keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Arvostelu: La La Land (2016)

LA LA LAND (2016)



Ohjaus: Damien Chazelle
Pääosissa: Ryan Gosling, Emma Stone, John Legend ja J.K. Simmons
Genre: musikaali, draama
Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia
Ikäraja: S

Kun näin ensimmäisen kerran La La Landin ison mainoksen Kinopalatsissa, mieleeni tuli saman tien Singin' in the Rain (1952). Mielikuvani vahvistui, kun kuulin, että myös La La Land on musikaali. Singin' in the Rain on mielestäni todella mainio elokuva, joten kiinnostukseni La La Landia kohtaan heräsi. Mielenkiintoni kasvoi kahden päätähden (Emma Stone ja Ryan Gosling) takia. En erityisemmin jaksa katsoa tanssi- ja lauluelokuvia, mutta kuulin, että La La Landissa oltaisiin haettu juurikin samanlaista henkeä, mikä Singin' in the Rainista löytyy. Kuulin myös, että elokuvan uskotaan olevan vahvoilla ensi vuoden Oscar-kilpailussa, joten pakkohan se oli päästä näkemään. Yritin virittää aivoni oikeaan tunnelmaan aamupäivällä ennen näytöstä, toivoen, että näkisin kunnon hyvän mielen elokuvan.

Näyttelemisestä haaveileva Mia ja jazzmuusikon urasta unelmoiva Sebastian tapaavat, mikä muuttaa kummankin elämän.

Emma Stone esittää Miaa, kahvilassa työskentelevää haaveilijaa, joka käy kaiken aikaa koe-esiintymisissä, mutta ne eivät tunnu vievän häntä kohti unelmaansa. Mia tuntee olonsa ulkopuoliseksi ystäviensä keskellä, eikä lähde samalla innolla juhlimaan iltaisin. Hän haluaisi myös luoda oman näytelmänsä, muttei usko itseensä kovin paljoa, jotta pystyisi toteuttamaan sen. Emma Stone on mielestäni oikein mainio näyttelijä ja todistaa tässä olevansa jopa erittäin hyvä. Hän näyttää paljon tunteita ilmeillään ja eleillään, sekä äänellään. Stone saa katsojan välittämään Miasta lähes välittömästi. Hauskana yksityiskohtana on, että Mian puhelimen näyttö on rikki, mitä en ole kovin usein nähnyt elokuvissa.
     Ryan Gosling näyttelee Sebastiania, jazzmusiikkia rakastavaa pianistia, joka unelmoi omasta klubista ja muusikon urasta. Sebastianilla ei löydy rahaa kummankaan toteutukseen, mutta häntä ajaa eteenpäin päättäväisyys ja intohimo jazzia kohtaan. Välillä intohimo on jopa aggressiivista. Sebastianista näkee turhautuneisuuden, kun hänen uransa ei tunnu lähtevän liikkeelle. Ryan Gosling todisti viimeistään The Nice Guysissa (2016) olevansa todella hyvä näyttelijä ja jatkaa samalla linjalla tässäkin. Stonen tapaan Goslingin tuo tunnetta mukaan hahmoonsa ilmeiden, kehonsa ja äänensä kautta. Hauskana faktana on, että Stone ja Gosling ovat jo kaksi kertaa aiemmin nähty esiintyvän yhdessä elokuvissa Crazy, Stupid, Love. (2011) ja Gangster Squad (2013). Kaksikon kemia toimii täydellisesti läpi elokuvan. Pääpariksi kaavailtiin aluksi Miles Telleria ja Emma Watsonia, mutta mielestäni Stone ja Gosling toimivat paljon paremmin pääkaksikkona.
     Elokuvassa nähdään myös mm. John Legend Sebastianin ystävänä Keithinä ja J.K. Simmons ravintolan pomona.

La La Land alkaa todella tyylikkäästi toteutetulla musikaalinumerolla, joka tapahtuu ruuhka-aikaan moottoritiellä. Kun visuaalisesti kaikki on kohdallaan ja kappalekin toimii yllättävän hyvin, niin elokuva nappaa katsojan heti mukaansa. Aluksi tietenkin hieman naurattaa, että kuinka moni oikeasti alkaisi hoilaamaan iloisesti jumittavassa ruuhkassa? Itse ainakin hakkaisin torvea ja raivoaisin hyödyttömästi edessä oleville autoille. Elokuva on heti alusta loistava ja pysyykin sellaisena pitkään. Päähenkilöihin pääsee tutustumaan helposti, ja alkaa välittämään Miasta ja Sebastianista. Alkupuoli jaksaa riemastuttaa erilaisilla musikaalikohtauksillaan ja jopa tanssikohdat toimivat mielestäni täydellisesti. Riemastumisen lisäksi katsoja kokee hämmästymistä, rentoutumista, sekä hyvää mieltä. Valitettavasti puolen välin kohdalla elokuva alkaa junnata paikoillaan, eikä se löydä yhtä toimivaa tunnelmaa, jolloin ihmettelin, katsonko täysin eri elokuvaa kuin aiemmin. Onneksi jumituksenkin aikana elokuvasta löytyy mainioita kohtia, joten se ei täysin latista lopputulosta. Päätöstä kohti elokuva paranee onneksi paljon. La La Landiin on saatu oivasti 1900-luvun alkupuolen tunnelmaa, vaikka se tapahtuukin nykypäivänä, jolloin siinä on hieman "ajaton" meininki.

Jos minun pitäisi katsoa kahden tunnin video tanssimisesta tai jos elokuva olisi kokonaan laulamista, La La Land ei toimisi minulle. Mutta kun tanssi ja laulu ovat saatu toimimaan hienosti tarinan kanssa, niin lopputuloksena on oikein viihdyttävä - paikoitellen aivan mahtava - elokuva. Ymmärrän kyllä, miksi tämä olisi ennakkosuosikki Oscareissa, mutta itse en miellä tätä vuoden parhaaksi elokuvaksi. Jotkut kohdat olivat mielestäni aivan uskomattoman hienoja ja olisin toivonut, että niitä olisi ollut vielä enemmän. Kun elokuva keskittyy pelkästään juoneensa ja siitä unohdetaan hetkeksi kaikki muut elokuvaa tehostavat asiat, siitä tuntuu selkeästi puuttuvan jotain. La La Landissa kuullut kappaleet ovat pääasiassa erittäin mainioita ja minua ärsyttää, ettei elokuvan hienoa soundtrackia löydä vielä mistään. En yhtään ihmettelisi, jos elokuva saisi palkintoja jo pelkästään laulujensa takia. Alun "Another Day of Sun" on hyvän mielen rallatus, "Someone in the Crowd" on puhtaasti naisten unelmointia rakkauden löytämisestä, "Audition (The Fools Who Dream)" on paikoitellen jopa surullinen ja useaan otteeseen kuultavassa "City of Stars" -kappaleessa Emma Stone ja Ryan Gosling pääsevät laulamaan yhdessä, kuten myös romanttisessa "A Lovely Nightissa". Hieno kuva elokuvan julisteessa on otettu "A Lovely Night" -kohtauksesta ja siinä on selvästi samanlaista henkeä kuin Singin' in the Rainissa välillä. Uskoisin, että elokuva tulee toimimaan erittäin monille, paitsi jos on todella kyyninen henkilö, jolloin La La Landin henki ei mitä luultavimmin tartu.

Sebastian kertoo Mialle jazzin olevan yhtyeen tiimityötä, jossa eri soittajat pääsevät hieman jopa huomaamattomasti loistamaan vuorollaan. La La Land on elokuvana Sebastianin kuvaus jazzista, sillä siinä eri asiat ovat eri kohdissa suuremmin esillä. Alkupuolella kameratyöskentelyllä kikkaillaan, kun koko alun musikaalinumero tuntuu olevan yhden kuvan otto. Hienoja kuvia on myös paljon muutenkin. Miinusta on pakko antaa siitä, että monet lähikuvista ovat epätarkkoja. Jossain kohtaa äänitehosteet ovat korostettuina, kun taas joskus muut äänet katoavat ja musiikki soi muuten mykän kuvan päällä. Musikaali- ja tanssikohtaukset ovat erittäin selkeitä esimerkkejä tästä, mutta niitäkin on puolessa välissä vähemmän, jolloin tarinan draamailu nousee selkeämmin esille. Valoilla kikkaillaan todella huikeasti ja useaan otteeseen elokuvassa valo hahmon ympärillä himmenee, jolloin hahmo on korostettuna pimeyden keskellä. Pidin siitä, kuinka alkupuolella on erittäin vähän leikkauksia, mutta kun siitä siirrytään useampiin leikkauksiin, muutos oli mielestäni hieman liian radikaali ja häiritsi itseäni. Onneksi siihen tottui ja muutamassa kohtaa leikkausten korostaminen toimi tyylikkäästi. Värimaailmana elokuvassa on useaan otteeseen käytetty sinistä. Hauska juttu on, että nyt kun "Mannequin Challenge" on noussut internetilmiöksi, niin elokuvan parissa musikaalikohtauksessa taustan ihmiset pysyvät täysin paikoillaan, kun päähenkilöt tanssahtelevat heidän edessään. Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Damien Chazelle, joka on tehnyt aiemmin elokuvan Whiplash (2014), jonka käsikirjoituksesta hän oli Oscar-ehdokkaana. Chazelle on nuori, mutta häneltä löytyy selvästi visiota ja mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä hän tekee seuraavaksi.

Yhteenveto: La La Land on todella mainio musikaalidraama, joka toimisi paljon paremmin, jos sen puolenvälin pitkäkestoisen synkistelyn ja junnaamisen olisi tiivistänyt lyhyemmäksi. Silti sanon, että kyseessä on erittäin hyvä elokuva ja uskoisin, että se tulee vielä jonain päivänä löytymään hyllystäni. Ryan Gosling ja Emma Stone vetävät erinomaiset roolisuoritukset pääosissa. Katsojat pääsevät heti alusta asti mukaan juttuun ja hahmoista välittää helposti. On hienoa, miten eri asiat korostuvat elokuvassa eri kohdissa selkeämmin, mikä sopii täydellisesti Sebastianin kuvaukseen jazzista. Musikaali- ja tanssinumerot ovat todella hyviä ja koreografiat ovat tarkkaan mietittyjä. Kappaleet ovat mainioita ja viihdyttäviä. Alun pitkä kuva on huikeasti toteutettu ja elokuvasta löytyy muitakin hienoja kuvia. Pidin siitä, että leikkauksia on alussa vähemmän, mutta kun niitä alkoi ilmestyä enemmän, leikkaukset alkoivat häiritä minua. Valojen käyttö on tyylikästä. Ohjaaja Damien Chazelle tietää selvästi, mitä tekee ja toivon, että häneltä tulisi uusi elokuva jo lähivuosien aikana. Pitääkin katsoa hänen ohjaamansa ja kirjoittamansa Whiplash uudestaan. La La Land ei ole kaikille, mutta suosittelen katsomaan sen, etenkin jos Singin' in the Rain on mielestänne hyvä elokuva.




Kirjoittanut: Joonatan, 24.11.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.awardsdaily.com
La La Land, 2016, Black Label Media, Gilbert Films, Impostor Pictures, Marc Platt Productions

2 kommenttia:

  1. Kova vertailukohde uudelle elokuvalle! Täytynee vääntäytyä leffaan, jos Ryan Gosling edes vähän muistuttaa Gene Kellyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt sanoisi, että hahmot muistuttavat, vaan enemmänkin, että leffan tunnelmasta tulee mieleen Singin' in the Rain. Kannattaa silti vilkaista!

      Poista