Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gaia Wise. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gaia Wise. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. joulukuuta 2025

Arvostelu: Sydäntalvi (Dead of Winter - 2025)

SYDÄNTALVI

DEAD OF WINTER



Ohjaus: Brian Kirk
Pääosissa: Emma Thompson, Judy Greer, Marc Menchaca, Laurel Marsden, Gaia Wise, Cúán Hosty-Blaney ja Brían F. O'Byrne
Genre: trilleri
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
Ikäraja: 16

Dead of Winter, eli suomalaisittain Sydäntalvi on Emma Thompsonin tähdittämä uutuustrilleri. Elokuvan teko lähti liikkeelle nimellä "The Fisherwoman". Elokuva kuvattiin täällä Suomessa, Kolilla alkuvuodesta 2024 ja nyt Sydäntalvi saapuu elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin heti, kun luin Thompsonin tähdittävän Suomessa kuvattua jännäriä. Kiinnostus muuttui todelliseksi innostukseksi, kun sain kutsun elokuvan kutsuvierasnäytökseen, missä paikalla oli itse Thompson. Elokuvan jälkeen pääsin vielä VIP-jatkojuhliin, missä tapasin itse Thompsonin, hänen miehensä Greg Wisen, sekä heidän tyttärensä, myöskin elokuvassa näyttelevän Gaia Wisen.

Leskeksi jäänyt kalastaja Barb löytää syrjäisestä mökistä kidnapatun tytön ja kun hän ei saa ulkomaailmaan yhteyttä, Barb päättää itse pelastaa tämän.




Emma Thompson näyttelee Barbia, vastikään leskeksi jäänyttä kalastajanaista, joka yrittää löytää elämälleen merkitystä miehensä kuoleman jälkeen. Matkatessaan järvelle, missä hän kävi miehensä kanssa ensitreffeillä, hän päätyy keskelle kidnappaustapahtumaa ja uusi merkitys löytyy pelastusoperaatiosta. Thompson on tuttuun tapaansa erittäin hyvä roolissaan, kanavoiden vakuuttavasti niin hahmonsa surua miehen kuoleman myötä kuin myös tarvetta auttaa sieppauksen uhria. Pelastusoperaation ohessa näemme myös takaumia Barbin nuoruudesta ja kuinka hän tapasi miehensä Carlin (Cúán Hosty-Blaney). Nuorta Barbia näyttelee Thompsonin tytär Gaia Wise. Wisekin on hyvä osassaan, vaikkei häneltä toki ainakaan vielä äitinsä karismaa löydy. Ihmisinä he vaikuttivat molemmat äärimmäisen mukavilta ja oli suuri ilo huomata, että suuret roolit, palkinnot ja muut eivät olleet tehneet Thompsonista tippaakaan diivaa. Hän oli suorastaan ihana kohteliaisuudessaan ja huomaavaisuudessaan, puhumattakaan siitä kuinka hauska hän oli elokuvaa edeltäneessä Q&A-tilaisuudessa.
     Elokuvassa nähdään myös Laurel Marsden siepattuna teinityttönä, sekä Judy Greer ja Marc Menchaca tämän sieppaajina. Sieppaajat ovat kiinnostavat tyypit jo siksi, että mikä edes on heidän syynsä kidnappaukselle. Greerin näyttelemä nainen on dominoiva osapuoli ja Menchaca tasapainottelee hyvin siinä, että hän saa sieppaajamiehestä hieman hassun tyypin, kadottamatta tilanteen jännitettä.




Sydäntalvi osoittautui oikein mainioksi pikkutrilleriksi, joka nappaa nopeasti mukaansa ja pitää pääasiassa hyvin otteessaan loppuun saakka. Elokuvan kertomus on varsin simppeli, mutta toisaalta sitäkin tehokkaampi. Vain parit lokaatiot ja pieni hahmokaarti herättävät jo itsessään eristäytyneen tunteen ja on heti helppo ymmärtää, miksi Barb päättää tehdä itse kaikkensa pelastaakseen tytön. Syvyyttä tuovat Barbin nuoruutta esittelevät takaumat, vastikään menehtynyttä miestään surevan naisen muistellessa suhteen alkuaikoja. Aluksi tuntui siltä, että kohtaukset ovat mukana vain, jotta Thompson saisi roolin tyttärelleen, mutta lopulta nämä takaumat tarjoavat elokuvan kaipaaman tunnelatauksen.

Sen lisäksi, että on jännittävää seurata Barbin jopa yllättävänkin neuvokasta yritystä pelastaa tyttö pulasta, on erittäin kiinnostavaa ylipäätään selvittää, miksi juuri tämä tyttö on siepattu ja mihin sieppaajakaksikko häntä tarvitsee? Mysteeri avautuu hiljalleen, samalla kun tunnelma tiivistyy ja pelastusoperaatio muuttuu yhä vain hankalammaksi, kaksikon hoksatessa jonkun ulkopuolisen hiippailevan heidän mökkinsä läheisyydessä. Loppusuoralla meno äityykin sitten jo aidosti vangitsevaksi. Ei Sydäntalvi mikään maailmaa järisyttävä teos ole, mutta mukavan napakka jännäri, jonka voisi sujuvasti katsoa toistamiseenkin.




Elokuvan on ohjannut Brian Kirk, joka on tutumpi nimi television puolelta. Kirk on aiemmin ohjannut jaksoja muun muassa Game of Thronesista (2011-2019), Dexteristä (2006-2013) ja Boardwalk Empiresta (2010-2014). Sydäntalven parissa Kirk hoitaa tonttinsa passelisti, kuten tekee myös käsikirjoittajaduo Nicholas Jacobson-Larson ja Dalton Leeb. Teknisesti elokuva on myös oivallinen. Se on hyvin kuvattu ja pohjois-Suomen lumiset maisemat pääsevät kyllä oikeuksiinsa läpi leffan. Lavasteet ovat hienot, puvustus mainiota ja maskeerauksetkin äityvät varsin rujoiksi. Parit tietokonetehosteet ajavat asiansa ja äänimaailma on sujuvasti rakennettu Volker Bertelmannin musiikkeja myöten.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.11.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Dead of Winter, 2025, Augenschein Filmproduktion, Crafthaus, Film- und Medienstiftung NRW, Leonine Studios, MMC Studios, Stampede Studios, Wild Bunch Germany, Zweites Deutsches Fernsehen (ZDF)


perjantai 13. joulukuuta 2024

Arvostelu: Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota (The Lord of the Rings: The War of the Rohirrim - 2024)

TARU SORMUSTEN HERRASTA: ROHIRRIMIN SOTA

THE LORD OF THE RINGS: THE WAR OF THE ROHIRRIM



Ohjaus: Kenji Kamiyama
Pääosissa: Gaia Wise, Brian Cox, Luke Pasqualino, Lorraine Ashbourne, Yazdan Qafouri, Benjamin Wainwright, Laurence Ubong Williams, Bilal Hasna, Shaun Dooley, Michael Wildman, Janine Duvitski, Miranda Otto, Dominic Monaghan, Billy Boyd ja Christopher Lee
Genre: anime, toiminta, fantasia
Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia
Ikäraja: 12

The Lord of the Rings: The War of the Rohirrim, eli suomalaisittain Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota perustuu J. R. R. Tolkienin fantasiakirjoihin Keski-Maasta. Vuonna 2021 New Line Cinema -yhtiö ilmoitti työstävänsä anime-elokuvaa, joka sijoittuisi aikaan parisataa vuotta ennen Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiaa (The Lord of the Rings - 2001-2003). Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä ja animaattorit kävivät töihin. Nyt Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota saapuu elokuvateattereihin ja itse en ollut pahemmin kiinnostunut leffasta. Minut hyvin tuntevat tietävät, että Taru sormusten herrasta -trilogia on ehdoton suosikkini. Koin kuitenkin Rohirrimin sodan ajatuksen tasolla lähinnä turhaksi rahastukseksi, eikä odotuksiani nostanut se, ettei leffan ympärille syntynyt minkäänlaista pöhinää ensi-illan lähestyessä. Kävin katsomassa Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sodan sen kutsuvierasnäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.

200 vuotta ennen kuin Bilbo Reppuli sai Sormuksen haltuunsa, Rohanin kuningas Helm Vasarakoura perheineen puolustaa kansaansa katkeran Wulfin johtamalta armeijalta, Helmin tapettua Wulfin isän.




Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota keskittyy hevoskansan asuttaman Rohanin hallitsijaperheeseen, kuningas Helm Vasarakouraan (äänenä Brian Cox) ja tämän lapsiin, poikiin Hamaan (Yazdan Qafouri) ja Halethiin (Benjamin Wainwright), sekä erityisesti tyttäreen Héraan (Gaia Wise), joka oli Tolkienin teksteissä jäänyt täysin vaille nimeä, mutta joka on nostettu tämän elokuvan päähenkilöksi. Héra on hieman Éowyniä (Miranda Otto, joka toimii elokuvassa kertojaäänenä) muistuttava hahmo, joka ei suostu tyytymään naisille tyypillisiin rooleihin, vaan hän janoaa seikkailua ja haluaa tehdä osansa Rohanin puolustamiseksi. Héran isä Helm Vasarakoura on jylhä kuningas, jolle ei todellakaan kannata ryttyillä ja Coxin mahtipontinen ääni sopii miehelle kuin valettu. Veljet Hama ja Haleth jäävät kuitenkin pienemmälle huomiolle, elokuvan keskittyessä Helmin ja Héran vaikeaan isä-tytär-suhteeseen.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Helmin sisarenpoika Fréaláf (Laurence Ubong Williams), Héran kamarineito Olwyn (Lorraine Ashborne), Helmille uskollinen Lief (Bilal Hasna), mustainmaalaisia johtanut Freca (Shaun Dooley), tämän poika Wulf (Luke Pasqualino), joka isänsä kuoleman jälkeen vannoo tappavansa Helmin ja tämän perijät, sekä Wulfia seuraava kenraali Targg (Michael Wildman). Wulf on kelpo antagonisti tarinaan ja katsoja voi tavallaan ymmärtää, miksi tämä lähtee niin vimmaiselle sotajalalle Helmin sukua vastaan.




Hobitti-trilogian päätyttyä vuonna 2014, moni taisi olettaa, että seikkailut Keski-Maassa olisivat olleet siinä. Silmarillionin (1977) filmatisointioikeuksiin ei kenelläkään tuntunut olevan asiaa ja kenenkään ei oletettu olevan niin hullu, että yrittäisi tehdä uudelleenfilmatisoinnit Taru sormusten herrasta -trilogiasta. Mutta samalla lailla kuin periaatteessa kaikki muutkin joskus isot jutut, myös Keski-Maan tarinat on päätetty nyt franchisettaa oikein kunnolla. Amazon Prime Videossa pyörii parhaillaan vaihtelevaa palautetta saanut esiosasarja Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset (The Lord of the Rings: The Rings of Power - 2022-), työn alla on uusi elokuva Klonkusta (joka sai myös oman, naurunalaiseksi joutuneen videopelinsä) ja nyt teattereihin saapuu ensimmäinen anime-elokuva Tolkienin maailmasta.

Uutuusanimaatiossa on selvät plussansa ja miinuksensa, miinuspuolten syntyessä pääasiassa käsikirjoituksesta. Juoni on periaatteessa toimiva, mutta silti hieman liian ohut vähän päälle parituntiseen elokuvaan. Jos koit, että muutamasatasivuisen Hobitti-kirjan jakaminen kolmeksi elokuvaksi oli venyttämistä, voi olla, ettet lämpene muutamasta appendices-lauseesta rakennettuun Rohirrimin sotaan. Periaatteessa elokuva vain vastaa kysymykseen, jota tuskin kukaan oli sen kummemmin pohtinut: miksi Ämyrilinnan aluetta alettiin kutsua Helmin syvänteeksi? Voisiko olla, että sillä on jotain tekemistä Helm-nimisen tyypin kanssa? Loppupäässä leffaa käsikirjoitustiimi syyllistyy myös vaivaannuttaviin fanipalveluksiin, lähtien tuttujen repliikkien laiskasta kierrättämisestä.




Elokuva ei pahemmin tuo mitään uutta katsojalle, vaikka tarina tapahtuukin parisataa vuotta ennen Sormuksen kiikuttamista Tuomiovuoreen ja siinä olisi ollut rahkeet syventää tätä maailmaa elokuvien puolella entisestään. Héran tarina kierrättää paljon Éowyniltä ja kun suuri osa elokuvasta keskittyy taisteluun Helmin syvänteessä, meno alkaa nopeasti tuntua kierrätykseltä Taru sormusten herrasta: Kahdessa tornissa (The Lord of the Rings: The Two Towers - 2002) käydyistä sotakohtauksista. Aluksi Rohirrimin sodan taistelukohtaukset, varsinkin hyökkäys Rohanin pääkaupunki Edorasiin, ovat vangitsevia, mutta loppua kohti jatkuva mäiske alkaa käydä pitkäveteiseksi.

Jos jotain ei kuitenkaan voi moittia, niin elokuvan vaikuttavaa audiovisuaalista toteutusta. Olin aluksi epäileväinen siitä, kuinka anime ja Keski-Maa kohtaisivat, mutta lopputulos on kertakaikkisen komea. Piirrosjälki on tyylikästä, tarkkaa ja yksityiskohtaista, ja miljöö on kopioitu onnistuneesti Peter Jacksonin elokuvista, eikä vaikkapa Helmin syvännettä ole lähdetty suunnittelemaan lokaationa uusiksi. Värin, valojen ja varjojen käyttö on myös mainiota. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja ilahduin toki siitä, että elokuva hyödyntää Howard Shoren musiikkeja, etenkin Rohaniin liittyviä melodioita alkuperäistrilogiasta. Uusista musiikeista vastaava Stephen Gallagher kanavoi Shoren töitä mallikkaasti ja kahden säveltäjän aikaansaannokset sulautuvat onnistuneesti oivaksi kokonaisuudeksi.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.12.2024
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Lord of the Rings: The War of the Rohirrim, 2024, New Line Cinema, Warner Bros. Animation, WingNut Films, Sola Entertainment