The Boys, kausi 5 (2026) - sarja-arvostelu

THE BOYS - KAUSI 5

Luoja: Eric Kripke

Näyttelijät: Karl Urban, Jack Quaid, Antony Starr, Erin Moriarty, Tomer Capone, Laz Alonso, Karen Fukuhara, Chace Crawford, Colby Minifie, Susan Heyward, Valorie Curry, Jensen Ackles, Daveed Diggs, Nathan Mitchell, Cameron Crovetti, Ely Henry, Giancarlo Esposito, Jessie T. Usher, John Noble, Derek Johns, Maitreyi Ramakrishnan, Zach McGowan, Jaz Sinclair, London Thor, Lizze Broadway, Jared Padalecki, Misha Collins, Seth Rogen, Kumail Nanjiani, Will Forte, Christopher Mintz-Plasse, Craig Robinson, Elisabeth Shue, Mason Dye, P. J. Byrne, Paul Reiser, Aya Cash, Andrew Iles, Frances Turner, Jim Beaver, Jeffrey Dean Morgan ja Samuel L. Jackson

Genre: toiminta, scifi, komedia

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 1 tunti 1 minuuttia - 1 tunti 8 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 33 minuuttia

Ikäraja: 18

Garth Ennisin ja Darick Robertsonin sarjakuviin (2006-2012) perustuva televisiosarja The Boys nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Amazon Prime Videossa kesällä 2019. Toinen, kolmas ja neljäs kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää, joskin tekijät ilmoittivat, että seuraava kausi veisi tarinan päätökseen. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2024 ja nyt The Boysin viides ja samalla viimeinen tuotantokausi on julkaistu Prime Videossa. Itse olen pitänyt todella paljon The Boysista ja olen odottanut innolla sarjan päätöskautta. Katsoinkin uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.

Billy Butcher, Annie ja Kimiko yrittävät pelastaa Hughien, Frenchien ja Mother's Milkin vankileiriltä ja pysäyttää sitten lopullisesti jumaluutta tavoittelevan Homelanderin.

The Boysin tutut hahmot palaavat vielä mahdollisesti viimeisen kerran, viemään pitkän konfliktinsa päätökseen. Yhdeltä puolelta löytyvät sekopäisen Billy Butcherin (Karl Urban) johtamat Pojat, joihin kuuluvat Hughie (Jack Quaid), Frenchie (Tomer Capone), Mother's Milk (Laz Alonso), sekä supervoimaiset Annie (Erin Moriarty) ja Kimiko (Karen Fukuhara). Vastapuolella taas ovat julma Homelander (Antony Starr), kaloista vähän turhankin paljon tykkäävä Deep (Chace Crawford), uusi Black Noir (Nathan Mitchell), varapresidentti Ashley (Colby Minifie), Sister Sage (Susan Heyward), Firecracker (Valorie Curry), jäistä jälleen herätetty Soldier Boy (Jensen Ackles), sekä uutena hahmona esiteltävä Oh Father (Daveed Diggs), joka yrittää levittää sanomaa Homelanderista Amerikan uutena vapahtajana. Nopea A-Train (Jessie T. Usher) sen sijaan pohtii, kummalle puolelle asettuisi viimeisen taistelun koettaessa. Hahmot ovat edelleen erittäin mainioita erilaisine vahvuuksineen, heikkouksineen ja ennen kaikkea omituisuuksineen ja näyttelijäkaarti suoriutuu loppuun asti vakuuttavasti rooleistaan. Urban uhkuu karismaa Butcherina, jonka kohtausten aikana englantia äidinkielenäänkin puhuvat tuppaavat pistämään tekstitykset päälle, kun taas Antony Starr sementoi Homelanderin aseman yhtenä televisiohistorian parhaista pahiksista. Starr on jälleen hyytävä häikäilemättömänä Homelanderina ja saa katsojan niskavillit pystyyn joka kerta saapuessaan kohtaukseen. On huutava vääryys, jos Starr ei tälläkään kertaa saa edes ehdokkuutta parhaasta miessivuosasta Emmy-gaalassa.

Ja niin seitsemän vuoden jälkeen The Boys on saanut päätöksensä ja kuten lähes poikkeuksetta finaalikausien kanssa käy, myös tämä huipennus jakaa taatusti katsojien mielipiteitä kahtia. Osa tulee pitämään viidettä tuotantokautta tyydyttävänä päätöksenä, kun taas toiset tulevat haukkumaan sen maanrakoon. Kun vuosien saatossa itse kullekin on herännyt omat mielikuvansa siitä, miten sarjan toivoisi loppuvan, ei kaikkia voi mitenkään miellyttää. Itse pidin vitoskautta epätasaisena päätöksenä, mutta kyllä se mielestäni jäi silti plussan puolelle.

Asioita, joista en juuri piitannut finaalikaudella tai jotka mielestäni kaipasivat viilausta, olivat esimerkiksi turhan monen jakson haahuilu V1-aineen perässä, jonka avulla Homelander voisi saavuttaa tavoittelemansa kuolemattomuuden, mutta jolla ei loppujen lopuksi tunnukaan olevaan juuri vaikutusta tapahtumiin, sekä päälleliimattu Supernatural-sarjan (2005-2020) fanien kosiskelu. The Boysin aiemmilla kausilla nämä Supernatural-näyttelijöiden roolitukset tuntuivat luontevilta, mutta tässä Jensen Acklesin, Jared Padaleckin ja Misha Collinsin jälleennäkeminen on hieman kiusallinen kaikessa irrallisuudessaan. Soldier Boy tunnuttiin tuovan takaisin vain tätä hetkeä varten, sillä muuten kausi ei oikein tiedä, mitä tehdä hahmon kanssa. Myös vastikään lopetustuomion saaneen Gen V -lisäosasarjan (2023-2025) hahmoille ei tunnu löytyvän kunnon tarkoitusta, vaikka heidän oman sarjansa kakkoskausi petasikin heistä tärkeitä pelinappuloita taistossa Homelanderia vastaan. Lisäksi vaikka toisaalta pidin sarjan viimeisestä jaksosta, niin on vaivaannuttavan selvää, että kuvauksissa saivat olla paikalla vain ne tärkeimmät näyttelijät, jotta spoilerit loppuratkaisuista eivät varmasti vuotaisi internetiin. Isoja taisteluja kaipaaville voi tulla aikamoisena pettymyksenä, kuinka pienimuotoisesti asiat lopussa ratkotaan.

Mutta sitten taas pidin paljon tuttujen hahmojen mahtavista dynamiikoista, jälleen varsin sekopäisestä menosta, sekä nyky-Amerikan napakasta satiirista. Luvassa on paljon hauskoja juttuja, joista monet syntyvät nasevasta dialogista tai täysin absurdeista hetkistä. Itse purskahdin nauruun, kun mukaan on jopa saatu parodia siitä Nicole Kidmanin "We come to this place for magic" -elokuvateatterimainoksesta. Huumorin vastapainona on myös tehokasta jännitettä ja panokset ovatkin onnistuneen korkealla läpi kauden. Tunnelmaa vain tiivistetään sillä, että heti kauden avausjaksosta käy selväksi, että kukaan ei ole turvassa. Kahdeksan tunnin mittaista jaksoa vievät taas hyvin mukanaan ja vaikkei The Boys lopukaan sellaiseen napakymppiin, millaisena sarja alkoi, olen silti tyytyväinen tähän viiden kauden pakettiin, joka tuntui käynnistyessään onnistuneen raikkaalta tuulahdukselta hitusen ummehtuneessa supersankarigenressä. Täysin kokonaanhan The Boys ei kuitenkaan lopu, vaan työn alla on parhaillaan Soldier Boysta ja Vought-firman perustamisesta 1950-luvulla kertova Vought Rising -sarja, jonka olisi tarkoitus käynnistyä ensi vuonna.

Teknisesti The Boysin taso pysyy ennallaan. Finaalikausi on osaavasti kuvattu, lavasteet ovat hienot, puvustus mainiota ja maskeeraukset ovat taas kerran erittäin raa'at. Tietokonetehosteet eivät kuitenkaan vieläkään huimaa päätä ja olisin odottanut ja toivonut, että viimeistä kautta varten Amazon olisi löysentänyt kukkaronyörejä reippaasti lisää. Äänimaailma sen sijaan on hyvin rakennettu ja Christopher Lennertzin ja Matt Bowenin säveltämät musiikit tunnelmoivat oivallisesti taustalla loppuun saakka.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.5.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Boys, Yhdysvallat, 2019-2026, Amazon Studios, Original Film, Sony Pictures Television, Point Grey Pictures

Arvostelu: Blair Witch (2016)

BLAIR WITCH (2016)

Ohjaus: Adam Wingard
Pääosissa: James Allen McCune, Callie Hernandez, Brandon Scott, Corbin Reid, Wes Robinson ja Valorie Curry
Genre: kauhu, found footage
Kesto: 1 tunti 29 minuuttia
Ikäraja: 16

The Blair Witch Project (1999) on kehuttu kauhuelokuva, joka toi uusia tuulahduksia genreensä. Siitä alkoi mm. ärsyttävän "found footage" -kameratyöskentelyn laaja käyttö kauhuelokuvissa. Elokuvaa markkinoitiin aikoinaan erittäin hienosti, sillä monet uskoivat, että elokuvan tapahtumat olivat totta, kun he menivät katsomaan elokuvan. Näyttelijät esiintyivät omilla nimillään ja homma meni niin pitkälle, että päähenkilön perhe sai kuulla osanottoja, kun monet tosissaan luulivat, että elokuvan nuoret ovat kadonneet metsään. Loppujen lopuksi elokuva tosiaan nousi hyvään maineeseen, joten tietty sille täytyi tehdä jatkoa. Itse en ole nähnyt The Blair Witch Projectia, enkä sen jatko-osaa Book of Shadows: Blair Witch 2 (2000), joten en ajatellut meneväni katsomaan uutta Blair Witchia, kun kuulin, että sellainen oli tulossa. Toisin kävikin ja yhtäkkiä huomasin olevani elokuvateatterissa, odottamassa elokuvan alkua. Tämän kohdalla ihmiset sentään tiesivät, että kyseessä on vain elokuva. Nykyään ei samanlaisia tempauksia voida yhtä hyvin tehdä, kun kaiken maailman sosiaaliset mediat sun muut on keksitty.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa The Blair Witch Project!

James uskoo vihdoin tietävänsä, minne hänen siskonsa Heather katosi vuosia sitten ja lähtee viiden nuoren kanssa etsimään häntä Blairin metsästä. Ei kovin hyvä idea...

Elokuvan pääosassa on The Blair Witch Projectin päähenkilön pikkuveli James, jota esittää James Allen McCune. James on mystisesti päätynyt vasta yli kymmenen vuoden jälkeen tutkimaan kadonneen siskonsa tapausta internetin ihmeellisestä maailmasta ja uskoo samantien, että hänen siskonsa olisi yhä elossa, kun näkee lyhyen videopätkän YouTubessa. Välillä James on jopa oudonkin rohkea hahmo ja ainoa mihin katsojana hänestä saa kiinni, on hänen halunsa löytää Heather. Muuten hahmo on todella ontto, eikä McCunen suorituskaan ole kovin kummoinen. Tarpeeksi kivasti hän kuitenkin toimii roolissaan.
     Jamesin hyvä ystävä Lisa (Callie Hernandez) tekee jotain dokumenttiprojektia koskien Blairin tapausta, joten hän haluaa tietysti lähteä mukaan etsintäretkelle. Callien suoritus on selkeästi vahvempi, jolloin Lisa nousee elokuvan aikana paljon mielenkiintoisemmaksi hahmoksi. Hän myös saa yhä vain enemmän ruutuaikaa.
     Jostain kumman syystä eräjormailemaan lähtevät myös Jamesin ja Lisan kaverit Peter (Brandon Scott) ja Ashley (Corbin Reid). Peter oli alkupuolella suosikkini porukasta ja hän tuntuu toimivan jokseenkin juuri siten, miten normaalit ihmiset toimisivat kyseisissä tilanteissa. Ashley ei tunnu kuuluvan porukkaan mukaan ollenkaan ja on selkeästi liian kaupunki-ihminen, jotta viihtyisi patikointireissulla luonnon keskellä. Hahmo lähinnä valittaa ja hänen jalkansa haavoittuu jo elokuvan alkupuolella, eli kovin paljoa Ashley ei tee.
     Mukaan tulevat myös Lane (Wes Robinson) ja Talia (Valorie Curry), jotka löysivät Heatherin kuvaaman nauhan metsästä ja haluavat tutkia, onko noidan legenda totta. Hahmoilla ei ole täysin kiltit ajatukset mielessään, kun he lähtevät nelikon mukaan, mikä oli ihan kiva lisäys tarinaan. Lanen hahmo menee tosin valitettavasti jossain kohtaa pahasti yli ja hän alkaa lähinnä ärsyttämään.

Alussa nähdään lyhyt pätkä, joka on mitä luultavimmin otettu suoraan The Blair Witch Projectin lopusta. Heather juoksee paniikissa talon portaat ylös ja päätyy huoneeseen, johon joku yrittää tunkeutua. Tämän pätkän perusteella James päättää lähteä Blairin metsään ja hänen kaverinsa lähtevät mukaan, kuten myös Lane ja Talia. Alkupuoli on lähinnä höpötystä noidan legendasta ja kameroiden testailua. Säikyttelyjä joutuu odottamaan valitettavan kauan... niinkin kauan, että alkoi jopa haukotuttaa. Nuoret pyörivät hetken metsässä ja vihdoin kun teltat on pystytetty ja nukkumaan on käyty, alkaa tapahtua. Metsästä kuuluu outoja ääniä ja aamulla telttojen ylle on ilmestynyt mystisiä puu-ukkoja. Toisen päivän aikana tuli huokailtua pariin otteeseen ja teki mieli katsoa kelloa, sillä elokuvan mainokset olivat pelottavampia kuin kaksi kolmasosaa, mitä itse elokuvasta oli ehtinyt kulua. Sitten päästään toiseen yöhön ja siinä kohtaa alkaakin tapahtua kunnolla.

Jos elokuva olisi kokonaan samanlainen kuin viimeiset puoli tuntia, niin kyseessä olisi kauhuelokuvaksi jokseenkin timanttinen teos. Kun ensimmäinen tunti saa katsojan tylsistymään, niin loppu taas pitää katsojan naulittuna penkkiin, sillä tunnelma muuttuu kaiken aikaa uhkaavammaksi. Aiemmin elokuvan kauhu on pohjautunut koviin ääniin ja äkillisiin asioihin ruudulla, mutta lopussa tekijät ovat löytäneet paljon enemmän tarjottavaa. Klaustrofobiaa on hyödynnetty oivallisesti, yhden hahmon ryömiessä ahtaassa mutatunnelissa. Pimeys ahdistaa katsojaa ja kun päästään talon sisälle, niin sokkelomaiset käytävät alkavat inhottaa katsojaa, sillä ei enää tiedä, mitä kautta pääsisi ulos. Sydän hakkaa välillä tuntuvasti rinnassa ja useaan otteeseen pääsee säikähtämään oikein kunnolla. Heikoin asia lopussa on itse noidan paljastuminen. Todella kömpelösti tehty digiukko, joka päästelee outoja ääniä ja murisee, ei kovin paljoa säikäytä. Onneksi noita ei kuitenkaan kovin montaa kertaa esiinny ruudulla. Puolessa välissä elokuvaa äänet metsässä kuulostavat siltä kuin siellä liikkuisi jokin todella iso. Hetken aikaa jo mietin, että olisiko noita todellisuudessa jokin tolkuttoman kokoinen puu-ukko, joita telttojen ympärille ilmestyy. Loppuratkaisu on hieman ennalta-arvattava, mutta mikäs siinä, sillä se toimii.

Kuten alkuperäinen The Blair Witch Project, niin myös tämä on kuvattu "found footage" -meiningillä, mikä tarkoittaa sitä, että hahmot itse kuvaavat elokuvan. Joskus kikka toimii ja joskus taas miettii, että miksi hahmot edes haluavat kuvata kaiken? Tässä elokuvassa kikka välillä toimii, mutta eniten vain ihmettelee, miksi jokainen hahmo haluaa kuvata? Ihan kivasti ovat kamerat varmaan tuntuneet lompakoissa, sillä matkaan lähtee järjestelmäkameroiden lisäksi lennokkikamera, web-kamera, sekä korvaan kiinnitettävät pienet kamerat. Korviin kiinnitettävät antavat hahmojen käyttää käsiään vapaasti, jolloin katsoja ei vain ihmettele, miksei hahmo heitä kameraa jorpakkoon, kun pitää juosta? Muutamassa kohdassa hahmot katsovat suoraan kameraan, kun heidän olisi selkeästi tarkoitus katsoa vastanäyttelijäänsä silmiin, mikä itseäni häiritsi. Noh, ainakin kuvakulmia on useita, sillä jokainen tosiaan kuvaa jotain. Leikkauksia on paikoitellen liikaa, kun kaikki hahmot ovat samassa tilassa, mutta loppupuolella leikkaus on rauhallisempaa. Itseäni häiritsivät hieman liikaakin digikamerakuvaan nopeasti välähtävät vihreät palkit ja kuvan säröily, mikä toimisi paremmin, jos kyseessä olisi oikeasti filmille kuvattu juttu.

Elokuvan on ohjannut Adam Wingard, joka on ohjannut aiemmin mm. kauhuelokuvat You're Next (2011) ja V/H/S (2012), joten genre ei selkeästi ole uusi tuttavuus hänelle. Lopusta huomaa, että kyllä Wingard osaa, kun vain viittii, mutta on harmi, ettei alusta voi sanoa samaa. Elokuvan äänitehosteet on paikoitellen mietitty tarkkaan, mutta monet äänet kuulostavat lähinnä risujen katkeamisilta. Musiikkia ei ole paljoa käytetty. Alkupuolella on lyhyt kohtaus klubilla, jossa bilemusiikki pauhaa, mutta kohtaus on aika turha ja sen olisi voinut leikata kokonaan pois. Hieman ihmetyttää, että kun Blair Witchin budjetti on noin neljä miljoonaa ja yhdeksänsataa neljäkymmentätuhatta dollaria isompi kuin alkuperäisen elokuvan, niin mihin kaikki tuo raha on tuhlattu? Vai onko tällaistenkin elokuvien teko niin paljon kalliimpaa nykyään?

Yhteenveto: Blair Witch olisi paljon parempi, jos se olisi kokonaisuutena sellainen kuin elokuvan viimeiset puoli tuntia. Ne nimittäin jännittävät ja säikäyttävät, sekä välillä myös ällöttävät. Valitettavasti hahmot, eivätkä edes niiden näyttelijät erityisemmin vakuuta ja itse noita näyttää aika hölmöltä. Paikoitellen "found footage" -tyyli toimii ja välillä se vain ärsyttää. Kohdissa, joissa hahmot juoksevat, kamerat heiluvat niin paljon, että on vaikea saada kunnon käsitystä, mitä ruudulla edes tapahtuu. Tyylin olisi tarkoitus saada katsoja kokemaan olonsa niin kuin olisi mukana elokuvassa, mutta huonosti toteutettuna kikka työntää katsojan kauemmas. Jos alkuperäinen The Blair Witch Project toimi, niin käykää vilkaisemassa. Jos kaipaatte kauhua ja säikäyttelyjä elämäänne, niin katsokaa toki, mutta varoitan, ettei ensimmäiseen tuntiin oikeastaan tapahdu mitään. Tällaisenaan kyseessä on ihan kiva, mutta hieman heikomman puolelle kallistuva elokuva, jota ei välttämättä muista enää ensi vuonna. Toisaalta se herätti suuremman kiinnostuksen nähdä alkuperäinen elokuva, eli jotain se onnistui saavuttamaan. Kovin suurta tarvetta telttailemaan en koe tällä hetkellä. Olen niin kaupunki-ihminen, että olisin metsässä varmaan samanlainen valittaja kuin Ashley ja yhtä hyvä kasaamaan telttaa kuin Peter. Nettiäkään ei ole luultavasti saatavilla, niin mitä tekemistä siellä edes olisi...

Kirjoittanut: Joonatan, 20.9.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.reddit.com
Blair Witch, 2016, Lionsgate, Room 101, Snoot Entertainment, Vertigo Entertainment