The Furious (火遮眼 - 2025) - elokuva-arvostelu

THE FURIOUS

火遮眼

Ohjaus: Kenji Tanigaki

Näyttelijät: Xie Miao, Joe Taslim, Yang Enyou, Brian Le, Joey Iwanaga, Sahajak Boonthanakit, Yayan Ruhian, Manatsanun Phanlerdwongsakul, Gavin Wiriyaphuthorn ja Jeeja Yanin

Genre: toiminta

Kesto: 1 tunti 53 minuuttia

Ikäraja: 18

The Furious on uusi hongkongilainen toimintaelokuva. Näyttelijät treenasivat taistelukoreografioitaan puolitoista kuukautta, joista viimeisten parin viikon ajaksi kuvaaja Meteor Cheung saapui mukaan, harjoitellakseen kohtaukset kameran kanssa. Elokuva kuvattiin keväällä 2024 Thaimaassa ja maailmanensi-iltansa The Furious sai syyskuussa 2025 Toronton elokuvajuhlilla Kanadassa. Nyt elokuva on saapunut myös Suomen teattereihin ja itse olen odotellut leffan näkemistä, sen maailmalta kantautuneiden kehujen takia. Kävinkin katsomassa The Furiousin heti sen ensi-iltapäivänä.

Aasialaiskaupungissa siepataan lapsia myytäväksi, eivätkä korruptoituneet viranomaiset tee asian eteen mitään. Tytärtään etsivän mykän Wangin ja journalistivaimoaan etsivän Navinin täytyy tehdä yhteistyötä saadakseen rakkaansa takaisin ja pistääkseen sieppaajat aisoihin.

The Furiousin keskiössä on mykkä yksinhuoltajaisä Wang Wei (Xie Miao), jonka tytär Rainy (Yang Enyou) siepataan eräänä päivänä. Aloittaessaan etsintänsä Wang törmää Naviniin (Joe Taslim), joka etsii siepattujen lasten tapausta tutkinutta ja sen myötä kadonnutta journalistivaimoaan Matiaa (Jeeja Yanin). Tajutessaan olevansa samojen tyyppien perässä, miehet päättävät tehdä yhteistyötä. Mysteerisen menneisyyden omaava Wang ja soluttautumista yrittävä Navin ovat sopivan erilaiset persoonat, muodostaen heti tykättävän kaksikon, jonka haluaa nähdä onnistuvan tavoitteessaan. Miao ja Taslim ovat vieläpä loistovedossa rooleissaan. Miao synkistelee ja Taslim virnuilee enemmän, mutta kummatkin vetävät yhtä lujaa lättyyn, kun tarve vaatii. Miao ja Taslim ovat vieläpä molemmat tosielämän palkittuja kamppailulajimestareita, eli miehet hoitavat hurjat stunttinsa itse. Mainio on kanssa siepattua Rainy-tyttöä esittävä Enyou, jota isä on kouluttanut puolustamaan itseään ja joka ei noin vain hyväksy kohtaloaan.

     Elokuvassa nähdään myös Manatsanun Phanlerdwongsakul poliisi Yadongina, Joey Iwanaga ja Sahajak Boonthanakit sieppausrinkiä pyörittävinä Paklungina ja herra Songina, Brian Le Songin kätyrinä Ho'na, sekä The Raid -elokuvista (2011-2014) tuttu Yayan Ruhian Paklungin uskollisena kätyrinä Takina. Sivunäyttelijätkin ovat hyvässä vedossa. Kun Ruhian vihdoin päästetään vauhtiin loppuhuipennuksessa, The Raidit nähneet katsojat tietävät, että nyt on muuten luvassa aikamoista mättöä.

Siepattua lastaan etsivä isä ei suinkaan ole mikään uusi idea toimintaelokuvaan. Tunnetuin tätä juonta hyödyntävä elokuva taitaa olla Taken (2008). The Furious saa kuitenkin Takenin näyttämään kivalta koko perheen viihteeltä ja pistää aika lailla kaikki Hollywoodin toimintarainat muutenkin nurkkaan häpeämään. Juoni on mukana lähinnä pitämässä päähenkilöt jatkuvassa kiireessä, sekä antamassa raameja toinen toistaan vaikuttavammille toimintakohtauksille, mutta eipä tuo haittaa yhtään. Jos pidit The Raideista, The Furious on tehty juuri sinulle. Elokuva on itämaisten kamppailulajien ja häikäisevän stunt-työskentelyn juhlaa, mikä vieläpä tarjotaan överiväkivaltaisessa paketissa, ehdottomasti ansaiten korkean K18-ikärajansa viimeistään siinä kohtaa, kun päästään yltiöveriseen lopputaisteluun.

Vajaa parin tunnin kesto pitää todella tehokkaasti mukanaan, kiristäen otettaan kaiken aikaa. Vaikka mäiskettä riittää, ei se ehdi missään kohtaa käydä puuduttavaksi. Suu loksahtaa katsomossa vähän väliä auki, kun katselee näiden miesten aivan älytöntä liikkumista. Tunnelma sen kuin tiivistyy ja aina kun ehdit luulla, että leffa on tarjonnut huippunsa, se pistääkin pökköä pesään, kunnes intensiteetti pistää hikoilemaan jopa hyvin ilmastoidussa teatterisalissa. Kun lopputekstit pistetään rullaamaan, on pakko hetki hengähtää, ennen kuin voi pöllämystyneenä lähteä kohti kotia, ihmetellen että mitä tulikaan juuri koettua. The Furious on aivan ehdotonta pakkokatseltavaa kaikille toiminnan ystäville. Se tyydyttää toiminnannälän täydellisesti, aiheuttamatta ähkyä. Tämän jälkeen loppuvuoden Hollywoodin tusinatoiminnat, kuten Jason Stathamin tuleva Mutiny - Lavastettu syylliseksi (Mutiny - 2026) saavat todennäköisesti lähinnä haukottelemaan.

Elokuvan on ohjannut Kenji Tanigaki, joka suoriutuu hommastaan todella tyylikkäästi. Miehellä on jo työn alla uusi leffa The Living Dragon, jota jäänkin erittäin suurella mielenkiinnolla odottelemaan. Teknisesti The Furious on pääasiassa mainio. Elokuva on tyylikkäästi kuvattu ja kameraa liikutellaan sulavasti toimintakohtausten aikana. Siinä, missä monet jenkkirainat leikkaavat toimintakohtauksiaan silpuksi, peitelläkseen ontuvaa stunt-työskentelyä, tässä oikein mehustellaan sillä, että nämä näyttelijät pistävät itsensä ihan oikeasti koetukselle kameran edessä. Lavasteet ovat mainiot, puvustus on oivallista ja maskeeraukset äityvät loppua kohti yhä vain verisemmiksi. Pientä moitittavaa syntyy joistain silmiinpistävistä tietokonetehosteista, sekä selvästi parin näyttelijän päälle dubatusta englannista. Muuten äänimaailma on kuitenkin väkevästi rakennettu, oli kyse sitten todella kivuliaan kuuloisista vasaraniskuista tai Elliot Leungin, Olivia Xiaolinin ja Flying Lotusin räväkästä musiikista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.7.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

火遮眼, Hongkong, 2025, Edko Films, XYZ Films, Zhejiang Hengdian Film Production

Mortal Kombat II (2026) - elokuva-arvostelu

MORTAL KOMBAT II

Ohjaus: Simon McQuoid

Näyttelijät: Karl Urban, Adeline Rudolph, Jessica McNamee, Ludi Lin, Mehcad Brooks, Lewis Tan, Tati Gabrielle, Martyn Ford, Tadanobu Asano, Damon Herriman, Josh Lawson, Chin Han, Joe Taslim, Hiroyuki Sanada, Ana Thu Nguyen, CJ Bloomfield, Max Huang ja Desmond Chiam

Genre: toiminta, fantasia

Kesto: 1 tunti 56 minuuttia

Ikäraja: 16

Samannimiseen videopelisarjaan perustuva elokuva Mortal Kombat (2021) ei menestynyt kaksisesti lippuluukuilla, mutta New Line Cinema, Atomic Monster ja Warner Bros. Pictures päättivät silti näyttää vihreää valoa jatko-osalle. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2023, mutta jo kuukautta myöhemmin ne piti keskeyttää Hollywoodin näyttelijöiden lakon takia. Kuvaukset jatkuivat taas tammikuussa 2024 ja nyt Mortal Kombat II on vihdoin saapunut teattereihin, yli puolen vuoden viivästymisen jälkeen. Itse mielsin edellisen Mortal Kombat -leffan aika keskinkertaiseksi toimintarainaksi, enkä ole juuri odottanut jatko-osan näkemistä. Kuitenkin kun ennen julkaisua monet alkoivat kehua leffaa edellisosaa huomattavasti paremmaksi, kävin lopulta uteliaana katsomassa Mortal Kombat II:n sen ensi-iltapäivänä IMAX-salissa.

Toimintaelokuvatähti Johnny Cage vedetään mukaan taisteluturnaus Mortal Kombatiin, missä vaakalaudalla on koko ihmiskunnan tulevaisuus.

Monet edellisestä Mortal Kombat -elokuvasta tutut hahmot tekevät paluun. Lord Raiden (Tadanobu Asano) on koonnut Maan, eli Earthrealmin mahtavimmat soturit, Liu Kangin (Ludi Lin), Sonya Bladen (Jessica McNamee), Cole Youngin (Lewis Tan) ja Jaxin (Mehcad Brooks) taistelemaan Mortal Kombatissa, jumalten suunnittelemassa taisteluturnauksessa, jossa kymmenen kertaa voittanut taho saa vallata häviäjän maailman. Earthrealm on hävinnyt jo yhdeksän kertaa, joten nyt on tosi kyseessä. Asano, Lin, McNamee, Tan ja Brooks jatkavat kelpuutettavasti rooleissaan, mutta hahmoina Raiden, Liu, Sonya, Cole ja Jax jäävät tällä kertaa enemmän sivuosaan.

     Mortal Kombat II:n keskiössä ovat nimittäin Karl Urbanin näyttelemä Johnny Cage, entinen toimintaelokuvatähti, joka vedetään kauhukseen mukaan Mortal Kombatiin taistelemaan Earthrealmin puolesta, Kung Laon kuoltua edellisosassa ja Adeline Rudolphin esittämä Kitana, edenialainen prinsessa, joka joutuu taistelemaan Outworldia hallitsevan julman Shao Kahnin (Martyn Ford) riveissä, Shao Kahnin vallattua Edenian vuosia aiemmin Mortal Kombatissa. Johnny ja Kitana ovat oivalliset hahmot, joista löytyy sopivasti syvyyttä tarinan edetessä. Urban on näyttelijäkaartin selvä valopilkku ja tuo hyvää huumoria ylidramaattisen patsastelun keskelle. Rudolphkin on hyvä Kitanana, joka pohtii paikkaansa ja lojaaliuttaan Mortal Kombatissa. Shao Kahn jää pahishahmona aika yksiulotteisen julmaksi valloittajaksi, mutta on hän sentään huomattavasti uhkaavampi ilmestys kuin Mortal Kombat 2 - hävityksen (Mortal Kombat: Annihilation - 1997) myötähäpeällisen huono tulkinta hahmosta.

Edellinen Mortal Kombat -elokuva oli monille pelisarjan faneille ristiriitainen kokemus. Toisaalta se oli leffana laadukkaampi ja peleille uskollisemmin verisempi kuin ysärin räpellykset, mutta monia jäi ihmetyttämään, minne se varsinainen Mortal Kombat -turnaus unohtui? Edellinen osa olikin pelkkä hahmojen pohjustus ja turnaukseen valmistautuminen, kun taas Mortal Kombat II:ssa pistetään saman tien haisemaan. Pelisarjan faneille luvassa on aikamoista nannaa, kun nämä tutut hahmot pistetään pelien tapaan ottamaan vuorotellen toisistaan mittaa. Jatko-osasta ei onneksi ole lähdetty tekemään lapsiystävällisempää, vaan veri pulppuaa ja vastustajia suorastaan pilkotaankin palasiksi.

Toimintakohtauksissa on kieltämättä viihdearvonsa, mutta minulle Mortal Kombat II oli silti vain aika keskinkertainen raina. Urban pelastaa paljon lystikkäänä Johnny Cagena ja huomasinkin pitäväni leffasta aina hieman enemmän, kun hän on ruudulla. Ympärillä oleva leffa on nimittäin jopa aika korni ja koomisen ylidramaattinen, sekä kerronnaltaan hitusen ontuva paketti, josta tuntuu puuttuvan palasia. Erityinen ongelma mielestäni on jännityksen täysi puute. Itse turnaus on pitkän odotuksen jälkeen erikoisen pienimuotoinen ja lopulta melkeinpä sivuseikka muun seikkailun ohessa. Toisaalta on nostettava hattua, että tekijät eivät kammoa pistää suosikkihahmoja lihoiksi, mutta samalla he myös hieman nössöilevät, kun mukana on hahmo, jonka ainoa funktio on herättää kuolleita takaisin henkiin. Jos olisin kymmenvuotias, Mortal Kombat II olisi varmaan kevään huippuleffa, mutta ironista kyllä, sen ikäisenä en edes pääsisi katsomaan elokuvaa korkeahkon ikärajan takia.

Ohjauksesta vastaa edellisosan tapaan Simon McQuoid, joka pääsee alkulämmittelyn jälkeen vauhtiin ja saa parhaimmillaan aikaiseksi ihan mukaansatempaavia kohtauksia. Ongelma on kuitenkin Jeremy Slaterin kökkö ja perin ohkaiseksi jäävä käsikirjoitus. Eihän toki Mortal Kombat -elokuvan käsikirjoitukselta kannatakaan juuri muuta odottaa kuin että tutut huudahdukset "Finish him!" ja "Get over here!" ovat menossa mukana, mutta olisi Slater vähän enemmän voinut nähdä vaivaa. Teknisestikin Mortal Kombat II on ailahteleva. Siitä löytyy kelpo kuvausta ja fanit hihkuvat riemusta, kun matsit alkavat tutuilla sivukuvilla, joissa hahmot valmistautuvat ottamaan toisistaan mittaa. Lavasteet ovat oivalliset ja mainiolla puvustuksella ja maskeerauksella tutut hahmot siirtyvät tyylikkäästi peleistä elokuvaan. Äänimaailma on hyvin rakennettu kaikenlaisia iskuja myöten ja Benjamin Wallfisch tunnelmoi sujuvasti musiikeillaan, sisällyttäen toki sen vuoden 1995 Mortal Kombat -leffan mahtavan tunnusmelodian. Tietokonetehosteet näyttävät kuitenkin paikoin aika kehnoilta ja on usein liian selvää, että näyttelijät patsastelevat lähinnä taustakankaiden edessä, sillä niin keinotekoisilta maisemat välillä näyttävät. Kenties se toki oli tekijöiden tarkoituksena, jotta leffan estetiikka muistuttaisi enemmän videopelejä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.5.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Mortal Kombat II, Yhdysvallat, 2026, New Line Cinema, Atomic Monster, Broken Road Productions, Fireside Films

Arvostelu: The Raid: Redemption (2011)

THE RAID: REDEMPTION

Ohjaus: Gareth Evans
Pääosissa: Iko Uwais, Joe Taslim, Ray Sahetapy, Yayan Ruhian, Pierre Gruno, Donny Alamsyah, Ian Darmawan ja Tegar Satrya
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 18

The Raid: Redemption on indonesialainen toimintaelokuva. Ohjaaja Gareth Evans sai idean elokuvaan matkustettuaan Indonesiaan tehdäkseen dokumenttia kamppailulaji pencak silatista. Evans tapasi kamppailulajin taitavan näyttelijän Iko Uwaisin ja yhdessä he tekivät toimintaleffan Merantau - Soturin nyrkit (Merantau - 2009). Sen jälkeen he alkoivat työstämään filmiä, mitä he kutsuivat "Berandaliksi", mutta koska he eivät saaneet rahoitusta isolle idealleen, he suunnittelivat jotain pienimuotoisempaa. Evans päätti hyödyntää ideaansa ja kuvaukset saatiin aloitettua. Lopulta The Raid: Redemption sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla 8. syyskuuta 2011 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva sai paljon kehuja ja se voittikin Torontossa yleisöpalkinnon. Leffa sai vähitellen kunnon elokuvateatterikierroksen maailmanlaajuisesti ja siitä nousi menestys. Itse näin elokuvan muutama vuosi sen ilmestymisen jälkeen ja pidin siitä. Kun huomasin The Raid: Redemptionin juhlivan kymmenettä syntymäpäiväänsä, päätin katsoa elokuvan uudestaan ja samalla arvostella sen.

Poliisien erikoisjoukko hyökkää pelätyn huumeparonin päämajaan, uskoen hoitavansa homman nopeasti ja tehokkaasti. Iskua odottanut huumeparoni on kuitenkin valmistautunut ja erikoisjoukkoa vastassa onkin verilöyly ja pian hyökkäys muuttuu epätoivoiseksi yritykseksi päästä ulos elävänä.

Hyökkäykseen lähtevään erikoisjoukkoon kuuluvat mm. hyökkäystä johtava ylikonstaapeli Jaka (Joe Taslim), joukon vanhin komisario Wahyu (Pierre Gruno) ja nuori sotilas Rama (Iko Uwais). Pääasiassa elokuva keskittyy Uwaisin näyttelemään Ramaan, joka joutuu eroon muusta ryhmästä ja taistelemaan yksin. Uwais on aivan törkeän kovassa vedossa läpi elokuvan, osoittaen suuret lahjansa toiminnan saralla. Mieletöntä on, ettei Uwais vain tee hulluja stuntteja, vaan hän on myös luonut taistelukohtausten koreografiat!
     Vastaansa poliisien erikoisjoukko saa eritoten kylmän huumeparoni Tama Riyadin (Ray Sahetapy) ja todella kieron ja vaarallisen tappaja Mad Dogin (Yayan Ruhian). Sahetapy on erittäin mainio valinta julmaksi rikolliseksi ja hänestä löytyy oikeaa uskottavuutta rooliin, mutta lopulta katsoja on enemmän kiinnostunut Mad Dogista. Ruhian suorastaan huokuu vaarallisuutta ja kun Mad Dog hyppää taistoon mukaan, muuttuu meno entistä brutaalimmaksi. Uwaisin lisäksi myös Ruhian oli suunnittelemassa elokuvan taistelukoreografioita ja minun puolestani kaksikko voisi olla mukana aika lailla kaikissa toimintaelokuvissa - niin upeaa työtä he tekevät. Kun Rama ja Mad Dog pistetään vihdoin ja viimein vastakkain, Uwais ja Ruhian todella pistävät parastaan ja mättävät toisiaan hiki hatussa.

Ei ole mikään ihme, että The Raid: Redemptionia pidetään yhtenä 2000-luvun parhaimpana toimintaelokuvana. Kun taistelu lähtee käyntiin (eikä sitä todellakaan tarvitse odottaa kauaa), on meno niin pirun komeaa ja ällistyttävää tykitystä, että elokuva pistää suuren osan genren edustajista nurkkaan häpeämään. Jopa ison luokan toimintasankarit, kuten Die Hardien (1988-2013) John McClane (Bruce Willis), Indiana Jones (Harrison Ford), Commandon (1985) John Matrix (Arnold Schwarzenegger), Rambo (Sylvester Stallone) tai jopa John Wick (Keanu Reeves) miettisivät parikin kertaa, kehtaavatko lähteä haastamaan riitaa näiden tyyppien kanssa. Tarinansa puolesta tämä kyllä kalpenee monen äsken mainittujen elokuvien rinnalla, mutta The Raid: Redemptionia ei edes pahemmin kiinnosta moniulotteiset hahmot tai syvällinen kertomus. Se on täysin tietoinen siitä, mitä se on ja sellaisenaan se on aivan mahtava filmi.

Vaikkei juoni olekaan mitään päätähuimaavaa, on se silti erittäin oivallinen kehys ja syy sille, että toiminnannälkäiset katsojat saavat, mitä vesi kielellä odottavat. Elokuva ei alussa turhia jaarittele, vaan se hyppää nopeasti itse asiaan ja sitten koko loppuleffa onkin tiukkaa mättöä. Lyhyitä suvantohetkiä on ripoteltu sinne tänne, mutta jotta jännite pidettäisiin mahdollisimman korkealla, ei elokuva voi hidastella yhtään liikaa. Aluksi leffa hyödyntää tuliaseita demonstroidakseen, kuinka paljon verta ihmisestä saa roiskittua pitkin seiniä, mutta leffa kyllästyy siihen nopeasti, halutessaan päästä esittelemään mielettömän upeaa stunt-työskentelyä. Nopeatempoinen turpaanveto loksauttaa suun useasti auki. Taistelukoreografiat ovat päätä huimaavan vaikuttavia ja näyttelijät rehkivät niska limassa. Näin energistä, intensiivistä ja vimmaista menoa harvemmin pääsee kokemaan ja katsojakin saattaa hengästyä. Koreografioiden upeus syntyy myös siitä, että kaikki on tarkkaan suunniteltua, jotta ketään ei sattuisi oikeasti (ainakaan kovin paljoa), mutta silti mäiske näyttää aidolta. Hahmoja näyttää aidosti sattuvan ja tekijät keksivät kaiken aikaa uusia tapoja pistää ihmisiä hengiltä. Taistelut äityvät yhä vain rajummiksi ja elokuvan korkea K18-ikäraja on täysin perusteltu.

Gareth Evans loistaa huomattavasti kirkkaammin ohjaajana kuin käsikirjoittajana tässä leffassa. Käsikirjoitus tuntuu lähinnä vain nopeasti kyhätyltä lähtökohdalta. Dialogia on vähän ja nyrkit puhuvat sanojen puolesta. Evans pitää jännitettä korkealla ja rakentaa kohtauksia hienosti kohti toimintaa. Vaikka mukana onkin paljon taistelua, Evans osaa pitää menon kaiken aikaa mielenkiintoisena, eikä varsinaista puutumista jatkuvaan tykitykseen tule. Monissa toimintaelokuvissa on selvää, että tekijät yrittävät peittää osaamattomuutta heiluvalla kuvauksella ja todella nopeatempoisella leikkauksella. Näin ei ole asian laita The Raid: Redemptionissa. Kun hommaa hoitavat oikeat tekijät, kuvaus ja leikkaus voivat luottaa siihen, että itse näyttelijät tekevät taistelusta vauhdikasta. Taistelut ovat pääasiassa kuvattu laajoilla otoksilla, oikein korostamaan sitä, että näyttelijät oikeasti pistävät itsensä likoon. Leikkauskin on erittäin mainiota. Visuaalinen ilme on oivallisen inhottava likaisten lavasteidensa ja lohduttoman värimaailmansa kautta. Muutamat tietokonetehosteet pistävät ikävästi silmään, mutta muuten elokuva näyttää ja myös kuulostaa hyvältä. Hienolla äänimaailmalla tehostetaan toimintakohtauksia entistäkin voimakkaammiksi.

Yhteenveto: The Raid: Redemption on perhanan brutaalia ja komeaa ääriväkivaltaviihdettä, joka on ehdottomasti korkean K18-ikärajansa ansainnut. Turhat lässytykset on poissa ja elokuva pistää haisemaan alusta loppuun oikein tosissaan. Sopivissa kohdissa löytyy oivallisia suvantohetkiä, joissa annetaan niin hahmoille kuin katsojillekin lyhyt aika hengähtää ennen seuraavaa mättämistä. Pääasiassa elokuva on kuitenkin todella intensiivinen. Toimintakohtaukset ovat henkeäsalpaavan upeita. Taistelukoreografiat ovat häikäiseviä ja on erityisen hienoa, että niistä vastaavat leffan näyttelijät. Vaikka käsikirjoitus onkin ohut ja hahmot pahvisia, ei tämä yllättäen haittaa, sillä kaikki muu filmissä on niin onnistunutta. The Raid: Redemption on ehdottomasti 2000-luvun toimintaelokuvien kärkikastia ja kuuluu jokaisen toimintafanin pakkokatsottavaksi. 

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.6.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Raid: Redemption, 2011, Pt. Merantau Films, Celluloid Dreams, XYZ Films

Arvostelu: Mortal Kombat (2021)

MORTAL KOMBAT

Ohjaus: Simon McQuoid

Pääosissa: Lewis Tan, Jessica McNamee, Josh Lawson, Joe Taslim, Mehcad Brooks, Tadanobu Asano, Ludi Lin, Chin Han, Max Huang, Matilda Kimber, Laura Brent, Sisi Stringer, Mel Jarnson, Daniel Nelson, Nathan Jones, Angus Sampson ja Hiroyuki Sanada

Genre: toiminta, fantasia

Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

Ikäraja: 16

Mortal Kombat perustuu Midway Gamesin samannimiseen videopelisarjaan, joka sai alkunsa vuonna 1992. Jo vuonna 1995 ilmestyi peleihin perustuva Mortal Kombat -elokuva, joka oli taloudellinen menestys, mutta sai ristiriitaista palautetta pelien faneilta ja kriitikoilta. Sen jatko-osa Mortal Kombat 2 - hävitys (Mortal Kombat: Annihilation - 1997) sai sellaisen täystyrmäyksen aivan kaikilta, että suunnitelmat kolmannesta filmistä kariutuivat. Kahden vuosikymmenen ajan Warner Bros. yritti tehdä muutamaakin erilaista elokuvaa pelien pohjalta, mutta projektit kaatuivat kerta toisensa perään. Vuonna 2015 James Wan päätti tuottaa uuden Mortal Kombat -elokuvan ja Simon McQuoid palkattiin ohjaajaksi vuotta myöhemmin. Kuvaukset käynnistyivät vihdoin syyskuussa 2019 ja alun perin Mortal Kombatin oli tarkoitus ilmestyä tammikuussa 2021, mutta koronaviruksen takia sen ensi-iltaa on jouduttu siirtelemään. Lopulta Mortal Kombat sai maailmanensi-iltansa huhtikuussa, mutta valitettavasti elokuva ei koskaan saapunut Suomen teattereihin, vaan se on vasta nyt kesällä julkaistu suoraan myyntiin ja vuokrattavaksi. Omat odotukseni elokuvaa kohtaan olivat aika alhaiset. Mortal Kombat -peliä olen pelannut muutaman kerran Filmikela-arvostelusivua kirjoittavan ystäväni kanssa, mutta peli ei ole erityisemmin iskenyt minuun, enkä pitänyt kahdesta aiemmasta filmatisoinnista. Kun uusi Mortal Kombat -leffa vihdoin ilmestyi Blu-raylla, ystäväni osti sen välittömästi ja katsoimme sen yhdessä.

Entisen vapaaottelija Cole Youngin täytyy koota Maan parhaat taistelijat puolustamaan ihmiskuntaa Shang Tsungin johtamia toisen maailman joukkoja vastaan universumien välisessä Mortal Kombat -turnauksessa.

Fanit voivat olla iloisia, sillä monet pelisarjasta tutut hahmot nähdään elokuvassa. Ukkosenjumala Raiden (Tadanobu Asano) kerää Maan parhaita taistelijoita valmistautumaan turnaukseen Mortal Kombatissa, jolla päätetään Maan ja ihmiskunnan kohtalo. Hänen apunaan toimivat Liu Kang (Ludi Lin) ja Kung Lao (Max Huang). Sonya Blade (Jessica McNamee) ja Jax (Mehcad Brooks) yrittävät selvittää, mistä koko Mortal Kombatissa on kyse, samalla kun he yrittävät pitää kurissa tuittupäisen Kanon (Josh Lawson). Pahisosastoa taas edustavat velho Shang Tsung (Chin Han), joka haluaa vallata Maan ja orjuuttaa ihmiset, sekä hänen kätyrinsä, joihin kuuluvat mm. jäävoimainen Sub-Zero (Joe Taslim), jättisuinen Mileena (Sisi Stringer), lentävä Nitara (Mel Jarnson), nopea Kabal (Daniel Nelson, äänenä Damon Herriman), nelikätinen ja suuri Goro (Angus Sampson), sekä kenraali Reiko (Nathan Jones). Hahmoja on useita ja onkin heti varmaa, että suuri osa jää täysin yksiulotteisiksi tyypeiksi, joilla ei ole lopulta muuta tehtävää kuin esitellä parin minuutin ajan omia voimiaan. Suuri ja mahtava Raiden ja paha velho Shang Tsung jäävät todella tylsiksi tapauksiksi, eikä esimerkiksi Liu Kang vakuuta lainkaan. Sonyan ja Jaxin ystävyydestä voisi saada jotain irti, mutta sekin vähä jää lopulta yhteen väkinäiseen keskusteluun. Hahmoista parasta antia ovatkin hauska Kano, sekä aidosti vaaralliselta tuntuva paha Sub-Zero, jonka vuosisatoja vanha kiista Scorpionin (Hiroyuki Sanada) välillä on ainoa mielenkiintoinen hahmojen välinen suhde, johon käytetään hyvän alustuksen jälkeen hämmentävän vähän aikaa.

      Pääasiassa filmi nimittäin seuraa elokuvaa varten luotua Cole Youngia (Lewis Tan), entistä vapaaottelijaa ja nykyistä perheenisää, joka ajautuu tähän universumienväliseen taistoon mukaan. On todella outoa, että kun Mortal Kombat on pullollaan mitä siisteimpiä ja veikeimpiä hahmoja, elokuvantekijät ovat päättäneet keskittyä todella tylsään Coleen, jolla ei ole oikein mitään annettavaa filmille. Asiaa ei auta se, kuinka puinen Tan roolissaan on. Näyttelytyö ei muutenkaan ole filmin vahvempia puolia, mutta Tan on välillä suorastaan naurettavan kökkö.

Sen lisäksi, että pelien fanit voivat innostua tuttujen hahmojen mukanaolosta ja siitä, että he todella näyttävät samalta kuin peleissä, faneille tuottaa varmasti suurta iloa, että videopelien äärimmäinen verisyys on vihdoin siirretty myös elokuvamuotoon. Siinä, missä 90-luvun elokuvasovitukset tuntuivat jopa lapsiystävällisiltä peleihin verrattuna, uudessa Mortal Kombat -leffassa on useita todella brutaaleja tappoja. Nämä "fatalityt" ovat peleissä usein yliampuvia, paikoitellen jopa koomisia kaikessa raakuudessaan ja samanlaisia yliampuvia kuolemia nähdään elokuvassakin. On pakko myöntää, että omatkin kasvoni vääntyivät ilahtuneeseen virneeseen muutamaan otteeseen, kun leffassa keksitään hilpeän kuvottavia tapoja pistää porukkaa hengiltä. Sub-Zeron ja Scorpionin väliset taistot ovat elokuvan parasta antia ja aina silloin tällöin viihdyin elokuvan parissa.

Silti Mortal Kombat on kaukana siitä, että sitä voisi kutsua hyväksi elokuvaksi. Vielä alkupäässä se on ihan menevä tekele, mutta mitä pidemmälle leffa kulkee, sitä vähemmän elokuvantekijät yrittävät. Suuri osa lopputaistelusta on hoidettu harmillisen puolivillaisesti, aivan kuin katsoisi taistelumontaasia. Kun Maata puolustavat taistelijat on saatu koolle, elokuvasta on tainnut loppua käsikirjoitus kesken, sillä loppuelokuva on jopa hieman hutiloiden kyhätty. Uusia juttuja kaivellaan taskuista menoon mukaan ja katsojan pitäisi seurata tapahtumia sormien läpi. Jännitettä ei löydy lainkaan, vaikka koko maailman kohtalo on hahmojen mukaan vaakalaudalla. Isoin ongelma kuitenkin on, että itse Mortal Kombat -turnausta ei nähdä elokuvassa lainkaan. Tämä tekee katselukokemuksesta lopulta aika mitäänsanomattoman. Elokuva on enemmänkin vain parin tunnin pohjustus potentiaaliselle jatko-osalle kuin omillaan toimiva elokuva. Mielikuvia syntyy myös ylipitkästä pilottijaksosta televisiosarjalle.

Mortal Kombatin ohjauksesta vastaa aiemmin mainoksia tehnyt Simon McQuoid ja on selvää, että kyseessä on McQuoidin esikoisohjaus. Mainostausta takaa hänelle silmää omalla tavallaan tyylikkäitä tappeluita kohtaan, mutta kokonaisuutena hän ei onnistu pitämään filmiä kasassa. Asiaa ei auta Greg Russon ja Dave Callahamin tönkkö ja erityisesti laiska käsikirjoitus. Russo ja Callaham eivät tunnu tajuavan, mikä leffassa on kiinnostavaa ja mikä ei, kaksikon keskittyessä juurikin niihin tylsempiin kuvioihin ja hahmoihin. Käsikirjoituksen ongelmia vain vahvistaa yhä vain kömpelömmäksi käyvä leikkaus, jolla kohtauksia yritetään nitoa yhteen. Sentään lavasteet ja maskeeraukset ovat mainiot ja puvustustiimi on tehnyt tarkkaa työtä siirtääkseen peleistä tutut asut hahmoille myös elokuvaan. Samalla hieman jopa hassut asut lisäävät filmin ongelmaa siinä, että se on osittain itsetietoisen hölmö ja korni, mutta samalla se ottaa itsensä liian vakavasti. Äänimaailma toimii oivallisesti ja Benjamin Wallfischin säveltämät musiikit jumputtavat menevästi taustalla, vaikka mukana ei ole mitään niin tykkiä kuin The Immortalsin Techno Syndrome -kappale vuoden 1995 leffasta. Techno Syndromea kuullaan erilaisin miksauksin useaankin otteeseen, mutta ne jäävät aika vaisuiksi silmäniskuiksi.

Yhteenveto: Vuoden 2021 Mortal Kombat -elokuva on kelpo lähtökohdistaan huolimatta harmillisen vaisu tekele, joka tuottaa pettymyksen jo sillä, että itse Mortal Kombat -turnausta ei filmissä nähdä. Elokuva tuntuukin lopulta vain kahden tunnin pohjustukselta jatko-osaa varten tai televisiosarjan ylipitkältä pilottijaksolta. Vielä elokuvan alkupää pitää mainiosti mukanaan, mutta käsikirjoituksen onttous näkyy viimeistään siinä kohtaa, kun Maan taistelijat on koottu kasaan ja puhti loppuu kesken. Filmi viedään päätökseensä hutiloiden, jättäen hieman mitäänsanomattoman tunteen. Elokuvasta löytyy omat onnistumisensakin vitsikkään Kanon ja uhkaavan Sub-Zeron puolelta, minkä lisäksi veriset taistot ovat aika ajoin varsin viihdyttävää katseltavaa. Suuri osa hahmoista kuitenkin haaskataan täysin ja heidän juonikuvionsa jäävät totaalisen alikehitetyiksi. Pelien fanit löytävät leffasta varmasti paljon riemua ja onhan tämä huomattava parannus ainakin Mortal Kombat 2 - hävitykseen verrattuna (aivan kuin se vaatisi paljoa), mutta itsestäni tuntuu, ettei peleistä vieläkään onnistuttu tekemään kunnollista elokuvasovitusta. Sääli.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.7.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Mortal Kombat, 2021, Warner Bros., New Line Cinema, Atomic Monster, Broken Road Productions, NetherRealm Studios