Aztec Batman: Clash of Empires (Batman Azteca: Choque de Imperios - 2025) - elokuva-arvostelu

AZTEC BATMAN: CLASH OF EMPIRES

BATMAN AZTECA: CHOQUE DE IMPERIOS

Ohjaus: Juan Meza-León

Näyttelijät: Horacio García Rojas, Álvaro Morte, José Carlos Illanes, Roberto Sosa, Jorge R. Gutiérrez, Teresa Ruiz, Omar Chaparro ja Maya Zapata

Genre: animaatio, toiminta

Kesto: 1 tunti 29 minuuttia

Ikäraja: 16

Aztec Batman: Clash of Empires perustuu DC:n sarjakuvahahmo Batmaniin, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1939. Vuonna 2022 ilmoitettiin, että Warner Bros. Animation tekisi yhteistyössä meksikolaisen Ánima-yhtiön kanssa poikkeuksellisen Batman-animaatioelokuvan, joka kuvittelisi hahmon asteekkien aikaan 1500-luvun alun Keski-Amerikassa. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja Meksikossa Aztec Batman: Clash of Empires sai ensi-iltansa teattereissa syyskuussa 2025. Muualla maailmassa leffa on saapunut suoraan myyntiin, vuokralle ja suoratoistoon ja nyt elokuva on julkaistu myös Suomessa HBO Max -palvelun kautta. Itse kiinnostuin heti, kun luin tästä omalaatuisesta Batman-leffasta ja katsoinkin Aztec Batman: Clash of Empiresin pian sen ilmestymisen jälkeen.

Meksikonlahden rannikolla asteekkikylän päällikön poika Yohualli Coatl todistaa isänsä kuoleman julmien konkistadorien käsissä ja vannoo kostoa. Lepakkojumala Tzinacanista inspiroituneena Yohualli pukeutuu lepakkosoturiksi, suojellakseen kansaansa.

Aztec Batman: Clash of Empires on hyvin poikkeuksellinen Lepakkomies-leffa, koska se ei kerro Gothamia öisin suojelevasta miljonääri Bruce Waynesta, vaan asteekkiheimon päällikön (Jorge R. Gutiérrez) pojasta, Yohualli Coatlista (Horacio García Rojas). Kun Amerikkaan saapuneet konkistadorit tappavat hänen isänsä, Yohualli päättää kostaa, mutta tarvitsee siihen alter egon. Lepakkojumala Tzinacan innoittaa häntä pukeutumaan lepakoksi ja käymään taistoon valkoisia valloittajia vastaan. Yohualli on lähtökohtaisesti kiinnostavan erilainen visio Batmanista, joka kuitenkin sisältää tiettyjä tuttuja puolia ikonisesta viittasankarista.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Yohuallia auttava Alfre... ei kun siis Acatzin (Roberto Sosa), konkistadoreja johtava Hernán Cortés (Álvaro Morte), hänen oikeana kätenään toimiva Pedro de Alvarado (José Carlos Illanes), ketterä varas Kissanai... ei kun siis Jaguaarinainen (Teresa Ruiz), sekä asteekki ylipappi Yoka (Omar Chaparro). Myös muista hahmoista löytyy hauskoja variantteja tutuista hahmoista sarjakuvien sivuilta ja onpa pahisosastoon saatu ihan kekseliäät visiot esimerkiksi Kaksinaamasta ja Jokerista, vaikka erityisesti jälkimmäistä ei jostain syystä hyödynnetä oikeastaan lainkaan. Historiallinen hahmo Cortés on oiva päävihollinen Yohuallille, miehen lähdettyä "uuteen maailmaan" kullan perässä, valmiina tekemään mitä tahansa palatakseen kotiinsa rikkaana.

Aztec Batman: Clash of Empires ei todellakaan ole mitään kaanonia tai kerro jostain Bruce Waynen isoisoisoisoisoisoisoisästä, vaan se on yksi DC:n Elseworlds-tarinoista, kertoen vaihtoehtoisen maailman vaihtoehtoisesta Lepakkomiehestä, joka vain tässä tapauksessa sattuu olemaan asteekkiheimolainen. Paperilla homma kuulostaa mielenkiintoiselta visiolta. Onhan Batmania nähty vuosikymmenten varrella ties minkälaisina versioina, joten miksei myös asteekkina? Mukana on tosiaan vekkuleita tulkintoja tutuista hahmoista ja myös oivaa, joskin vajaavaista katsausta historian havinoihin. 1500-luvun alussa Amerikkaan saapuneet konkistadorit olivat oikeastikin aikamoisessa konfliktissa asteekkien kanssa. Todellisuudessa tosin asteekit eivät olleet mikään rauhaa rakastava kansa, vaan varsin väkivaltaista porukkaa ja konkistadorit saivat tuekseen monia muita paikallisia heimoja, jotka haikailivat eroon asteekkien hirmuvallan alta.

Valitettavasti Aztec Batman: Clash of Empiresin ongelmaksi koituu se, että leffasta loppuu yllättävänkin pian potku lupaavan alun jälkeen. Yohuallin matka iloisesta nuorukaisesta yön kostajaksi jää puolitiehen ja kerronta takkuilee. Toisaalta leffa kulkee ajoittain jopa kiirehtien eteenpäin, mutta samalla se ei missään kohtaa nappaa mukaansa, vaan jopa tuntuu kestoaan pidemmältä. Toimintakohtaukset ovat sentään ihan viihdyttävästi tehtyjä ja jopa yllättävän verisiä, joten perheen pienimmille tätä Batman-piirrettyä ei ole tarkoitettu. Jokeri-kuviot tuntuvat pelkältä potentiaalisen jatko-osan petaamiselta, kun taas Myrkkymuratti-kohtaukset hämmentävät sillä, tapahtuvatko ne Yohuallin päässä vai sittenkin todellisuudessa? Aztec Batman: Clash of Empires jää harmillisen ailahtelevaksi elokuvaksi, joka tarjoaa pelkkänä ideana enemmän kuin varsinaisena leffana.

Visuaalisesti Aztec Batman: Clash of Empires on kuitenkin kelvollinen. Piirrosjälki on oivallista, hahmojen liikkuessa tarpeeksi sulavasti. Animaattorit ovat päästäneet luovuutensa valloilleen, pohtiessaan miltä tutut hahmot olisivat näyttäneet 1500-luvun Keski-Amerikassa. Taustat ovat paikoitellen varsin komeat ja värien ja varjojen käyttö on miellyttävää. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu ja säveltäjä Ego Plum hyödyntää ovelasti tuttuja Batman-melodioita musiikeissaan.

Lopputekstien aikana nähdään vielä mahdollisesta jatko-osasta vihjaileva kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.4.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Batman Azteca: Choque de Imperios, Meksiko, Yhdysvallat, 2025, Warner Bros. Animation, DC Entertainment, Particular Crowd, Anima Estudios, Chatrone

Arvostelu: Immaculate - Tahraton (Immaculate - 2024)

IMMACULATE - TAHRATON

IMMACULATE

Ohjaus: Michael Mohan

Pääosissa: Sydney Sweeney, Álvaro Morte, Dora Romano, Benedetta Porcaroli, Giorgio Colangeli, Giulia Heathfield Di Renzi, Simona Tabasco, Giampiero Judica ja Giuseppe Lo Piccolo

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 29 minuuttia

Ikäraja: 16

Immaculate - Tahraton on Sydney Sweeneyn tähdittämä kauhuelokuva. Elokuvan teko alkoi jo yli kymmenen vuotta sitten, kun Andrew Label työsti sen käsikirjoituksen. Sweeney nappasi pääroolin, mutta leffa jäi tuotantohelvettiin, eikä yksikään yhtiö ollut valmis rahoittamaan sitä. Kun Sweeney nousi kuuluisaksi Euphoria-sarjan (2019-) kautta, hän hankki elokuvan oikeudet ja ryhtyi itse tuottamaan sitä. Tehdessään The Voyeurs -elokuvaa (2021), Sweeney pyysi ohjaaja Michael Mohania tekemään Immaculaten, johon ohjaaja suostui. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2023 ja nyt Immaculate - Tahraton on saapunut elokuvateattereihin. Itse odotin elokuvaa kiinnostuneena, kun kuulin siitä ja kävinkin katsomassa leffan heti sen ensi-iltapäivänä.

Sisar Cecilia matkustaa Italiaan, toimiakseen nunnana paikallisessa luostarissa. Siellä hänelle lankeaa kannettavaksi hurja taakka, joka mullistaa niin Cecilian elämän kuin luostarin toiminnan.

Euphorian ja hittikomedia Anyone But Youn (2023) myötä Sydney Sweeney on tehnyt nousua yhdeksi Hollywoodin tämän hetken merkittävimmistä nuorista näyttelijöistä. Immaculate - Tahrattomassa Sweeney nähdään sisar Ceciliana, roolissa, joka olisi ollut yksi naisen ensimmäisistä, jos elokuva olisi tehty heti silloin, kun Sweeney sai roolin. Sweeneyllä itsellä on selvästi ollut suuri palo leffaa kohtaan, sillä juuri hän varmisti lopulta, että se tehtiin, leffan pyörittyä useita vuosia tuotantohelvetissä. Palo elokuvaa kohtaan näkyy myös hänen roolisuorituksestaan. Sweeney on aluksi ihan hyvä, esittäessään kilttiä uskovaista nuorta, mutta hänen työnsä vain paranee leffan edetessä. Loppupäässä Sweeney vetää homman niin intensiiviseksi, ettei voi kuin ihailla hänen hurjaa antaumustaan.

     Elokuvassa nähdään myös Rahapaja-sarjasta (La casa de papel - 2017-2021) tuttu Álvaro Morte isä Tedeschinä, Dora Romano luostarin abbedissana, Giorgio Colangeli kardinaali Merolana, sekä Benedetta Porcaroli, Giulia Heathfield Di Renzi ja Simona Tabasco luostarin muina sisarina, Gweninä, Isabellenä ja Maryna. Sivunäyttelijätkin ovat pääasiassa hyviä rooleissaan, joskin vain Morte pääsee irrottelemaan enemmän osassaan.

Tässä kohtaa on pakko nostaa kissa pöydälle ja puhua siitä, kuinka samanlaisia elokuvia Immaculate - Tahraton ja kuukausi sitten julkaistu kauhuklassikko Ennustuksen (The Omen - 1976) esiosa The First Omen (2024) ovat. Näiden kahden leffan välillä on niin paljon samankaltaisuuksia, että jossain kohtaa en voinut olla kohottelematta kulmiani. Kun Immaculaten päätyttyä tutkin enemmän sen pitkää tuotantoprosessia, en myöskään voinut olla miettimättä, että ehkä joku The First Omenin tekijöistä pääsi lukemaan Immaculaten käsikirjoituksen ja lainaili siitä runsaasti omaa projektiaan varten. Niin tai näin, näistä kahdesta nunnakauhuleffasta pidin ehdottomasti Immaculatesta enemmän, eritoten siksi, että tässä kyse on täysin omasta jutustaan, kun taas The First Omen rahasti hävyttömästi rakastetun kauhuklassikon nimissä, ymmärtämättä lähdemateriaaliaan lainkaan.

Vaikka näistä kahdesta Immaculate - Tahraton on mielestäni parempi, ei se omillaan silti ole kuin vain aika keskiverto kauhuraina. Elokuvan ensimmäinen tunti on ihan kiinnostava, mutta ei järin jännittävä. Kauhukohtauksia on harvassa ja nekin rakentuvat lähinnä laiskoihin, koviin ääniin perustuviin äkkisäikyttelyihin. On hiipimistä synkässä luostarissa pelkässä kynttilänvalossa, karmivia siluetteja pimeydessä ja kaikkia muita kliseitä, jotka ovat olleet viime vuosina reippaasti esillä. Leffaa tahraakin hieman se, että niiden vuosien aikana, kun elokuva roikkui löysässä hirressä vailla rahoitusta, on ilmestynyt kosolti vastaavia nunnakauhuiluja. Immaculate - Tahraton lähteekin käyntiin vasta viimeisellä kolmanneksellaan, joka on aidosti efektiivinen ja aika groteskikin. Jos leffa on muuten tuntunut unohdettavalta kertakäyttökamalta, elokuvan viimeiset minuutit jämähtävät taatusti mieleen.

Sweeney itse valitsi elokuvan ohjaajaksi Michael Mohanin, työskenneltyään miehen kanssa The Voyeurs -jännärissä. Mohanin työ on tarpeeksi toimivaa, mutta hän olisi voinut hypätä reippaammin sinne syvempään päätyyn, sillä nyt pitkä lämmittely tuntuu lähinnä nähtyjen juttujen liialta toistolta. Andrew Lobelin kymmenisen vuotta vanha käsikirjoitus on muutamine hölmöine juttuineenkin menevä ja se tuntuu karmivan ajankohtaiselta teemoillaan siitä, kuinka maailma tuntuu jälleen olevan menossa kohti sitä, että miehet kontrolloivat naisten kehoja. Visuaalisesti Immaculate - Tahraton on parhaimmillaan todella tyylikäs. Se on hienosti kuvattu ja etenkin pitkät, viipyilevät otokset ovat hienoa seurattavaa. Valaisukin on mainiota, varsinkin loppuhuipennuksessa. Lavasteet ovat hienot, asut oivat ja maskeeraukset äityvät välillä todella raaoiksi. Will Batesin säveltämät musiikit eivät jää millään lailla mieleen, mutta tunnelmoivat kelvollisesti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.5.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Immaculate, 2024, Black Bear, Fifty-Fifty Films