Arvostelu: Happy Death Day 2U (2019)

HAPPY DEATH DAY 2U

Ohjaus: Christopher Landon
Pääosissa: Jessica Rothe, Israel Broussard, Phi Vu, Suraj Sharma, Sarah Yarkin, Rachel Matthews, Ruby Modine, Steve Zissis, Charles Aitken, Jason Bayle ja Missy Yager
Genre: komedia, kauhu
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Ikäraja: 16

Päiväni murmelina -elokuvaa (Groundhog Day - 1993) ja slasher-kauhuleffoja yhdistelevä kauhukomedia Happy Death Day (2017) oli iso hitti, joten jatkoa oli tietty luvassa. Ohjaaja Christopher Landon oli jo ensimmäistä osaa tehdessään suunnittelut, että kyseessä olisi sarjan avausosa. Heti kun ensimmäinen elokuva todettiin menestykseksi, Landon alkoi työstämään jatkoa. Kuvaukset alkoivat keväällä 2018 ja nyt nokkelasti nimetty Happy Death Day 2U on saanut ensi-iltansa. Itse pidin todella paljon ensimmäisestä osasta ja innostuin kuullessani, että se saisi jatkoa. Harmillisesti traileri ei vaikuttanutkaan kovin lupaavalta, enkä ollut varma, pidinkö siitä, mihin suuntaan sarjaa oltiin viemässä. Päätin kuitenkin mennä katsomaan leffan mahdollisimman avoimin mielin heti ensi-iltaviikonloppuna.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Happy Death Day!

Tree on juuri päässyt pois kierteestä, missä hän on jumissa samassa päivässä, kuollen joka ilta murhaajan takia, kun hän päätyy kierteeseen takaisin. Tällä kertaa asiat eivät kuitenkaan mene samalla lailla ja Tree joutuu aloittamaan tilanteen selvittämisen kokonaan alusta.

Jessica Rothe palaa nuoren Treen rooliin, joka joutui edellisessä osassa selvittämään, kuka tappoi hänet yhä uudestaan ja uudestaan, ja kenties kasvamaan myös ihmisenä. Tree ei siis tässä ole ylimielinen ja ärsyttävä, kuten edellisen osan alussa, vaan hän on heti pidettävä. Päätyessään aikalooppiin takaisin Tree tietty ärsyyntyy ja on hauska seurata, kuinka hän reagoi tilanteeseen tällä kertaa. Hienointa kuitenkin on, ettei hahmon kanssa kierrätetä edellisen osan kaarta, vaan hänelle on keksitty uusi asia, mitä hänen täytyy käsitellä sisällään leffan ajan. Tree on mainio tapaus ja Rothe pistää toistamiseen kaikkensa peliin roolinsa vuoksi. Rothen heittäytymistä ei voi muuta kuin ihailla, sillä hän vetää useat kohtaukset niin täysillä ja energisesti kuin vain voi. Tässä filmissä hän myös osoittaa kykenevänsä hyvään draamasuoritukseenkin ja parissa kohtaa katsojana saattaa yllättyä, kuinka paljon Treestä onkaan alkanut välittämään.
     Muutkin edellisestä osasta tutut hahmot tekevät paluun. Israel Broussardin näyttelemä Carter on yhtä mukava ja huolehtiva kuin ennenkin, kun taas Rachel Matthewsin esittämä Danielle rasittaa jälleen ämmämäisyydellään. Tällä kertaa Matthews pääsee kuitenkin näyttämään komediantaitonsa ja todella loistamaan yhdessä kohtauksessa. Phi Vun esittämästä Carterin huonekaveri Ryanista löydetään uusia puolia, joita ei olisi koskaan uskonut ensimmäistä osaa katsoessa. Tästä syystä minun oli vaikea uskoa joitakin hetkiä, sillä hahmo ei tuntunut lainkaan samalta kuin viimeksi. Myös Treen isä (Jason Bayle) ja yliopiston opettaja Gregory (Charles Aitken) nähdään filmissä. Uusina hahmoina taas esitellään tiedeopiskelijat Samar (Suraj Sharma) ja Dre (Sarah Yarkin), sekä yliopiston ärsyttävä dekaani Bronson (Steve Zissis). Vanhoja hahmoja hyödynnetään uusilla, mielenkiintoisilla tavoilla, mutta uudet hahmot eivät ole kovin kummoisia.

Ensimmäinen Happy Death Day oli nokkela yhdistelmä kauhua ja komediaa. Elokuva pisti Päiväni murmelina ja slasherit tehosekoittimeen, jolloin lopputuloksena oli veikeän piristävä kauhuparodia, joka leikitteli kliseillä Screamin (1996) tavoin. Happy Death Day 2U jatkaa tästä lupaavalla tavalla ja lähtee vielä komediallisempaan suuntaan. On jälleen hauska seurata, kuinka Tree joutuu elämään samaa päivää yhä uudestaan, minkä lisäksi on vaikea olla ihailematta, kuinka tarkasti tekijät ovat luoneet edellisen osan tapahtumia uudelleen. Tällä kertaa luvassa on tosin joitain muutoksia, minkä ansiosta leffa tarjoaa myös yllätyksiä ja lisäkiehtovuutta. Siksi onkin hieman harmillista sanoa, että elokuvan nähtyäni poistuin teatterista aika ristiriitaisin tuntein. En ollut oikein varma, näinkö juuri hyvän leffan vai en. Happy Death Day 2U:ssa on selvät hyvät puolensa, mutta myös todella selkeät heikkoutensa.

Elokuvan isoin plussapuoli on tietysti Jessica Rothen totaalinen omistautuminen tälle filmille ja hahmolleen. Hänen ansiosta leffaa katsoo mielellään jopa sen heikkoina ja pitkäveteisinä hetkinä. Kuten jo sanoin, elokuva on selkeästi huumoripainotteisempi kuin edeltäjänsä ja elokuva onnistuukin olemaan usein todella hauska. Todellinen yllätys itselleni oli kuitenkin, että filmi onnistui myös olemaan todella koskettava. Mukana on pari sydäntäsärkevää hetkeä, joita ei etukäteen uskoisi, että elokuva voisi sisältää. Leffasta löytyy kauniitakin kohtia ja kun filmi onnistuu jossain, se todella onnistuu siinä.

Miinuspuolina taas voi sanoa, että vaikka elokuva on erittäin hupaisa, komedian lisääminen tekee lähinnä hallaa kauhupuolelle. Alkupäätä lukuunottamatta filmi ei ole jännittävä, vaan sen kauhuosiot ovat harmillisen laiskasti toteutetut. Kauhu perustuu pelkästään äkkisäikäytyksiin, murhaajan syöksyessä yhtäkkiä esiin, mikä on vain tylsä kikka - etenkin kun sitä käytetään aina vain uudestaan. Äkkisäikäytykset eivät kuitenkaan ole pahinta, vaan se, kuinka lähes kaikki kauhukohtaukset sijoittuvat samaan rakennukseen ja siellä hiiviskelyyn, mikä käy jossain kohtaa tylsäksi. Kauhukohtauksia on myös niin vähän, että katsojana saattaa unohtaa, että elokuvan oli tarkoitus olla kauhukomedia eikä vain komedia. Jossain kohtaa oli kestänyt niin kauan aikaa ilman murhaajan näyttäytymistä, että ehdin jopa unohtaa, että mukana ylipäätään on murhaaja! Se ei voi olla kovin hyvä merkki... Lisäksi pidin tylsänä ideana sitä, että elokuva keksii tieteellisen syyn Treen aikakierteelle. Yksi ensimmäisen osan kiehtovuudesta oli juurikin sitä, kun syy kierteelle jätettiin katsojan tulkinnan varaan. Tässä tämä mystisyys heitetään roskakoriin ja syytä hierotaan katsojan naamaan. Leffa pyörii ihan liikaa tiedepuolen ympärillä, mikä johtaa paikoitellen aika pitkästyttäviin kohtauksiin.

Edellisen osan tavoin Happy Death Day 2U:n ohjauksesta vastaa Christopher Landon, joka on tällä kertaa myös käsikirjoittanut filmin. Landonin ote alkaa selvästi lipsuilla, eikä hän ole keksinyt lainkaan niin nokkelaa jatkoa kuin hän on selvästi kuvitellut. Käsikirjoitus sisältää hyviä hetkiä ja mukavia yllätyksiä, mutta dialogin puolelta löytyy myös kehnoja ja paikoitellen oudonkin imeliä repliikkejä. Käsikirjoitus myös junnaa välillä paikoillaan ja viimeistään leikkauksessa elokuvaa olisi pitänyt tiivistää hieman. Kuvauspuoli filmissä on kuitenkin kunnossa ja mukana on tyylikkäitä otoksia. Valojen kanssa leikkimmällä paljastetaan heti katsojalle, milloin murhaajan iskua kannattaa odottaa. Elokuvassa nähdään edellistä osaa enemmän visuaalisia tehosteita, mitkä toimivat oivallisesti. Äänipuoli luottaa liikaa äkkisäikäytysten koviin pamauksiin, mutta muuten äänimaailma on mainio. Säveltäjä Bear McCreary tuo jälleen erilaisia lisäyksiä leffan eri tunteisiin. Onkin vain sääli, että tunnelmapuoleltaan elokuva on hieman hukassa, eikä tiedä, mitä sen kuuluisi olla.

Yhteenveto: Happy Death Day 2U on harmillisen keskinkertainen jatko-osa nokkelalle kauhukomedialle. Tässä komedia pääsee enemmän valloilleen ja vaikka se johtaa useisiin hauskoihin hetkiin, elokuvan kauhupuoli kärsii samalla. Itse murhaaja on todella vähän mukana ja kauhukohtaukset alkavat tylsistyttää kierrättäessään vain samaa kaavaa. Isoin ongelma kuitenkin on, että elokuvalla on pakottava tarve antaa syy Treen aikakierteelle. Syy on vielä aika typerä ja se onnistuu latistamaan myös ensimmäisen osan merkittävyyttä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Christopher Landon on ollut hieman hukassa siitä, kuinka sarjaa olisi kannattanut jatkaa. Hänellä on selvästi ollut selkeä visionsa, mutta hänen olisi silti kannattanut pysähtyä miettimään, onko tämä kannattavaa? Elokuvan selkeästi parasta antia on Jessica Rothe, joka pursuaa energiaa Treen roolissa ja todella heittäytyy läpi leffan. Rothe osoittaa myös taitavansa draamapuolen ja filmissä nähdään yllättävänkin koskettavia hetkiä. Hyvien puoliensa ansiosta kyseessä ei ole heikko elokuva, mutta on tämä silti pettymys ensimmäisen Happy Death Dayn jälkeen. Jos siis pidit ensimmäisestä osasta, kannattaa Happy Death Day 2U:ta mennä katsomaan hyvin varautuneesti.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt, kolmatta osaa pohjustava kohtaus. Pohjustuksen perusteella trilogian päätös tulee olemaan aika kehno...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.2.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Happy Death Day 2U, 2019, Blumhouse Productions, Digital Riot Media

Arvostelu: Happy Death Day (2017)

HAPPY DEATH DAY

Ohjaus: Christopher Landon
Pääosissa: Jessica Rothe, Israel Broussard, Ruby Modine, Charles Aitken, Rachel Matthews ja Rob Mello
Genre: kauhu, komedia
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 16

Happy Death Dayn teko ilmoitettiin jo kymmenen vuotta sitten ja aluksi sen pääosassa oli tarkoitus esiintyä Megan Fox. Elokuva kulki silloin nimellä "Half to Death", mutta se ei jostain syystä lähtenyt liikkeelle. Vasta vuonna 2016 projekti alkoi kunnolla; siihen valittiin näyttelijät ja kuvausryhmä, ja kuvaukset alkoivat. Elokuva ilmestyi viime viikon perjantaina mm. Yhdysvalloissa ja se tuotti parissa päivässä budjettinsa huimasti takaisin, tehden siitä menestyksen. Leffa sai myös yllättävän positiiviset arviot, vaikkei kovin moni sitä kehunut erityisen hienoksi teokseksi. Itse kiinnostuin filmistä heti, kun kuulin siitä. Sen idea kuulosti aika käytetyltä, muttei kuitenkaan kauhugenressä, joten halusin ehdottomasti nähdä sen. Erityisen suuria odotuksia minulla ei ollut, kun menin katsomaan Happy Death Dayta (jonne sain otettua mukaan tyttöystäväni). Toivoin, että elokuva olisi edes ihan kiva, joten poistuinkin teatterista hyvillä mielin, sillä kyseessä on oikein kelpo leffa.

Collegetyttö Tree murhataan hänen syntymäpäivänään, mutta hän herääkin samana aamuna elämään samaa päivää uudestaan. Kun Tree tajuaa, että hän on jäänyt jumiin erikoiseen tilaan, hän päättää käyttää tilanteen hyödyksi ja selvittää kuka murhaa hänet joka kerta päivän päätteeksi.

Jessica Rothe näyttelee Theresa Gelbmania, eli Treetä, joka on suoraan sanottuna aikamoinen ämmä. Tree ei tunnu välittävän kenestäkään muusta kuin itsestään; hän päätyy tahallaan sänkyyn sellaisten poikien kanssa, joista hänen kaverinsa tykkäävät; häntä ei kiinnosta koulunkäynti lainkaan; minkä lisäksi hänellä on tietysti salasuhde parisuhteessa olevan henkilön kanssa. Ärsyttävässä hahmossa on helposti se vaara, ettei katsoja välitä hänestä lainkaan ja varsinkin kauhuelokuvassa katsoja saattaa kääntyä kannustamaan murhaajaa. Onneksi filmi saa katsojan jollain lailla pitämään Treestä alusta alkaen, jolloin hänen kohtalonsa kiinnostaa. Kuten arvata saattaa, sen lisäksi että Treen täytyy selvittää, kuka murhaaja on, hänen täytyy myös oppia olemaan parempi ihminen elokuvan aikana. Rothe suoriutuu roolistaan erittäin hyvin ja näyttelee hahmonsa eri puolet oivallisesti.
     Elokuvassa nähdään myös Israel Broussard mukavana Carterina, jonka huoneesta Tree joka aamu herää säikähtäen; Ruby Modine Treen huonetoveri Lorina; Rachel Matthews sisarkunnan tärkeilevänä Daniellena; sekä Charles Aitken Treen Greg-opettajana. Rothen lisäksi muutkin näyttelijät onnistuvat työssään.

Hahmon herääminen joka aamu viettämään sama päivä uudestaan ja uudestaan ei ole millään lailla uusi idea. Kaikkein tunnetuin elokuva, missä juonikuviota on hyödynnetty, on Päiväni murmelina (Groundhog Day - 1993), minkä lisäksi esimerkiksi scififilmi Edge of Tomorrow (2014) käyttää outoa tilannetta hyväkseen, jotta ihmiset voisivat voittaa sodan avaruusolentoja vastaan. Se ei myöskään ole uusi keksintö, että teini-ikäistä jahtaisi naamiota käyttävä murhaaja. Niitä on nähty vuosien varrella ties kuinka moneen otteeseen elokuvissa. Mutta yhdistämällä nämä kaksi ideaa saadaan jotain uutta ja kiehtovaa. Tarina kulkee eteenpäin tietty todella perinteisesti, eli aluksi näytetään päähenkilön koko päivä kunnolla ja kun hän ensimmäistä kertaa kuolee ja herää aamulla, näytetään sitä, kuinka päähenkilö ihmettelee, miten kaikki tapahtuu samalla lailla hänen ympärillään kuin aiemmin. Tällä kertaa on kuitenkin se poikkeus, että joka kerta hänen päivänsä päättyy siihen, kun hän joutuu pakenemaan karmivaa vauvanaamiota käyttävää heppua. Homma toimii hyvin, etenkin kun se on erinomaisesti erilainen kuin voisi etukäteen luulla.

Happy Death Day on nimittäin enemmänkin parodia kuin kunnon kauhuelokuva. Sen kauhukohtaukset ovat kyllä karmivia ja ne saavat etenkin herkimmät säikähtämään usein, mutta pääasiassa elokuvassa on yllättävän kevyt henki ja se on täynnä huumoria. Puhtaana kauhuteoksena leffa vajoaisi helposti unholaan, mutta komedialisäyksillään se jää selkeästi mieleen, varsinkin kun kauhu ja komedia on saatu kulkemaan upeasti käsi kädessä. Tilanteen koomisuus löydetään kauhusta juuri oikeista asioista, eikä filmi muutu liian hauskaksi, jolloin pelottavat hetket eivät kärsi. Elokuva on täynnä kliseitä, joita on nähty vuosikymmenien ajan kauhupätkissä, mutta tällä kertaa ne eivät haittaa, sillä niiden käyttäminen on tiedostettu täysin ja kliseet ovat mukana lisäämässä huumoria. Mukaan on ujutettu asioita, jotka ovat todella pöhköjä, mutta elokuva käsittelee niitä muka todella vakavasti, mikä lisää elokuvan viihdearvoa. Kokonaisuus voisikin siis olla jopa erinomainen, mutta harmillisesti Happy Death Day kärsii muutamasta ongelmasta.

Ensinnäkin kyseessä on todella ennalta-arvattava elokuva. Niinkin arvattava, että heti kun murhaajaksi paljastuva henkilö nähdään ensimmäistä kertaa alkupäässä, tiesin hänen olevan murhaaja. Tämäkin on mitä luultavimmin tehty tarkoituksella, mutta se on hieman liian ilmiselvää, jolloin usein miettii, miksei Tree tajua murhaajan henkilöllisyyttä? Toiseksi leffa on paikoitellen ihan liian teinihömppää. Muutamassa kohtaa Happy Death Day muuttuu niin teinifilmiksi, että on vaikea kuvitella aikuisten pitävän siitä. Collegessahan elokuva tietty tapahtuu, mutta olisi sitä voinut tehdä enemmän aikuiskatsojille sopivammaksi ja pudottaa tietyt Mean Girlsistä (2004) varastetut hetket pois. Teinileffan henkeä korostaa myös se, ettei raakuuksia näytetä lähes ollenkaan. Kolmanneksi vaikka onkin hienoa, miten kauhukliseitä hyödynnettään läpi leffan, on se ärsyttävää, että filmi luottaa liikaa äkkisäikäytyksien voimaan, eikä se ole kauhukohdissa kovin luova. Muuten Happy Death Day on kuitenkin hyvä elokuva, joka on Get Outin (2017) ja Sen (It - 2017) jälkeen jo kolmas osoitus tältä vuodelta, että kauhuleffoista voi saada hyviä, kun vain yrittää tarpeeksi. Pienillä muutoksilla tämäkin olisi loistava, mutta jo tällaisena sen katsoo erittäin mielellään uudestaan.

Elokuvan on ohjannut Christopher Landon, joka on aiemmin käsikirjoittanut Paranormal Activity -sarjan (2007-2015) elokuvia ja ohjannutkin niistä yhden, Paranormal Activity: Merkityt  (Paranormal Activity: The Marked Ones - 2014). Happy Death Dayn kohdalla hän onnistuu selvästi paremmin ja on luonut sekä jännittäviä hetkiä että hauskoja kohtia. Hän on saanut mukaan myös pienesti sydäntäkin. Käsikirjoituksesta Landon ei kuitenkaan vastaa, vaan homman on hoitanut Scott Lobdell, joka on muuten tehnyt hyvää työtä, mutta muutamat repliikit olisi voinut miettiä uudestaan. Kuvaus on taidokasta ja mukavan tasaista, minkä lisäksi leikkaus on sujuvaa - etenkin yhdessä kohdassa, jossa Tree kuolee pesäpallomailan iskusta. Vauvanaamari on hauskan karmivasti toteutettu ja valaisu on suurimmaksi osaksi onnistunutta, jolloin pimeissäkin kohdissa näkee tarpeeksi selvästi, mitä tapahtuu. Äänimaailma on oivallinen ja erikoista kyllä, Bear McCreary on saanut sävellettyä kauhuelokuvaan kelvot musiikit!

Yhteenveto: Happy Death Day on yllättävän mainio ja ennen kaikkea yllättävän hauska kauhuelokuva. Filmi yhdistää todella taidokkaasti kauhun ja huumorin, tehden siitä enemmänkin raikkaan parodian kuin massaan hukkuvan säikäyttelypätkän. Tarina ei ole mitenkään omaperäinen ja leffa käyttää kliseitä läpi kestonsa, mutta ne eivät haittaa, sillä parodiana se hyödyntää asioita erinomaisella tavalla. Ennalta-arvattavuus on kuitenkin filmin ongelma, sillä murhaajan henkilöllisyyden voi helposti arvata heti alussa. On myös harmi, että kauhukohdissaan se hyödyntää lähinnä vain äkkisäikäytyksiä. Kokonaisuus on kuitenkin todella oivallinen. Pääroolissa nähtävä Jessica Rothe saa luotua ärsyttävästä Treestä pidettävän hahmon, minkä lisäksi muutkin näyttelijät ovat oivallisia rooleissaan. Tekninen toteutus on myös mainio. Jos olette hyvän kauhuleffan tarpeessa, käykää katsomassa Happy Death Day. Ottakaa kaverinne mukaan ja lähtekää elokuvateatteriin katsomaan tätä halloweenina, sillä siihen se sopii todella osuvasti. Paikoitellen filmin teinihenki on hieman liian iso, mutta toivon, että myös vanhemmat löytäisivät elokuvasta riemua. Tästä ei ikinä tule yhtä ikonista elokuvaa, mutta parodiatyylinsä ansiosta Happy Death Dayta voi kutsua 2010-luvun Screamiksi (1996).

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.10.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pop.inquirer.net
Happy Death Day, 2017, Blumhouse Productions, Digital Riot Media, Vesuvius Productions