From, kausi 3 (2024) - sarja-arvostelu

FROM - KAUSI 3

Luoja: John Griffin

Näyttelijät: Harold Perrineau, Catalina Sandino Moreno, Eion Bailey, David Alpay, Elizabeth Saunders, Ricky He, Scott McCord, Chloe Van Landschoot, Corteon Moore, Pegah Ghafoori, Hannah Cheramy, Simon Webster, Avery Konrad, Robert Joy, Elizabeth Moy, Deborah Grover, Nathan D. Simmons, Kaelen Ohm, A.J. Simmons, Angela Moore, Samantha Brown, Cliff Saunders, Vox Smith, Shuoxin Fu, Thom Payne, Sarah Booth, Tamara Fifield, Reid Price, Shaun Majumder ja Douglas E. Hughes

Genre: kauhu

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 43 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 12 minuuttia

Ikäraja: 16

John Griffinin luoma kauhumysteerisarja From nousi suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa helmikuussa 2022. Keväällä 2023 julkaistu toinen kausi kasvatti suosiota, joten jatkoa oli luvassa lisää. Kuvaukset käynnistyivät joulukuussa 2023 ja lopulta Fromin kolmannen kauden esitys alkoi syyskuussa 2024. Tämäkin kausi sai positiivista palautetta kriitikoilta ja faneilta, sekä piti hyviä katsojalukuja yllä. Minun tietoisuuteeni sarja tuli toisen kauden julkaisun tienoilla. Sarja on kuitenkin ollut saatavilla Suomessa vain MTV Katsomon kautta, jota minulla ei ole ollut käytössä. Kuitenkin nyt kun From on saamassa jo neljännen tuotantokautensa, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Otin MTV Katsomon ilmaisen kokeilujakson ja katsoin kolme julkaistua tuotantokautta yhden viikon aikana.

Samalla kun kaupungin väki yrittää toipua koettelemuksistaan, Tabitha herää sairaalasta ulkomaailmassa.

Fromin tutut, edelleen elossa olevat hahmot tekevät jälleen paluun ja nyt yksi heistä, Tabitha (Catalina Sandino Moreno) on onnistunut keplottelemaan itsensä ulkomaailmaan. Tabithan etsiessä keinoa auttaa niin perhettään kuin muita kaupunkilaisia, kauhujen ja mysteerien riivaamassa kaupungissa muut hahmot ovat omien ongelmiensa äärellä. Tabithan mies Jim (Eion Bailey) yrittää löytää kadonneen vaimonsa, samalla kun heidän tyttärensä Julie (Hannah Cheramy), sekä Marielle (Kaelen Ohm) ja Randall (A.J. Simmons) yrittävät toipua edelliskauden koettelemuksistaan. Seriffi Boyd (Harold Perrineau) ja Colony Housea johtava Donna (Elizabeth Saunders) yrittävät pitää järjestystä yllä, samalla kun Boydin poika Ellis (Corteon Moore) ja Fatima (Pegah Ghafoori) valmistautuvat lapsensa syntymiseen. Kaupungin pitkäaikaisin asukas Victor (Scott McCord) yrittää muistaa lapsuudentraumansa, samalla kun Jimin ja Tabithan poika Ethan (Simon Webster) ja symboleita näkevä Jade (David Alpay) ärsyttävät häntä kysymyksillään. Myös lääkäri Kristi (Chloe Van Landschoot), kuppilaa pyörittävä Tian-Chen (Elizabeth Moy) ja hänen poikansa Kenny (Ricky He), syyllisyydentunteen kanssa kipuileva Sara (Avery Konrad), bussikuski Bakta (Angela Moore), iäkäs Tillie (Deborah Grover), sympaattinen Elgin (Nathan D. Simmons), sekä tympeä Dale (Cliff Saunders) ovat menossa mukana. Osa hahmoista pääsee aiempaa paremmin esille ja Tabithan seikkailun myötä mukaan saadaan pari uuttakin lisäystä. Näyttelijäkaarti on edelleen oivallisessa vedossa, Perrineaun ja Saundersin vakuuttaessa jälleen parhaiten Boydina ja Donnana.

From ei suostu pettämään vieläkään. Toisen kauden viimeisten minuuttien aikana ehdin jo hieman huolestua, että Tabithan herättyä sairaalasta kävisikin ilmi, että kaikki olisi ollut enemmän tai vähemmän unta, mutta onneksi sarja ei lähde sellaiselle linjalle. Naisen kohtaukset ulkomaailmassa tuovat sarjaan oivaa lisäpotkua, mutta onhan homman juju edelleen siinä, mitä kauhujen pikkukaupungissa tapahtuu. Ja voi pojat, siellä kyllä tapahtuu jälleen monenmoista, mikä pitää taas kerran huolen siitä, että jaksot tuntuvat huomattavasti kestojaan lyhyemmiltä ja että niitä haluaa ahmia monta yhtä kyytiä.

Mysteerisyys ja jännite ovat jälleen useasti huipussaan ja lomittain kulkevat kiinnostavat juonikuviot varmistavat, ettei aika käy koskaan pitkäksi. Eri hahmoilla on erilaiset ongelmansa ja aina kun yksi saadaan jotenkin setvittyä, seuraava pulma jo nostaakin päätään. Kauhukohtaukset ovat tälläkin kaudella tehokkaan karmivia ja mukaan mahtuu muutamia erityisen shokeeraavia ja intensiivisiä hetkiä. Erityisesti finaalijakso on todella tiivistunnelmaista seurattavaa, jättäen kauden lopussa katsojan tuijottamaan lopputekstejä suu ammollaan. Kausi sisältää myös kauden tähän mennessä koskettavimpia, jopa suorastaan riipaisevan tunteikkaita hetkiä. Samalla kolmoskausi on omalla tavallaan palkitsevan tuntuinen, sillä moniin kysymyksiin aletaan vihdoin ja viimein antamaan vastauksia. On varmaan sanomattakin selvää, että odotan nyt todella innokkaana tulevaa neljättä tuotantokautta.

Tuotantokauden ohjaajat tekevät vahvaa työtä tunnelman kanssa, samalla kun käsikirjoittajat keksivät jälleen jos jonkinlaista hahmojen päiden menoksi, sekä kuljettavat useita juonikuvioita sulavasti yhdessä. Teknisestikin From jatkaa laadukkaalla linjallaan. Kolmoskausi on taitavasti kuvattu, pätevästi leikattu ja hyvin valaistu. Tutut lavasteet ovat yhä hienot, puvustus on oivaa ja maskeeraukset ovat jälleen varsin rujot. Tietokonetehosteet ajavat hyvin asiansa ja äänimaailma on onnistuneesti rakennettu, Chris Tiltonin tuodessa jälleen vahvan lisänsä ilmapiiriin musiikeillaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

From, Yhdysvallat, 2022-, AGBO, Epix Studios, MGM International TV Productions, MGM Television, Midnight Radio

From, kausi 2 (2023) - sarja-arvostelu

FROM - KAUSI 2

Luoja: John Griffin

Näyttelijät: Harold Perrineau, Catalina Sandino Moreno, Eion Bailey, Elizabeth Saunders, Hannah Cheramy, Simon Webster, Scott McCord, David Alpay, Ricky He, Chloe Van Landschoot, Corteon Moore, Pegah Ghafoori, Avery Konrad, Elizabeth Moy, Angela Moore, Nathan D. Simmons, A.J. Simmons, Kaelen Ohm, Cliff Saunders, Deborah Grover, Reid Price, Phoebe Rex, Zach Faye, Jamie McGuire, Taras Lesiuk, Seamus Patterson, Robert Verlaque, Vox Smith ja Shaun Majumder

Genre: kauhu

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 43 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 47 minuuttia

Ikäraja: 16

John Griffinin luoma kauhusarja From nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä helmikuussa 2022, joten jatkoa oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät jo heinäkuussa 2022 ja Fromin toisen tuotantokauden esitys alkoi huhtikuussa 2023. Kausi vain kasvatti suosiota ja keräsi kehuja kriitikoilta. Itselleni sarja tuli tutuksi tämän kakkoskauden ilmestymisen aikaan, kun näin yllä olevan julisteen, joka herätti heti huomioni. Kuitenkin koska sarja on näkynyt Suomessa vain MTV Katsomossa, jota minulla ei ole, on sarjan katselu jäänyt sikseen. Mutta nyt kun From on saamassa jo neljännen tuotantokautensa, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Otin MTV Katsomon ilmaisen kokeilujakson ja katsoin Fromin toisen tuotantokauden muutamassa päivässä.

Samalla kun kaupungin asukkaat ottavat vastaan bussillisen uusia ihmisiä ja yrittävät saada heidät tajuamaan tilanteensa vakavuuden, seriffi Boyd jatkaa tutkimusretkeään, mikä johtaa uusiin kauhuihin.

Fromin tutut, yhä elossa olevat hahmot tekevät paluun. Matthewsin perhe, eli Jim-isä (Eion Bailey), Tabitha-äiti (Catalina Sandino Moreno), Julie-tytär (Hannah Cheramy) ja Ethan-poika (Simon Webster), sekä heidän kanssa samaan aikaan saapunut Jade (David Alpay) ovat alkaneet asettua kaupunkiin. Seriffi Boydin (Harold Perrineau) lähdettyä murhaaja-Saran (Avery Konrad) kanssa etsimään vastauksia metsästä, apulaisseriffi Kenny (Ricky He) ja Colony Housea johtava Donna (Elizabeth Saunders) yrittävät pitää järjestystä yllä kaupungissa. Menossa ovat mukana myös kaupungin vanhin asukas Victor (Scott McCord), lääkäri Kristi (Chloe Van Landschoot), Boydin poika Ellis (Corteon Moore) ja hänen tyttöystävänsä Fatima (Pegah Ghafoori), Kennyn kokkiäiti Tian-Cheu (Elizabeth Moy), baarimikko Tom (Reid Price), sekä riitaa haastava Dale (Cliff Saunders). Hahmot pysyvät mainioina ja lähes kaikkia heistä syvennetään onnistuneesti kauden varrella. Näyttelijät jatkavat hyvää suorittamistaan, joskin Konrad jää näyttelijäkaartin heikoimmaksi lenkiksi. Konradilta luonnistui arvaamattoman Saran esittäminen ykköskaudella, mutta katuvan Saran tulkitseminen ei suju häneltä yhtä sulavasti.

     Kuten ykköskauden päätteeksi jo nähtiin, kaupunkiin on saapunut bussillinen uusia poloisia, jotka eivät tiedä yhtään, mikä heitä odottaa. On muun muassa bussikuski Bakta (Angela Moore), enneunia näkevä Elgin (Nathan D. Simmons), vanha Tillie (Deborah Grover), sairaanhoitaja Marielle (Kaelen Ohm), säännöistä vähät välittävä Randall (A.J. Simmons), panikoiva Brick (Seamus Patterson) ja pariskunta Kelly (Phoebe Rex) ja Brian (Taras Lesiuk). Uusista tuttavuuksista löytyy kiinnostavia tyyppejä, jotka sekoittavat pakkaa onnistuneesti.

Fromin toinen tuotantokausi jatkaa suoraan siitä, mihin avauskaudella jäätiin, niin tasonsa kuin tarinansa puolesta. Bussin saapuessa kaupunkiin Jimin ja Jaden radiokoe meni pieleen, Tabitha putosi talonsa alla olevaan tunneliverkostoon Victorin seuraksi ja Boyd päätyi taikapuun kautta jonkin sortin kaivon pohjalle. Tästä käynnistyy jälleen mysteerejä ja jännittäviä tapahtumia täynnä oleva tuotantokausi, joka vastailee osaan aiemmin heränneistä kysymyksistä, mutta myös herättää täysin uusia kysymyksiä ja samalla luo uusia kauhuja jumissa olevien kaupunkilaisten päiden menoksi. Ja niitä ei pystykään pitämään loitolla lukitsemalla ovet ja ikkunat tai edes minkään kivitalismaanin avulla.

Kuten viimeksi, kausi alkaa uusien saapumisella kaupunkiin juuri, kun yö on alkamassa. Jännite nostetaan saman tien korkealle ja From pääsee heti näyttämään kyntensä uudelleen. Kyntensä sarja näyttää myös koukuttavuudessaan, enkä kokenut tälläkään kertaa ongelmaksi ahmia sarjaa monta jaksoa kerrallaan. Joko hahmot päätyvät todella stressaaviin tilanteisiin tai sitten ovat lähellä löytää vastauksia. Niin tai näin, seuraava jakso on melkeinpä pakko pistää aina pyörimään edellisen päätyttyä. Uudet mysteerit ja uhkat tekevät Fromista entistä kiehtovamman ja jopa aika intensiivisen päätösjakson jälkeen kolmatta tuotantokautta jää odottamaan vesi kielellä... vaikka samaan aikaan kauden lopetuskohtaus saa myös huolestumaan siitä, millaiselle reitille tekijät saattavat olla menossa.

Tuotantokauden ohjaajatrio Jack Bender, Alexandra La Roche ja Brad Turner rakentavat ilmapiiriä jälleen taitavasti, samalla kun John Griffinin johdolla käsikirjoitustiimi vie tarinaa uusiin suuntiin, pitäen jälleen katsojan arvelemassa, kuka selviää ja kuka kuolee. Kirjoittajien ainoa turhauttava tapa tällä kaudella on se, että hahmot eivät suostu kommunikoimaan. Moni asia ratkeaisi helpommalla, jos hahmot kertoisivat muille näkemästään, ihan sama kuinka hullulta se kuulostaisi. Teknisesti From pitää myös kutinsa. Toinen kausi on taitavasti kuvattu ja sulavasti leikattu. Lavasteet pysyvät mainioina, samoin asut ja maskeeraukset. Tehosteet näyttävät hyviltä ja äänimaailma on osaavasti työstetty Chris Tiltonin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

From, Yhdysvallat, 2022-, AGBO, Epix Studios, MGM International TV Productions, MGM Television, Midnight Radio

From, kausi 1 (2022) - sarja-arvostelu

FROM - KAUSI 1

Luoja: John Griffin

Näyttelijät: Harold Perrineau, Eion Bailey, Catalina Sandino Moreno, Hannah Cheramy, Simon Webster, Elizabeth Saunders, Avery Konrad, Ricky He, David Alpay, Shaun Majumder, Chloe Van Landschoot, Scott McCord, Pegah Ghafoori, Corteon Moore, Paul Zinno, Elizabeth Moy, Reid Price, Cynthia Jimenez-Hicks, Simon Sinn, Bob Mann, Colby Conrad, Jessica Barry, Vox Smith ja Lisa Ryder

Genre: kauhu

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 41 minuuttia - 51 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 39 minuuttia

Ikäraja: 16

From on John Griffinin luoma kauhusarja. Griffin sai ideansa ensin läpi YouTube Redillä vuonna 2018, mutta vuonna 2021 projekti siirtyi Epix-kanavalle, YouTube Redin muututtua YouTube Premiumiksi ja hylättyä käsikirjoitetut sarjat ohjelmistostaan. Kuvaukset käynnistyivät saman vuoden toukokuussa ja lopulta Fromin ensimmäisen tuotantokauden esitys alkoi helmikuussa 2022. Sarja keräsi kehuja niin kriitikoilta kuin katsojilta ja nousi nopeasti suosituksi. Itse olen tiennyt Fromista jo pitkään, mutta koska se on pyörinyt Suomessa MTV Katsomon kautta, mikä on suunnilleen ainoa palvelu, mitä minulta ei löydy, en ole saanut aikaiseksi katsottua sarjaa. Kuitenkin nyt kun sarja on saamassa jo neljännen tuotantokautensa, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Hankin MTV Katsomon viikon ilmaisen kokeilujakson ja katsoin Fromin ensimmäisen kauden heti yhdessä päivässä.

Ajaessaan Yhdysvaltojen halki, Matthewsin perhe päätyy pikkukaupunkiin, mistä ei vaikuta pystyvän päästä pois - ihan sama, minne lähdet ajamaan, päädyt aina mysteerisesti takaisin kaupunkiin. Todellinen painajainen alkaa kuitenkin öisin ja Matthewsit saavat heti huomata, että pimeän laskeutuessa tärkeintä on päästä sisälle taloon, lukita ovet ja naulata ikkunat umpeen...

Eion Bailey ja Catalina Sandino Moreno näyttelevät Matthewsin pariskuntaa Jimiä ja Tabithaa, jotka ovat raahanneet lapsensa, teini-ikäisen Julien (Hannah Cheramy) ja pikkupoika Ethanin (Simon Webster) mukaansa ajelulle Coloradoon sukulaisia tapaamaan. Matka kuitenkin katkeaa yllättäen, kun perhe ajaa ränsistyneeseen pikkukaupunkiin, mistä ei vaikuta pystyvän päästä pois - tie ulos kaupungista johtaa lopulta aina vain takaisin kaupunkiin. Matthewsit ovat oiva poppoo, joka toimii katsojan välikappaleena, kun he tutustuvat tähän omituiseen ilmiöön, mikä muuttuu kaiken aikaa hurjemmaksi. Bailey, Moreno, Cheramy ja Webster ovat rooleissaan mainioita, tulkitessaan hyvin perheensä rikkinäistä dynamiikkaa.

     Kiinnostavammat hahmot löytyvät kuitenkin kaupungista. On paikallinen seriffi Boyd Stevens (Harold Perrineau) ja hänen etääntynyt poikansa Ellis (Corteon Moore), sekä Ellisin tyttöystävä Fatima (Pegah Ghafoori). On apulaisseriffi Kenny (Ricky He), hänen iäkkäät vanhempansa, muistisairas Bing-Qian -isä (Simon Sinn) ja paikallista kuppilaa pyörittävä Tian-Chen -äiti (Elizabeth Moy), sekä Kennyn paras kaveri ja ihastuksenkohde, paikallinen lääkäri Kristi (Chloe Van Landschoot). On paikallinen pappi Khatri (Shaun Majumder), sisarukset Sara (Avery Konrad) ja Nathan (Paul Zinno), baarimikko Tom (Reid Price), sekä kommuunijohtaja Donna (Elizabeth Saunders) ja kommuunissa asuvat vaaterohmu Trudy (Cynthia Jimenez-Hicks), kummallinen Victor (Scott McCord), sekä alkoholisoitunut Frank (Bob Mann). Kaupunki on täynnä monenmoista tyyppiä, jotka ovat kaikki joskus aiemmin päätyneet kaupunkiin samalla tavalla kuin Matthewsit. Kaikki suhtautuvat tilanteeseensa eri tavalla. Näyttelijäkaarti on läpikotaisin hyvässä vedossa, mutta onhan sarjan tähti jöötä pitävää seriffiä esittävä, Lost-sarjasta (2004-2010) parhaiten tunnettu Perrineau.

Olin kuullut aika lailla pelkkiä kehuja Fromista, mutta olin silti yllättynyt, kuinka tehokkaasti sarja veikään mennessään, enkä lopulta kokenut mitään ongelmaa tuijottaa koko ensimmäistä tuotantokautta lähes yhtä kyytiä saman päivän aikana. Sarjan idea on jo perustasollaan mielenkiintoinen ja meno muuttuu jakso jaksolta kiehtovammaksi, kun siihen aletaan kasaamaan erilaisia kerroksia ja mysteeri kaupungin ympärillä sen kuin syvenee. Kuten Matthewsit, myös katsoja alkaa saman tien esittämään erilaisia kysymyksiä. Mikä tämä paikka oikein on? Miksei sieltä voi lähteä? Ja mitä tarkalleen ovat yöllä kaupunkia ympäröivästä metsästä esiin kävelevät, ihmisiltä näyttävät hirviöt, jotka himoitsevat lihaa ja jotka pitävät loitolla vain taloihin ripustetut kummalliset kivitalismaanit?

Kutkuttavien mysteerien lisäksi From tarjoaa myös kosolti jännitystä, mikä vain lisää kauden koukuttavuutta. Päiväsaikaan saadaan paljon irti näistä hahmoista, kun taas yöaikaan jännitetään, onnistuvatko monsterit keplottelemaan itsensä taloihin sisälle. Nimittäin talismaaneista huolimatta ne pääsevät uhriensa luokse, mikäli he onnistuvat huijaamaan ihmisiä avaamaan ovensa tai ikkunansa. Lopputuloksena on jopa yllättävät verimässäilyt ja sen enempää paljastamatta sanon vain, että näihin hahmoihin ei ihan hirveästi kannata kiintyä. Suunnilleen kenelle tahansa voi käydä mitä tahansa ja jo sarjan avauskohtaus näyttää, että edes lapset eivät ole turvassa täällä. Kaiken kaikkiaan Fromin ensimmäinen tuotantokausi on todella vahva startti erittäin mukaansatempaavalle kauhumysteerille ja odotankin suurella innolla näkeväni, miten tarina tästä eskaloituu.

Tuotantokauden ohjaajanelikko rakentaa ilmapiiriä onnistuneesti, samalla kun sarjan luojan John Griffinin johdolla käsikirjoitustiimi herättää kiehtovia kysymyksiä ja sekoittelee pakkaa tehokkaan shokeeraavasti joidenkin öiden aikana. From on myös teknisesti vakuuttava. Avauskausi on taitavasti kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivaa ja maskeeraukset äityvät erittäin brutaaleiksi. Äänimaailma on hyvin työstetty ja Chris Tilton tunnelmoi jännittävästi musiikeillaan. Sarjan tunnuskappaleeksi valikoitunut Pixiesin versio Que Sera, Sera (Whatever Will Be, Will Be) -laulusta on mahtava käynnistys jaksoille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com

From, Yhdysvallat, 2022-, AGBO, Epix Studios, MGM International TV Productions, MGM Television, Midnight Radio

The Rip (2026) - elokuva-arvostelu

THE RIP

Ohjaus: Joe Carnahan

Näyttelijät: Matt Damon, Ben Affleck, Steven Yeun, Teyana Taylor, Catalina Sandino Moreno, Sasha Calle, Kyle Chandler, Scott Adkins, Néstor Carbonell, Jose Pablo Cantillo, Daisuke Tsuji ja Lina Esco

Genre: toiminta, jännitys

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 16

The Rip on Matt Damonin ja Ben Affleckin tähdittämä uusi toimintajännäri. Joe Carnahan kehitti elokuvan tarinan yhdessä Michael McGralen kanssa ja ryhtyi työstämään sen pohjalta käsikirjoitusta. Kesällä 2024 teksti eteni tuotantoon ja kuvaukset käynnistyivät saman vuoden lokakuussa. Nyt The Rip on julkaistu Netflixissä ja itse olen ollut kiinnostunut sen näkemisestä siitä lähtien, kun kuulin pitkäaikaisten ystävien Damonin ja Affleckin tähdittävän uutta elokuvaa. Katsoinkin The Ripin heti leffan julkaisupäivänä.

Kun miamilainen huumerikostiimi löytää miljoonien dollarien rahakätkön huumekartellin talosta, syntyy jännite siitä, kehen he voivat luottaa. Voivatko he luottaa edes toisiinsa?

The Ripin keulakuvina nähdään tosiaan ystävykset Matt Damon ja Ben Affleck. Damon näyttelee komisario Dane Dumarsia, kun taas Affleck esittää tämän oikeaa kättä, ylikonstaapeli JD Byrneä, jotka toimivat oman taktisen huumerikostiiminsä, TNT:n johtajina. Kuten odottaa saattaa, Damon ja Affleck ovat väkevässä vedossa rooleissaan, huokuen karismaa ja tihkuen testosteronia. Dane ja JD ovat selvästi tehneet pitkän uran yhdessä, mutta bromanssikin asettuu vaakalaudalle, kun heidän tiiminsä tekee kaikkien aikojen rahakätkölöydön. Nopeasti Dane ja JD:kään eivät enää voi luottaa toisiinsa siinä, että mitä jos toinen heistä haluaa kähveltää rahat itselleen.

     Elokuvassa nähdään myös Steven Yeun, Teyana Taylor ja Catalina Sandino Moreno TNT-tiimiin kuuluvina etsivinä Mikenä, Numana ja Lolona, Kyle Chandler ja Jose Pablo Cantillo DEA-agentteina Mattyna ja Dayona, Scott Adkins ja Daisuke Tsuji FBI-agentteina Byrnenä ja Casianona, Néstor Carbonell miamilaisena poliisipäällikkö Thom Vallejona, sekä Sasha Calle rahakätkön sisällään pitävässä huumekartellin talossa asuvana Desinä. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa mallikkaasti. Hahmoihin on saatu pientä syvyyttä, lähinnä sillä kuinka itse kullakin menee taloudellisesti hieman heikosti ja he kokevat, ettei heitä arvosteta työssään. Tällä jokaiselle rakennetaan motiivia haluta edes osan löydetyistä rahoista itselleen, mikä taas luo hyvää jännitettä virkavallan edustajien välille.

Vaikka olinkin kiinnostunut näkemään Damonin ja Affleckin samassa leffassa jälleen, odotukseni itse elokuvaa kohtaan eivät olleet korkeat. Mutta The Rip pääsi olemaan kenties tämän tammikuun positiivisin yllättäjä. Kyseessä on erittäin pätevä toimintajännäri, joka alustaa asioita oman tovinsa, mutta kun TNT astelee Desin taloon vihjeen perässä ja löytää sieltä hurjan mojovan rahakätkön, elokuva pääsee tosissaan vauhtiin. Tarina on varsin simppeli ja mitään erityisen syvällistä elokuvasta on turha hakea. Mutta sen, minkä The Rip tekee, se tekee todella hyvin.

Elokuvan kiinnostavin aspekti on totta kai tiimin sisälle muodostuva ja alati kasvava jännite siitä, päättääkö joku tiimistä pettää muut ja varastaa rahat itselleen. Ottaisivatko he yhteistuumin parit miljoonat per nuppi ja luovuttaisivat loput takavarikointiin? Vai tuleeko joku ahneeksi ja uskoo voivansa lähteä lipettiin koko summan kanssa? Jännitettä syntyy myös ulkopuolisista tekijöistä, kun muille poliiseille alkaa selvitä, mitä talossa on meneillään, eikä kartellikaan ole järin tyytyväinen siitä, että heidän käteiskasansa ovat päätymässä poliiseille. Kun tilanne kärjistyy toimintakohtauksiin, on luvassa tiivistunnelmaista ammuskelua ja mukaansatempaavia takaa-ajoja. Kun tarina on yksinkertainen mutta tehokas ja jännite pidetään korkealla, vajaan parin tunnin kesto on ohi kuin hujauksessa. Toisinaan huomasin jopa harmittelevani, että The Rip piti katsoa kotona televisiosta, eikä sitä päässyt näkemään isolta kankaalta. Kyseessä kun on laadukkaampi toimintatrilleri kuin vaikkapa ne Jason Stathamin ja Liam Neesonin liukuhihnalta teattereihin putkahtelevat tylsät tusinarainat.

Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa tosiaan Joe Carnahan. Carnahanin teksti on tarpeeksi hyvä ja hän tehostaa sitä rakentamallaan jännitteellä. The Rip on myös hyvin kuvattu, joskin ensimmäisen ammuskelun aikana kamera heiluu turhankin paljon. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja tehosteet näyttävät hyviltä. Äänimaailma rymistelee mukavasti ja Clinton Shorterin säveltämät musiikit ajavat asiansa taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.1.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Rip, Yhdysvallat, 2026, Artists Equity, Starlight Media

Arvostelu: From the World of John Wick: Ballerina (Ballerina - 2025)

FROM THE WORLD OF JOHN WICK: BALLERINA

BALLERINA

Ohjaus: Len Wiseman

Pääosissa: Ana de Armas, Anjelica Huston, Gabriel Byrne, Ian McShane, Sharon Duncan-Brewster, Norman Reedus, Catalina Sandino Moreno, Ava McCarthy, Lance Reddick, Keanu Reeves ja David Castañeda

Genre: toiminta

Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia

Ikäraja: 16

Keanu Reevesin tähdittämä toimintaelokuva John Wick (2014) oli yllätyshitti, jonka ympärille rakentui kokonainen franchise, johon kuuluu jatko-osien John Wick: Chapter 2 (2017), John Wick: Chapter 3 - Parabellum (2019) ja John Wick: Chapter 4 (2023) lisäksi televisiosarja The Continental: From the World of John Wick (2023). 2010-luvulla Shay Hatten oli työstänyt toimintaelokuvan käsikirjoituksen nimeltä Ballerina, jota hän yritti kaupitella eri studioille. Lionsgate-yhtiö tarttui tekstiin, joskin sillä ehdolla, että elokuva muovattaisiin osaksi John Wickin maailmaa. Hatten itse muovasi käsikirjoitusta yhdessä John Wick -ohjaaja Chad Stahelskin kanssa, jotta elokuva saataisiin sovitettua aikajanalle. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2022 ja alun perin elokuva oli tarkoitus julkaista jo kesällä 2024, mutta kun studiolla oltiin tyytymättömiä lopputulokseen, Stahelski pyydettiin työstämään muutaman kuukauden mittaiset uusintakuvaukset, joissa elokuvaa muovattiin uuteen uskoon. Nyt From the World of John Wick: Ballerina on saapunut teattereihin ja itse olen odottanut leffaa todella skeptisenä. Pidän John Wick -leffoista, mutta The Continental -sarja jätti minut pahasti kylmäksi. Kun kuulin, että itsenäinen toimintaelokuva oli muovattu osaksi John Wick -maailmaa ja että sen murskaavien testinäytösten jälkeen lähes koko kuvattu leffa tehtäisiin uusiksi, luottoni Ballerinaa kohtaan ovat olleet todella matalat. Kävinkin katsomassa From the World of John Wick: Ballerinan sen ensi-iltanäytöksessä varsin skeptisenä.

Todistettuaan lapsena isänsä murhan, Eve Macarrosta koulitaan palkkatappaja Ruska Roma -järjestölle. Kun Eve kokee olevansa valmis, hän lähtee jahtaamaan isänsä tappajia.

Ana de Armas näyttelee Eve Macarroa, joka lapsena näki, kun hänen isänsä (David Castañeda) murhattiin. Hänet otti siipiensä alle John Wick -elokuvista tuttu Ruska Roma -järjestö, joka kouli tytöstä tehotappajan... ja noh, siinä sivussa myös jostain syystä ballerinan, joskin nämä taidot eivät oikeastaan pääse missään kohtaa käyttöön Even kostoretken aikana. De Armas istuu rooliinsa kuin valettu. Hänestä löytyy uskottavaa ärhäkkyyttä ja sinnikkyyttä, sekä todellista vimmaa toimintakohtausten aikana. Eve on heti tykättävä hahmo ja on hienoa, ettei hänestä ole kirjoitettu nykypäivälle tyypillistä naissankaria, joka pieksee vaivattomasti kolme kertaa isompia äijiä, vaan joka ottaa itsekin runsaasti turpiinsa ja joutuu käyttämään muita keinoja ja neuvokkuuttaan, kun vastustaja on fyysisesti ylivoimainen.

     Elokuvassa nähdään myös Gabriel Byrne Even isän murhanneen järjestön johtajana Kanslerina, Catalina Sandino Moreno tämän läheisimpänä kätyrinä, Norman Reedus tappaja Daniel Pinena ja Sharon Duncan-Brewster Eveä kouluttavana Nogina, sekä John Wick -elokuvista tutut Anjelica Huston Ruska Roman johtajana, Ian McShane Continental-hotellin johtajana Winstonina, Lance Reddick viimeisessä elokuvaroolissaan hotellin vastaanottovirkailija Charonina, sekä toki Keanu Reeves pikaisesti itse John Wickinä. Byrne on mainio valinta pääviholliseksi, kun taas The Walking Dead -sarjoista (2010-) tutun Reedusin osuus jää harmillisen suppeaksi. Huston ja McShane ovat tutusti hyvässä vedossa hahmoinaan, mutta Reeves vaikuttaa olevan mukana melkein pakotetusti. Jos jokin leffassa tuntuu tulleen mukaan pitkien lisäkuvausten myötä, niin John Wickin osuudet loppusuoralla ja tämäkin vain markkinointikikkana.

Joskus on todella ilahduttavaa olla väärässä. Ennakkoon kaikki tuntui puhuvan sen puolesta, että From the World of John Wick: Ballerina olisi samanlainen lattea rahastuslisäys John Wick -maailmaan kuin The Continental -sarja. Alkuperäisellä käsikirjoituksella ei ollut mitään tekemistä John Wickin kanssa ja siitä suostuttiin tekemään leffa vasta, kun se muovattiin osaksi John Wick -leffoja. Studio ja John Wickien ohjaaja Chad Stahelski olivat nähtävästi tyytymättömiä ohjaaja Len Wisemanin työhön ja leffa kuvattiin monilta osin uusiksi, minkä johdosta ensi-iltaa siirrettiin jopa vuodella eteenpäin. Testiyleisöistäkin internetiin kantautuneet reaktiot olivat lähinnä negatiivisia. Mutta ihme ja kumma, From the World of John Wick: Ballerina onkin yllättävän eheä ja erittäin viihdyttävä elokuva, joka ei toimintansa puolesta juuri yhtään kalpene muiden John Wick -leffojen vierellä.

Isänsä murhaa kostavan tytön tarina ei juuri häikäise omaperäisyydellään, mutta se tarjoaa passelit raamit ja pitää Eveä jatkuvassa liikkeessä, heittäen tämän verisestä taistelusta toiseen. Toimintakohtaukset ovat sopivan erilaisia toisistaan, joidenkin keskittyessä käsirysyihin ja toisten ammuskeluun. Ihmisiä pistetään hengiltä kekseliäin keinoin ja kun nyrkeistä loppuu puhti ja pyssyistä luodit, niin veitset, kirveet, lautaset ja luistimetkin ajavat asian. Puolenvälin kranaattikohtaus ja lopun liekinheitinosio ovat aivan mahtavaa menoa ja paikoin toiminta äityy niin yliampuvaksi mäiskeeksi, että virne leviää väkisinkin genrefanin kasvoille. Muutama kauneusvirhe mahtuu mukaan, kuten aika ylimääräiseltä tuntuva juonikuvio siepatusta tytöstä, jolla yritetään temaattisesti verrata Even kokemuksiin, mutta joka jää täysin puolitiehen, mutta muuten Ballerina on erittäin toimiva lisäys John Wickin maailmaan. Paljon mieluummin katsoisinkin tälle jatkoa kuin väkisin väännettyä viidettä John Wick -leffaa. Seuraavaksi tosin on luvassa elokuva Donnie Yenin näyttelemästä Cainesta, joka esiteltiin John Wick: Chapter 4:ssä.

Lopputuloksesta on vaikea sanoa, mikä on alkuperäisohjaaja Len Wisemanin kädenjälkeä ja mitkä kaikki Chad Stahelskin työtä. Kun katsoo Wisemanin tunnetuimman elokuvan, vampyyriraina Varjojen valtakunnan (Underworld - 2003) taisteluita, voisi ainakin päätellä, että toimintakohtaukset ovat pääasiassa Stahelskin työstämiä. Niin tuttua John Wick -laatua ne ovat. Shay Hattenin käsikirjoitus on kiinnostava lähinnä sen puolesta, että miltä teksti näytti ennen kuin se muovattiin osaksi tätä maailmaa? Käsikirjoitus ajaa asiansa, mutta ilman tyylitajuista visiota toiminnan saralla teksti ei jaksaisi kannatella elokuvaa yksin. Teknisiltä ansioiltaan From the World of John Wick: Ballerina on pätevä, vaikka osa tietokonetehosteista ovatkin silmiinpistäviä. Elokuva on hyvin kuvattu, tarpeeksi sulavasti leikattu, lavasteet ovat komeat, puvustus tyylikästä ja maskeeraukset rujoja. Äänimaailma tykittelee hyvin menemään ja lyönnit meinaavat tuntua katsomossa asti. Tyler Batesin ja Joel J. Richardin säveltämät musiikit pyörittävät lähinnä tuttuja melodioita John Wick -leffoista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.6.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Ballerina, 2025, Lionsgate, Thunder Road Pictures, 87Eleven Entertainment, Summit Entertainment

Arvostelu: Incarnate (2016)

INCARNATE (2016)

Ohjaus: Brad Peyton
Pääosissa: Aaron Eckhart, Catalina Sandino Moreno, David Mazouz, Carice van Houten, Keir O'Donnell, Emily Jackson, Matt Nable ja Paul Vincent O'Connor
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 16

Olin kuullut, että on tulossa jälleen yksi kauhuelokuva, jossa pojan valtaa demoni ja hänet pitää pelastaa, mutta koska idea kuulosti liian käytetyltä, ei mielenkiintoni herännyt. En olisi luultavasti mennyt katsomaan Incarnatea, jos en olisi nähnyt sen traileria, kun kävin katsomassa alkuperäisen Alienin (1979) Finnkinon erikoisnäytöksessä. Hassua oli, ettei minun ollut tarkoitus mennä katsomaan edes Alienia, joten tuntui kuin kohtalo olisi heitellyt minua leffanäytöksestä toiseen. Trailer ei vieläkään herättänyt suurta kiinnostusta, mutta kävin kuitenkin vilkaisemassa, milloin Incarnatelle olisi lehdistönäytös ja sehän sattui olemaan heti Alienin jälkeisenä päivänä. Koska minulla ei ollut parempaakaan tekemistä (eipä oikeastaan ollenkaan tekemistä), niin lähdin katsomaan elokuvaa, toivoen, että se onnistuisi jännittämään koko puolentoistatunnin kestonsa ajan ja se toisi jotain uutta manaajatarinoihin.

Voimakas demoni valtaa Cameron-pojan ruumiin, jolloin Ember-nimisen tohtorin täytyy saapua apuun karkottamaan demoni pojasta.

Emberinä nähdään Aaron Eckhart, joka on oiva valinta rooliin. Ember kykenee tunkeutumaan riivattujen mieliin ja auttamaan heitä päihittämään demonit alitajunnassa. Riivattujen mielissä Ember kykenee toimimaan kuten kuka tahansa ja vaikuttaa ihan tyylikkäältä herralta. Todellisuudessa Ember on pyörätuolissa ja näyttää enemmänkin alkoholistilta. Emberillä on synkkä menneisyys, mikä on pistänyt hänet demonikarkotushommiin. Aluksi Eckhart ei tunnu täysin sopivan tyylikkään hahmon rooliin, mutta kun todellinen Ember paljastuu, Eckhartin tajuaa hyväksi valinnaksi.
     Demonien karkottamisessa Emberiä auttavat Oliver (Keir O'Donnell) ja Riley (Emily Jackson). Valitettavasti kummatkin ovat todella persoonattomia hahmoja. He vain ovat apureita, jotka tekevät, mitä Ember sanoo ja välillä näyttävät huolta pomostaan, jotta katsojat eivät erehtyisi luulemaan heitä tunteettomiksi roboteiksi. Kaksikko on tylsä ja olisi ollut parempi ratkaisu, jos heidät olisi yhdistetty yhdeksi avustajaksi, jolle olisi luotu hieman jotain luonnetta.
     Itse riivattua Cameron-poikaa esittää Gotham-sarjasta (2014-) Bruce Waynena tunnettu David Mazouz, joka on mainio karmivana poikana. Pääasiassa riivattu Cameron vain istuu huoneensa lattialla, mikä tekee hänestä arvaamattoman. Mazouzista on saatu toimivasti uhkaavan oloinen. Pojan Lindsey-äitiä esittää Carice van Houten ja Dan-isää näyttelee Matt Nable. Cameronin vanhemmat ovat eronneet isän juopottelun takia, mikä luo heille jonkinlaista taustaa.
     Elokuvassa nähdään myös Paul Vincent O'Connor Emberin pappikaverina, joka tutkii riivattuja. Harmi vain, että hänen hahmonsa tuntuu aika irralliselta ja sen pienen lisäyksen, jonka hän leffaan tuo mukaan, olisi voinut tehdä käyttämällä aiemmin mainitsemiani hahmoja.

Incarnatessa on ihan hauska idea yhdistää klassinen manausleffa The Exorcist (1973) tieteisteos Inceptioniin (2010). The Exorcistista on poimittu paljon asioita. Riivattu lapsi on eristettynä huoneessaan, samalla kun hätäinen äiti panikoi asunnossa. Demoni pitää ristiä pilkkanaan. Manaaja joutuu miettimään nopeasti erilaisia tapoja pelastaa lapsi ja samalla hänen täytyy selvittää omia ongelmiaan. Jotta homma ei tuntuisi liian kopioidulta, on demoninkarkottamisprosessiin otettu uusi tapa, jossa manaaja pistetään nukkumaan, mitä kautta hän pääsee riivatun alitajuntaan auttamaan demonin uhria. Riivatun pään sisällä voi muokata maailmaa ja siellä voi tapahtua erittäin kummallisia asioita ja jos sinne jää liian kauaksi aikaa, voi itse tulla hulluksi, kun ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei? Inceptionin tyylisesti aina välillä vilkuillaan kelloa, sillä siten erottaa todellisen maailman alitajunnasta. Yhdistelmä toimii ihan hyvin, mutta lähinnä ideana. Incarnate ei tunnu hyödyntävän ideoitaan kunnolla, jolloin moni asia jää todella vaisuksi. Aluksi tuntuu siltä, että Ember voisi hieman muokata riivatun alitajunnan maailmaa, mutta valitettavasti on turha odottaa mitään kovin erikoista tapahtuvan. Elokuva tuntuu menevän useassa kohtaa siitä, mistä aita on matalin, eikä uskalla luoda kunnolla mitään uutta. Tarina ei ole erityisen mukaansatempaava ja paikoitellen se tuntuu liian yksinkertaiselta ja lyhyeltä. Emberin pappiystävä taas tuntuu täysin ylimääräiseltä pidennykseltä, muuten nopeasti kulkevassa filmissä.

Incarnate ei valitettavasti ole edes kovin pelottava. Muutamia äkkisäikäytyksiä on tiedossa, mutta siihen se jääkin. Aluksi hieman jännittää, kun ei vielä tiedä, mistä on kyse, mutta nopeasti tajuaa, ettei mitään oikeasti pelottavaa ole luvassa. Leffassa on myös yllättävän vähän jännittäviä kohtauksia. Verta on luvassa hieman, sekä yksi aika karu kohtaus, mutta olisin toivonut jotain enemmän. Jopa pelottelukertoimessa on menty aidan matalimmasta kohdasta, puhumattakaan siitä, kuinka nopeasti monet asiat ratkeavat. Juonenkäänteitä on tietenkin luvassa, mutta mitään yllättävää on turha odottaa. Yksi "käänne" olisi toiminut paljon paremmin, jos elokuva olisikin loppunut siihen. Tämä olisi ollut yllättävää ja erilaista. Joten tietenkään Incarnate ei voi niin tehdä. Leffan lopetus tuntuu aika hölmöltä ja jatkoa tietenkin hieman lupaillaan. Vaikka toisen tällaisen voisi kai katsoa esimerkiksi Netflixistä, kun ei jaksaisi keskittyä mihinkään, minkä arvelee hyväksi, ei Incarnate 2:n toivoisi tapahtuvan. Paras sana kuvaamaan elokuvaa on "mitäänsanomaton". Incarnatessa on ihan toimiva lähtökohta ja siitä olisi voinut saada aikaiseksi jännittävän kauhutarinan, mutta lopputuloksena onkin aika unohdettava pätkä, jota ei tarvitse nähdä enää uudestaan. Ei elokuva sinänsä huono ole, mutta ei se ole edes ihan kiva.

Leffan ohjaajana toimii Brad Peyton, joka on aiemmin tehnyt mm. lasten seikkailukertomus Journey 2: The Mysterious Islandin (2012) ja katastrofielokuva San Andreasin (2015). Ehkä Peytonin olisi pitänyt pysyä tehosteleffojen parissa, sillä hänellä ei tunnu olevan visiota kauhuelokuvalle. Ronnie Christensenin käsikirjoitus tuntuu heittelevän välillä ja on usein todella vaisu. Incarnate on sentään kuvattu ihan hyvin ja leikkaus on pääasiassa sujuvaa. Visuaaliset tehosteet ovat toimivia ja äänitehosteilla on tuotu hyviä lisäyksiä tunnelmaan. Andrew Lockingtonin musiikit tuntuvat välillä olevan liian karmivia verrattuna leffan yleiseen tunnelmaan.

Yhteenveto: Incarnate tarjoaa muutamat äkkisäikäytykset ja sen idea on ihan kiva yhdistelmä Inceptionia ja The Exorcistia, mutta lopputulos on kuitenkin mitäänsanomaton. Koko paketti tuntuu aika hätäisesti kasatulta, eikä teos uskalla hyödyntää ideoitaan kunnolla. Aaron Eckhart on hyvä pääosassa ja hänen hahmonsa toimii, mutta muut henkilöt jäävät aika yksinkertaisiksi. David Mazouz toimii riivattuna Cameronia ja tuntuu oikeasti hieman karmivalta. Kauhua on yllättävän vähän luvassa, mutta mukaan on silti saatu aika turha sivujuttu, josta tärkeimmän olisi voinut tuoda tarinaan eri tavalla. Käänteitä on mukana, muttei mitään yllättävää. Jos kauhuelokuvat ovat intohimosi, niin katso Incarnate, vaikkei se kovin paljoa tarjoa. Muuten tämän voi ihan hyvin jättää väliin. Leffan näkemisen luultavasti unohtaa muutama päivä sen katsomisen jälkeen. Ei Incarnate huono ole, mutta ei se pääse edes tasolle "ihan kiva".

Kirjoittanut: Joonatan, 28.4.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.dailydead.com
Incarnate, 2016, IM Global, Blumhouse Productions, WWE Studios, Deep Underground Films