Off Campus, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

OFF CAMPUS - KAUSI 1

Luoja: Louisa Levy

Näyttelijät: Ella Bright, Belmont Cameli, Mika Abdalla, Josh Heuston, Stephen Thomas Kalyn, Jalen Thomas Brooks, Antonio Cipriano, Steve Howey, Julia Sarah Stone, Brandon Scott, Miles Gutierrez-Riley, Chad Willett, Khobe Clarke, Riley Davis, Jennifer Spence ja Charlie Evan

Genre: romantiikka, draama

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 47 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia

Ikäraja: 18

Off Campus perustuu Elle Kennedyn Off-Campus -kirjasarjaan, jota on julkaistu vuodesta 2015 lähtien. Syksyllä 2024 Amazon Prime Video ilmoitti työstävänsä kirjojen pohjalta televisiosarjasovituksen. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2025 ja nyt Off Campusin ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu Prime Videossa. Itselleni Kennedyn kirjat eivät olleet entuudestaan tuttuja ja olin hieman skeptinen sarjaa kohtaan, kun Amazon ryhtyi mainostamaan sitä. Päätin kuitenkin antaa Off Campusille mahdollisuuden ja katsoinkin lopulta ensimmäisen kauden läpi parissa päivässä.

Musiikkia opiskeleva Hannah ja jääkiekkoilija Garrett tekevät diilin: Hannah auttaa Garrettia koulussa ja Garrett auttaa Hannahia herättämään ihastuksensa Justinin huomion. Asiat kuitenkin mutkistuvat, kun Hannahin ja Garrettin välille alkaa muodostua romanttisia tunteita.

Ella Bright näyttelee Hannah Wellsiä, joka on tullut Briarin yliopistoon opiskelemaan musiikkia. Tyttö ei kuitenkaan tule mistään rikkaasta perheestä ja hänen opiskelujaan häiritsee parinkin työpaikan setviminen aikatauluun. Hannah työskentelee baarissa, missä hän on ihastunut usein bändinsä kanssa esiintyvään Justin Kohliin (Josh Heuston), sekä jääkiekkoareenan siivoojana, missä hän törmää yhteen pelaajista, Briar Hawks -joukkueen kapteeniin Garrett Grahamiin (Belmont Cameli). Garrett on ässä pelaajana, mutta koulussa hän pärjää vain jotenkuten. Kun hänelle selviää Hannahin ihastus Justiniin, Garrett ehdottaa diiliä, jossa Hannah auttaa Garrettia koulun kanssa ja vastapalveluksena Garrett auttaa Hannahia herättämään Justinin kiinnostuksen mustasukkaisuuden kautta, esittämällä Hannahin poikaystävää. Hannah, Garrett ja Justin tuntuvat aluksi turhankin tavanomaisilta teinikolmiodraaman hahmoilta, mutta heistä onneksi löytyy lisää syvyyttä jaksojen edetessä. Bright, Heuston ja Cameli istuvat kaikki mainiosti rooleihinsa ja näyttelijöiden väliltä löytyy hyvää kemiaa.

     Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa Hannahin paras ystävä ja kämppis Allie (Mika Abdalla) ja tämän poikaystävä Sean (Riley Davis), Hannahin toinen ystävä Dexter (Miles Gutierrez-Riley), sekä muut Briar Hawksin pelaajat, naistenmies Dean (Stephen Thomas Kalyn), sympaattinen Tucker (Jalen Thomas Brooks) ja perheongelmia setvivä Logan (Antonio Cipriano), sekä tämän sisarus, koulun juorublogia pyörittävä Jules (Julia Sarah Stone). Sivunäyttelijätkin ovat vähintään kelvollisia osissaan ja jääkiekkoilijoiden dynamiikka toimii mainiosti, aivan kuin he olisivat olleet tosielämässäkin parhaita kaveruksia jo vuosia.

En todellakaan odottanut Off Campusilta paljoa. Viime vuosina inhokkileffojani ovat olleet Afterit (2019-2023) ja muut vastaavat toksisista teiniromansseista kertovat hömpät ja etukäteen jännitin, mitä jos tämä sarja olisi sitä samaa kamaa. Ja vaikka sarja kieltämättä sisältää niitä kaikista tutuimpia genrekliseitä ja sen tarina ei juuri yllätyksiä tarjoa käänteillään, on minun myönnettävä, että viihdyin yllättävän hyvin Off Campusin parissa - niinkin hyvin, että katsoin tosiaan koko kahdeksan jakson ykköskauden kahdessa päivässä. Vaikka oli helppo arvata, mihin suuntaan kertomus oli etenemässä, jämähdin silti tuijottamaan menoa, kiinnostuneena näkemään mitä hahmoille tapahtuu.

Off Campus onnistuu olemaan kivan romanttinen, vaikka se on myös hitusen imelä. Sarja on sopivasti hauska, mutta se tasapainottaa kepeää höttöä aika vakavillakin aiheilla perheväkivallasta seksuaalisiin traumoihin. Mitä enemmän näiden hahmojen kanssa viettää aikaa, sitä enemmän heihin tykästyy ja kun se odotettava jossittelu alkaa, että haluaako Hannah sittenkin Garrettin vai edelleen Justinin, on koukuttavaa seurata tapahtumakaaren eskaloitumista. Toisinaan sarja lipsahtaa melodraaman puolelle, mutta sitten taas toisaalta tuossa iässä nämä ihmissuhdejutut tuntuivatkin näin hurjan isoilta. Sarja myös sopivasti tanssahtelee sen kanssa, että hahmot saattavat toisinaan tehdä toiselle ikävästi tai toimia itsekkäästi, mutta hommaa ei esitetä toksista käytöstä romantisoivana, vaan uskottavasti teinien yrityksenä kanavoida itsenäistymistään vaikeassa maailmassa, mihin usein kuuluu erilainen mokailu. En juuri odottanut Off Campusin näkemistä, mutta tunnustan nyt odottavani mielenkiinnolla, kuinka sarja tästä jatkuu jo työn alla olevan kakkoskauden myötä.

Tuotantokauden ohjaajat tekevät oivaa työtä tunnelman ja näyttelijöiden kanssa, samalla kun käsikirjoittajat sulauttavat kirjasarjan ensimmäisen ja kolmannen kirjan toisiinsa. Teknisestikin Off Campus toimii. Sarja on hyvin kuvattu ja oivallisesti leikattu kasaan. Lavasteet ovat mainiot, puvustus tyylikästä ja äänimaailmakin on osaavasti rakennettu. Keegan DeWittin säveltämistä musiikeista ei tosin jää juuri mitään mieleen, sarjan luottaessa paljon jo olemassa oleviin, eri artistien kappaleisiin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.5.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste ja kuvat / poster and still images of Off Campus season 1 www.press.amazonmgmstudios.com

Copyright material used under fair use for review and educational purposes.

Off Campus, Yhdysvallat, 2026-, Amazon MGM Studios, Temple Hill Entertainment, Billings Productions, Brightlight Pictures

Arvostelu: Blair Witch (2016)

BLAIR WITCH (2016)

Ohjaus: Adam Wingard
Pääosissa: James Allen McCune, Callie Hernandez, Brandon Scott, Corbin Reid, Wes Robinson ja Valorie Curry
Genre: kauhu, found footage
Kesto: 1 tunti 29 minuuttia
Ikäraja: 16

The Blair Witch Project (1999) on kehuttu kauhuelokuva, joka toi uusia tuulahduksia genreensä. Siitä alkoi mm. ärsyttävän "found footage" -kameratyöskentelyn laaja käyttö kauhuelokuvissa. Elokuvaa markkinoitiin aikoinaan erittäin hienosti, sillä monet uskoivat, että elokuvan tapahtumat olivat totta, kun he menivät katsomaan elokuvan. Näyttelijät esiintyivät omilla nimillään ja homma meni niin pitkälle, että päähenkilön perhe sai kuulla osanottoja, kun monet tosissaan luulivat, että elokuvan nuoret ovat kadonneet metsään. Loppujen lopuksi elokuva tosiaan nousi hyvään maineeseen, joten tietty sille täytyi tehdä jatkoa. Itse en ole nähnyt The Blair Witch Projectia, enkä sen jatko-osaa Book of Shadows: Blair Witch 2 (2000), joten en ajatellut meneväni katsomaan uutta Blair Witchia, kun kuulin, että sellainen oli tulossa. Toisin kävikin ja yhtäkkiä huomasin olevani elokuvateatterissa, odottamassa elokuvan alkua. Tämän kohdalla ihmiset sentään tiesivät, että kyseessä on vain elokuva. Nykyään ei samanlaisia tempauksia voida yhtä hyvin tehdä, kun kaiken maailman sosiaaliset mediat sun muut on keksitty.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa The Blair Witch Project!

James uskoo vihdoin tietävänsä, minne hänen siskonsa Heather katosi vuosia sitten ja lähtee viiden nuoren kanssa etsimään häntä Blairin metsästä. Ei kovin hyvä idea...

Elokuvan pääosassa on The Blair Witch Projectin päähenkilön pikkuveli James, jota esittää James Allen McCune. James on mystisesti päätynyt vasta yli kymmenen vuoden jälkeen tutkimaan kadonneen siskonsa tapausta internetin ihmeellisestä maailmasta ja uskoo samantien, että hänen siskonsa olisi yhä elossa, kun näkee lyhyen videopätkän YouTubessa. Välillä James on jopa oudonkin rohkea hahmo ja ainoa mihin katsojana hänestä saa kiinni, on hänen halunsa löytää Heather. Muuten hahmo on todella ontto, eikä McCunen suorituskaan ole kovin kummoinen. Tarpeeksi kivasti hän kuitenkin toimii roolissaan.
     Jamesin hyvä ystävä Lisa (Callie Hernandez) tekee jotain dokumenttiprojektia koskien Blairin tapausta, joten hän haluaa tietysti lähteä mukaan etsintäretkelle. Callien suoritus on selkeästi vahvempi, jolloin Lisa nousee elokuvan aikana paljon mielenkiintoisemmaksi hahmoksi. Hän myös saa yhä vain enemmän ruutuaikaa.
     Jostain kumman syystä eräjormailemaan lähtevät myös Jamesin ja Lisan kaverit Peter (Brandon Scott) ja Ashley (Corbin Reid). Peter oli alkupuolella suosikkini porukasta ja hän tuntuu toimivan jokseenkin juuri siten, miten normaalit ihmiset toimisivat kyseisissä tilanteissa. Ashley ei tunnu kuuluvan porukkaan mukaan ollenkaan ja on selkeästi liian kaupunki-ihminen, jotta viihtyisi patikointireissulla luonnon keskellä. Hahmo lähinnä valittaa ja hänen jalkansa haavoittuu jo elokuvan alkupuolella, eli kovin paljoa Ashley ei tee.
     Mukaan tulevat myös Lane (Wes Robinson) ja Talia (Valorie Curry), jotka löysivät Heatherin kuvaaman nauhan metsästä ja haluavat tutkia, onko noidan legenda totta. Hahmoilla ei ole täysin kiltit ajatukset mielessään, kun he lähtevät nelikon mukaan, mikä oli ihan kiva lisäys tarinaan. Lanen hahmo menee tosin valitettavasti jossain kohtaa pahasti yli ja hän alkaa lähinnä ärsyttämään.

Alussa nähdään lyhyt pätkä, joka on mitä luultavimmin otettu suoraan The Blair Witch Projectin lopusta. Heather juoksee paniikissa talon portaat ylös ja päätyy huoneeseen, johon joku yrittää tunkeutua. Tämän pätkän perusteella James päättää lähteä Blairin metsään ja hänen kaverinsa lähtevät mukaan, kuten myös Lane ja Talia. Alkupuoli on lähinnä höpötystä noidan legendasta ja kameroiden testailua. Säikyttelyjä joutuu odottamaan valitettavan kauan... niinkin kauan, että alkoi jopa haukotuttaa. Nuoret pyörivät hetken metsässä ja vihdoin kun teltat on pystytetty ja nukkumaan on käyty, alkaa tapahtua. Metsästä kuuluu outoja ääniä ja aamulla telttojen ylle on ilmestynyt mystisiä puu-ukkoja. Toisen päivän aikana tuli huokailtua pariin otteeseen ja teki mieli katsoa kelloa, sillä elokuvan mainokset olivat pelottavampia kuin kaksi kolmasosaa, mitä itse elokuvasta oli ehtinyt kulua. Sitten päästään toiseen yöhön ja siinä kohtaa alkaakin tapahtua kunnolla.

Jos elokuva olisi kokonaan samanlainen kuin viimeiset puoli tuntia, niin kyseessä olisi kauhuelokuvaksi jokseenkin timanttinen teos. Kun ensimmäinen tunti saa katsojan tylsistymään, niin loppu taas pitää katsojan naulittuna penkkiin, sillä tunnelma muuttuu kaiken aikaa uhkaavammaksi. Aiemmin elokuvan kauhu on pohjautunut koviin ääniin ja äkillisiin asioihin ruudulla, mutta lopussa tekijät ovat löytäneet paljon enemmän tarjottavaa. Klaustrofobiaa on hyödynnetty oivallisesti, yhden hahmon ryömiessä ahtaassa mutatunnelissa. Pimeys ahdistaa katsojaa ja kun päästään talon sisälle, niin sokkelomaiset käytävät alkavat inhottaa katsojaa, sillä ei enää tiedä, mitä kautta pääsisi ulos. Sydän hakkaa välillä tuntuvasti rinnassa ja useaan otteeseen pääsee säikähtämään oikein kunnolla. Heikoin asia lopussa on itse noidan paljastuminen. Todella kömpelösti tehty digiukko, joka päästelee outoja ääniä ja murisee, ei kovin paljoa säikäytä. Onneksi noita ei kuitenkaan kovin montaa kertaa esiinny ruudulla. Puolessa välissä elokuvaa äänet metsässä kuulostavat siltä kuin siellä liikkuisi jokin todella iso. Hetken aikaa jo mietin, että olisiko noita todellisuudessa jokin tolkuttoman kokoinen puu-ukko, joita telttojen ympärille ilmestyy. Loppuratkaisu on hieman ennalta-arvattava, mutta mikäs siinä, sillä se toimii.

Kuten alkuperäinen The Blair Witch Project, niin myös tämä on kuvattu "found footage" -meiningillä, mikä tarkoittaa sitä, että hahmot itse kuvaavat elokuvan. Joskus kikka toimii ja joskus taas miettii, että miksi hahmot edes haluavat kuvata kaiken? Tässä elokuvassa kikka välillä toimii, mutta eniten vain ihmettelee, miksi jokainen hahmo haluaa kuvata? Ihan kivasti ovat kamerat varmaan tuntuneet lompakoissa, sillä matkaan lähtee järjestelmäkameroiden lisäksi lennokkikamera, web-kamera, sekä korvaan kiinnitettävät pienet kamerat. Korviin kiinnitettävät antavat hahmojen käyttää käsiään vapaasti, jolloin katsoja ei vain ihmettele, miksei hahmo heitä kameraa jorpakkoon, kun pitää juosta? Muutamassa kohdassa hahmot katsovat suoraan kameraan, kun heidän olisi selkeästi tarkoitus katsoa vastanäyttelijäänsä silmiin, mikä itseäni häiritsi. Noh, ainakin kuvakulmia on useita, sillä jokainen tosiaan kuvaa jotain. Leikkauksia on paikoitellen liikaa, kun kaikki hahmot ovat samassa tilassa, mutta loppupuolella leikkaus on rauhallisempaa. Itseäni häiritsivät hieman liikaakin digikamerakuvaan nopeasti välähtävät vihreät palkit ja kuvan säröily, mikä toimisi paremmin, jos kyseessä olisi oikeasti filmille kuvattu juttu.

Elokuvan on ohjannut Adam Wingard, joka on ohjannut aiemmin mm. kauhuelokuvat You're Next (2011) ja V/H/S (2012), joten genre ei selkeästi ole uusi tuttavuus hänelle. Lopusta huomaa, että kyllä Wingard osaa, kun vain viittii, mutta on harmi, ettei alusta voi sanoa samaa. Elokuvan äänitehosteet on paikoitellen mietitty tarkkaan, mutta monet äänet kuulostavat lähinnä risujen katkeamisilta. Musiikkia ei ole paljoa käytetty. Alkupuolella on lyhyt kohtaus klubilla, jossa bilemusiikki pauhaa, mutta kohtaus on aika turha ja sen olisi voinut leikata kokonaan pois. Hieman ihmetyttää, että kun Blair Witchin budjetti on noin neljä miljoonaa ja yhdeksänsataa neljäkymmentätuhatta dollaria isompi kuin alkuperäisen elokuvan, niin mihin kaikki tuo raha on tuhlattu? Vai onko tällaistenkin elokuvien teko niin paljon kalliimpaa nykyään?

Yhteenveto: Blair Witch olisi paljon parempi, jos se olisi kokonaisuutena sellainen kuin elokuvan viimeiset puoli tuntia. Ne nimittäin jännittävät ja säikäyttävät, sekä välillä myös ällöttävät. Valitettavasti hahmot, eivätkä edes niiden näyttelijät erityisemmin vakuuta ja itse noita näyttää aika hölmöltä. Paikoitellen "found footage" -tyyli toimii ja välillä se vain ärsyttää. Kohdissa, joissa hahmot juoksevat, kamerat heiluvat niin paljon, että on vaikea saada kunnon käsitystä, mitä ruudulla edes tapahtuu. Tyylin olisi tarkoitus saada katsoja kokemaan olonsa niin kuin olisi mukana elokuvassa, mutta huonosti toteutettuna kikka työntää katsojan kauemmas. Jos alkuperäinen The Blair Witch Project toimi, niin käykää vilkaisemassa. Jos kaipaatte kauhua ja säikäyttelyjä elämäänne, niin katsokaa toki, mutta varoitan, ettei ensimmäiseen tuntiin oikeastaan tapahdu mitään. Tällaisenaan kyseessä on ihan kiva, mutta hieman heikomman puolelle kallistuva elokuva, jota ei välttämättä muista enää ensi vuonna. Toisaalta se herätti suuremman kiinnostuksen nähdä alkuperäinen elokuva, eli jotain se onnistui saavuttamaan. Kovin suurta tarvetta telttailemaan en koe tällä hetkellä. Olen niin kaupunki-ihminen, että olisin metsässä varmaan samanlainen valittaja kuin Ashley ja yhtä hyvä kasaamaan telttaa kuin Peter. Nettiäkään ei ole luultavasti saatavilla, niin mitä tekemistä siellä edes olisi...

Kirjoittanut: Joonatan, 20.9.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.reddit.com
Blair Witch, 2016, Lionsgate, Room 101, Snoot Entertainment, Vertigo Entertainment