VAIANA
MOANA
Ohjaus: Thomas Kail
Näyttelijät: Catherine Laga'aia, Dwayne Johnson, Rena Owen, John Tui, Frankie Adams, Amaya Masoli ja Jemaine Clement
Genre: seikkailu, fantasia, musikaali
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 7
Moana, eli suomalaisittain Vaiana on näytelty uudelleenfilmatisointi Walt Disneyn samannimisestä animaatioelokuvasta. Näytellyn version suunnittelu alkoi jo muutama vuosi alkuperäisleffan ilmestyttyä ja sen teko vahvistettiin vuonna 2023. Tuotannon käynnistyminen kuitenkin viivästyi saman vuoden Hollywoodin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien lakon takia. Kuvaukset alkoivat heinäkuussa 2024 ja nyt uusi Vaiana on saapunut elokuvateattereihin. Itse pidän alkuperäistä Vaianaa oikein mainiona animaatioseikkailuna ja pidin myös sen jatko-osasta, Vaiana 2:sta (Moana 2 - 2024). Olin kuitenkin suorastaan pöyristynyt, kun Disney ilmoitti työstävänsä elokuvasta uudelleenfilmatisoinnin jo nyt, alle kymmenen vuotta alkuperäisleffan ilmestymisen jälkeen. Elokuvan markkinointimateriaali ei ole vakuuttanut minua ja kävinkin katsomassa uuden Vaianan skeptisenä.
Motunuin kyläpäällikön tyttären Vaianan on uhmattava meren vaaroja, etsiäkseen puolijumala Mauin ja palauttaakseen myyttisen Te Fitin varastetun sydämen, ennen kuin koko Polynesia joutuu pimeyden valtaan.
Pääroolissa Vaianana, Motunuin saaren kyläpäällikön tyttärenä nähdään täysin uusi nimi Catherine Laga'aia, joka ei ole aiemmin näytellyt yhdessäkään elokuvassa. Kokemattomuus ei onneksi kuitenkaan näy Laga'aian roolisuorituksesta, vaan hän on erittäin hyvä valinta Vaianaksi, tulkiten hyvin hahmolleen ominaista päättäväisyyttä, halua korjata asiat ja seikkailun nälkää. Hän heittäytyy hyvin roolinsa vietäväksi ja kalpenee lähinnä vain laulajana Vaiana-animaatioelokuvissa hahmoa ääninäytelleen Auli'i Cravalhon rinnalla.
Elokuvassa nähdään myös John Tui ja Frankie Adams Vaianan vanhempina, kyläpäällikkö Tuina ja Sinana, jotka vaativat, että tyttö pysyisi kiltisti saarella ja unohtaisi haaveet merellä seilaamisesta, Rena Owen Vaianan isoäitinä Talana, joka kehottaa Vaianaa etsimään oman polkunsa, sekä animaatioissakin kuultu Dwayne Johnson puolijumala Mauina, joka vuosikausia sitten varasti Te Fitin sydämen, aiheuttaen vahingossa pimeyden leviämisen maailmaan. Myös Jemaine Clement toistaa roolinsa jättiläisrapu Tamatoan äänenä. Eikä pidä unohtaa matkaan päätyvää fanisuosikkia, pönttöä Heihei-kanaa. Tui, Adams ja Owen ovat oivalliset rooleissaan, mutta Johnson ei siirrä Mauia kovinkaan kaksisesti ääniroolista kameroiden eteen. Huvittavassa peruukissa heiluvan Johnsonin suoritus on omituisen pökkelö, mikä on omituista, kun ottaa huomioon, että tämä uudelleenfilmatisointi tehtiin juuri hänen halustaan esittää hahmoa myös omilla kasvoillaan.
Tuleeko kenelläkään yllätyksenä, jos sanon, että uusi Vaiana on laiskasti rahan perässä tehty turhake, joka on kaikin tavoin heikompi kuin alkuperäinen animaatio ja joka olisi kannattanut jättää tekemättä? Jos yleisömäärät ovat yhtä pienet kuin minun näytöksessäni ensi-iltaviikonloppuna, voi elokuvasta tulla ikävän kallis paukku Disneylle. Toisaalta se ei minua harmittaisi, koska alan tosissani kyllästyä näihin sieluttomiin kierrätyksiin studion klassikoiden pohjalta. Vaianan kohdalla kulmakarvojen kohottelu on vielä voimakkaampaa, koska alkuperäisen animaation ilmestymisestä tulee myöhemmin tänä vuonna kuluneeksi vasta kymmenen vuotta. Miksi ihmeessä tämä elokuva piti tehdä ja ennen kaikkea näin pian? Ai niin, koska Dwayne Johnson vaati näytellä Mauia myös tässä versiossa, eikä hän toki nuorene.
Näytelty Vaiana on täysin riskitön, hajuton ja mauton toisinto, joka ei onnistu missään kohtaa perustelemaan olemassaoloaan. Meriseikkailu oli jo tarpeeksi näyttävä animaation muodossa, eikä periaatteessa hyvään tarinaankaan olla vaivauduttu tuomaan mitään uusia kulmia. Kaikki tutut kohtaukset kakamora-piraattien kohtaamisesta musikaalinumeroihin ovat mukana, mutta niistä puuttui se into ja seikkailun tunne, mikä alkuperäisessä tempaisi mukaansa. Leffaa ei ollut kestänyt varmaan edes varttia, kun minun jo teki mieli kävellä ulos teatterista ja palata kotiin katsomaan animoitu Vaiana uudestaan. Ei näytelty versio ole mitenkään luokattoman huono, mutta siitä paistaa todella ikävästi läpi, että se on studion sanelema tuote, eikä elokuvantekijöiden visioima intohimoprojekti. Enkä sano tätä sillä lailla, että Disney ei mielestäni saisi tehdä Vaianasta enää elokuvia. Katson ihan mielelläni kolmannen Vaiana-animaation. Nämä hahmot ovat niin hyviä, että katson mieluusti heidän uusia seikkailujaan. Mutta jos haluan katsoa jonkin heidän seikkailuistaan uudelleen, katson sen vanhan version jälleen.
Vaianan ohjauksesta vastaa ensikertalainen Thomas Kail, joka vakuutti Disneyn Hamilton-hittimusikaalin taltioinnillaan. Tässä Kail ei tee vaikutusta, mutten toisaalta näe, että hänelle olisi juuri edes annettu mahdollisuutta sellaiseen. Jared Bush toimii myös näytellyn version käsikirjoittajana, yhdessä Dana Ledoux Millerin kanssa. Osaa dialogista on pistetty uusiksi sanavalintojen kohdalla, mutta muuten tuntuu siltä kuin tekijät olisivat kuvanneet elokuvan vuosikymmenen takaisen tekstin kanssa. Sentään Vaiana on kelvollisesti kuvattu ja mukana on komeita lavasteita ja tietokonetehosteita, kuten hurja laavahirviö Te Kā. Vaianan eläinystävät Heihei-kana ja Pua-possu näyttävät tosin aika omituisilta, ensimmäisen ollessa animaatiota mukaillen todella sarjakuvamainen ja toisen ollessa kiusallisesti fotorealistinen, mutta silti videopelihahmolta näyttävä sika. Äänimaailma on osaavasti rakennettu, musiikkien ja laulujen ollessa kierrätyksiä Mark Mancinan, Lin-Manuel Mirandan ja Opetaia Foa'in töistä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.7.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Moana, Yhdysvallat, 2026, Flynn Picture Company, New Zealand Large Budget Screen Production Grant, Seven Bucks Productions, Walt Disney Pictures
