YÖN LAPSI
Ohjaus: Hanna Bergholm
Näyttelijät: Seidi Haarla, Rupert Grint, Pamela Tola, Pirkko Saisio, Silvia Saloranta, Rebecca Lacey, John Thomson, Satu Tuuli Karhu ja Mari Rantasila
Genre: kauhu, fantasia
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: TULOSSA
Yön lapsi on kotimainen kauhuelokuva. Hanna Bergholm keksi idean elokuvaan saatuaan lapsen ja esitteli ideansa käsikirjoittajaystävälleen Ilja Rautsille. Yhdessä he kynäilivät tekstin ja saivat rahoituksen elokuvaan. Kuvaukset käynnistyivät loppukesästä 2024 Liettuassa ja nyt Yön lapsi on saapumassa elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin elokuvasta heti pari vuotta sitten, kun ilmoitettiin, että Harry Potter -elokuvista (2001-2011) tuttu Rupert Grint tähdittäisi kotimaista kauhuleffaa. Kun huomasin, että Yön lapsi esitetään lähes kaksi kuukautta ennakkoon Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla, ostin näytökseen heti lipun. Paikalla näytöksessä olivat Bergholm, Rautsi, sekä päätähti Seidi Haarla ja Apocalyptica-yhtyeestä tuttu säveltäjä Eicca Toppinen.
Saga ja Jon muuttavat Sagan ränsistyneeseen lapsuudenkotiin ja saavat pian ensimmäisen vauvansa. Karvainen, pimeydessä viihtyvä ja veren mausta tykkäävä lapsi tekee kuitenkin uudesta perhearjesta nopeasti painajaista.
Elokuvan päärooleissa Sagana ja Jonina nähdään Hytti nro 6 -elokuvasta (2021) Jussi-palkinnon voittanut Seidi Haarla ja Harry Potter -leffojen Ron Weasleyna parhaiten tunnettu Rupert Grint, jonka saaminen suomalaisleffan miespäätähdeksi ylitti tietenkin uutiskynnyksen aikamoisesti. Nähtävästi Bergholmin ja Rautsin käsikirjoitus puhutteli juuri lapsen saanutta Grintiä niin paljon, että hän suostui projektiin. Vaikka aluksi onkin hämmentävää nähdä Grint suomalaisten näyttelijöiden ympäröimänä keskellä korpea, hän sujahtaa nopeasti luontevaksi osaksi elokuvaa ja hänen ja Haarlan kemiat osuvat hyvin yhteen. Leffa ei lähde sen kummemmin selittelemään, miten suomalainen Saga ja englantilainen Jon päätyivät seurustelemaan, mutta he ovat päättäneet aloittaa yhteisen elämänsä Suomessa, Sagan vanhassa ja ei-niin-pientä pintaremonttia kaipaavassa lapsuudenkodissa, sekä hankkia lapsen. Kun vauva syntyy ja heti vaikuttaisi siltä, että pienokaisessa on jotain vialla, Haarla tulkitsee vakuuttavasti hahmonsa muuttuvia ja voimistuvia tunnetiloja niin vauvan kuin äitiyden suhteen.
Elokuvassa nähdään myös muun muassa Pamela Tola Sagan siskona Taruna ja Pirkko Saisio heidän varsin suorapuheisena äitinään, jonka jopa aika kylmiltä tuntuvat töksäytykset varastavat show'n kaikissa hahmon kohtauksissa. Saisio on nappivalinta rooliin, tehden hahmostaan samanaikaisesti huvittavan että todella inhottavan. Tolakin suoriutuu passelisti siskoroolistaan.
Yön lapsi osoittautui hyväksi ja kiinnostavaksi metaforalliseksi tarinaksi vanhemmuuden vaikeudesta, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja parisuhteen horjumisesta vauva-arjen alkaessa. Toki kyseessä ei todellakaan ole ensimmäinen elokuva, jossa onnellisen pariskunnan auvo katkeaa, kun vauvassa paljastuu olevan jotain vinksallaan. Heti ensimmäisenä mieleen juolahtaa kauhuklassikko Rosemaryn painajainen (Rosemary's Baby - 1968), joka nousi esille myös elokuvanäytöksen jälkeisen keskustelupaneelin aikana. Näin suomalaisen katsojan vinkkelistä Yön lapsi kuitenkin erottuu kivasti joukosta tiettyjen suomalaisista taruista lainailevien mytologioiden kautta, jotka tuovat mukavat lisämausteet paperilla tuttuun tarinaan.
Puolitoista tuntia on passelin napakka mitta elokuvalle ja tarinan etenemistä seuraa läpi keston kiinnostuneena, mutta tunnelman puolesta leffa hakee hieman itseään. Elokuva ei ole oikeastaan pelottava, vaikka tietynlainen epämukava ilmapiiri leijailee alusta asti. Se on pikemminkin omituisen hauska, enkä aina tiennyt, johtuivatko yleisön naurut tarkoituksellisesti humoristisista jutuista, vai tahattomasta komiikasta. Sagan äidin sutkautuksilla selvästi haetaankin hörähdyksiä, mutta sitten taas loppuhuipennuksen olisi pitänyt kai olla hurjan dramaattinen, mutta suuni vääntäytyi väkisin huvittuneeseen hymyyn kömpelön painimisen takia.
Teknisesti Yön lapsi on kuitenkin pääasiassa vakuuttava. Elokuva on taitavasti kuvattu ja mukana on joitain todella näyttäviä otoksia, oli kyse sitten kuvattavista metsämaisemista tai kameran kikkailusta. Lavasteet ovat hienot, puvustus on oivallista ja maskeeraukset äityvät paikoitellen varsin verisiksi. Itse vauva on onnistuneesti luotu ja sitä näytetään juuri sopivan vähän, jotta katsojana jännittää enemmän, mikä kumma siinä on vialla? Tehosteet ovat muutenkin mainiot ja äänimaailma on hyvin rakennettu. Musiikeista vastaa tosiaan Apocalyptica-yhtyeen perustaja Eicca Toppinen, jonka sävellykset kuuluvat leffan parhaisiin puoliin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.9.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.fi.wikipedia.org, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.media.filmikamari.fi
Yön lapsi, Suomi, 2026, BlueLight, British Film Institute, Elokuvayhtiö Komeetta, Eurimages, Filmai LT, Getaway Films, Global Screen Fund, YLE
