UNABOMBER
Ohjaus: Janus Metz Pedersen
Näyttelijät: Jacob Tremblay, Russell Crowe, Shailene Woodley, Annabelle Wallis, Alexander Ludwig, Steven Ogg, Marc Menchaca, Bruce Ramsay, Michelle LeBlanc, William Kosovic, Matthew Kevin Anderson ja Michael Laurence
Genre: trilleri
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: 13
Unabomber perustuu tositapahtumiin kirjepommittaja Ted Kaczynskin elämästä, hirmuteoista ja kiinniotosta. Vuonna 2020 yhtiö 2.0 Entertainment palkkasi Sam Chalsenin ja Nelson Greavesin kirjoittamaan elokuvan Kaczynskistä. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2025 työnimellä "Unabom" ja nyt Unabomber on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse kiinnostuin leffasta, kun näin sen näyttelijäkaartin ja uteliaana pistin Unabomberin pyörimään heti elokuvan julkaisuviikonloppuna.
Vuonna 1958 teinipoika Ted Kaczynski aloittaa opinnot Harvardin yliopistossa ja päätyy osaksi koulun väittelykerhoa. Lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin Tedistä on kasvanut Yhdysvaltojen pelätyin terroristi, kirjepommittaja Unabomber.
Muun muassa Roomista (2015) ja Wonderista (2017) tuttu Jacob Tremblay näyttelee nuorta Theodore "Ted" Kaczynskiä, joka aloittaa poikkeuksellisen nuorena opinnot Harvardin yliopistossa. Poikaa pidetään matemaattisena lahjakkuutena, jolle povataan lupaavaa tulevaisuuttaa. Kuitenkin kun Ted tapaa professori Henry Murrayn (Russell Crowe) ja päätyy tämän pyörittämään väittelyryhmään, alkaa psykologinen syöksykierre, joka ajaa Tedin pimeämmälle polulle. Olen aiemmin pitänyt Tremblayta erittäin lupaavana nuorena näyttelijänä, mutta hän ei mielestäni toiminut Ted Kaczynskinä. Hän ei myy ajatusta siitä, että kyseessä olisi nuori nero, jonka maailmankuva on vinksallaan. Tremblay tekee Tedistä pikemminkin kiukuttelevan kakaran. Crowe sen sijaan hoitaa tonttinsa tuttuun tapaansa oivallisesti, uhkuen karismaa.
Sen lisäksi, että elokuva seuraa nuorta Tediä vuonna 1958, se seuraa myös FBI-agentteja vuonna 1994, kun he yrittävät napata mysteerisen Unabomber-kirjepommittajan, jonka katsoja toki tietää olevan Ted. FBI-agenteista esiin nousevat Shailene Woodleyn näyttelemä Joanne Miller ja Alexander Ludwigin esittämä Leo Driver, jotka suhtautuvat Unabomberiin eri tavoin ja ovat eri mieltä esimerkiksi juuri julkaistun manifestin merkityksestä terroristijahdissa. Valitettavasti Woodley ja Ludwig jäävät aika puisiksi rooleissaan. Tämä puoli tuntuu muutenkin tönköltä, koska sekä Joanne että Leo ovat fiktiivisiä hahmoja muuten tosipohjaisessa tarinassa.
Unabomber jäi harmillisen vaisuksi lopputulokseksi, kun potentiaalina olisi ollut erittäin tehokas ja tiivistunnelmainen psykologinen jännäri. Moni tietää Ted Kaczynskin teoista - hänen lähettämistään kirjepommeista, jotka passittivat avaajansa joko sairaalaan tai ruumishuoneelle - sekä synkästä tavasta ajatella yhteiskuntaa, mutta on kiinnostavaa nähdä, miten fiksusta pojasta muovautui tällainen erakoitunut ihmishirviö. On mielenkiintoista seurata nuoren Tedin matkaa Harvardissa ja kuinka hänelle aluksi iloa tuova väittelyryhmä osoittautuukin joksikin ihan muuksi, mikä pistää miehenalun pään sekaisin. Ainoa ongelma tosiaan on, ettei Tremblay vakuuta pääroolissa.
Tremblayn ailahtelevasta näyttelijätyöstä huolimatta Tedin nuoruusvuosien kuvaus toimii menevästi. Sen sijaan vuoteen 1994 sijoittuva FBI:n terroristijahti jättää kylmäksi. Osaavissa käsissä nämä kaksi aikajanaa voisivat tukea toisiaan, mutta nyt tuntuu siltä kuin katsoisi saman historiallisen henkilön tiimoilta tehtyjä kahta eri elokuvaa, jotka on päätetty niputtaa yhteen. Nuoresta Tedistä maalataan niin traagista kuvaa, että tuntuu omituiselta, kun iäkäs Ted (Michael Laurence) vihdoin nähdään ja hänet jätetään täysin etäiseksi, epäinhimillistetyksi uhkaksi. Parhaimmillaan elokuva on, kun nuori Ted on kytkettynä elektrodeihin ja hänen väittelykumppaninsa hiillostavat häntä musertavalla tavalla. Harmi, että nuo kohtaukset eivät riitä pelastamaan muuten heikkoa kokonaisuutta. Jos Unabomber kiinnostaa, kannattaa kääntyä Sharlto Copleyn Ted K -elokuvan (2021) puoleen.
Elokuvan ohjauksesta vastaa Janus Metz Pedersen, joka on aiemmin ohjannut tositapahtumiin perustuvan urheiludraaman Borg/McEnroen (Borg vs McEnroe - 2017). Pedersen hoitaa tonttinsa 1950-luvun lopulle sijoittuvissa kohtauksissa ihan hyvin, mutta vuoden 1994 osio ei luonnistu yhtä sujuvasti. Suurempi vika on Sam Chalsenin ja Nelson Greavesin kömpelösti rakennetussa käsikirjoituksessa. Sentään Unabomber on osaavasti kuvattu, lavasteet ovat mainiot, puvustus tyylikästä ja äänimaailmakin on pätevästi rakennettu Marco Beltramin säveltämiä musiikkeja myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.9.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Unabomber, Yhdysvallat, 2026, 2.0 Entertainment, IM Global, MRC Film
