Arvostelu: Firestarter (2022)

FIRESTARTER

Ohjaus: Keith Thomas

Pääosissa: Ryan Kiera Armstrong, Zac Efron, Sydney Lemmon, Michael Greyeyes, Gloria Reuben, John Beasley ja Kurtwood Smith

Genre: jännitys, scifi

Kesto: 1 tunti 34 minuuttia

Ikäraja: 16

Firestarter perustuu Stephen Kingin kirjaan Tulisilmä (Firestarter) vuodelta 1980. Jo vuonna 1984 kirjan pohjalta tehtiin Drew Barrymoren tähdittämä filmatisointi Tulessa syntynyt (Firestarter). Vuonna 2017 Universal Pictures ja Blumhouse Productions ilmoittivat työstävänsä uutta elokuvasovitusta kirjan pohjalta. Alun perin ohjaajaksi pestattiin Akiva Goldsman, sitten Fatih Akin, kunnes kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2021 Keith Thomasin ohjauksessa ja nyt Firestarter on saapunut elokuvateattereihin. Itse en ole lukenut Kingin kirjaa tai nähnyt alkuperäistä filmatisointia, mutta odotin silti positiivisin mielin uuden elokuvan näkemistä. Kävinkin katsomassa Firestarterin heti ensi-iltapäivänä, sillä leffasta ei järjestetty ennakkonäytöstä lehdistölle. Syytä tähän ei tarvinnut kauaa pohtia, sillä miksi turhaan näyttää elokuvaa pressiyleisölle, jolta olisi varmaan tullut yhteinen täystyrmäys tälle kammotukselle?

Nuori tyttö Charlie McGee omaa voiman, jolla hän voi katseellaan sytyttää asioita tuleen. Kun salaperäinen organisaatio ryhtyy jahtaamaan Charlieta tutkiakseen häntä, Charlien isän, telepaattisia kykyjä omaavan Andyn täytyy suojella tytärtään.

Itselleni tuntematon Ryan Kiera Armstrong nähdään elokuvan pääroolissa Charlie McGeenä, vaarallisen tulivoiman omaavana tyttönä. Paperilla Charlie on mielenkiintoinen tapaus. Mitä jos lapsella olisi hallussaan jotain näin voimakasta, muttei kunnollista taitoa hallita sitä? Charlie on vaarallinen ja toisaalta voi jopa ymmärtää, että jotkut haluavat pistää hänet lukkojen taakse. Toteutus ontuu kuitenkin pahasti. En kuitenkaan syytä vain heikkoa työtä tekevää nuorta Armstrongia. Hahmo on kirjoitettu kehnosti ja monelle konkarinäyttelijällekin tuottaisi varmasti vaikeuksia lausua näitä repliikkejä luontevasti. Iso syy on Keith Thomasin suorastaan onnettomassa ohjauksessa, sillä läpikotaisin elokuvan näyttelijät tekevät huonoa työtä.

     Charlien vanhempina, Andy ja Vicky McGeenä nähdään Zac Efron ja Sydney Lemmon, kun taas Charlieta jahtaavan järjestön jäseniä, kapteeni Hollisteria, tohtori Wanlessia ja palkkatappaja Rainbirdiä esittävät Gloria Reuben, Kurtwood Smith ja Michael Greyeyes. Efron on todella puinen isäroolissaan, kun taas Lemmon ei saa muuta tehtäväkseen kuin olla huolissaan läpi lyhyen ruutuaikansa. Reubenin katala pahishahmo taas saa pyörittelemään silmiä niin surkeasti kirjoitetun hahmon kuin Reubenin ylinäyttlemisen takia. Greyeyesissa olisi potentiaalia, mutta hän ei saa luotua tehotappajasta minkäänlaista uhkaa.

Ei Firestarter ollut sillä lailla kammottavan surkea, että olisin sen nähtyäni halunnut suutuspäissäni metsästää jok'ikisen kopion elokuvasta ja polttaa ne roviolla. Elokuva sai minut lähinnä turhautumaan oikein toden teolla. Miten ihmeessä näin potentiaalisesta ja mielenkiintoisesta ideasta saa aikaiseksi näin mitäänsanomattoman ja pitkäveteisen rainan? Leffallahan on kestoa vain puolitoista tuntia, mutta se tuntuu ainakin puoli tuntia pidemmältä, sillä meno on niin tolkuttoman tylsää. Lukuun ottamatta koulun vessakopin räjäyttämistä leffan alussa, Charlien vaaralliset voimat eivät tarjoa hurjia tilanteita, eivätkä hahmoja jahtaavat pahikset luo lainkaan jännitettä. Elokuvaa mainostetaan kauhuna, mutta en oikein tiedä, mitä kohtausta leffasta voisi edes kuvailla pelottavaksi.

Elokuva on niin ponnettoman innottomasti kyhätty kasaan aivan jokaista osa-aluetta katsoen, että on kumma, että tämä edes kehdattiin pistää levitykseen. Lopputulos muistuttaa usein televisiosarjan pitkää pilottijaksoa, jota kanava ei halunnut jatkaa kokonaiseksi sarjaksi. Mutta kun rahat meni jo jaksoon, niin miksei sitä pistäisi ihmisten nähtäväksi? Kovasti pinnistelevää pääosatyttöä lukuun ottamatta ketään kameran edessä tai takana ei tunnu kiinnostavan olla mukana leffassa. Jo työryhmän laiskuus tekee filmistä tylsän. Hommassa ei ole mitään paloa - siis jos vuoden 2022 elokuvalle kiusallisen kökköjä digiliekkejä ei lasketa mukaan. Tarinankerronnasta puuttuu soljuvuus täysin. Ensimmäinen tunti laahataan ja viimeisen puolen tunnin aikana luovutetaan täysin ja juostenkustaan koko finaali. Loppuhuipennuksen oli kai tarkoitus olla jotenkin mahtipontinen, mutta teennäinen ylidramaattisuus näyttäytyi kornina. Kirsikkana nolouden kakun päällä toimii hetki, jolloin tuimakatseinen Charlie nostaa muka-coolisti hupparinsa hupun päähänsä, ennen kuin alkaa polttamaan ihmisiä elävältä. Minulle tuotti vaikeuksia pidättää naurua.

Keith Thomasin työtä katsoessa voi vain ihmetellä, miten hän sai pidettyä pestin, kun kaksi aiempaa ohjaajaa saivat kyytiä? Thomasin ohjaus on likimain laiskuuden pohjanoteeraus. Hän ei saa näyttelijöistään oikein mitään irti, eikä pidä lässähtävää pakettia kasassa. Asiaa ei toki auta Scott Teemsin surkea käsikirjoitus. Kömpelön kerronnan lisäksi dialogi on jatkuvasti puista ja luonnotonta. Lisäksi Teemsin kirjoittama lopetus on suorastaan pöyristyttävän typerä. Lukemani perusteella Teems on ottanut paljon vapauksia lähdemateriaaliin verrattuna, joten tuskin Stephen Kingin kovimmat kannattajatkaan puolustelevat filmiä. Firestarter ei ole edes hyvin kuvattu. Siitä löytyy paljon tökerön näköisiä ja suttuisia lähikuvia ihmisten kasvoista. Lavasteet ovat kelvolliset ja valaisukin toimii pääasiassa, mutta erikoistehosteet näyttävät siltä kuin ne olisivat valmistuneet 20 vuotta sitten. Äänimaailmassa kauhupuoli tulee esille muutaman kovaäänisen äkkisäikäytyksen kautta. Musiikeista vastaa itse kauhumaestro John Carpenter yhdessä poikansa Codyn ja pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Daniel Daviesin kanssa. Toisaalta kolmikon työ on parasta leffassa, mutta heidän kasarimusiikkinsa eivät millään sovi selvästi 2020-luvulle sijoittuvaan elokuvaan.

Yhteenveto: Firestarter on vahvoista lähtökohdistaan huolimatta hämmästyttävän surkea raina, jota on todella vaikea luokitella kauhuksi. Se ei ole pelottava, eikä oikeastaan edes jännittävä. Kyseessä on yllättävänkin tylsä filmi, joka yrittää olla vähän kaikenlaista takaa-ajotrilleristä supersankarielokuvaan ja perhedraamaan, epäonnistuen jokaisella osa-alueella. Elokuva laahaa suuren osan ajastaan ja jopa toiminnalliset kohtaukset saavat haukottelemaan laiskalla toteutuksellaan. Kaikki hoidetaan siitä, mistä aita on matalin, eikä ketään vaikuta kiinnostavan olla mukana leffassa. Päänäyttelijä Ryan Kiera Armstrong yrittää sentään kovasti, mutta ei hän kummoinen ole. Aikuisnäyttelijätkin ovat kehnoja osissaan Keith Thomasin kömpelön ohjauksen ja Scott Teemsin tökerön käsikirjoituksen takia. Leffa ei edes näytä hyvältä, vaan epätarkkojen ja heiluvien lähikuvien ja heikkojen digitehosteiden kanssa elokuvaa on jopa aika ankeaa katsoa. Leffan pyöristyttävän typerä lopetus vain toimii pisteenä i:n päällä. Firestarteria ei voi suositella kenellekään; ei Kingin, kauhun tai edes Efronin faneille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.5.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Firestarter, 2022, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Angry Adam Productions, BoulderLight Pictures, Night Platform, Weed Road Pictures

Arvostelu: Taistelu huomisesta (The Tomorrow War - 2021)

TAISTELU HUOMISESTA

THE TOMORROW WAR

Ohjaus: Chris McKay

Pääosissa: Chris Pratt, Yvonne Strahovski, Sam Richardson, Edwin Hodge, Betty Gilpin, J. K. Simmons, Jasmine Mathews, Ryan Kiera Armstrong, Mary Lunn Rajskub, Mike Mitchell ja Keith Powers

Genre: scifi, toiminta

Kesto: 2 tuntia 19 minuuttia

Ikäraja: 16

The Tomorrow War, eli suomalaisittain Taistelu huomisesta on Chris Prattin tähdittämä uusi scifitoimintaelokuva. Elokuva lähti liikkeelle nimellä "Ghost Draft" ja sen kuvaukset alkoivat syyskuussa 2019. Filmin oli tarkoitus ilmestyä elokuvateattereissa joulukuussa 2020, mutta koronaviruspandemian vuoksi julkaisua on jouduttu siirtämään. Tammikuussa 2021 Amazon Studios osti elokuvan Paramount Picturesilta noin 200 miljoonalla dollarilla ja nyt Amazon on julkaissut Taistelun huomisesta omassa Prime Video -suoratoistopalvelussaan. Itse kiinnostuin filmistä heti, kun kuulin Chris Prattin tähdittävän elokuvaa, jossa taistellaan avaruuden muukalaisia vastaan. Minua harmittikin, että elokuva sai siirron teattereista suoratoistopalveluun, mutta silti katsoin Taistelun huomisesta heti, kun se oli saatavilla Prime Videossa.

Vuonna 2051 ihmiskunta on sodassa avaruusolentojen kanssa, jotka ovat tappaneet lähes kaikki ihmiset Maan päältä. Selviytyjien ainoa toivo on palata aikakoneella 28 vuotta menneisyyteen, jolloin sota ei ole vielä alkanut ja rekrytoida koko ihmiskunta taistelemaan yhteistä vihollista vastaan.

Marvelin Guardians of the Galaxy -elokuvista (2014-) ja uusista Jurassic World -leffoista (2015-) tuttu Chris Pratt näyttelee Dan Foresteria, biologianopettajaa, joka päättää lähteä mukaan sotaan, kun tulevaisuuden sotilaat saapuvat kertomaan, mikä ihmiskuntaa odottaa. Pratt on odotetusti nappivalinta päärooliin ja hän tuo uskottavasti esille useat puolet hahmostaan. Hänessä on karismaa scifileffan toimintasankariksi, mutta myös tiettyä maanläheisyyttä, jotta hän voi esittää tavantallaajaa, opettajaa ja perheenisää. Danin perheeseen kuuluvat hänen vaimonsa Emmy (Betty Gilpin), heidän tyttärensä Muri (Ryan Kiera Armstrong), sekä Danin isä James (J. K. Simmons), jonka kanssa Dan ei ole ollut vuosiin yhteyksissä. Gilpin ja Armstrong eivät pääse erityisemmin esille ja Simmonskin käy lähinnä kääntymässä ja keräämässä helpot rahat.

     Heidän lisäksi elokuvassa nähdään myös Jasmine Mathews tulevaisuuden sodasta menneisyyteen saapuvana luutnantti Hartina, joka varoittaa ihmiskuntaa, mm. Sam Richardson, Edwin Hodge, Mary Lynn Rajskub ja Mike Mitchell Danin kanssa sotaan lähtevinä Charliena, Dorianina, Norahina ja Cowanina, sekä The Handmaid's Tale - Orjattaresi -televisiosarjasta (The Handmaid's Tale - 2017-) tuttu Yvonne Strahovski everstinä, joka komentaa tulevaisuudessa joukkoja taistoon. Sivunäyttelijät toimivat rooleissaan kelvollisesti - erityisesti Strahovski, jonka merkityksen voi arvata nopeasti.

Taistelu huomisesta -elokuva sisältää erittäin mielenkiintoisen konseptin ja se leikittelee veikeästi yhdistämällä avaruusolentojen hyökkäystä aikamatkustustarinaan. Aikaleikittelyä muukalaishyökkäyksen aikana on nähty aiemmin jo esimerkiksi Edge of Tomorrow'ssa (2014), mutta tämän leffan idea on onneksi tarpeeksi erilainen. Harmi vain, että Taistelu huomisesta jää kauas Edge of Tomorrow'n laadukkuudesta. Siitä löytyy paljon pidettäviä juttuja, mutta myös selviä heikkouksia, jotka kiskovat elokuvaa pääsemästä sen tavoittelemaan potentiaaliin. Juoni on mielenkiintoinen, vaikka se herättääkin kysymyksiä siitä, mikseivät tulevaisuuden sotilaat vain kouluta ihmiskuntaa taistelemaan tulevaa uhkaa vastaan, vaan he lähettävät jopa siviilejä ilman koulutusta tulevaisuuteen, kertomatta edes, mitä on todellisuudessa luvassa. Jotkut hädintuskin osaavat pitää asetta kädessä oikein päin ja heidät lähetetään sotimaan. Sitten ihmetellään, miksi lähes kaikki lähtevät heittävät kupin nurkkaan.

Tietyt asiat alustuksessa hoidetaan hutiloiden, jotta Dan kumppaneineen saadaan nopeasti lähetettyä tulevaisuuteen. Harmillisesti hutilointi johtaa myös siihen, että elokuva ei tavoita katsojan tunteita millään lailla, kun Danin pieni tytär itkee, ettei hänen isänsä voi jättää häntä näin. Tulevaisuuteen päästäessä elokuva onneksi nappaa paremmin mukaansa, vaikkei sivuhahmojen kohtalot jaksakaan kiinnostaa. Vastassa olevat avaruusolennot ovat kuitenkin päheä näky ja onnistunut uhka... tiettyyn pisteeseen asti. Muita hahmoja kohti otukset tuntuvat juoksevan sellaisella vimmalla, että hyvä jos ehtii sormea nostaa liipaisimelle ennen kuin noutaja tulee, mutta Danin kohdalla ne taitavat jopa hidastaa vauhtiaan, jotta sankarilla on sopivasti aikaa pistää olentoja hengiltä. Tästä huolimatta kohtaukset olentojen kera ovat oikein mainiota antia ja passelia viihdettä, jota olisi mielellään katsellut valkokankaalta television sijaan. Monet aikuiskatsojat voivat olla tyytyväisiä, sillä taisteluista ei ole tehty lapsiystävällisiä, vaan verta roiskahtelee.

Filmin isoimmat ongelmat kuitenkin nousevat esiin käsikirjoituksesta ja ohjauksesta. Sen lisäksi, että tekstissä hutiloidaan alkupäätä, on elokuva kerronnaltaan hieman epätasainen. Yhdessä kohtaa katsoja saattaa herkästi luulla, että tähän filmi nyt päättyy, mutta ei; kestoa onkin jäljellä vielä yli puoli tuntia. Yhteensä kestoa löytyy vähän päälle kaksi tuntia ja vartti, mitä ei osata oikein käyttää hyödyksi. Osan ajasta elokuva voisi kulkea selvästi reippaammin ja toisinaan taas sen pitäisi käyttää aikaa enemmän tiettyihin asioihin. Epätasaisinta on silti ohjaus. Elokuvan tunnelma vaihtelee turhankin radikaalisti pitkin kestoa, eikä Taistelu huomisesta osaa päättää, haluaako se olla vakavaa sotimista ihmiskunnan pelastumiseksi, vai humoristisempaa hömppää. Komediahetket pistävät silmään niin, että ne tuntuvat jälkikäteen lisätyiltä uusintakuvausten myötä. Kyseessä on aiemmin Lego Batman Elokuvan (The LEGO Batman Movie - 2017) tehneen Chris McKayn ensimmäinen näytellyn elokuvan ohjaus, eikä siirtyminen animaatiosta suju luontevasti.

Teknisiltäkin ansioiltaan Taistelu huomisesta on ailahteleva tekele. Etenkin tietokonetehosteiden taso vaihtelee kohtauksesta toiseen. Välillä avaruusmöröt näyttävät upeilta, toisinaan taas vuosia vanhasta videopelistä revityiltä. Tuhoutuneet kaupunginrauniot ovat joissain kuvissa karmiva ilmestys, joissain taas liian selvä vihreä kangas näyttelijöiden takana. Kuvaus on sujuvaa, lavasteet ja asut oivalliset ja maskeeraukset menevät. Ääniefektit toimivat erittäin hyvin ja säveltäjä Lorne Balfe tykittelee tuttuun tapaansa musiikeilla, rakentaen jonkinlaista jännitettä, kun McKay ei siinä onnistu.

Yhteenveto: Taistelu huomisesta on harmillisen keskinkertainen scifitoimintaelokuva, jonka veikeässä ideassa olisi potentiaalia parempaan. Elokuvan alustus hoidetaan aika hutiloiden, jotta hahmot saadaan nopeasti taistelemaan avaruusolentoja vastaan. Tämän vuoksi tunnepuoli jää ohueksi ja tietyt logiikat aikamatkustuksesta jäävät ihmetyttämään. Itse taistelu olentoja vastaan on viihdyttävää ja parissa kohtaa hieman jännittävääkin seurattavaa. Muukalaiset ovat oiva uhka ja näyttävä ilmestys, vaikka päähenkilön kohdatessaan ne tuntuvatkin menettävän paljon tehokkuudestaan, eivätkä efektit ihan toimi läpi leffan. Lähinnä elokuvan ongelmat muodostuvat kuitenkin töksähtelevästä tekstistä ja ailahtelevasta tunnelmasta. Välillä elokuva ottaa itsensä erittäin tosissaan, toisinaan se ymmärtää olevansa hömelöä popcorn-viihdettä. Vitsit tuntuvat jälkikäteen lisätyiltä, jotta tunnelmaa saataisiin kevennettyä. Chris Pratt on todella hyvä pääroolissa ja filmissä olisi eväät mitä mainioimpaan scifitoimintaan, mutta toteutus jää takeltelemaan. Välillä harmittaa, että elokuvaa pitää katsoa hieman tuhnuisemmalla suoratoistolaadulla, toisinaan taas leffa näyttää siltä kuin se olisi suoraan tehty televisiokatselua varten. Kenties Taistelu huomisesta olisi pitänyt suoraan tehdä Amazonin televisiosarjaksi. Sellaisena sen konsepti voisi toimia todella hyvin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.7.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Tomorrow War, 2021, Skydance Media, Lit Entertainment Group, New Republic Pictures, Phantom Four Films