Arvostelu: The Hitman's Bodyguard (2017)

THE HITMAN'S BODYGUARD (2017)

Ohjaus: Patrick Hughes
Pääosissa: Ryan Reynolds, Samuel L. Jackson, Elodie Yung, Salma Hayek ja Gary Oldman
Genre: toiminta, komedia
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 16

Kuulin The Hitman's Bodyguardista ensimmäisen kerran, kun näin yllä olevan, The Bodyguard -leffaa (1992) parodioivan julisteen muutama kuukausi sitten. Ajattelin, että Samuel L. Jacksonin ja Ryan Reynoldsin tähdittämä toimintakomedia kuulostaa todella mainiolta. En kuitenkaan erityisemmin alkanut odottamaan elokuvan ilmestymistä, kunnes näin sen trailerin ennen kuin kävin katsomassa Dunkirkin (2017) toisen kerran. Leffa vaikutti erittäin hauskalta ja toiveikkaana odotin sen näkemistä. Toivoin jopa, että kyseessä olisi yksi vuoden hauskimmista komedioista. Jopa hyvä komedialeffa riittäisi minulle, sillä tämän vuoden komediatarjonta ei ole ollut kovin kummoista... köh Rough Night (2017), köh The House (2017)!

Tärkeitä henkilöitä kuljettava Michael Bryce saa tehtäväksi viedä vaarallisen palkkatappaja Darius Kincaid Hollantiin, todistamaan oikeudessa valkovenäläistä diktaattorihallitsijaa vastaan.

Pääosassa Michael Brycenä nähdään Deadpoolin (2016) nimikkoroolista tunnettu Ryan Reynolds, joka on aika lailla samanlainen tässä leffassa kuin millainen hän on monissa muissakin komedioissa. Sen lisäksi että hän puhuu paljon, Reynoldsilta löytyy lähes joka filmissä tietynlainen asenne, aivan kuin hän haluaisi jokaisen roolinsa olevan Deadpool. Hän kuitenkin onnistuu tarpeeksi hyvin ja osoittaa jälleen toimivansa päänäyttelijänä. Michael tosiaan kuljettaa tärkeitä asiakkaita hyvistä hinnoista eri paikkoihin ja hänestä on tullut erinomainen työssään. Hänen alallaan ei kuitenkaan mene erityisen hyvin, mikä masentaa häntä ja vie innokkuuden hommasta. Hahmo ei ole mitä mielenkiintoisin, eikä filmi saa kertaakaan erityisemmin välittämään siitä, että Michaelilla menee huonosti, mutta Reynoldsin ansiosta katsoja saa aikaiseksi jonkinlaisen tunnesiteen hahmoon.
     Jos Reynolds vetää tuttuja maneereitaan, niin saman tekee myös Samuel L. Jackson, joka on ihan samanlainen kova (mutta huumorintajuinen) kiroileva äijä, mitä hän esittää melkein aina. Jackson näyttelee tässä tietysti palkkatappaja Darius Kincaidia, mutta eipä roolilla väliä, sillä Jackson on tehnyt itsestään sellaisen hahmon vuosien aikana, ettei katsojana koskaan ajattele henkilön olevan Darius, vaan kaiken aikaa katsoja näkee ruudulla Samuel L. Jacksonin - varsinkin kun hän pääsee useaan otteeseen lausumaan tavaramerkkinsä "motherfucker". Elokuvassa jopa vitsaillaan sitä, että Darius kulutti sanan loppuun, minkä Jackson on tosiaan tehnyt näytellessään Quentin Tarantinon elokuvissa. Eipä siinä, Reynoldsin tavoin myös Jackson sopii osaansa ja kaksikkoa katsoo mielellään, sillä heidän vihakaveruussuhteensa on niin hauskasti luotu.
     Mitä olisivatkaan toiminnalliset miekkoset ilman heidän naikkosiaan? Michael on yhä ihastunut ex-tyttöystäväänsä, Interpol-agentti Rousseliin (Elodie Yung), kun taas Dariuksen vaimo Sonia (Salma Hayek) lusii vankilassa miehensä takia. Agentti Roussel ei ole kovin mielenkiintoinen hahmo. On kyllä kiva nähdä myös nainen toiminnassa, mutta hän pääsee siihen puuhaan niin vähän, että jää hieman harmittamaan. Soniasta taas ei oikein osaa sanoa, onko kyseessä ärsyttävä vai mahtava hahmo. Hän nimittäin osoittaa mieltänsä kaiken aikaa ja haukkuu vartijoita, mikä käy hieman rasittavaksi, mutta hän on usein myös todella hauska. Kyllä hän kuitenkin päätyy mahtavan puolelle, sillä Soniaa haluaisi nähdä leffassa enemmän, etenkin erään baarikohtauksen jälkeen.
     Elokuvassa nähdään myös mahtava Gary Oldman, joka esittää Valko-Venäjän diktaattoria, Vladislav Dukhovichia. Oldman on tunnettu siitä, että hän näyttelee usein pahista, joten hänet voi helposti kuvitella esittämässä julmaa hallitsijaa. Valitettavasti Oldmania nähdään todella vähän elokuvan aikana, jolloin voi usein ihmetellä, miksi niin kovan luokan näyttelijä täytyi saada mukaan? Miksei rooliin vain palkattu joku oikea valkovenäläinen tai venäläinen? Tai joku ruotsalainen tai suomalainen, kuten Mission: Impossible - Ghost Protocolissa (2011) tehtiin. Olisi Samuli Edelmann varmaan ihan mielellään tullut mukaan tähänkin.

The Hitman's Bodyguard alkaa oivallisen hilpeästi ja näyttää, että tiedossa tulee olemaan jotain erilaista ja hauskaa. Elokuva sisältääkin hauskoja hetkiä, jotka lähinnä syntyvät Ryan Reynoldsin ja Samuel L. Jacksonin yhteisistä kohtauksista, kun kaksikko huutaa toisilleen, ihan sama ajelevatko he rauhassa jonnekin, vai ovatko vihollisten tulituksen kohteena. Myös Sonia tosiaan naurattaa, minkä tekee myös hänen sellitoverinsa. Mukana on julmia ja yllättäviä juttuja, jotka saavat hekottelemaan ääneen, minkä lisäksi leffa sisältää kiehtovia ja koomisia tyyliratkaisuja, jotka poikkeavat normaaleista elokuvista. Yhtäkkiä nähdään erikoinen takaumakohtaus ja jossain kohtaa hypitään katoilta niin, että katsoja voi oikein tuntea kivun, muttei voi olla nauramatta sille, että leffa osoittaa olevansa munakas. Verta lentää ja paljon kiroillaan, joten koko perheen pätkäksi tätä ei onneksi olla suunniteltu.

Valitettavasti nämä asiat ympäröivä kokonaisuus ei oikein toimi. Koko juoni Valko-Venäjän julmasta perheitä murhaavasta diktaattorista tuntuu liian rankalta muuten viihdyttävän kevyeen kokonaisuuteen. Oikeussalikohtaukset ja hetket, joissa Dukhovich uhoilee, mitä tekee vapautuessaan, ovat jopa tylsiä ja työntävät katsojaa pois hilpeästä tunnelmasta. The Hitman's Bodyguardin hienot - vaikkakin todella hölmöt - kohdat menevät täysin hukkaan, kun elokuva muuttuu tavalliseksi tusinatoimintapätkäksi. Harmillisesti edes toiminta ei ole kovin kummoista ja loppupään suurempi taistelu on jokseenkin jopa pitkästyttävä (jos erästä kaksintaistelua Michaelia vastaan ei lasketa mukaan). Vaikka pääkaksikko toimiikin yhdessä, eivät heidän omat tekonsa, tunteensa ja halunsa liikuta katsojaa, jolloin lopputekstien alkaessa rullata, leffasta jää aika ontto olo. Poistuessani teatterista olin pettynyt, vaikken edes odottanut mitään kovin erityistä. Minua harmitti myös, että olin nähnyt trailerin, sillä sinnehän ne parhaat palat elokuvasta olivat päätyneet.

Tuntuu siltä kuin ohjaaja Patrick Hughesilla olisi ollut mainio visio, jota hän on päässyt välillä toteuttamaan, mutta yhtiö on halunnut The Hitman's Bodyguardista massatoimintaleffan, jotta se iskee varmasti mahdollisimman laajaan yleisöön. Mutta koska toimiva visio ja tusinatoiminta eivät kohtaa leffassa lähes kertaakaan osuvasti, ei lopputulos iske välttämättä kovinkaan moneen. Elokuva on onneksi kuvattu ihan hyvin, vaikka toimintakohdissa kuva heiluukin välillä liikaa, minkä lisäksi leikkaus on toiminnan aikana liian nopeatempoista. Ne ovat kuitenkin toteutettu upeasti, jos vertaa visuaalisiin efekteihin, jotka ovat yllättävän surkeat. Varsinkin räjähdykset näyttävät naurettavan digitaalisilta, minkä lisäksi muutamassa kohtaa huomaa selkeästi, että homma on kuvattu studiossa taustakangasta vasten. Luulisi, että tällaisella toimintafilmillä olisi tarpeeksi budjettia vakuuttavampiin efekteihin, varsinkin kun eletään vuotta 2017. Toisaalta voi olla, että kaikki budjetti meni Reynoldsiin, Jacksoniin ja Oldmaniin. Tai noh, budjetti loppui Oldmanin kohdalla kesken, minkä takia hän esiintyy vain muutaman minuutin leffassa. Valaistuskin on paikoitellen kehnoa. Sisäkohtauksissa ulkoa tuleva valo on sumennettu ärsyttävästi, jolloin valot luovat oudon "taivaallisen" ilmeen perinteikkäälle toimintafilmille. Äänitehosteet sentään toimivat, mutta säveltäjä Atli Örvarssonin musiikit eivät tarjoa mitään erityistä, vaikka toimivatkin taustalla ihan tarpeeksi kivasti.

Yhteenveto: The Hitman's Bodyguard tarjoaa muutamat naurut ja oivallisesti tehdyt kohtaukset, mutta kokonaisuus jää kuitenkin unohdettavaksi toimintahömpäksi. Ryan Reynolds ja Samuel L. Jackson toimivat pääosissa, vaikka näyttelevätkin samalla lailla kuin monissa muissakin leffoissa. Salma Hayek on myös mainio, mutta Gary Oldman on todella pahasti alikäytetty. Taustalla kulkeva tarina ei ole erityisen kiinnostava, eikä elokuva saa katsojaa kiinnostumaan koko oikeudenkäynnistä. Tietokoneräjähdykset ovat todella huonosti tehtyjä, minkä lisäksi taustakankaan käytön huomaa usein ja valaistus on välillä aika kehnoa. Ohjaaja Patrick Hughesilla on varmaan ollut tyylikäs visio, joka pääsee paikoitellen esille, mutta jostain syystä (kenties studion pakottamana) lopputulos on kuitenkin tusinatavaraa, jonka katsoo kerran, mutta jonka takia ei tarvitse lähteä teatteriin asti. The Hitman's Bodyguard ei onneksi ole yhtään lastenleffa, joten kiroilua ja verta kaipaavat voivat olla tyytyväisiä. Lopputekstien lopussa nähdään vielä lyhyt pätkä leffan kuvauksista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.7.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.flickeringmyth.com
The Hitman's Bodyguard, 2017, Campbell Grobman Films, Cristal Pictures, East Light Media, Millenium Films, Nu Boyana Film Studios, Skydance Media, TDMP