Arvostelu: Hot Shots 2 - kaikkien jatko-osien äiti (Hot Shots! Part Deux - 1993)

HOT SHOTS 2 - KAIKKIEN JATKO-OSIEN ÄITI

HOT SHOTS! PART DEUX

Ohjaus: Jim Abrahams
Pääosissa: Charlie Sheen, Lloyd Bridges, Valeria Golino, Brenda Bakke, Richard Crenna, Miguel Ferrer, Jerry Haleva, Michael Colyar, Mitchell Ryan, Rowan Atkinson ja Martin Sheen
Genre: komedia, toiminta
Kesto: 1 tunti 26 minuuttia
Ikäraja: 12

Top Gun - lentäjistä parhaat -elokuvaa (Top Gun - 1986) parodioinut Hot Shots! - kaikkien elokuvien äiti (Hot Shots! - 1991) oli suuri menestys, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Jatko-osaan ohjaaja-käsikirjoittaja Jim Abrahams päätti ammentaa suosituista Rambo-toimintaelokuvista (1986-2019). Kuvaukset lähtivät käyntiin ja lopulta Hot Shots! Part Deux, eli suomalaisittain Hot Shots 2 - kaikkien jatko-osien äiti sai ensi-iltansa toukokuussa 1993. Kriitikot eivät kuitenkaan erityisemmin lämmenneet leffalle ja vaikka tämäkin osa oli hitti, ei se tuottanut yhtä paljon rahaa kuin ensimmäinen osa. Itse en ollut koskaan nähnyt kumpaakaan Hot Shots! -elokuvaa, kunnes huomasin ensimmäisen leffan täyttävän tänä vuonna 30 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi päätin vihdoin katsoa ja arvostella elokuvan. Kuukautta myöhemmin päätin katsoa myös Hot Shots 2 - kaikkien jatko-osien äidin.

Kun amerikkalaissotilaat epäonnistuvat pelastamaan panttivangit Irakista ja joutuvat itse vangeiksi, presidentti Bensonin ainoa toivo on lähettää merivoimista toistamiseen eronnut Topper Harley pelastusretkelle.

Charlie Sheen palaa Topper Harleyn rooliin, mutta tällä kertaa hahmo ei enää muistuta Tom Cruisen Maverick-hahmoa Top Gunista, vaan Sylvester Stallonen näyttelemää toimintaikoni Ramboa. Toistamiseen Sheen on oikein hilpeä Topperin osassa, muttei kuitenkaan ihan yhtä lystikäs kuin viimeksi. Sheen ei ole ihan täysin menossa mukana ja leffasta löytyy hetkiä, joissa häntä ei vaikuta kiinnostavan koko projekti.

Sheenin lisäksi paluun tekevät Valeria Golino Topperin entiseksi mielitietyksi Ramadaksi, sekä Lloyd Bridges Tug Bensoniksi, josta on yllättäen tullut Yhdysvaltojen presidentti. Golino on toistamiseen mainio osassaan ja pääsee nyt enemmän toimintaan mukaan. Bridges taas ampuu toistuvia hutilaukauksia, osuen vain muutaman kerran maaliin vitseillään. Tämä on erittäin outoa, sillä Bridges oli suosikkini ensimmäisessä Hot Shots! -leffassa.

     Elokuvassa nähdään myös Brenda Bakke Topperin uutena ihastuksen kohteena Michellenä, Jerry Haleva Irakin presidentti Saddam Husseinina, sekä Richard Crenna eversti Trautman -hahmoaan Rambo-leffoissa parodioivana eversti Waltersina. Halevan julma tulkinta epäpätevästä diktaattorista tarjoaa monet naurut, mutta Crenna ei täysin pääse herkuttelemaan omalla parodiallaan.

Hot Shots 2 - kaikkien jatko-osien äiti ei ole yhtä hyvä leffa kuin ensimmäinen Hot Shots!, mutta se tarjoaa ihan tarpeeksi hupia, jotta sitä voi pitää oikein kelvollisena hömppänä. Parhaimmillaan elokuva kirvoittaa erittäin makeat naurut ja heikoimmillaan se saa pyörimään kiusaantuneena. Kaikki vitsit eivät todellakaan osu maaliinsa, mutta eivätpä tekijät ole edes tainneet odottaakaan niin tapahtuvan. Huumoria viljellään niin suurella antaumuksella, ettei ole väliä, jos osa menee pieleen, kunhan yli 50 prosenttia vitseistä toimii. Komedia on täyttä pöhköilyä, miltä on turha odottaa mitään erityisen nokkelaa. Väsyneen ylienergisessä tilassa huomasin kuitenkin jo se kevyen pöljyyden viihdyttävän passelisti.

Koska olin nähnyt Rambo-elokuvat useampaan otteeseen kuin Top Gunin, minä oikeastaan jopa odotin tämän jatko-osan näkemistä enemmän. Elokuva tekeekin hyvin pilkkaa eritoten Rambo - taistelija 2:n (Rambo: First Blood Part II - 1985) yliampuvasta machopullistelusta. Kun Topper nostaa konekiväärin lihaksikkaille, öljystä kimaltaville käsivarsilleen, on varmaa, etteivät panokset lopu niin pian kuin voisi luulla ja pian Topper huomaakin jo lähes hukkuvansa hylsyihin. Elokuvan täytyy myös tietty liittyä kisaan oman aikansa väkivaltaisimman elokuvan tittelistä ja lopputaistelussa leffa näyttääkin täysin paikkansa pitävän laskurin kautta, kuinka filmi ylittää mm. RoboCopin (1987) ruumismäärissään. Parodia ei rajoitu vain Ramboon, vaan naurun kohteeksi joutuvat myös esimerkiksi sotaklassikko Ilmestyskirja. Nyt (Apocalypse Now - 1979), Basic Instinct - vaiston varassa -jännärin (Basic Instinct - 1992) kuuluisa vilautus, Tähtien sota -avaruussaaga (Star Wars - 1977-) ja jopa Disneyn Kaunotar ja Kulkuri (Lady and the Tramp - 1955).

Elokuvan ohjauksesta vastaa edeltäjän tavoin Jim Abrahams, joka pitää yhä hyvin lystikästä henkeä yllä, vaikkei enää tarjoa samoja nerokkuuksia kuin aiemmin urallaan. Hänen ja Pat Proftin työstämä käsikirjoitus ammentaa veikeästi esikuvaleffoistaan ja leikittelee osuvasti niiden kustannuksella. Kuvaus on tarpeeksi sujuvaa ja leikkauskin toimii. Lavastajat pääsevät lisäilemään taustoille monenlaisia pikkuvitsejä. Efektitiimi ja maskeeraajat taas saavat hassutella tehosteiden ja hahmojen ulkonäköjen kanssa. Äänimaailma on toimiva ja siitäkin löytyvät omat lisäkoomisuutensa. Säveltäjä Basil Poledouris tekee omat tulkintansa Rambojen toiminnallisista seikkailumusiikeista.

Yhteenveto: Hot Shots 2 - kaikkien jatko-osien äiti ei ole edeltäjänsä veroinen komediaelokuva, mutta se on tarpeeksi hilpeä, jotta sen parissa jaksaa naurahdella aina silloin tällöin. Rambo-toimintaleffojen machopullistelu otetaan hyvin pilkan kohteeksi, minkä lisäksi leffa naljailee osuvasti muutaman muunkin filmin kustannuksella. Toimintakohtaukset ovat lystikkäitä kaikessa yli-yliampuvuudessaan, tappolaskurin kera. Charlie Sheen ja Lloyd Bridges eivät harmillisesti ole yhtä hyvässä vedossa tällä kertaa, mutta Sheen on sentään valmistautunut muskelisankarin osaan vakuuttavasti. Elokuva sisältää omat heikkoutensa ja osa vitseistä menee aikamoisen hutiammuskelun puolelle, mutta Hot Shots 2 - kaikkien jatko-osien äiti jaksaa silti viihdyttää tarpeeksi, jotta sen katsoo sujuvasti ensimmäisen osan perään. 

Lopputekstien aikana nähdään vielä ihan hassuja faktoja, kuten myös pieni tietovisailu elokuvan tapahtumista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.10.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Hot Shots! Part Deux, 1993, Twentieth Century Fox

Arvostelu: Rambo - taistelija 3 (Rambo III - 1988)

RAMBO - TAISTELIJA 3

RAMBO III

Ohjaus: Peter MacDonald
Pääosissa: Sylvester Stallone, Richard Crenna, Marc de Jonge, Sasson Gabai, Doudi Shoua, Kurtwood Smith ja Randy Raney
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Ikäraja: 16

David Morrellin kirjaan "Ajojahti" ("First Blood" - 1972) perustuva jännityselokuva Taistelija (First Blood - 1982) oli menestys, joten jatkoa oli tietty luvassa, vaikkei lisää kirjoja ollutkaan pohjaksi. Rambo - taistelija 2 (Rambo: First Blood Part II - 1985) tienasi tuplasti sen mitä ensimmäinen osa, vaikka saikin pääasiassa negatiivisia arvosteluja. Kolmannen osan työstö lähti heti käyntiin, mutta se ei ollut vaivaton prosessi, sillä Stallonella oli jatkuvasti ongelmia jonkun kanssa. Alunperin Harry Kleinerin piti käsikirjoittaa leffa, mutta Stallone torjui hänen tekstinsä ja kirjoitti käsikirjoituksen itse yhdessä Sheldon Lettichin kanssa. Kuvauksissa vasta ongelmia syntyikin, kun elokuvan ohjaaja Russel Mulcahy ja kuvaaja erotettiin, sillä Stallonen mielestä he eivät tienneet, kuinka näin isoa elokuvaa pitää käsitellä. Mulcahy korvattiinkin Peter MacDonaldilla, joka oli toiminut Rambo - taistelija 2:ssa toisen yksikön ohjaajana. MacDonald on kuitenkin myöhemmin todennut epäonnistuneensa leffan kanssa, eikä hän ollut mielestään sopiva tekijä tähän leffaan. Lopulta Rambo - taistelija 3 saatiin valmiiksi ja se ilmestyi keväällä 1988. Elokuva oli hitti, muttei päässyt lähellekään Rambo - taistelija 2:n lipputuloja, minkä lisäksi se haukuttiin lähes lyttyyn. Leffa sai viisi Razzie-ehdokkuutta (mukaanlukien huonoin elokuva, huonoin ohjaus ja huonoin käsikirjoitus) ja Stallone "voittikin" huonoimman miespääosan palkinnon. Vuonna 1990 elokuva pääsi Guinness World Recordsiin siihen asti elokuvahistorian väkivaltaisimpana teoksena. Itse näin Rambo - taistelija 3:n vuosia sitten samoihin aikoihin kahden ensimmäisen osan kanssa. En kuitenkaan katsonut leffaa koskaan uudestaan, sillä en pitänyt siitä. Kuitenkin nyt, kun sarja on saamassa jatkoa viidennen elokuvan, Rambo V: Last Bloodin (2019) voimin, oli aika katsoa sarjan aiemmat osat uudestaan. Taistelija osoittautui erinomaiseksi toimintajännäriksi, mutta Rambo - taistelija 2:ssa taso laski mielestäni roimasti. Aloinkin katsomaan Rambo - taistelija 3:a todella jännittynein tuntein, että mitäköhän tästä nyt seuraa...

Eversti Trautman siepataan Afganistanissa, jolloin John Rambo lähtee pelastamaan komentajaansa ja ennen kaikkea ystäväänsä vihollisten kynsistä.

Sylvester Stallone pullistelee kolmatta kertaa lihaksiaan Rambon roolissa ja sai toistamiseen tästä roolista huonoimman miesnäyttelijän Razzie-palkinnon. Tällä kertaa tuon jopa oikeasti ymmärtää, sillä Stallonesta uupuu täysin karisma tässä leffassa ja hän vetää koko leffan tylsän puisesti. On hassua, että Stallone halusi innokkaasti tehdä lisää Rambo-elokuvia, mutta leffassa hän näyttää siltä kuin joku olisi pakottanut hänet mukaan. Toki näissä leffoissa Rambo joutuu tekemään asioita, mitä ei haluaisi, mutta on tylsää lähteä kostoretkelle jonkun kanssa, joka vain laahustaa ilmeettömänä menemään. Tälläkin kertaa Stallone pääsee vauhtiin vasta leffan loppupään aikana.
     Elokuvassa nähdään myös Richard Crenna jälleen eversti Trautmanina, joka on isommin mukana kuin aiemmissa osissa, Sasson Gabai Rambon mukaan lähtevänä Mousa Ghanina, Doudi Shoua liiankin innoissaan lapsena taistoon lähtevänä Hamidina, sekä Marc de Jonge tarinan pahiksena, venäläiseversti Alexei Zaysenina ja Randy Raneyn tämän uskollisena sotilaskomentaja Kourovina. Jostain syystä tälläkään kertaa venäläispääroiston rooliin ei ole valittu venäläistä, vaan homman hoitaa ranskalainen De Jonge. Sentään hänen venäläisaksenttinsa ei kuulosta saksalaisaksentilta ja hän on jopa jollain tavoin uhkaava pahis, mutta on hän silti aika yliampuva tapaus.

Aiempien Rambo-elokuvien juonet eivät ole olleet kovinkaan kummoisia. Vaikka ensimmäinen osa, eli Taistelija onkin mahtava toimintajännäri, on sen juoni todella simppeli. Rambo - taistelija 2:ssa taas Rambo lähetettiin Vietnamiin ottamaan kuvia. Toki siitä saatiin lopulta viihdyttävää räiskintää ja paljon räjähdyksiä, mutta syy lähtöön jätti toivomisen varaa. Yllättäen Rambo - taistelija 3 sisältää tähän mennessä sarjan parhaimmat lähtökohdat. Eversti Trautman on esitelty Rambon elämän läheisimpänä ihmisenä ja nyt hänet siepataan, jolloin katsoja on välittömästi messissä kostoreissua varten (vaikka Rambon ilmeettömyydessä onkin parannettavaa). Oikeiden tekijöiden kanssa tästä voisi helposti saada sarjan parhaimman osan... mutta ei tietenkään. Mielenkiintoisista lähtökohdistaan huolimatta Rambon kolmas seikkailu on yllättävän pitkäveteinen.

Elokuva ei oikein koskaan nappaa mukaansa ja siinä kestää kauan, kunnes jotain oikeasti mielenkiintoista alkaa tapahtua. Ja silloinkin kun toiminta alkaa, on se jokseenkin innotonta ja liikaa jo sitä samaa, mitä kasarin aiemmissa toimintaryminöissä tuli nähtyä. Lopputaistelun tankki vastaan helikopteri -skabailu onkin ehdottomasti parasta hulvattoman asetelmansa vuoksi. Silti kun leffa on päättynyt, ei siitä ole jäänyt melkein mitään käteen. Se on vähän kuin Rambo - taistelija 2, mutta viidakko on vaihdettu aavikkoon. Useassa kohtaa leffan aikana pohdin, että olisiko filmi ollut ehdolla kaikista Razzie-palkinnoista, jos Stallone ei olisi toiminut pomona tuotannossa. Kuten alussa kerroin, alkuperäinen käsikirjoittaja, kuvaaja ja ohjaaja saivat kaikki kyytiä, sillä Stallonen mielestä he eivät ymmärtäneet, kuinka tällaista isoa toimintaleffaa käsitellään. Lähinnä tuumin, ettei tainnut Stallone itse tietää, kun huonousehdokkuuksia sateli niin käsikirjoituksesta, ohjauksesta kuin koko elokuvastakin. Löytyyhän tästä viihdyttävät hetkensä ja toisen osan nähtyäni pystyin jo hyväksymään, että ensimmäisen Taistelijan nerokkuudet ovat saaneet kyytiä ja nautin aivottomasta tulituksesta ja räjäytyksistä ihan mukavasti.

Tällä kertaa ohjauksesta vastaa Peter MacDonald, joka oli toiminut lisäohjaajana Rambo - taistelija 2:n toimintakohtauksissa, mutta joka ei ollut tätä ennen ollut pääohjaajana elokuvassa, minkä kyllä huomaa. MacDonaldilla on vaikeuksia pitää pakettia kasassa, eikä hän saa tuotua mukaan tarvittavaa potkua, vaikka loppuun hän onkin rakentanut ihan viihdyttävän hömelön toimintarymistelyn. Stallonen ja Sheldon Lettichin työstämä käsikirjoitus sisältää toimivan pohjan tarinalle, mutteivät he jaksa viedä sitä kunnolla loppuun asti. Kuvaukseltaan Rambo - taistelija 3 on laadukas ja leikkaus on sujuvaa. Efektitiimi pistää parastaan toimintakohtauksien aikana, joista kuitenkin puuttuu sielu ja jännitys. Lavasteet ja asut ovat tyylikkäät ja äänimaailma on oivallisesti rakennettu. Jerry Goldsmithin säveltämät musiikit ovat jälleen toimivat, mutta nekään eivät onnistu nappaamaan katsojaa mukaan tapahtumiin.

Yhteenveto: Rambo - taistelija 3 jatkaa toisen osan aivotonta hömppälinjaa, mutta vieläkin laiskemmin. Elokuvan juoni eversti Trautmanin sieppauksesta on mielenkiintoinen ja katsojana lähtee mielellään kostoreissulle, mutta harmillisesti kiinnostavuus loppuu, kun leffa lähinnä laahaa ensimmäisen tunnin aikana. Jälleen elokuva pääsee vauhtiin vasta loppupäässä, kun mäiske alkaa. Lopputaistelu on paikoitellen viihdyttävä, mutta sen ainoa oikeasti hyvä puoli on täysin urpo panssarivaunun ja helikopterin kaksintaistelu. Jännitettä ei leffasta löydy, eikä ensimmäisen Taistelijan nokkeluutta kannata odottaa. Sylvester Stallone vetää roolinsa puisesti, eikä ihme, että hänelle napsahti huonoimman miesnäyttelijän Razzie-palkinto. Jos innostuit Taistelijasta, muttet oikein pitänyt Rambo - taistelija 2:sta, ei tätä kolmatta osaa tarvitse katsoa. Jos taas nautit toisen osan hölmöstä toiminnasta ja vahvasta jenkkipropagandasta, on Rambo - taistelija 3 kuin tehty juuri sinulle.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Rambo III, 1988, Carolco Pictures

Arvostelu: Rambo - taistelija 2 (Rambo: First Blood Part II - 1985)

RAMBO - TAISTELIJA 2

RAMBO: FIRST BLOOD PART II

Ohjaus: George P. Cosmatos
Pääosissa: Sylvester Stallone, Julia Nickson, Richard Crenna, Charles Napier, Steven Berkoff, George Cheung ja Voyo Goric
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 16

David Morrellin "Ajojahti"-kirjaan ("First Blood" - 1972) perustuva elokuva Taistelija (First Blood - 1982) oli suuri hitti, joten elokuvantekijät päättivät jatkaa sarjaa. Jatko-osan käsikirjoituksen ensimmäisen version työsti James Cameron, joka ei ollut vielä siihen aikaan tehnyt hittileffojaan Terminator - tuhoaja (The Terminator - 1984) ja Aliens - paluu (Aliens - 1986). Sen pohjalta päätähti Sylvester Stallone alkoi viemään tekstiä oman visionsa suuntaan. Kuvaukset alkoivat kesällä 1984 ja lopulta Rambo - taistelija 2 sai ensi-iltansa keväällä 1985. Elokuva oli vielä valtavampi hitti kuin edeltäjänsä, mutta sai pääasiassa negatiivisia arvosteluita kriitikoilta. Leffa sai sentään Oscar-ehdokkuuden äänitehosteistaan, mutta muuten se sai lähinnä Razzie-palkintoja, kuten huonoimman elokuvan, huonoimman miespääosan, huonoimman käsikirjoituksen ja huonoimman laulun palkinnot. Itse näin Rambo - taistelija 2:n jo lapsena, mutta muistelisin, ettei se tehnyt samalla lailla vaikutusta kuin ensimmäinen Taistelija. En olekaan edes katsonut elokuvaa sen jälkeen uudestaan. Kuitenkin nyt kun Rambo-sarja on saamassa viidennen osansa Rambo V: Last Blood (2019), päätin katsoa sarjan aiemmat leffat uudestaan ja arvostella ne. Pari kuukautta Taistelijan katsomisen jälkeen katsoin Rambo - taistelija 2:n.

Vankilassa lusiva John Rambo saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa, kun eversti Trautman pyytää häneltä palvelusta. Vietnamin sodan jäljiltä Yhdysvaltain sotilaita on yhä vankeina ja Rambo saa tehtäväkseen matkata Vietnamiin ja tutkia armeijalle, millaisissa oloissa sotilaita pidetään.

Vuonna 1985 Sylvester Stallone oli iso stara, joka oli tehnyt kahdesta roolistaan tunnetut: nyrkkeilijä Rockysta ja toimintasankari Rambosta. Vaikka molempien hahmojen ensiesiintymiset olivat arvostettuja, 1985 oli se vuosi, kun Stallone sai huonoimman miespääosan Razzie-palkinnot molemmista rooleista - tästä leffasta ja Rocky IV:stä (1985). Eikä sinänsä ole vaikea ymmärtää miksi. Stallone tuntuu alisuorittavan lähes koko elokuvan ajan ja pääsee vauhtiin vasta viimeisen puolen tunnin aikana. Alkupään hän vetää niin kyllästyneellä ilmeellä, ettei katsojana lähde kovin innoissaan hänen matkaansa. Ramboa ei myöskään hahmona jakseta viedä lähes mihinkään suuntaan tai syventää.
     Muita hahmoja leffassa ovat ensimmäisestä Taistelijasta tuttu eversti Trautman (Richard Crenna), Vietnamissa Rambon yhteyshenkilö Co Bao (Julia Nickson), erikoistehtävää johtava majuri Marshall Murdock (Charles Napier), vietnamilaisten paha komentaja Tay (George Cheung), sekä neuvostoliittolainen luutnantti Podovsky (Steven Berkoff). Englantilainen Berkoff ei ole tainnut koskaan tavata venäläistä, sillä hänen muka-venäläisaksenttinsa kuulostaa oudon paljon saksalaiselta puhumassa englantia. Berkoff myös unohtaa korostuksensa vähän väliä ja jää lähinnä naurettavaksi yritykseksi kuin uhkaavaksi roistoksi. Napier sopii ihan hyvin tiukan majurin osaan ja Crenna on edelleen toimiva Rambosta välittävänä everstinä. Nicksonin esittämä Co Bao on tavallaan toimiva lisä, mutta outo romanssi, mitä hänen ja Rambon välille yritetään kehitellä, ei vain suju.

Muistatteko, kuinka ensimmäisen Taistelijan arvostelussa kehuin, ettei kyseessä ole pelkkä aivoton macho-pullistelu, vaan erinomaisesti rakennettu jännitysnäytelmä? No, Rambo - taistelija 2:ssa mennään juuri toisinpäin. Tiivis tunnelma, koukuttavuus ja todella kiehtova asetelma saavat kyytiä, jotta ruudulle saadaan mahdollisimman paljon räjähdyksiä ja ammuskelua. Elokuvassa on niinkin paljon räjähdyksiä, että Michael Baykin tulisi kateelliseksi. Leffassa halutaan lähinnä korostaa, kuinka äijien äijä Rambo on, mutta sitä ei tehdä yhtä nokkelasti kuin viimeksi. Tässä on uskottu, että riittää, kun Stallonen öljyyn hierottuja lihaksia esitellään tarpeeksi, kuvataan paljon lähiotoksia pullistelevista verisuonista hänen käsivarsissaan ja pistetään yhä vain isompi peniksenjatke hänelle kouraan, millä tykittää vastuksia. Mitä pidemmälle elokuva kulkee, sitä enemmän testosteroni toimii filmin bensiininä.

Juonellahan tässä ei ole niinkään väliä. Ensimmäisessä elokuvassa vihjailtiin Rambon menneisyydellä Vietnamin sodassa, joten juoni toimii lähinnä syynä viedä Rambo takaisin hiostavaan viidakkoon vaaniskelemaan. Tehtävänannossa Rambolle todetaan, että hänen täytyy vain ottaa kuvia, eikä hän saa missään nimessä olla tekemisissä vastustajien kanssa. Tässä kohtaa katsoja hörähtää ja laskee vain minuutteja, kunnes Rambo tökkää ensimmäisen puukon pahiksesta läpi. Elokuvalla kestääkin yllättävän kauan, ennen kuin se pääsee tosissaan vauhtiin ja filmin kehnot draaman yritykset pistävät toivomaan, että leffa olisi oikein kunnolla vain sitä pöljää ja viihdyttävää tykitystä. Rambo - taistelija 2:n viimeinen puolituntinen onkin huomattavasti mielenkiintoisempaa seurattavaa ja siinä kohtaa rahoille alkaa tulla vastinetta. Yliampuvat ja hauskat tappamistavat ovat veikeää seurattavaa, ja leffan päätyttyä onkin vaikea muistaa, miten Rambo edes päätyi taistelemaan Vietnamissa. Mutta kuten totesin, ei se ole elokuvan pääasia.

Elokuvan on ohjannut George P. Cosmatos, jonka työstä ei ole löydy mitään ensimmäisen Taistelijan ohjanneen Ted Kotcheffin tunnelman rakennustaidoista. Cosmatos onkin selvästi vain halunnut enemmän viihdyttää isoilla räjähdyksillä ja rautaisella ammuskelulla kuin tehdä jotain oikeasti merkittävää, mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista. Cosmatosin hommaa toki vaikeuttaa James Cameronin ja Sylvester Stallonen kehno käsikirjoitus. Cameronilla on tainnut olla eräät tuhoajakyborgit liikaa mielessä, jolloin tähän ei ole löytynyt keskittymistä ja Stallone on vain halunnut päästä pullistelemaan muskeleitaan kameran eteen, jolloin käsikirjoitus on lopulta mitä on. Sentään Rambo - taistelija 2 on tyylikkäästi kuvattu ja efektitiimi on päässyt tosissaan leikkimään räjähteiden kanssa. Leikkaus on toimivaa, mutta laimean käsikirjoituksen vuoksi taisteluttomat kohtaukset ovat väkisinkin pitkäveteisiä. Äänimaailma on hienosti rakennettu, kuten ovat myös vietnamislaiskylän lavasteet. Jerry Goldsmithin säveltämät musiikit ovat leffan parempaa antia ja ne luovat oivaa henkeä, kun Cosmatos ei siinä onnistu.

Yhteenveto: Rambo - taistelija 2:sta ei löydy mitään ensimmäisen Taistelijan erinomaisen jännittävästä ja koukuttavasta tunnelmasta, vaan leffa luottaa täysillä hölmöön macho-pullisteluun ja äijäilyyn. Loppupäässä tämä saadaankin esitettyä ihan viihdyttävästi, mutta harmillisesti sitä edeltävä aika on enemmän tai vähemmän pitkäveteistä seurattavaa. Tarina ei koskaan nappaa mukaansa, eikä Rambon kanssa halua lähteä toimintaseikkailuun, sillä häntä itseään ei tunnu kiinnostavan koko homma. Viidakossa hiiviskelystä ei löydy lainkaan samaa tehoa kuin ensimmäisestä elokuvasta ja kaikki tuntuu alisuorittamiselta. Tai no, ei ihan kaikki. Räjähdystiimi jopa hieman ylisuorittaa. Sylvester Stallonesta ei valitettavasti löydy samaa vahvaa asennetta kuin aiemmin, minkä lisäksi hänen käsikirjoituksensa on aika kehno. Venäläispahista esittävä Steven Berkoff on uhkaavan sijaan naurettava, mongertaessaan englantia lähinnä saksalaisittain. Kokonaisuudessaan Rambo - taistelija 2 jää pahasti ensimmäisen osan jalkoihin. On helppo ymmärtää, että monille kasarilapsille tämä on yhä yksi kovimmista teoksista ikinä, mutta itseäni leffa ei vakuuta. Jos äijäilytoiminta uppoaa, etkä ole tätä vielä nähnyt, niin suosittelen elokuvaa lämpimästi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.8.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Rambo: First Blood Part II, 1985, Estudios Churubusco Azteca S.A., Anabasis N.V.

Arvostelu: Taistelija (First Blood - 1982)

TAISTELIJA

FIRST BLOOD

Ohjaus: Ted Kotcheff
Pääosissa: Sylvester Stallone, Brian Dennehy, Richard Crenna, Jack Starrett, Bill McKinney, John McLiam, Alf Humphreys, Chris Mulkey, Michael Talbott ja David Caruso
Genre: toiminta, jännitys
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia
Ikäraja: 16

First Blood, eli suomalaisittain Taistelija, eli tutummin tunnettuna ensimmäinen Rambo-elokuva perustuu David Morrellin kirjaan "Ajojahti" ("First Blood") vuodelta 1972. Samana vuonna kirjailija myi kirjan elokuvaoikeudet Columbia Picturesille, joka taas myi ne lopulta Warner Bros. -yhtiölle, mistä ne siirtyivät seuraavina vuosina parin pienemmän yhtiön kautta Orion Picturesin käsiin. Ohjaaja Ted Kotcheffiä kalasteltiin filmin tekijäksi ja lopulta hän suostuikin, kun tuottajat Mario Kassar ja Andrew G. Vajna päättivät rahoittaa jonkin hänen projekteistaan. Pääroolia tarjottiin Rocky-tähti Sylvester Stallonelle, joka otti osan ilomielin vastaan, minkä ansiosta tuotanto lähti kunnolla liikkeelle. Kuvaukset sujuivat hyvin, mutta jälkituotannossa syntyi ongelmia, kun Stallone ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Ensimmäiset leikkausversiot kestivät kolme tuntia ja Stallone ehti jo pelätä sen tuhoavan hänen uransa, kunnes filmi leikattiin oikein kunnolla uuteen puolentoista tunnin kestoon, minkä Stallone hyväksyi. Taistelija sai lopulta ensi-iltansa syksyllä 1982 (Suomessa vasta alkuvuodesta 1983) ja se oli jättihitti. Aluksi elokuva sai nihkeän vastaanoton kriitikoilta, mutta lopulta hekin ovat lämmenneet leffalle ja nykyään sitä pidetään toimintaklassikkona. Itse näin elokuvan jo monta vuotta sitten ja muistelisin pitäneeni siitä paljon. En ole kuitenkaan koskaan katsonut filmiä uudestaan, vaikka mieli onkin tehnyt jo pidemmän aikaa. Nyt kun Rambo-sarja on saamassa päätöksensä elokuvalla Rambo V: Last Blood (2019), päätin käydä sarjan läpi uudestaan ja keväällä katsoinkin ensimmäisen Taistelijan.

Vietnamin sodan veteraani John Rambo saapuu pieneen kaupunkiin tapaamaan vanhaa armeijatuttuaan, mutta joutuukin ongelmiin paikallisten lainvalvojien kanssa. Ennen kuin Rambo huomaakaan, häntä ajetaan takaa koirien kanssa ja hän joutuu hyödyntämään armeijataustaansa lymyillessään metsässä ja napsiessaan lainvalvojia pois pelistä yksi kerrallaan...

Pääosassa John Rambona nähdään tietty Sylvester Stallone, joka on täysi nappivalinta rooliin. Stallone tekee hahmosta välittömästi omansa, eikä olekaan ihme, että nykypäivänä hänet muistetaan lähes tasapuolisesti kahdesta isoimmasta roolistaan, tästä ja Rocky Balboasta. Rambo on muutama vuosi sitten päässyt pois Vietnamista, mutta voisi sanoa, ettei Vietnam on lähtenyt hänestä, eikä sopeutuminen normaaliin elämään luonnistu Rambolta lainkaan. Ei siis ole ihme, että hän joutuu helposti ongelmiin ja kun jahti alkaa, on paikoitellen vaikea sanoa, eikö Rambo vain tajua, mitä oikeasti tapahtuu hänen ympärillään, vai haluaako hän jopa elää uudelleen sota-aikaansa? Hahmo rakennetaan hienosti pikkuhiljaa ja vähitellen katsoja alkaa ymmärtämään, miksi hänestä on tullut sellainen kuin hän on. Vaikka Rambo mielletään yleensä kovana toimintaäijänä, on hän itse asiassa yllättävänkin sympaattinen tapaus, jota jopa hieman säälii. Stallone hoitaa homman kotiin rautaisella otteellaan ja loistaa läpi leffan.
     Elokuvan muut hahmot koostuvat lähinnä Ramboa jahtaavista lainvalvojista, joita ovat mm. Ramboa heti ensisilmäyksellä inhoava sheriffi Will Teasle (Brian Dennehy), vanha Galt (Jack Starrett), vainukoirien kanssa kulkeva Orval (John McLiam), sekä osavaltion poliisi Dave Kern (Bill McKinney). Lainvalvojista parhaiten esille nousee sheriffi Teasle, jota itse alkaa inhoamaan hyvin nopeasti, sillä tämä on valmis pistämään Rambon putkaan mitä naurettavimmista syistä. Kuitenkin mitä pidemmälle tilanne äityy, sitä helpommin katsoja alkaa ymmärtämään myös Teaslen puolta tarinassa. Dennehy on mahtava roolissaan, sillä hänestä löytyy sopivaa arvokkuutta sheriffiksi, mutta tarpeeksi ilkeyttä, jottei häneen luota koskaan.
     Mainio Richard Crenna taas näyttelee eversti Samuel Trautmania, Rambon entistä komentajaa, joka pyydetään paikalle, kun tilanne leviää käsiin. Hahmo on oiva lisäys, vaikka hänen tehtäväksi jääkin lähinnä kertoa Rambon kyvyistä lainvalvojille.

Taistelijan alku saattaa tuntua hieman hölmöltä, Rambon joutuessa ongelmiin lainvalvojien kanssa ihan vain siksi, ettei sheriffi Teasle pidä Rambosta tämän ulkonäön ja olemuksen perusteella. Tilanne muuttuu todella absurdiksi, mitä pidemmälle filmi kulkee, kun paikalle saapuu jopa armeijan sotilaita etsimään Ramboa metsän syövereistä. Vaikka lähtökohtaisesti koko leffa vaikuttaa todella pöhköltä toimintapätkältä ja Rambosta tulee yleensä mieleen typerä macho-pullistelu, ei tätä voi mitenkään kutsua aivottomaksi hötöksi, sillä niin nerokkaasti elokuva on tosiasiassa rakennettu. Absurdit lähtökohdat ajojahdille unohtaa nopeasti, kun meno ja meininki alkavat, sillä elokuva muuttuu niin koukuttavaksi takaa-ajoksi, että katsoja oikein jämähtää paikoilleen tuijottamaan tapahtumia. Leffasta on karsittu kaikki turha pois ja se on pelkkää asiaa alusta loppuun, jolloin aika ei millään käy pitkäksi. Metsään päädyttäessä elokuva alkaa jopa hipomaan täydellisyyttä - niin mestarillisesti tunnelma rakennetaan. Nopeasti sekä lainvalvojat että katsoja tajuaa, että tilanne alkaa kääntyä päälaelleen ja Rambo ei olekaan enää jahdattava, vaan jahtaaja. On aivan mahtavaa nähdä, kuinka Rambo suorastaan sulautuu metsään ja sen sijaan, että katsoja jännittäisi, milloin Rambo saadaan kiinni, sitä alkaakin jännittämään, selviävätkö lainvalvojat hengissä pois metsästä...

Kaikki metsässä tapahtuva on erinomaisesti toteutettu kaikin puolin. Jännitettä ei suostuta laskemaan, vaikka parissa kohtaa leffa malttaakin rauhoittua hieman syventämään paremmin hahmojaan. Elokuva tasapainottelee hienosti hahmojensa kanssa ja keskittyy välillä näyttämään kunnolla lainvalvojien pähkäilyä siitä, kuinka saisivat sekopäiseltä vaikuttavan Rambon telkien taakse ja välillä näytetään, kuinka Rambo kyhäilee erilaisia ansoja jahtaajiensa pään menoksi. Toiminta ei ole aivotonta tulitusta, vaan elokuva keskittyy paljon enemmän tunnelman tiivistämiseen ja jännityksen lisäämiseen. Loppupäässä taso valitettavasti laskee hieman, kun hahmot siirtyvät pois metsästä ja mukaan otetaan enemmän aseita. Elokuvan loppukaan ei onneksi muutu hurjaksi tulitaisteluksi, mutta itse olisin toivonut, että filmi olisi malttanut olla loppuun saakka äärimmäisen vangitsevaa ja sykettä nostattavaa hiippailua metsässä. Siinä Taistelija on ehdottomasti parhaimmillaan.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Ted Kotcheff, joka on tehnyt upeaa työtä tunnelman kanssa. Kotcheff rakentaa taiturimaisesti jännitystä ja kasvattaa fiilistä vähitellen, päästäen sen parissa kohtaa hillitysti valloilleen. Michael Kozollin, William Sackheimin ja päätähti Stallonen työstämä käsikirjoitus pitää kertomuksen yksinkertaisena ja juuri siksi homma toimii niin napakasti. Vaikka monissa pienissä kaupungeissa katsotaankin ulkopuolisia nenänvartta pitkin, olisi kolmikko kenties voinut keksiä jonkin uskottavamman syyn sille, että tämän kokoluokan ajojahti syntyy. Leikkauksessa filmin napakkuus pääse parhaiten esille, kun kaikki ylimääräinen on karsittu pois. Silti itseäni kiinnostaisi tietää, mitä kaikkea jätettiin leikkaamon lattialle, jos alkuperäinen leikkausversio oli oikeasti yli kolmetuntinen. Visuaalisesti Taistelija on kestänyt hämmästyttävän hyvin ajan hammasta, eikä mukana ole mitään, minkä tehokkuus olisi haihtunut vuosien varrella. Elokuva on todella taidokkaasti kuvattu. Laajat metsäkuvat ovat henkeäsalpaavia ja eri kuvaustyyleillä metsä saadaan näyttämään joko kauniilta, ylhäiseltä tai jopa pelottavalta. Maskeeraustiimi on päässyt peittämään Stallonen kuraan ja multaan, kun taas puvustustiimin on täytynyt löytää ja valmistaa useita univormuja Ramboa jahtaaville sotilaille ja poliiseille. Äänimaailma on myös erinomaisesti rakennettu ja Jerry Goldsmithin säveltämät musiikit luovat hienon lisän jännittävään tunnelmaan.

Yhteenveto: Taistelija on mahtava toimintajännäri, mikä on ansainnut paikkansa genrensä klassikoiden joukossa. Elokuvan ajojahti lähtee liikkeelle hieman hömelöstä syystä, mutta sen unohtaa nopeasti, sillä leffa imaisee niin hienosti mukaansa ja rakentaa tiivistä tunnelmaansa mestarillisesti. Kun päästään metsään, filmi hipoo usein jopa täydellisyyttä. Jännitys on usein huipussaan ja on ovelaa, kuinka jossain kohtaa voi huomata asetelman kääntyneen päälaelleen. Elokuva tuo hyvin esille molempien osapuolten hyvät ja huonot puolet, ja tavallaan molempia voi kannustaa. Tarina kerrotaan todella iskevästi ja vasta loppu heikkenee hieman, kun koukuttava hiippailu metsässä päättyy ja mukaan tuodaan enemmän aseita. Sylvester Stallone on loistava pääroolissa John Rambona, joka on tehokas taistelija, mutta myös mielenkiintoinen henkilö. Brian Dennehyn erinomaisesti esittämä sheriffi Teasle on todella hyvä vastus hahmolle. Suosittelen Taistelijaa kaikille toiminnan ja jännityksen ystäville. Ne, jotka eivät ole ennen leffaa nähneet, mutta tuntevat Rambon maineen machopullistelijana, saattavat pettyä, ettei tämä ole vielä sellaista meininkiä, mutta kun siitä pääsee yli, voi huomata, kuinka fantastinen jännitysnäytelmä onkaan kyseessä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.7.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
First Blood, 1982, Anabasis N.V., Elcajo Productions