BLACK MIRROR - KAUSI 7
Luoja: Charlie Brooker
Pääosissa: Chris O'Dowd, Rashida Jones, Tracee Ellis Ross, Siena Kelly, Rosy McEwen, Michael Workeye, Hannah Griffiths, Issa Rae, Emma Corrin, Harriet Walter, Awkwafina, Peter Capaldi, Lewis Gribben, James Nelson-Joyce, Will Poulter, Asim Chaudhry, Paul Giamatti, Patsy Ferran, Declan Mason, Hazel Monaghan, Cristin Milioti, Jimmi Simpson, Billy Magnussen, Osy Ikhile, Milanda Brooks, Paul G. Raymond ja Jesse Plemons
Genre: scifi, draama, jännitys, toiminta
Jaksomäärä: 6
Jakson kesto: 46 minuuttia - 1 tunti 30 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 7 minuuttia
Ikäraja: 16
Charlie Brookerin luoma scifiantologiasarja Black Mirror nousi suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa loppuvuodesta 2011. Toinen kausikin oli suosittu, mutta sarjaa esittänyt Channel 4 koki sarjan liian kalliiksi ja myi sen Netflixille. Netflixissä sarjan suosio räjähti ja kolmas, neljäs, viides ja kuudes kausi, sekä interaktiivinen Bandersnatch-elokuva (2018) keräsivät niin kehuja kuin korkeat katsojaluvut, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kuvaukset käynnistyivät vuonna 2024 ja nyt Black Mirrorin seitsemäs tuotantokausi on ilmestynyt Netflixiin. Itse olen pääasiassa pitänyt sarjasta paljon, vaikka sekaan on mahtunut joitakin heikompia jaksoja. Odotinkin uuden kauden näkemistä innolla ja pian sen ilmestyttyä katsoin Brookerin kehittelemät uudet tieteistarinat.
Black Mirror pitää edelleen yllä antologiakerrontaansa, jokaisen jakson kertoessa omaa tarinaansa. Tai no, ainakin melkein jokaisen, mutta palataan siihen myöhemmin. Seitsemäs jakso lähtee liikkeelle jaksolla nimeltä Common People, jossa Chris O'Dowdin ja Rashida Jonesin näyttelemä pariskunta Mike ja Amanda saavat ikäviä uutisia, kun Amandalla todetaan aivokasvain. Apu tulee kuitenkin yllättävältä taholta, uudelta yritykseltä nimeltä Rivermind, jonka kehittelemän teknologian avulla Amandan aivoista turmeltunut osa korvataan heidän tuotoksellaan. Pariskunta tarttuu tarjoukseen, tajuamatta, mitä koukkuja diiliin kuuluu. Common People on heti todella vahva aloitus kaudelle, sisältäen juuri niitä juttuja, mistä eniten Black Mirrorissa tykkään. Se ottaa jotain toisaalta tuttua ja arkista, vääntäen sitä uuteen tarkoitukseen ja näyttää, kuinka kieroa koko homma on. Tässä tapauksessa Rivermindin hoito toimii kuin suoratoistopalvelun kuukausimaksutilaus, mihin kuuluu tietty eri hintatasoja, joista pohjimmaisessa joutuu kärsimään läpi mainoksia. Viime kauden Joan is Awfulin jälkeen Common People on jo toinen Netflixiä itseään piikittelevä jakso, mikä pistää kyllä pohtimaan, että katsotaanko yrityksellä ihan oikeasti näitä jaksoja ennen julkaisua, vai löytyykö johdosta itseironista asennetta? Jakso on samaan aikaan tapahtumiltaan niin hirvittävä kuin kierolla tavalla jopa todella hauskakin. O'Dowd ja Jones ovat hyvässä vedossa pariskuntana ja mainitsemisen arvoinen on myös Rivermindia edustavaa Gaynoria näyttelevä Tracee Ellis Ross.
Toinen jakso Bête Noire kertoo suklaita kehittelevässä firmassa työskentelevästä Mariasta (Siena Kelly), jonka elämä alkaa muuttua koko ajan oudommaksi, kun Marian entinen luokkatoveri Verity (Rosy McEven) saa työpaikan samasta yrityksestä. Jakso leikittelee hauskasti Mandela-efektin kanssa, missä ihmiset muistavat satavarmana jonkin asian, mutta väärin - kuten miten Darth Vaderin ikoninen repliikki menee Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaiskussa (Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back - 1980) tai onko Monopoly-pelin maskottiukolla monokkeli vai ei? Marian elämä tuntuu vääristyvän Mandela-efektin tavoin yhä vain voimakkaammin ja katsojallekin on tehty hauska jäynä Barnie's-hatun muodossa. Vai onko se sittenkin Bernie's? Nähtävästi hattu on eri, riippuen missä maassa jaksoa katsoo. Jakson idea on vekkuli ja se lähtee loppua kohti todella villeille kierroksille - ehkä jopa turhankin villeille. Kelly on mainio Mariana, joka alkaa menettämään järkeään ympärillään tapahtuvien muutosten takia.
Kolmas jakso Hotel Reverie on oiva näpäytys Hollywoodissa vallitsevaa uudelleenfilmatisointivimmaa kohtaan. Siinä näyttelijä Brandy Friday (Issa Rae) saa roolin uudessa versiossa fiktiivisestä 1940-luvun hittielokuvasta Hotel Reverie. Elokuva toteutetaan täysin uudenlaisella teknologialla, missä Brandy siirretään alkuperäiselokuvaan vanhan miestähden tilalle. Jokin prosessissa kuitenkin menee vikaan ja Brandy huomaa jääneensä jumiin elokuvan naispäähenkilö Claran (Emma Corrin) kanssa. Jakso on mainio, jo 1940-luvun elokuvaestetiikka taitavasti matkivan teknisen toteutuksensa ansiosta. Raen ja Corrinin väliltä myös löytyy hyvää kemiaa.
Neljäs jakso Plaything vie katsojan tulevaisuuteen, vuoteen 2034. Doctor Who -sarjan (1963-) ex-tähti Peter Capaldi näyttelee Cameron Walkeria, joka pidätetään ryöstöstä ja murhasta. Poliisikuulusteluissa käydään läpi Cameronin elämää ja mikä johti tähän tekoon. Jakso pohtii kiinnostavasti pelaajan ja pelihahmon sidettä, silloin kun on nimenomaan pelaajan vastuulla pitää hahmoa aktiivisesti hengissä, kuten vaikkapa hittipelisarjassa The Sims (2000-2014). Kiinnostavasta pohdinnastaan huolimatta Plaything jää jaksona hitusen vaisuksi - vaikka siitä löytyy myös yllättävät linkit yhteen aiempaan Black Mirror -tarinaan. Capaldi on tuttuun tapaansa hyvä, mutta suuri osa jaksosta seurataan nuorempaa Cameronia, jota esittää tuntemattomampi Lewis Gribben.
Viidennessä jaksossa, Eulogyssä Paul Giamattin näyttelemä Phillip saa puhelun, jossa kerrotaan, että hänen opiskeluvuosiensa tyttöystävä on kuollut. Menehtyneen naisen omaiset pyytävät Phillipiä hyödyntämään uudenlaista teknologiaa, jolla he saisivat luotua hautajaisiin muistelman. Teknologian avulla Phillip pääsee vanhojen valokuvien kautta elämään nuoruusvuosiaan ex-tyttöystävänsä kanssa uusiksi, käyden läpi sitä, mikä ajoi heidät lopulta erilleen. Eulogy on intiimimpi tieteistarina, mikä jättää katsojan herkistyneeseen tilaan, pitkälti Giamattille ominaisesti väkevän roolityön ansiosta.
Plaything ei jää kauden ainoaksi jaksoksi, jossa on siteitä johonkin aiempaan jaksoon, vaan kauden huipentaa jatko-osa neloskauden avausjaksolle USS Callister. Jo jakson julkaisun jälkeen sarjan luoja Charlie Brooker vihjaili mahdollisesta jatkosta ja hetken jopa näytti siltä, että USS Callisterin ympärille rakentuisi kokonaan oma sarjansa. Hollywoodin lakot vuonna 2023 kuitenkin torppasivat nämä ideat ja valmiiksi saadut suunnitelmat työstettiin uusiksi yhtä pitkää jaksoa varten. Lopputuloksena on USS Callister: Into Infinity, joka jatkaa tarinaa jokin aika siitä, mihin USS Callisterissa jäätiin. Nanetten (Cristin Milioti), Karlin (Billy Magnussen), Naten (Osy Ikhile), Elenan (Milanda Brooks) ja Kabirin (Paul G. Raymond) virtuaalikloonit ovat päätyneet keskelle Infinity-simulaatiopeliä, missä he taistelevat pelaajien avatareja vastaan. Mutta siinä, missä pelaajat voivat kuollessaan vain palata takaisin peliin, jos nämä kloonit kuolevat, he kuolevat lopullisesti.
En aluksi ollut pahemmin innoissani siitä, että Black Mirror oli rikkomassa antologiatoteutustaan tarjoamalla jatko-osan, mutta olihan se pakko lopulta myöntää, että USS Callister: Into Infinity on pirun hyvä scifiseikkailu, joka pistää monet Hollywoodin suurelokuvistakin nurkkaan häpeämään. Jaksossa on todellista jännitettä, sekä seikkailun tuntua, unohtamatta tietenkään yhteiskuntakritiikkiä ja muutenkin syvempää sanomaa. Näyttelijät ovat väkevässä vedossa - etenkin Milioti, joka on suorastaan liekeissä nyt tämän ja The Penguin -sarjan (2024) myötä. Jakso on jopa tehosteiltaan pääasiassa vakuuttava, etenkin loppupään vauhdikkaiden avaruusalustaisteluiden aikana.
Kokonaisuutena Black Mirrorin seitsemäs kausi jää hitusen epätasaiseksi paketiksi, mutta silti plussan puolelle Common Peoplen tarjoaman mahtavan avauksen ja USS Callister: Into Infinityn tuoman loistavan lopetuksen myötä. Bête Noire ja Plaything edustavat kauden heikompaa päätyä, vaikka eivät nekään jaksot suoranaisesti huonoja ole. Jaksot ovat ailahtelevasta tasostaan huolimatta kaikki onnistuneen erilaisia toisistaan ja scifistä tykkäävälle tämäkin kausi näyttää, kuinka monipuolinen lajityyppi osaakaan olla. Netflix ei ole vielä näyttänyt vihreää valoa sarjan jatkolle, mutta eiköhän Charlie Brooker ole jo suunnittelemassa uusia tieteistarinoita kahdeksannelle kaudelle. Eipä siinä, jos mukaan mahtuu edes pari niin hyvää jaksoa kuin tämä kausi parhaimmillaan tarjosi, niin antaa palaa vaan!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.5.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Black Mirror, Iso-Britannia, 2011-, Zeppotron, Channel 4 Television Corporation, Babieka, Banijay Entertainment, Broke and Bones, Gran Babieka, House Of Tomorrow
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti