ATOMIC BLONDE (2017)
Ohjaus: David Leitch
Pääosissa: Charlize Theron, James McAvoy, Eddie Marsan, Sofia Boutella, Toby Jones, John Goodman ja Bill Skarsgård
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 16
Atomic Blonde perustuu Anthony Johnstonin ja Sam Hartin sarjakuvaan "The Coldest City" vuodelta 2012. Elokuvan teko alkoi kolme vuotta myöhemmin, Focus Features -yhtiön ostaessa oikeudet sarjakuvaan. Ohjaajiksi valittiin John Wickin (2014) ohjanneet David Leitch ja Chad Stahelski, mutta vuoden lopussa Leitch päätti ohjata leffan yksin, sillä Stahelski teki John Wick: Chapter 2:ta (2017). Kuvaukset alkoivat marraskuussa 2015 ja Atomic Blonde sai ensiesityksensä keväällä 2017. Itse sain tietää elokuvasta vasta, kun selailin yhtä Episodi-lehteä. Filmi vaikutti mielenkiintoiselta ja ajattelin, että kyseessä voisi olla menevä toimintapätkä. Meninkin katsomaan leffan sen lehdistönäytökseen - joka oli samana päivänä Valerian and the City of a Thousand Planetsin (2017) kanssa - ja toivoin näkeväni mainion vakoojaelokuvan.
Vuonna 1989 MI6-vakooja Lorraine Broughton lähtee Berliiniin selvittämään, mitä on käynyt yhdelle siellä toimineista agenteista. Tapaukseen liittyy lista agenteista, jonka sekä brittiläinen MI6 että neuvostoliittolainen KGB haluavat, millä hinnalla hyvänsä.
En tiedä, mikä siinä on, mutta mielestäni Charlize Theron ei ole erityisen hyvä näyttelijä. Lähes kaikissa rooleissa, jotka olen häneltä nähnyt, hän vaikuttaa todella kylmältä ja paikoitellen jopa siltä, ettei häntä kiinnosta se, mitä hän tekee. Esimerkkeinä hänen hirveä suorituksensa Snow White and the Huntsmanissa (2012), akkamaisuutensa Prometheuksessa (2012) ja tylsä monotonisuutensa The Fate of the Furiousissa (2017). Pakko myöntää, että Mad Max: Fury Roadissa (2016) hän onnistui, mutta se on vain yksi rooli noista neljästä. Tässä Theron on... ihan okei. Tässäkin hän tuntuu kylmältä läpi elokuvan, mutta tällä kertaa se oikeasti sopii hänen rooliinsa. Theron tietty esittää Lorrainea, joka ei MI6-agenttina paljoa löydä iloa maailmasta kylmän sodan aikaan. Vaikka hahmo osaakin kaikenlaisia kamppailutaitoja, hänen taustansa eivät pääse kunnolla esille, jolloin välillä Lorraine tuntuu hieman tyhjältä tapaukselta. Theron on selvästi parhaimmillaan toimintakohtauksissa.
Erittäin mainio James McAvoy näyttelee David Percivalia, Berliinissä toimivaa MI6-agenttia, jonka apua Lorraine tarvitsee. David on jokseenkin mysteerinen tapaus ja hyvin nopeasti voi huomata, ettei hän ole täysin rehti kaveri. McAvoy on tuttuun tapaansa hyvä, mutta hänen hahmonsa ei ole kuitenkaan mitä kiehtovin.
Muita hahmoja elokuvassa ovat Lorrainea seuraava Delphine (The Mummysta, 2017, tuttu Sofia Boutella), agenttilistan muistava Spyglass (Eddie Marsan), sekä Lorrainen pomo Gray (Toby Jones) ja John Goodmanin esittämä CIA-agentti. Jälkimmäiset nähdään lähinnä vain kuulustelemassa Lorrainea, kun hän selittää koko leffan läpi tehtävästään. Delphine sen sijaan on tärkeässä roolissa ja Boutella osoittaa jälleen olevansa lupaava uusi tähti.
Elokuva alkaa oivallisesti ja siinä vaikuttaa olevan hieman jopa humoristista sävyä. Tämä huvittavuus loppuu kuitenkin kuin seinään heti, kun Lorraine esitellään. Silti leffa jatkuu vielä ihan menevästi, kunnes kerrotaan, mistä tarinassa on kyse. Eikö vakoojaseikkailuun saa mitään muuta juonta kuin todella käytetty "lista agenteista"? James Bond -leffat osoittavat hyvin, miten erilaisiin tehtäviin voidaan salainen agentti pistää asialle, mutta kaikista mahdollisuuksista on valittu puhkikulutettu juonikuvio, jonka onneksi jopa Bond-seikkailu Skyfall (2012) osasi pistää vähemmän tärkeäksi loppujen lopulta. Ei siinä mitään, jos Atomic Blonden olisi tarkoitus jollain lailla parodioida agenttileffoja, mutta kun filmi kulkee eteenpäin haudanvakavana, niin ei sitä voisi mitenkään parodiaksi kutsua. Valitettavasti elokuva ei osaa edes tehdä juonikuviosta mielenkiintoista, vaikka sitä on yritetty monimutkistaa lisäämällä hahmoihin mukaan salaisuuksia. Nekin tosin ovat aika ennalta-arvattavia, eikä elokuva ole niin fiksu kuin se varmaan luulee olevansa. Filmi ei myöskään saa katsojaa kunnolla mukaansa, jolloin sitä vain seuraa haukotellen välillä, odottaen, että jotain merkittävää (tai kiinnostavaa) tapahtuisi. Mukaan ei ole saatu luotua toimivia tunteita, vaan se kulkee suurimmaksi osaksi eteenpäin yhtä kylmästi kuin sen päänäyttelijä. Loppupäässä muka-mahtavat paljastukset eivät enää edes kiinnosta, sillä viimeisen tunnin ajan on lähinnä puutunut penkkiinsä ja vilkuillut kelloa, milloin filmi päättyisi.
Mukana on kuitenkin yksi pitkä osio, josta ei löydä mitään pahaa sanottavaa. Loppupuoliskolla elokuvaa nähdään pitkä toimintakohtaus, jossa aluksi mätkitään turpaan portaikossa, sitten ammuskellaan asunnossa ja lopuksi vielä kaahaillaan autolla - ja lähes koko juttu on saatu näyttämään siltä, että se olisi kuvattu yhdellä otolla, ilman ainuttakaan leikkausta välissä. Tämä osuus on selvästi se, mitä ohjaaja David Leitch on halunnutkin tehdä. Hän on nimittäin aiemmin toiminut lähinnä stunttipuolella, minkä kyllä huomaa. Taistelukoreografiat ovat upeaa katseltavaa ja on hienoa, ettei päähenkilö selviä tilanteesta ilman naarmun naarmua. Ammuskelun aikana verta roiskahtelee seinille ja auto-osion aikana voi hämmästellä näyttävää toteutusta, kameran kierrellessä henkilöauton sisällä niin, ettei sitä ole mitenkään voitu oikeasti kuvata yhdellä otolla, vaikka siltä se kuitenkin näyttää. Tästä osuudesta paistaa niin voimakkaasti Leitchin lahjakkuus, jolloin leffan jälkeen toivoo, että koko filmi olisi ollut enemmän tai vähemmän samaa meininkiä. Tämä osuus on kuitenkin vain noin kymmenen minuuttia melkein kahden tunnin leffasta, jolloin se ei saa pelastettua todella kehnoa kokonaisuutta.
Toimintakohtia lukuunottamatta Leitchiltä ei ohjaus tunnu luonnistuvan, eikä mikään ihme, sillä tätä ennen hän oli ohjannut vain John Wickin ja siinäkin hänen roolinsa taisi olla todella pieni, sillä hänen nimeään ei näy ohjaajatittelin alla elokuvan aikana, vaan Chad Stahelski sai kaiken kunnian itselleen. Kurt Johnstadin käsikirjoituskaan ei ole erityisen hyvä. Kuvaus on kuitenkin todella hyvää ja äsken mainitsemassani toimintaosiossa leikkaukset on saatu taidokkaasti piilotettua, jotta homma tuntuisi yhdeltä ainoalta kuvalta. Visuaalinen ilme on muuten kuitenkin aika tylsä. Vaikka siihen aikaan Berliini varmasti näyttikin siltä etenkin talvella, on Atomic Blonde alusta loppuun ankean harmaa filmi. Ainoat värit syntyvät lähinnä, kun ruudulle ilmestyy välillä värikkäitä tekstejä siitä, missä mennään. Äänityöskentely on hyvää, mutta Tyler Batesin musiikit eivät millään jää mieleen. Elokuvassa käytetyt kappaleet kuten Queenin ja David Bowien "Under Pressure" kuitenkin toimivat hyvin.
Yhteenveto: Atomic Blonde on yhtä ihan törkeän kovaa toimintajaksoa lukuunottamatta äärimmäisen keskinkertainen ja paikoitellen erittäin tylsä elokuva. Jo leffan pohjatarina agenttilistasta tuntuu todella nähdyltä, eikä se jaksa kiinnostaa katsojaa. Tunteita ei filmi osaa herättää, jos ikävystymistä ei lasketa mukaan. Elokuva kulkee yhtä kylmän tympeästi eteenpäin kuin pääosaa esittävä Charlize Theron, jolla on kyllä hetkensä, mutta joka ei vieläkään saa vakuutettua taidoistaan. James McAvoy on sen sijaan mainio ja Sofia Boutella on tuttuun tapaansa hyvä. Ohjaaja Leitchin ensikertalaisuuden huomaa läpi elokuvan. Hänellä on selvästi silmää toimintakohtauksille, joten ehkä hänen olisi kannattanut jäädä suunnittelemaan stuntteja, eikä yrittää käsitellä kokonaista tarinaa ja sen kanssa kulkevia tunnelmia. Tämän jälkeen alkoi hieman pelottaa, millainen Deadpool 2:sta (2018) tulee hänen käsissään... Jos pidät muutama kymmentä vuotta sitten ilmestyneistä vakoojafilmeistä, joissa on mukana hieman toimintaa ja salaisuuksia, niin Atomic Blonde voi olla juttunne. Ei se silti ole leffalipun väärti ja sen voi hyvin katsoa vasta vuokralta tai striimipalvelusta.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.7.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.movies.universalpictures.com
Atomic Blonde, 2017, 87Eleven, Closed on Mondays Entertainment, Denver and Delilah Productions, Film i Väst, Focus Features, Sierra / Affinity, T.G.I.M Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti