Maximum Pleasure Guaranteed, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

MAXIMUM PLEASURE GUARANTEED - KAUSI 1

Luoja: David J. Rosen

Näyttelijät: Tatiana Maslany, Jake Johnson, Dolly de Leon, Nola Wallace, Charlie Hall, Kiarra Hamagami Goldberg, Jessy Hodges, Murray Bartlett, Jon Michael Hill, Brandon Flynn, Tara Summers, Raymond Lee, Nina Bloomgarden, Kapil Talwalkar, Daniel Dale, Remy Auberjonois ja Grace Porter

Genre: trilleri

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 28 minuuttia - 40 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 45 minuuttia

Ikäraja: 16

Maximum Pleasure Guaranteed on Apple TV:n uusi jännityssarja. David J. Rosen sai idean sarjaan ja yhdessä Genre Films -yhtiön kanssa hän sai ideansa läpi Applella. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2025 ja nyt Maximum Pleasure Guaranteedin ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu Apple TV:ssä. Itse kiinnostuin sarjasta heti, kun näin sen trailerin. Kun avauskaudesta oli enää viimeinen jakso julkaistavana, ryhdyin vihdoin katsomaan sarjaa.

Vastikään eronnut Paula Saunders on ajautunut etsimään seuraa internetin kamerapojista. Eräänä iltana Paula joutuu kuitenkin kauhukseen näkemään, kun kesken livelähetyksen strippaava Trevor siepataan ja Paula ajautuu yhtäkkiä huijausten, palkkatappajien ja kiristysten keskelle.

Pääroolissa Paula Saundersina nähdään sarjoista Orphan Black (2013-2017) ja She-Hulk: Attorney at Law (2022) tuttu Tatiana Maslany. Paula on vähän aikaa sitten jäänyt sinkuksi, hänen ex-aviomiehensä Karlin (Jake Johnson) jätettyä hänet uuden naisen (Jessy Hodges) perässä. Ero on romuttanut Paulan, mutta hänen pitää silti pysyä hyvänä äitinä tyttärelleen Hazelille (Nola Wallace), josta Karl ja uusi Mal-nainen haluaisivat huoltajuuden. Jos tässä ei ole vielä tarpeeksi, Paula huomaa yhtäkkiä ajautuvansa aikamoiseen pyöritykseen, kun hänen katselemansa kamerapoika Trevor (Brandon Flynn) siepataan kesken livelähetyksen ja Paulalta aletaan vaatia lunnaita. Maslany on erittäin hyvä roolissaan, tulkiten vakuuttavasti hahmonsa kasvavia stressitasoja, kun Paulaa riepotellaan joka suuntaan niin ex-miehen, tyttären ja erilaisten hämäräheppujen toimesta. Paula on mainio hahmo, jonka haluaa nähdä nousevan esteiden yli. Hyviä ovat kanssa Johnson, Hodges, Flynn ja sympaattinen Wallace.

     Sarjassa nähdään myös Charlie Hall ja Kiarra Hamagami Goldberg Paulan työkavereina Rudynä ja Gerinä, Dolly de Leon ja Jon Michael Hill poliisikaksikko Gonzalezina ja Baxterina, sekä Murray Bartlett palkkatappajana. Bartlett on nappivalinta kylmän tappajan rooliin ja de Leon ja Hill muodostavat oivallisen parivaljakon Paulan tapausta tutkimaan ryhtyvinä poliiseina. Sen sijaan Hall ja Goldberg ovat sarjan heikko lenkki varsin ärsyttävinä työkavereina.

Maximum Pleasure Guaranteed on jälleen yksi erittäin hyvä lisäys Apple TV:n alati kasvavaan katalogiin, jonka myötä suoratoistopalvelu vahvistaa asemaansa tämän hetken kiinnostavimpana sarjastriimaajana. Paulan vaikeaa elämäntilannetta on kiinnostavaa seurata jo ennen kuin mitään rikollista tapahtuu. Avioerosotku, riita Hazel-tytön huoltajuudesta, vaikea meno töissä raskaiden työtovereiden kanssa ja ihmiskontaktin kaipuu yksinäisyyden keskellä ovat jo itsessään hyviä aiheita. Mutta tokihan sarja pääsee oikeasti vauhtiin vasta, kun Trevor siepataan ja Paulalle soitetaan ensimmäistä kertaa, että mikäli hän ei maksa sieppaajille, kamerapoika murhataan.

Sarjan avauskauden kymmenen noin puolen tunnin mittaista jaksoa vievät täysillä mukanaan, etenkin kun jokainen jakso tuo sekaan omat lisäkoukkunsa. Pakkaa sekoitetaan tehokkaasti vähän väliä ja koko sieppauskuvio saa uusia kerroksia tasaisin väliajoin. Erityisen vahvaa on tietynlainen vainoharhaisuus, joka iskee Paulaan ja tarttuu myös katsojaan. Kehenkään ei nähtävästi voi luottaa ja eri tahoilla on omat voimakkaat agendansa. Jännitettä kasvatellaan onnistuneesti läpi jaksojen, mutta sekaan mahtuu myös sujuvasti ujutettua huumoria. Maximum Pleasure Guaranteed on yksi kuluneen kesän parhaista uutuussarjoista ja todella toivon sen saavan jatkoa, koska finaalijakso jättää hahmot todella mielenkiintoiseen paikkaan...

Tuotantokauden ohjaajat hoitavat tonttinsa pätevästi, samalla kun David J. Rosenin johtama käsikirjoitustiimi keksii sopivasti monimutkikkaan juonen pistämään Paulan pään pyörälle ja elämän sekaisin. Teknisestikin Maximum Pleasure Guaranteed on mainio. Sarja on osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet, asut ja maskeeraukset näyttävät hyviltä ja äänimaailma on hyvin rakennettu Wynne Bennettin tunnelmaa tiivistäviä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.7.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Maximum Pleasure Guaranteed, Yhdysvallat, 2026-, Anonymous Content, Apple Studios, Counterpart Studios, Genre Films

The Death of Robin Hood (2026) - elokuva-arvostelu

THE DEATH OF ROBIN HOOD

Ohjaus: Michael Sarnoski

Näyttelijät: Hugh Jackman, Bill Skarsgård, Jodie Comer, Murray Bartlett, Noah Jupe, Faith Delaney, Clive Russell, Katie Breen ja Jade Croot

Genre: draama

Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia

Ikäraja: 16

The Death of Robin Hood perustuu 1700-luvun balladiin englantilaisen sankarihahmo Robin Hoodin kuolemasta. Vuonna 2024 ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Sarnoski ilmoitti työstävänsä filmatisointia balladin pohjalta. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2025 ja nyt The Death of Robin Hood on saapunut elokuvateattereihin. Robin Hoodista on tehty vuosien varrella niin monia elokuvia, etten ollut etukäteen järin innoissani jälleen uudesta tulkinnasta ikonisesta jousiampujasta. Kävin silti katsomassa The Death of Robin Hoodin heti sen ensi-iltapäivänä.

Vuonna 1247 Englannissa Pikku John pyytää iäkkäältä Robin Hoodilta apua, pelastaakseen vaimonsa ja tyttärensä. Robin Hood ja Pikku John lähtevät vielä viimeiselle matkalle, joka mullistaa niin muiden kuin Robin Hoodin itsensäkin käsityksen legendastaan.

Hugh Jackman näyttelee sankarina pidettyä ja ikääntynyttä, jo parhaat päivänsä nähnyttä ja kyynistynyttä Wolverinea... ei kun hups, siis Robin Hoodia. Ympäri Englannin lauletaan balladeja Robin Hoodin urotöistä. Kuinka mies joukkojensa kera varasti rikkailta ja antoi köyhille ja kuinka Marian-neito voitti lopulta sankarin sydämen. Totuus on kuitenkin toinen. Mitään Mariania ei ollut ja Robin ja hänen joukkonsa yksinkertaisesti vain varastivat ja tappoivat. Kuolleiden miesten suvut ovat yksi kerrallaan lähettäneet lisää miehiä kostamaan, mutta yksi kerrallaan jokainen heistä on kohdannut loppunsa Robin Hoodin nuolesta. On mielenkiintoista nähdä tämä hyvin erilainen versio hahmosta, etenkin kun Jackman suoriutuu roolistaan vakuuttavasti. Tympeän hahmon naureskellessa hänestä puhutuille uroteoille, mieleen nousee useasti Jackmanin tähdittämä Logan (2017), mutta mies onnistuu kuitenkin tekemään Robin Hoodista oman tyyppinsä.

     Elokuvassa nähdään myös Bill Skarsgård Robin Hoodille aina uskollisena Pikku Johnina, Katie Breen hänen vaimonaan Margaretina ja Faith Delaney heidän tyttärenään Pikku Margaretina, Jodie Comer sisar Brigidinä, Noah Jupe sukunsa kuolemaa kostamaan lähtevänä Arthurina, sekä Murray Bartlett spitaalisena, jonka Robin Hood kohtaa sisar Brigidin pyörittämällä sairastuvalla. Sivunäyttelijätkin ovat oivallisia osissaan, erityisesti Comer naisena, joka saa tietysti Robin Hoodin pohtimaan tekojaan ja maailmankuvaansa uudelleen.

Robin Hoodista on vuosien varrella tehty lukuisia elokuvia, aina Errol Flynnin tähdittämästä Robin Hoodin seikkailut -klassikosta (The Adventures of Robin Hood - 1938) Walt Disneyn piirrettyyn Robin Hoodiin (1973), Kevin Costnerin tähdittämästä Robin Hood - varkaiden ruhtinaasta (Robin Hood: Prince of Thieves - 1991) Mel Brooksin ohjaamaan Robin Hood - sankarit sukkahousuissa -komediaan (Robin Hood: Men in Tights - 1993) ja Ridley Scottin ohjaamasta, hieman ontuvasta Robin Hoodista (2010) Taron Egertonin tähdittämään surkeaan Robin Hoodiin (2018). Tätä jousiampujaa on esitetty niin monessa eri valossa, ettei ihme että joku päätti tehdä elokuvan siitä, mitä jos Robin Hood olikin täysi kusipää.

The Death of Robin Hood jakaa taatusti katsojien mielipiteitä kahtia, eikä vain siksi, että se esittää nimikkohahmonsa niin ikävässä valossa. Toisin kuin toiminnantäyteinen traileri antaa ymmärtää, itse elokuva on nimittäin enemmänkin henkilödraama, jossa elämänsä loppusuoralla oleva Robin Hood alkaa vihdoin pohtia tekojaan. Mukana on pari toiminnallisempaa kohtausta, jotka äityvät suorastaan julmiksi väkivaltaisuudessaan, mutta elokuva haluaa mieluummin kaivautua tämän sankarina pidetyn ihmishirviön mielenmaisemaan. Itse pidin näkemästäni, jopa aika paljon. Päähenkilön kasvutarina on oivallisesti rakennettu ja mukana on monia pieniä hetkiä, jotka ovat jopa hieman kauniita ja liikuttaviakin. Jos kaipaa kivaa popcorn-viihdettä, kannattaa pistää jokin muu Robin Hood -leffa pyörimään. Mutta jos kamalia tekojaan hissuksiin katumaan alkavasta ukosta kertova draama houkuttaa, kannattaa The Death of Robin Hoodille antaa mahdollisuus.

Elokuvan on tosiaan ohjannut ja käsikirjoittanut Michael Sarnoski, jonka aiempiin töihin kuuluvat Nicolas Cagen tähdittämä Pig (2021) ja kauhuleffa Hiljainen paikka: Päivä yksi (A Quiet Place: Day One - 2024). The Death of Robin Hood on huomattavasti lähempänä Pigiä, mutta leffassa Sarnoski pääsee myös näyttämään kykynsä hurjan väkivaltakuvaston suhteen. Myös teknisesti The Death of Robin Hood on mainio. Elokuva on erittäin taidokkaasti kuvattu ja valaistu. Leffa myös hyödyntää onnistuneesti kuvasuhteen vaihtumista osana tarinan tematiikkaa, kuvastaen Robin Hoodin muutosta. Lavasteet ja kuvauspaikat ovat komeat, puvustus on vakuuttavaa ja maskeeraajat ovat saaneet aikaan varsin häijyjäkin näkyjä. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Jim Ghedin säveltämät musiikit tuovat hyvän lisänsä ajoittain haikeaan tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.7.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Death of Robin Hood, Yhdysvallat, 2026, A24, Lyrical Media, Ryder Picture Company