Arvostelu: Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota (The Lord of the Rings: The War of the Rohirrim - 2024)

TARU SORMUSTEN HERRASTA: ROHIRRIMIN SOTA

THE LORD OF THE RINGS: THE WAR OF THE ROHIRRIM

Ohjaus: Kenji Kamiyama

Pääosissa: Gaia Wise, Brian Cox, Luke Pasqualino, Lorraine Ashbourne, Yazdan Qafouri, Benjamin Wainwright, Laurence Ubong Williams, Bilal Hasna, Shaun Dooley, Michael Wildman, Janine Duvitski, Miranda Otto, Dominic Monaghan, Billy Boyd ja Christopher Lee

Genre: anime, toiminta, fantasia

Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia

Ikäraja: 12

The Lord of the Rings: The War of the Rohirrim, eli suomalaisittain Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota perustuu J. R. R. Tolkienin fantasiakirjoihin Keski-Maasta. Vuonna 2021 New Line Cinema -yhtiö ilmoitti työstävänsä anime-elokuvaa, joka sijoittuisi aikaan parisataa vuotta ennen Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiaa (The Lord of the Rings - 2001-2003). Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä ja animaattorit kävivät töihin. Nyt Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota saapuu elokuvateattereihin ja itse en ollut pahemmin kiinnostunut leffasta. Minut hyvin tuntevat tietävät, että Taru sormusten herrasta -trilogia on ehdoton suosikkini. Koin kuitenkin Rohirrimin sodan ajatuksen tasolla lähinnä turhaksi rahastukseksi, eikä odotuksiani nostanut se, ettei leffan ympärille syntynyt minkäänlaista pöhinää ensi-illan lähestyessä. Kävin katsomassa Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sodan sen kutsuvierasnäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.

200 vuotta ennen kuin Bilbo Reppuli sai Sormuksen haltuunsa, Rohanin kuningas Helm Vasarakoura perheineen puolustaa kansaansa katkeran Wulfin johtamalta armeijalta, Helmin tapettua Wulfin isän.

Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota keskittyy hevoskansan asuttaman Rohanin hallitsijaperheeseen, kuningas Helm Vasarakouraan (äänenä Brian Cox) ja tämän lapsiin, poikiin Hamaan (Yazdan Qafouri) ja Halethiin (Benjamin Wainwright), sekä erityisesti tyttäreen Héraan (Gaia Wise), joka oli Tolkienin teksteissä jäänyt täysin vaille nimeä, mutta joka on nostettu tämän elokuvan päähenkilöksi. Héra on hieman Éowyniä (Miranda Otto, joka toimii elokuvassa kertojaäänenä) muistuttava hahmo, joka ei suostu tyytymään naisille tyypillisiin rooleihin, vaan hän janoaa seikkailua ja haluaa tehdä osansa Rohanin puolustamiseksi. Héran isä Helm Vasarakoura on jylhä kuningas, jolle ei todellakaan kannata ryttyillä ja Coxin mahtipontinen ääni sopii miehelle kuin valettu. Veljet Hama ja Haleth jäävät kuitenkin pienemmälle huomiolle, elokuvan keskittyessä Helmin ja Héran vaikeaan isä-tytär-suhteeseen.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Helmin sisarenpoika Fréaláf (Laurence Ubong Williams), Héran kamarineito Olwyn (Lorraine Ashborne), Helmille uskollinen Lief (Bilal Hasna), mustainmaalaisia johtanut Freca (Shaun Dooley), tämän poika Wulf (Luke Pasqualino), joka isänsä kuoleman jälkeen vannoo tappavansa Helmin ja tämän perijät, sekä Wulfia seuraava kenraali Targg (Michael Wildman). Wulf on kelpo antagonisti tarinaan ja katsoja voi tavallaan ymmärtää, miksi tämä lähtee niin vimmaiselle sotajalalle Helmin sukua vastaan.

Hobitti-trilogian päätyttyä vuonna 2014, moni taisi olettaa, että seikkailut Keski-Maassa olisivat olleet siinä. Silmarillionin (1977) filmatisointioikeuksiin ei kenelläkään tuntunut olevan asiaa ja kenenkään ei oletettu olevan niin hullu, että yrittäisi tehdä uudelleenfilmatisoinnit Taru sormusten herrasta -trilogiasta. Mutta samalla lailla kuin periaatteessa kaikki muutkin joskus isot jutut, myös Keski-Maan tarinat on päätetty nyt franchisettaa oikein kunnolla. Amazon Prime Videossa pyörii parhaillaan vaihtelevaa palautetta saanut esiosasarja Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset (The Lord of the Rings: The Rings of Power - 2022-), työn alla on uusi elokuva Klonkusta (joka sai myös oman, naurunalaiseksi joutuneen videopelinsä) ja nyt teattereihin saapuu ensimmäinen anime-elokuva Tolkienin maailmasta.

Uutuusanimaatiossa on selvät plussansa ja miinuksensa, miinuspuolten syntyessä pääasiassa käsikirjoituksesta. Juoni on periaatteessa toimiva, mutta silti hieman liian ohut vähän päälle parituntiseen elokuvaan. Jos koit, että muutamasatasivuisen Hobitti-kirjan jakaminen kolmeksi elokuvaksi oli venyttämistä, voi olla, ettet lämpene muutamasta appendices-lauseesta rakennettuun Rohirrimin sotaan. Periaatteessa elokuva vain vastaa kysymykseen, jota tuskin kukaan oli sen kummemmin pohtinut: miksi Ämyrilinnan aluetta alettiin kutsua Helmin syvänteeksi? Voisiko olla, että sillä on jotain tekemistä Helm-nimisen tyypin kanssa? Loppupäässä leffaa käsikirjoitustiimi syyllistyy myös vaivaannuttaviin fanipalveluksiin, lähtien tuttujen repliikkien laiskasta kierrättämisestä.

Elokuva ei pahemmin tuo mitään uutta katsojalle, vaikka tarina tapahtuukin parisataa vuotta ennen Sormuksen kiikuttamista Tuomiovuoreen ja siinä olisi ollut rahkeet syventää tätä maailmaa elokuvien puolella entisestään. Héran tarina kierrättää paljon Éowyniltä ja kun suuri osa elokuvasta keskittyy taisteluun Helmin syvänteessä, meno alkaa nopeasti tuntua kierrätykseltä Taru sormusten herrasta: Kahdessa tornissa (The Lord of the Rings: The Two Towers - 2002) käydyistä sotakohtauksista. Aluksi Rohirrimin sodan taistelukohtaukset, varsinkin hyökkäys Rohanin pääkaupunki Edorasiin, ovat vangitsevia, mutta loppua kohti jatkuva mäiske alkaa käydä pitkäveteiseksi.

Jos jotain ei kuitenkaan voi moittia, niin elokuvan vaikuttavaa audiovisuaalista toteutusta. Olin aluksi epäileväinen siitä, kuinka anime ja Keski-Maa kohtaisivat, mutta lopputulos on kertakaikkisen komea. Piirrosjälki on tyylikästä, tarkkaa ja yksityiskohtaista, ja miljöö on kopioitu onnistuneesti Peter Jacksonin elokuvista, eikä vaikkapa Helmin syvännettä ole lähdetty suunnittelemaan lokaationa uusiksi. Värin, valojen ja varjojen käyttö on myös mainiota. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja ilahduin toki siitä, että elokuva hyödyntää Howard Shoren musiikkeja, etenkin Rohaniin liittyviä melodioita alkuperäistrilogiasta. Uusista musiikeista vastaava Stephen Gallagher kanavoi Shoren töitä mallikkaasti ja kahden säveltäjän aikaansaannokset sulautuvat onnistuneesti oivaksi kokonaisuudeksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.12.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Lord of the Rings: The War of the Rohirrim, 2024, New Line Cinema, Warner Bros. Animation, WingNut Films, Sola Entertainment

Arvostelu: Saltburn (2023)

SALTBURN

Ohjaus: Emerald Fennell

Pääosissa: Barry Keoghan, Jacob Elordi, Rosamund Pike, Richard E. Grant, Archie Madekwe, Alison Oliver, Paul Rhys, Carey Mulligan, Ewan Mitchell, Sadie Soverall, Millie Kent, Reece Shearsmith, Dorothy Atkinson ja Shaun Dooley

Genre: draama, jännitys, komedia

Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia

Ikäraja: 18

Saltburn on ohjaaja-käsikirjoittaja Emerald Fennellin uusi elokuva. Tehtyään parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkinnon voittaneen Lupaavan nuoren naisen (Promising Young Woman - 2020), Fennell ryhtyi työstämään uutta elokuvaa ja sai Margot Robbien LuckyChap Entertainment -yhtiön tarttumaan projektiin. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2022 ja lopulta Saltburn sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla elokuussa 2023. Suomeen leffa saapui vasta juuri ennen joulua ja suoraan Amazon Prime Video -suoratoistopalvelussa. Itse kiinnostuin elokuvasta heti, kun kuulin Fennellin työstävän uutta filmiä ja mielenkiintoni kasvoi, kun leffa alkoi kerätä kehuja. Katsoinkin Saltburnin heti sinä päivänä, kun se oli ilmestynyt Prime Videon valikoimaan.

Vuonna 2006 sosiaalisesti kömpelö Oliver aloittaa opinnot Oxfordissa. Siellä hän tapaa varakkaan perheen pojan Felixin, josta muodostuu Oliverille pakkomielle.

Outojen tyyppien esittämisestä tunnetuksi noussut Barry Keoghan jatkaa tutulla linjallaan. Hän näyttelee Oliver Quickia, stipendin avulla arvostettuun Oxfordiin opiskelemaan päässyttä nuorukaista. Sosiaalisesti kömpelön Oliverin on vaikea päästä mukaan porukkaan, kunnes hän kohtaa varakkaasta perheestä tulevan Felixin, jota näyttelee Jacob Elordi. Keoghan jatkaa vakuuttamistaan, tehden pitkään hienovaraisempaa työtä, mutta hän ryhtyy irrottelemaan enemmän leffan edetessä. Hänen Oliver-hahmonsa on kiinnostava ja jollain tapaa pitkään myös samaistuttava. Elordi on tähän mennessä jättänyt ristiriitaisen kuvan näyttelijätaidoistaan. Hän oli kamala puupökkelö The Kissing Booth -trilogiassa (2018-2021), mutta hän on myös vakuuttanut Euphoria-sarjassa (2019-). Saltburnin jälkeen mielipiteeni Elordin taidoista kallistuu lisää positiivisempaan suuntaan. Hän istuu täydellisesti hieman ylimieliseksi rikkaaksi nuorukaiseksi, joka päätyy ottamaan Oliverin suojelukseensa.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa vastikään Gran Turismo -pelileffassa (2023) nähty Archie Madekwe Felixin parhaana kaverina Farleighinä, Alison Oliver Felixin siskona Venetiana, Rosamund Pike ja Richard E. Grant Felixin ja Venetian vanhempina, lady Elspethinä ja sir Jamesina, sekä Lupaavaa nuorta naista tähdittänyt Carey Mulligan Elspethin ystävänä Pamelana. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat mainiosti rooleistaan. Erityisesti Pike on aivan mahtavassa vedossa ihanan inhottavana lady Elspethinä, jonka varakkuus on saanut hänet täysin irtoamaan todellisesta maailmasta.

Saltburnista on kohistu läpi syksyn ja elokuvan ensimmäisen puolituntisen aikana ehdin jo ihmetellä, että mistä kaikki "ei herkimmille" -kohu oikein johtuu. Oxfordissa vietetyt ensimmäiset puoli tuntia ovat tasokkaasti tehtyä ja näyteltyä draamaa, josta löytyy romanttisia vivahteita, kun Oliver iskee silmänsä Felixiin. Kuitenkin kun Felix kutsuu Oliverin viettämään kesäloman perheensä ökykartanossa, Saltburnissa, elokuva lähtee uusille raiteille ja ryhtyy kasvattamaan kierroksiaan hetki hetkeltä. Loppua kohti päästessä aloin yhtyä niihin, jotka ovat sanoneet, ettei herkimpien kannata katsoa Saltburnia. Sekaan mahtuu todella häiriintyneitä, hävyttömiä ja jopa kuvottavia kohtauksia.

Elokuva on varsinaisia yllätyksiä täynnä ja siitä löytyykin jatkuvasti uusia puolia. Teinien romanttinen draamatarina muuttuu toisinaan kieroksi psykologiseksi trilleriksi ja toisinaan taas mehukkaaksi satiiriksi ökyrikkaiden älyttömästä elämästä. Niin tarinan käänteet kuin elokuvan huumorintaju ovat synkkiä. Elokuva vain paranee edetessään, kun kertomuksen todelliset puolet alkavat pikkuhiljaa avautua katsojille. Loppupää on todellista herkkua ja elokuvan loppukohtaus on yksi kuluneen leffavuoden kirkkaasti parhaista.

Emerald Fennell osoittaa, ettei Lupaava nuori nainen ollut pelkkä yksittäinen onnistuminen, vaan hän jatkaa vahvalla linjallaan, näyttäen kuuluvansa tämän hetken kiinnostavimpiin ohjaajatapauksiin. Fennellin ohjaus ja käsikirjoitus ovat tehokasta ja ajoittain räväkkää elokuvantekoa. Lisäksi hänellä on silmää pätevälle tekniselle puolelle. Saltburn on tyylikkäästi kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Neliömäinen kuvasuhde tehostaa elokuvan monenlaista tiiviyttä. Lavasteet ja asut ovat myös hienot ja äänimaailma pätevästi rakennettu Anthony Williksen säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.12.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Saltburn, 2023, Media Rights Capital, MRC Film, Lie Still, LuckyChap Entertainment