War Machine (2026) - elokuva-arvostelu

WAR MACHINE

Ohjaus: Patrick Hughes

Näyttelijät: Alan Ritchson, Stephan James, Keiynan Lonsdale, Blake Richardson, Alex King, Justin Wang, James Beaufort, Dennis Quaid, Esai Morales, Daniel Webber, Joshua Diaz, Jacob Hohua ja Jai Courtney

Genre: toiminta, scifi

Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Ikäraja: 16

War Machine on Alan Ritchsonin tähdittämä scifitoimintaelokuva. Elokuvan teko käynnistyi vuonna 2021, kun Lionsgate palkkasi Patrick Hughesin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan leffan. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2024, mutta elokuvateatterijulkaisun sijaan Lionsgate päätti myydä elokuvan levitysoikeudet Netflixille. Nyt War Machine on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa ja itse kiinnostuin näkemään elokuvan heti, kun ensi kertaa bongasin palvelun mainostavan sen ilmestymistä. Katsoinkin War Machinen pari päivää sen julkaisun jälkeen.

Yhdysvaltojen armeijan Ranger-yksikön taisteluharjoitukset saavat aikamoisen käänteen, kun kokelaat kohtaavat avaruudesta laskeutuneen valtavan tuhorobotin.

War Machinen keulakuvana toimii Amazon Prime Videon Reacher-sarjasta (2022-) parhaiten tunnettu Alan Ritchson, joka näyttelee Ranger-kokelasta nimel... tai siis numerolta 81. 81 on traumatisoitunut sotaveteraani, joka ei pysty jättämään maanpuolustusta taakseen ja palattuaan Afganistanista komennukselta, hän hakee Yhdysvaltojen armeijan 75th Ranger Regimentiin, päästäkseen etunenässä suorittamaan tärkeitä tehtäviä. 81 on kelpo hahmo, etenkin raastavien muistojensa takia ja Ritchson istuu erittäin passelisti ja uskottavasti rooliinsa. Hänessä on tiettyä karskiutta, mutta hän taitaa myös hetket, joissa 81 laskee henkisiä suojamuurejaan hieman.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Dennis Quaid sotilasmestari Sheridanina ja Esai Morales ylivääpeli Torresina, sekä Stephan James, Blake Richardson, James Beaufort, Alex King, Keiynan Lonsdale ja Justin Wang 81:n kanssa harjoitustehtävään lähtevinä 7:nä, 15:a, 23:a, 44:nä, 60:nä ja 111:a. Mitä turhia antaa näille tyypeille nimiä, koska tuskin katsoja kuitenkaan muistaa niitä. Numerot helpottavat asiaa, sillä ne koristavat hahmojensa käsivarsia kirkkailla väreillä. Hahmoina nämä kokelaat jäävät aika yksiulotteisiksi, mutta heistä löytyy tarpeeksi erilaisia persoonia, jotta jokainen tuo omat vivahteensa joukkoon. Näyttelijät suoriutuvat menevästi rooleistaan, etenkin Quaid, josta löytyy karismaa tiukan sotilasmestarin osaan.

War Machine osoittautui hyväksi scifiä ja jännitystä yhdisteleväksi toimintaelokuvaksi. Elokuvan alku pyöritään pääasiassa Ranger-koulutuskeskuksessa, missä jenkkihabitus aiheuttaa lähinnä huvitusta machopullistelussaan. Samalla uutislähetyksissä annetaan vähän vihiä tulevasta, kun taustalla televisiossa näkyy pätkiä Maata hurjaa vauhtia lähestyvästä "asteroidista". Näille Ranger-kokelaille asteroidin todellinen laita osoittautuu kivuliaalla tavalla, kun jättimäinen kone, jota he luulevat aluksi osaksi loppukoettaan, alkaakin pistämään kokelaita palasiksi tykeillään.

Kun harjoitus muuttuu epätoivoiseksi pakomatkaksi, War Machinesta kuoriutuu varsin viihdyttävä leffa, jota olisi katsonut mielellään isolta kankaalta teatterissa, popcornia mussuttaen. Elokuva yllättää positiivisesti sillä, että kun mähinä alkaa, ei se olekaan mitään koko perheelle suunnattua räiskintää, vaan tämä "sotakone" ampuu kokelaita niin, että päät räjähtelevät, raajat sinkoilevat ja suolet leviävät pitkin metsää. Erityisen haastavan tilanteesta tekee se, että koska kokelaat olivat harjoituksissa, ei heillä ole arsenaalissaan kuin paukkupanoksia ja ylivertainen vastus pitäisi pystyä päihittämään jotenkin muuten. Toisaalta tämä kaikki on sopivan raikasta, mutta toisaalta leffasta tulee usein väkisinkin mieleen Predator - saalistaja (Predator - 1987), jossa myös sotilaat kamppailivat metsässä avaruudesta tulleen vihollisen kanssa. Vasta latteassa loppuhuipennuksessa nämä Predator-lainailut alkoivat jo ärsyttää. Tämä, sekä alussa ja lopussa nähtävä jenkkiarmeijan propagandamainostus latistavat muuten tehokasta viihdepakettia.

Elokuvan on ohjannut Patrick Hughes, jonka aiempiin töihin kuuluvat muun muassa The Expendables 3 (2014) ja Hitman's Wife's Bodyguard (2021). Jep jep. War Machine onkin todennäköisesti miehen paras leffa, vaikka hän olisikin voinut hillitä Predator-fanitustaan ja hillitä kornia "America, fuck yeah" -asennetta. Teknisesti War Machine on pääasiassa pätevä ja suuren osan ajasta kokelaita jahtaava sotakone on näyttävä ilmestys. Vain eräässä autokohtauksessa taustakankaan käyttö ja efektit näyttävät aika tökeröiltä. Leffa on myös hyvin kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja maskeeraukset varsin rujoja. Äänimaailma rymistelee onnistuneesti menemään ja Dmitri Golovkon säveltämät musiikit tuovat kelpo lisänsä tiiviiseen tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.3.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

War Machine, Yhdysvallat, Australia, 2026, Emu Creek Pictures, Hidden Pictures, Huge Films, Lionsgate, Range Media Partners, Screen Australia, VicScreen

Arvostelu: The Expendables 3 (2014)

THE EXPENDABLES 3

Ohjaus: Patrick Hughes

Pääosissa: Sylvester Stallone, Jason Statham, Mel Gibson, Dolph Lundgren, Wesley Snipes, Antonio Banderas, Randy Couture, Harrison Ford, Arnold Schwarzenegger, Jet Li, Terry Crews, Kellan Lutz, Ronda Rousey, Glen Powell, Victor Ortiz ja Kelsey Grammer

Genre: toiminta

Kesto: 2 tuntia 6 minuuttia - Extended Cut: 2 tuntia 11 minuuttia

Ikäraja: 16

Toimintastarojen tähdittämä The Expendables (2010) oli taloudellinen hitti, joten jatkoa oli tietty luvassa. The Expendables 2 (2012) menestyi vielä edeltäjäänsä paremmin, joten kolmososan teko lähti heti liikkeelle. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2013 ja lopulta The Expendables 3 sai ensi-iltansa vuotta myöhemmin. Elokuva ei saanut kummoista palautetta kriitikoilta, eikä se ollut edeltäjiensä veroinen taloudellinen hitti - osittain sen takia, että jo pari viikkoa ennen ilmestymistä koko elokuva vuoti nettiin hyvällä kuvanlaadulla, missä sen arveltiin saaneen jopa lähes 200 000 katselua ensimmäisenä päivänä. Itse katsoin elokuvan vasta vuokralta ja pidin sitä aika keskinkertaisena toimintaleffana. Nyt kun elokuvasarja on jälleen saamassa jatkoa neljännen filmin voimin, päätin katsoa The Expendablesit läpi ja arvostella ne. Noin puolitoista kuukautta kakkosleffan jälkeen katsoin The Expendables 3:n.

Vapautettuaan yhden Expendables-tiimin jäsenistä vuosien vankeudesta, ryhmä lähetetään kohtaamaan tähän asti pahimman vastustajansa, yhden ryhmän perustajista, Conrad Stonebanksin.

Sylvester Stallone, Jason Statham, Dolph Lundgren, Randy Couture ja Terry Crews palaavat rooleihinsa Expendables-tiimin jäseninä Barney Rossina, Lee Christmasina, Gunner Jenseninä, Toll Roadina ja Hale Caesarina, minkä lisäksi aiemmista filmeistä tutut Jet Li ja Arnold Schwarzenegger käyvät pistäytymässä Yin Yangina ja Trench Mauserina. Bruce Willisin esittämä Church ainoastaan mainitaan, Willisin pyytäessä esiintymisestään liian kovaa liksaa, jolloin hahmo kirjoitettiin ulos elokuvasta ja korvattiin Harrison "Indiana Jones" Fordin esittämällä CIA:n operaatiojohtaja Drummerilla. Vanhat tutut hoitavat hommansa yhä ihan menevästi, joskin samaa intoa ei tunnu enää löytyvän leffasarjaa kohtaan kuin aiemmin.

     Karismaattisen Fordin lisäksi tulokkaina leffasarjaan saapuvat myös Wesley Snipes pitkään vankeudessa lusineena Doctor Deathina, Antonio Banderas hölösuisena Galgona, huonoimman miessivuosan Razzie-palkinnon voittanut Kelsey Grammer Barneyn tuttuna Bonapartena, sekä Mel Gibson tämänkertaisena vihollisena, yhtenä Expendables-joukon alkuperäisenä jäsenenä, Conrad Stonebanksina. Snipes on elokuvan parasta antia, hypäten tyylillä huipputappajan osaansa. Banderas tuo mukaan kelpo huumoria, Gibsonin toimien oivana roistona. Grammerin Razzie-voitto tuntuu pahasti liioitellulta, etenkin kun hänen ruutuaikansa on todella vähäinen. Elokuvassa oli alun perin tarkoitus esiintyä myös Jackie Chan, Nicolas Cage ja Milla Jovovich, mutta harmillisesti nämä suunnitelmat eivät toteutuneet.

The Expendables 3 lähtee mainiosti liikkeelle vauhdikkaalla toimintakohtauksella, jossa Barney ja kumppanit vapauttavat Doc Deathin junavankilastaan. Kohtaus nappaa hyvin mukaansa ja lupailee viihdyttävää leffaa, jossa vanhat äijät heittävät huonoa läppää samalla, kun ampuvat roistoja kumoon - jopa silloin, kun pahispuolen aseeton edustaja yksinkertaisesti vain poistuu vessasta yhä housut kintuissa. Elokuva kuitenkin menettää vetoaan, mitä pidemmälle se etenee. Jossain kohtaa Barney päättää hajottaa Expendables-ryhmän, pelätessään, että tämä homma voisi koitua hänen kamujensa kuolemaksi, joten sen sijaan hän pestaa nuoria ja kokemattomampia tyyppejä (Kellan Lutz, Ronda Rousey, Glen Powell ja Victor Ortiz) auttamaan häntä. Heidän elämänsä eivät kaiketi merkitse Barneylle mitään.

Jo leffasarjan toisessa osassa hyödynnettiin tylsästi nuorta sotilashahmoa (Liam Hemsworth), jonka ainoa funktio oli lopulta vain toimia motivaattorina vanhoille äijille ja samaa kikkaa kokeillaan myös tässä. Katsojaa ei kuitenkaan saada kiinnostumaan tästä uudesta nelikosta yhtään, joten menossa ei tunnu olevan painoarvoa. Kun nelikko tuodaan mukaan, leffan taso laskee huomattavasti. Viihdearvo hiipuu ja elokuva muuttuu jopa raskassoutuiseksi. Lopputaistelu onnistuu sentään hieman koukuttamaan uudestaan, mutta silloinkin tykitys ja tulitus muuttuu nopeasti tylsän itseään toistavaksi ja jännityksettömäksi mekastukseksi. Monelle toimintafanille voi myös tulla pettymyksenä, kuinka verettömiä taistelut ovat.

Tällä kertaa ohjaajana toimii Patrick Hughes, joka on The Expendables 3:n jälkeen tehnyt ihan veikeän The Hitman's Bodyguardin (2017) ja sen kehnohkon jatko-osan Hitman's Wife's Bodyguardin (2021). Harmillisesti Hughesin työ ei ole kummoista tässä. Hän ohjaa toimintakohtauksia ihan sujuvasti, muttei saa niihin tunnetta, vaan homma jää vain totaalisen pintapuoliseksi rymistelyksi. Tähän vaikuttaa toki Stallonen, Creighton Rothenbergerin ja Katrin Benediktin heikko käsikirjoitus. On toki väärin olettaa, että tällaisen filmin teksti olisi tätä laadukkaampi, mutta silti toivoisin, että kolmikon rustaama juoni olisi edes hieman kiinnostavampi. Sentään he ovat kirjoittaneet ihan hauskoja kettuiluja hahmojen välille. Elokuva on ihan toimivasti kuvattu, siinä on kelpo lavasteita, asuja ja maskeerauksia ja äänimaailma rymistelee mukavasti. Erikoistehosteet ovat pääasiassa sujuvat, mutta paikoitellen räjähdyksistä paistaa läpi digitaalisuus.

Elokuvasta on olemassa muutamaa minuuttia pidempi Extended Cut, joka sisältää lähinnä kuvia pahiksista, joihin luodit osuvat, siistitymmän teatteriversion leikatessa tällaisista otoksista pois. Kokonaan uusia kohtauksia versiosta ei löydy, jos ei lasketa Expendables-tiimin tappamaa vessassa-kävijä-parkaa.

Yhteenveto: The Expendables 3 on kelvollisesta alusta ja lopustaan huolimatta aika heikko toimintarymistely, jossa leffasarjan vetovoima alkaa tosissaan hiipua. Stallonesta ja kumppaneista ei löydy samaa intoa elokuvaa kohtaan kuin parissa aiemmassa osassa. Näyttelijäkaartin pelastavina tekijöinä toimivatkin tulokkaat Wesley Snipes, Mel Gibson, Harrison Ford ja Antonio Banderas, joista erityisesti Snipes ja Banderas heittäytyvät hyvin rooliensa vietäväksi. Tämänkertainen tarina on aika yhdentekevä ja muuttuu jopa hieman pitkäveteiseksi, kun nuoret sotilaat tuodaan mukaan. Katsojana ei pahemmin jaksa välittää tapahtumista. Toimintakohtaukset ovat ajoittain ihan viihdyttäviä, mutta turhan verettömiä ja siistittyjä, sekä vähän liian yksitoikkoisia tykityksessään. Tekninen osasto toimii passelisti, joskin erikoistehosteista näkyy digitaalisuus. Jos aiemmat The Expendables -rainat iskivät lujaa, kolmososa tuskin on poikkeus. Nyt jään ihan mielenkiinnolla odottamaan tulevaa neljättä elokuvaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.5.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Expendables 3, 2014, Lionsgate, Millennium Films, Nu Image Entertainment GmbH, Davis-Films, Ex3 Productions, Fipex Holding, Nu Boyana Film Studios

Arvostelu: Hitman's Wife's Bodyguard (2021)

HITMAN'S WIFE'S BODYGUARD

Ohjaus: Patrick Hughes

Pääosissa: Ryan Reynolds, Salma Hayek, Samuel L. Jackson, Antonio Banderas, Frank Grillo, Tom Hopper, Kristofer Kamiyasu, Caroline Goodall, Alice McMillan, Rebecca Front ja Morgan Freeman

Genre: toiminta, komedia

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 16

Ryan Reynoldsin ja Samuel L. Jacksonin tähdittämä toimintakomedia The Hitman's Bodyguard (2017) oli menestys, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2019 ja elokuvan oli tarkoitus ilmestyä elokuussa 2020, mutta koronaviruspandemian takia julkaisua jouduttiin siirtämään. Nyt Hitman's Wife's Bodyguard saapuu Suomenkin elokuvateattereihin ja itse odotin sitä ihan positiivisin mielin. The Hitman's Bodyguard oli heikkouksineenkin viihdyttävä raina, joten ajattelin katsovani sujuvasti jatkoa - etenkin kun se on näin hilpeästi nimetty. Kävinkin katsomassa Hitman's Wife's Bodyguardin sen lehdistönäytöksessä noin puolitoista viikkoa ennen ensi-iltaa.

Henkivartijan virasta erotettu Michael Bryce yrittää pitää sapattivapaata lievittääkseen stressitasojaan, mutta päätyy pian uuteen tehtävään, kun palkkamurhaaja Darius Kincaidin vaimo Sonia tarvitsee Brycen apua pelastaakseen miehensä mafialta.

Ryan Reynolds ja Samuel L. Jackson palaavat rooleihinsa henkivartija Michael Bryceksi ja palkkamurhaaja Darius Kincaidiksi, minkä lisäksi Salma Hayek nostetaan viime leffaa huomattavasti isompaan rooliin Dariuksen vaimonsa Soniana. The Hitman's Bodyguard ei ollut kovin ihmeellinen tekele, mutta Reynoldsin ja Jacksonin iskevä kemia piti sen viihdearvoa yllä alusta loppuun. Heidän näkeminen yhdessä oli isoin syy, miksi halusin nähdä leffalle jatkoa, mutta nyt kun olen nähnyt Hitman's Wife's Bodyguardin, voin vain todeta, että jatko-osa olisi pitänyt jättää tekemättä. Vaikka Reynoldsin ja Jacksonin hahmojen välinen sananvaihto ja kettuilu tarjoaa muutamat hilpeät heitot, viime filmin yhteys on kadonnut lähes täysin. Outoa on, että sen lisäksi, etteivät hahmot toimi kummoisesti yhdessä, eivät he toimi lähes lainkaan omillaan. Jacksonin voimakas asenne jaksaa vielä hymyilyttää, mutta Reynolds tekee kenties yhden kehnoimmista roolisuorituksistaan. Yleensä hauskan Reynoldsin silmistä puuttuu täysin halu tehdä tätä leffaa ja hän kulkeekin läpi filmin aika tylsällä vaihteella. Harmillisesti isompaan osaan nostettu Hayek ei myöskään vakuuta, sillä hänen tehtäväksi jää lähinnä olla paljastavissa asuissa ja huutaa ärsyttävästi liki kaikki repliikkinsä.

     Heidän lisäksi elokuvassa nähdään myös mm. Antonio Banderas Aristotle-pahiksena, jolla on omat katalat hällä-väliä-suunnitelmansa, Frank Grillo Interpol-agentti O'Neillina, Caroline Goodall tämän pomona, Alice McMillan O'Neillin assistenttina, sekä Morgan Freeman henkivartijoista parhaana. Banderas häijyilee passelisti roiston roolissa, mutta hänen hahmonsa on tylsä ja motiivit olemattomat. Grillo sopii agentiksi ja Goodallissa on arvokkuutta Interpolin johtohahmoksi, mutta McMillan jää nopeasti unohduksiin. Freeman on toki aina mainio, vaikka toimintakohtauksissa on naurettavan selvää, ettei yli 80-vuotias Freeman tee omia stunttejaan.

Jos Hitman's Wife's Bodyguardia pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi se "äänekäs". Jatkuvasti huutava Salma Hayek on vain yksi osa sitä loputtomalta tuntuvaa meteliä, mitä leffa pitää sisällään. Hiljaista hetkeä ei elokuvasta löydy, sillä silloinkin kun hahmot eivät ammuskele toisiaan kauheassa pauhussa, he vain riitelevät kovaan ääneen siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ja jossain kohtaa aloin kokea sen väsyttäväksi ja olisin halunnut pistää elokuvan pauselle. Harmillisesti olin elokuvateatterissa, eikä sellainen ollut mahdollista. Jos katsoisin filmiä ensi kertaa vuokralta tai suoratoistopalvelusta, tuskin olisin saanut sitä katsottua yhdeltä istumalta kokonaan, vaikka kestoa on vain hieman yli puolitoista tuntia. Ruudulla tapahtuu koko ajan jonkinlaista mekastusta, mutta hyvin nopeasti hoksasin, ettei millään ollut väliä. Pääkolmikko palkkamurhaaja, hänen vaimonsa ja hänen henkivartijansa käyvät hermoille ja jossain kohtaa jopa toivoin pahisten onnistuvan pistämään heidät hengiltä, sillä sentään Banderas ei alkanut ärsyttämään.

Kyseessä on toimintakomedia, joka aika lailla epäonnistuu molemmissa lajityypeissään. Sen toiminta on innotonta ja verisyyttä lukuunottamatta mitäänsanomatonta koheltamista. Asiaa ei auta taistelukohtausten hektinen toteutus, mikä saa monet siisteiksi tarkoitetut hetket näyttämään amatöörimäisiltä. Taistelut jaksavat viihdyttää todella harvoin ja silloinkin lähinnä kökköytensä vuoksi. Vielä toimintaa kehnompaa on elokuvan komediaosasto. Huumori on yllättävänkin väsynyttä, mitä ei auta esimerkiksi Reynoldsin tylsistynyt tapa tarjota repliikkinsä. Kenties hänkin oli pettynyt kirjoitettuun materiaaliin. Muutamat aidosti hauskat jutut ovat päässeet livahtamaan mukaan ja pari kertaa hörähdin kunnolla, mutta valtaosa vitseistä lentää kirkkaasti maalitaulun ohi. 

Ensimmäisen elokuvan tavoin Hitman's Wife's Bodyguardin ohjauksesta vastaa Patrick Hughes, joka on kadottanut paljon edellisen osan veikeydestä. Hughes ei saa pidettyä pakettia kasassa, mitä ei auta yhtään Tom O'Connorin, Brandon Murphyn ja Phillip Murphyn hätiköiden rustattu käsikirjoitus. Kolmikon teksti on läpikotaisin töksähtelevää ja vain parissa kohtaa heidän aivoriihensä osuu lähelle napakymppiä. Filmin tekninenkään toteutus ei vakuuta. Kuvaus on hätäistä ja heiluvaa, erityisesti toimintakohtauksissa, mitä ei auta silppuavan äkkipikainen leikkaustyyli. Leikkauksessa on yritetty pitämään yllä ylienergistä adrenaliiniryöppyä, mikä alkaa vähitellen käydä katsojan voimille. Sentään lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat mainiot ja yksi leffan paremmista vitseistä on, kuinka Bryce on ainoana jatkuvasti veren peitossa. Äänimaailma on tosiaan vielä pahempaa sekamelskaa kuin leikkaus. Atli Örvanssonin säveltämät musiikit jäävät täysin lukuisten artistien kappaleiden jalkoihin, jotka jumputtavat läpi leffan.

Yhteenveto: Hitman's Wife's Bodyguard on harmillisen heikko toimintakomedia, jonka toiminta on sekavaa koheltamista ja komedia todella laiskaa läpänheittoa. Sentään pari hauskaa vitsiä on eksynyt mukaan, mutta muuten huumoriosasto saa pyörittelemään silmiä. Lähinnä filmi onnistuu huvittamaan kökköydellään. Erikoistehosteet ovat jo nyt aikansa eläneet ja Morgan Freemanin stuntmies on naurettavan selkeä. Ryan Reynoldsin ja Samuel L. Jacksonin väliltä ei valitettavasti enää löydy samaa kemiaa ensimmäisestä elokuvasta. Jacksonin tympeä asenne ilahduttaa, mutta Reynolds vaikuttaisi vain haluavan pois koko tuotannosta. Salma Hayekin hommaksi jää lähinnä huutaa koko ajan yhä vain ärsyttävämmin. Huutaminen on vain yksi osa jatkuvaa meteliä, mikä tekee Hitman's Wife's Bodyguardin katselusta turhauttavaa ja uuvuttavaa. Jos olisin katsonut sitä kotona suoratoistosta, olisin luultavasti katsonut sen parissa osassa. Toivon, että tämä jää näiden palkkatappajan, vaimon ja henkivartijan viimeiseksi seikkailuksi.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.7.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Hitman's Wife's Bodyguard, 2021, Millennium Media, Summit Entertainment, Campbell Gropman Films, Above the Line Set Assistance & Security

Arvostelu: The Hitman's Bodyguard (2017)

THE HITMAN'S BODYGUARD (2017)

Ohjaus: Patrick Hughes
Pääosissa: Ryan Reynolds, Samuel L. Jackson, Elodie Yung, Salma Hayek ja Gary Oldman
Genre: toiminta, komedia
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 16

Kuulin The Hitman's Bodyguardista ensimmäisen kerran, kun näin yllä olevan, The Bodyguard -leffaa (1992) parodioivan julisteen muutama kuukausi sitten. Ajattelin, että Samuel L. Jacksonin ja Ryan Reynoldsin tähdittämä toimintakomedia kuulostaa todella mainiolta. En kuitenkaan erityisemmin alkanut odottamaan elokuvan ilmestymistä, kunnes näin sen trailerin ennen kuin kävin katsomassa Dunkirkin (2017) toisen kerran. Leffa vaikutti erittäin hauskalta ja toiveikkaana odotin sen näkemistä. Toivoin jopa, että kyseessä olisi yksi vuoden hauskimmista komedioista. Jopa hyvä komedialeffa riittäisi minulle, sillä tämän vuoden komediatarjonta ei ole ollut kovin kummoista... köh Rough Night (2017), köh The House (2017)!

Tärkeitä henkilöitä kuljettava Michael Bryce saa tehtäväksi viedä vaarallisen palkkatappaja Darius Kincaid Hollantiin, todistamaan oikeudessa valkovenäläistä diktaattorihallitsijaa vastaan.

Pääosassa Michael Brycenä nähdään Deadpoolin (2016) nimikkoroolista tunnettu Ryan Reynolds, joka on aika lailla samanlainen tässä leffassa kuin millainen hän on monissa muissakin komedioissa. Sen lisäksi että hän puhuu paljon, Reynoldsilta löytyy lähes joka filmissä tietynlainen asenne, aivan kuin hän haluaisi jokaisen roolinsa olevan Deadpool. Hän kuitenkin onnistuu tarpeeksi hyvin ja osoittaa jälleen toimivansa päänäyttelijänä. Michael tosiaan kuljettaa tärkeitä asiakkaita hyvistä hinnoista eri paikkoihin ja hänestä on tullut erinomainen työssään. Hänen alallaan ei kuitenkaan mene erityisen hyvin, mikä masentaa häntä ja vie innokkuuden hommasta. Hahmo ei ole mitä mielenkiintoisin, eikä filmi saa kertaakaan erityisemmin välittämään siitä, että Michaelilla menee huonosti, mutta Reynoldsin ansiosta katsoja saa aikaiseksi jonkinlaisen tunnesiteen hahmoon.
     Jos Reynolds vetää tuttuja maneereitaan, niin saman tekee myös Samuel L. Jackson, joka on ihan samanlainen kova (mutta huumorintajuinen) kiroileva äijä, mitä hän esittää melkein aina. Jackson näyttelee tässä tietysti palkkatappaja Darius Kincaidia, mutta eipä roolilla väliä, sillä Jackson on tehnyt itsestään sellaisen hahmon vuosien aikana, ettei katsojana koskaan ajattele henkilön olevan Darius, vaan kaiken aikaa katsoja näkee ruudulla Samuel L. Jacksonin - varsinkin kun hän pääsee useaan otteeseen lausumaan tavaramerkkinsä "motherfucker". Elokuvassa jopa vitsaillaan sitä, että Darius kulutti sanan loppuun, minkä Jackson on tosiaan tehnyt näytellessään Quentin Tarantinon elokuvissa. Eipä siinä, Reynoldsin tavoin myös Jackson sopii osaansa ja kaksikkoa katsoo mielellään, sillä heidän vihakaveruussuhteensa on niin hauskasti luotu.
     Mitä olisivatkaan toiminnalliset miekkoset ilman heidän naikkosiaan? Michael on yhä ihastunut ex-tyttöystäväänsä, Interpol-agentti Rousseliin (Elodie Yung), kun taas Dariuksen vaimo Sonia (Salma Hayek) lusii vankilassa miehensä takia. Agentti Roussel ei ole kovin mielenkiintoinen hahmo. On kyllä kiva nähdä myös nainen toiminnassa, mutta hän pääsee siihen puuhaan niin vähän, että jää hieman harmittamaan. Soniasta taas ei oikein osaa sanoa, onko kyseessä ärsyttävä vai mahtava hahmo. Hän nimittäin osoittaa mieltänsä kaiken aikaa ja haukkuu vartijoita, mikä käy hieman rasittavaksi, mutta hän on usein myös todella hauska. Kyllä hän kuitenkin päätyy mahtavan puolelle, sillä Soniaa haluaisi nähdä leffassa enemmän, etenkin erään baarikohtauksen jälkeen.
     Elokuvassa nähdään myös mahtava Gary Oldman, joka esittää Valko-Venäjän diktaattoria, Vladislav Dukhovichia. Oldman on tunnettu siitä, että hän näyttelee usein pahista, joten hänet voi helposti kuvitella esittämässä julmaa hallitsijaa. Valitettavasti Oldmania nähdään todella vähän elokuvan aikana, jolloin voi usein ihmetellä, miksi niin kovan luokan näyttelijä täytyi saada mukaan? Miksei rooliin vain palkattu joku oikea valkovenäläinen tai venäläinen? Tai joku ruotsalainen tai suomalainen, kuten Mission: Impossible - Ghost Protocolissa (2011) tehtiin. Olisi Samuli Edelmann varmaan ihan mielellään tullut mukaan tähänkin.

The Hitman's Bodyguard alkaa oivallisen hilpeästi ja näyttää, että tiedossa tulee olemaan jotain erilaista ja hauskaa. Elokuva sisältääkin hauskoja hetkiä, jotka lähinnä syntyvät Ryan Reynoldsin ja Samuel L. Jacksonin yhteisistä kohtauksista, kun kaksikko huutaa toisilleen, ihan sama ajelevatko he rauhassa jonnekin, vai ovatko vihollisten tulituksen kohteena. Myös Sonia tosiaan naurattaa, minkä tekee myös hänen sellitoverinsa. Mukana on julmia ja yllättäviä juttuja, jotka saavat hekottelemaan ääneen, minkä lisäksi leffa sisältää kiehtovia ja koomisia tyyliratkaisuja, jotka poikkeavat normaaleista elokuvista. Yhtäkkiä nähdään erikoinen takaumakohtaus ja jossain kohtaa hypitään katoilta niin, että katsoja voi oikein tuntea kivun, muttei voi olla nauramatta sille, että leffa osoittaa olevansa munakas. Verta lentää ja paljon kiroillaan, joten koko perheen pätkäksi tätä ei onneksi olla suunniteltu.

Valitettavasti nämä asiat ympäröivä kokonaisuus ei oikein toimi. Koko juoni Valko-Venäjän julmasta perheitä murhaavasta diktaattorista tuntuu liian rankalta muuten viihdyttävän kevyeen kokonaisuuteen. Oikeussalikohtaukset ja hetket, joissa Dukhovich uhoilee, mitä tekee vapautuessaan, ovat jopa tylsiä ja työntävät katsojaa pois hilpeästä tunnelmasta. The Hitman's Bodyguardin hienot - vaikkakin todella hölmöt - kohdat menevät täysin hukkaan, kun elokuva muuttuu tavalliseksi tusinatoimintapätkäksi. Harmillisesti edes toiminta ei ole kovin kummoista ja loppupään suurempi taistelu on jokseenkin jopa pitkästyttävä (jos erästä kaksintaistelua Michaelia vastaan ei lasketa mukaan). Vaikka pääkaksikko toimiikin yhdessä, eivät heidän omat tekonsa, tunteensa ja halunsa liikuta katsojaa, jolloin lopputekstien alkaessa rullata, leffasta jää aika ontto olo. Poistuessani teatterista olin pettynyt, vaikken edes odottanut mitään kovin erityistä. Minua harmitti myös, että olin nähnyt trailerin, sillä sinnehän ne parhaat palat elokuvasta olivat päätyneet.

Tuntuu siltä kuin ohjaaja Patrick Hughesilla olisi ollut mainio visio, jota hän on päässyt välillä toteuttamaan, mutta yhtiö on halunnut The Hitman's Bodyguardista massatoimintaleffan, jotta se iskee varmasti mahdollisimman laajaan yleisöön. Mutta koska toimiva visio ja tusinatoiminta eivät kohtaa leffassa lähes kertaakaan osuvasti, ei lopputulos iske välttämättä kovinkaan moneen. Elokuva on onneksi kuvattu ihan hyvin, vaikka toimintakohdissa kuva heiluukin välillä liikaa, minkä lisäksi leikkaus on toiminnan aikana liian nopeatempoista. Ne ovat kuitenkin toteutettu upeasti, jos vertaa visuaalisiin efekteihin, jotka ovat yllättävän surkeat. Varsinkin räjähdykset näyttävät naurettavan digitaalisilta, minkä lisäksi muutamassa kohtaa huomaa selkeästi, että homma on kuvattu studiossa taustakangasta vasten. Luulisi, että tällaisella toimintafilmillä olisi tarpeeksi budjettia vakuuttavampiin efekteihin, varsinkin kun eletään vuotta 2017. Toisaalta voi olla, että kaikki budjetti meni Reynoldsiin, Jacksoniin ja Oldmaniin. Tai noh, budjetti loppui Oldmanin kohdalla kesken, minkä takia hän esiintyy vain muutaman minuutin leffassa. Valaistuskin on paikoitellen kehnoa. Sisäkohtauksissa ulkoa tuleva valo on sumennettu ärsyttävästi, jolloin valot luovat oudon "taivaallisen" ilmeen perinteikkäälle toimintafilmille. Äänitehosteet sentään toimivat, mutta säveltäjä Atli Örvarssonin musiikit eivät tarjoa mitään erityistä, vaikka toimivatkin taustalla ihan tarpeeksi kivasti.

Yhteenveto: The Hitman's Bodyguard tarjoaa muutamat naurut ja oivallisesti tehdyt kohtaukset, mutta kokonaisuus jää kuitenkin unohdettavaksi toimintahömpäksi. Ryan Reynolds ja Samuel L. Jackson toimivat pääosissa, vaikka näyttelevätkin samalla lailla kuin monissa muissakin leffoissa. Salma Hayek on myös mainio, mutta Gary Oldman on todella pahasti alikäytetty. Taustalla kulkeva tarina ei ole erityisen kiinnostava, eikä elokuva saa katsojaa kiinnostumaan koko oikeudenkäynnistä. Tietokoneräjähdykset ovat todella huonosti tehtyjä, minkä lisäksi taustakankaan käytön huomaa usein ja valaistus on välillä aika kehnoa. Ohjaaja Patrick Hughesilla on varmaan ollut tyylikäs visio, joka pääsee paikoitellen esille, mutta jostain syystä (kenties studion pakottamana) lopputulos on kuitenkin tusinatavaraa, jonka katsoo kerran, mutta jonka takia ei tarvitse lähteä teatteriin asti. The Hitman's Bodyguard ei onneksi ole yhtään lastenleffa, joten kiroilua ja verta kaipaavat voivat olla tyytyväisiä. Lopputekstien lopussa nähdään vielä lyhyt pätkä leffan kuvauksista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.7.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.flickeringmyth.com
The Hitman's Bodyguard, 2017, Campbell Grobman Films, Cristal Pictures, East Light Media, Millenium Films, Nu Boyana Film Studios, Skydance Media, TDMP