppeli. Rambo - taistelija 2:ssa taas Rambo lähetettiin Vietnamiin ottamaan kuvia. Toki siitä saatiin lopulta viihdyttävää räiskintää ja paljon räjähdyksiä, mutta syy lähtöön jätti toivomisen varaa. Yllättäen Rambo - taistelija 3 sisältää tähän mennessä sarjan parhaimmat lähtökohdat. Eversti Trautman on esitelty Rambon elämän läheisimpänä ihmisenä ja nyt hänet siepataan, jolloin katsoja on välittömästi messissä kostoreissua varten (vaikka Rambon ilmeettömyydessä onkin parannettavaa). Oikeiden tekijöiden kanssa tästä voisi helposti saada sarjan parhaimman osan... mutta ei tietenkään. Mielenkiintoisista lähtökohdistaan huolimatta Rambon kolmas seikkailu on yllättävän pitkäveteinen.

Elokuva ei oikein koskaan nappaa mukaansa ja siinä kestää kauan, kunnes jotain oikeasti mielenkiintoista alkaa tapahtua. Ja silloinkin kun toiminta alkaa, on se jokseenkin innotonta ja liikaa jo sitä samaa, mitä kasarin aiemmissa toimintaryminöissä tuli nähtyä. Lopputaistelun tankki vastaan helikopteri -skabailu onkin ehdottomasti parasta hulvattoman asetelmansa vuoksi. Silti kun leffa on päättynyt, ei siitä ole jäänyt melkein mitään käteen. Se on vähän kuin Rambo - taistelija 2, mutta viidakko on vaihdettu aavikkoon. Useassa kohtaa leffan aikana pohdin, että olisiko filmi ollut ehdolla kaikista Razzie-palkinnoista, jos Stallone ei olisi toiminut pomona tuotannossa. Kuten alussa kerroin, alkuperäinen käsikirjoittaja, kuvaaja ja ohjaaja saivat kaikki kyytiä, sillä Stallonen mielestä he eivät ymmärtäneet, kuinka tällaista isoa toimintaleffaa käsitellään. Lähinnä tuumin, ettei tainnut Stallone itse tietää, kun huonousehdokkuuksia sateli niin käsikirjoituksesta, ohjauksesta kuin koko elokuvastakin. Löytyyhän tästä viihdyttävät hetkensä ja toisen osan nähtyäni pystyin jo hyväksymään, että ensimmäisen Taistelijan nerokkuudet ovat saaneet kyytiä ja nautin aivottomasta tulituksesta ja räjäytyksistä ihan mukavasti.

Tällä kertaa ohjauksesta vastaa Peter MacDonald, joka oli toiminut lisäohjaajana Rambo - taistelija 2:n toimintakohtauksissa, mutta joka ei ollut tätä ennen ollut pääohjaajana elokuvassa, minkä kyllä huomaa. MacDonaldilla on vaikeuksia pitää pakettia kasassa, eikä hän saa tuotua mukaan tarvittavaa potkua, vaikka loppuun hän onkin rakentanut ihan viihdyttävän hömelön toimintarymistelyn. Stallonen ja Sheldon Lettichin työstämä käsikirjoitus sisältää toimivan pohjan tarinalle, mutteivät he jaksa viedä sitä kunnolla loppuun asti. Kuvaukseltaan Rambo - taistelija 3 on laadukas ja leikkaus on sujuvaa. Efektitiimi pistää parastaan toimintakohtauksien aikana, joista kuitenkin puuttuu sielu ja jännitys. Lavasteet ja asut ovat tyylikkäät ja äänimaailma on oivallisesti rakennettu. Jerry Goldsmithin säveltämät musiikit ovat jälleen toimivat, mutta nekään eivät onnistu nappaamaan katsojaa mukaan tapahtumiin.

Yhteenveto: Rambo - taistelija 3 jatkaa toisen osan aivotonta hömppälinjaa, mutta vieläkin laiskemmin. Elokuvan juoni eversti Trautmanin sieppauksesta on mielenkiintoinen ja katsojana lähtee mielellään kostoreissulle, mutta harmillisesti kiinnostavuus loppuu, kun leffa lähinnä laahaa ensimmäisen tunnin aikana. Jälleen elokuva pääsee vauhtiin vasta loppupäässä, kun mäiske alkaa. Lopputaistelu on paikoitellen viihdyttävä, mutta sen ainoa oikeasti hyvä puoli on täysin urpo panssarivaunun ja helikopterin kaksintaistelu. Jännitettä ei leffasta löydy, eikä ensimmäisen Taistelijan nokkeluutta kannata odottaa. Sylvester Stallone vetää roolinsa puisesti, eikä ihme, että hänelle napsahti huonoimman miesnäyttelijän Razzie-palkinto. Jos innostuit Taistelijasta, muttet oikein pitänyt Rambo - taistelija 2:sta, ei tätä kolmatta osaa tarvitse katsoa. Jos taas nautit toisen osan hölmöstä toiminnasta ja vahvasta jenkkipropagandasta, on Rambo - taistelija 3 kuin tehty juuri sinulle.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Rambo III, 1988, Carolco Pictures